Nimenmuutoksen yhteydessä tapahtuvaa roolinvaihtoa kannattaa suunnitella ja valmistella kunnolla etukäteen. Sekä liuuttamalla ulkonäköä jo etukäteen tulevaan suuntaan, kertomalla tulevasta avainhenkilöille ja nimenvaihdoksen tapahduttua vielä tarvittaessa kerrottava lyhyesti siitä sellaisille ihmisille, joita tapaa harvakseltaan.
Jos joku käyttää vahingossa vielä vanhaa nimeä, ei kannata reagoida negatiivisesti. Sitä voi muutama kerta vielä tapahtua. Samoin postia voi putkahdella vielä kauan vanhalla nimellä.
Jos joku käyttää vahingossa vielä vanhaa nimeä, ei kannata reagoida negatiivisesti. Sitä voi muutama kerta vielä tapahtua. Samoin postia voi putkahdella vielä kauan vanhalla nimellä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Se on todellakin noin! Itse siirryin vähän ennen nimen muutosta elämään pysyvästi naisena. Aikaisemminkin pukeutuminen ym. oli jo ollut naisellisempaa, muistuttaen lähinnä tavallisten naisten "miehekästä" pukeutumista. Muutoksestani kerroin ennakkoon vain lähimmille sukulaisille, muille kertominen tapahtui sitten nimen muututtua tarpeen mukaan. Etäisemmille tutuille en ole kertonut, he saavat olettaa minun "kadonneen" jonnekin.
Postia tippui vielä kauan vanhalla etunimellä, mutta kun en ole muuttanut niin löytyi perille. Jos joku käytti vielä pitkäänkin vanhaa nimeä, huomautin "siististi" asiasta. Ulkonäön vahva muuttuminen toiseksi tukee uuden nimen muistamista. Kun ihminen on toisen näköinen, uusi nimikin muistetaan paremmin.
Huvittavaa jotenkin, että vaikka itse kokee olevansa just se sama kuin ennekin, paitsi että entinen valekuori on poissa, ympäristö peilaa roolin selkeästi "takaisin". Etenkin alussa sen huomaa. Ei mulle miehenä miehet kaatelisi kahvia tai availisi ovia. Eikä naiset rupeaisi juttelemaan bussissa. "Miehenä" sai olla kyllä ihan rauhassa busseissa ja pysäkeillä. Siinä ei tehneet tuttavuutta ei miehet eikä naiset.
Tämä ympäristön "peilaaminen" on varmaan se tärkein muutos, johon prosessissa oleva törmää.
Osittain toi ympäristön reagointi voi olla oman avautumisen peilautumista, mikä kylläkin liittyy olennaisesti omana itsenä olemiseen. Väärässä roolissa ainakin minä olin aika erakko ja sulkeutunut ja ero omana itsenä olemiseen on suuri. Ihmisethän viihtyy sellaisen seurassa, joka viihtyy itse itsensä kanssa. Tasapainoinen ja onnellinen ihminen huomataan.
...kun.. "Ihmisethän viihtyy sellaisen seurassa, joka viihtyy itse itsensä kanssa." :(
Suomen hoitokäytännössä on se vika, ettei se osaa joustaa tarpeeksi. Käytännössä elin vuoden naisena ennen kuin sain nimeni vaihdettua, koska siihen tarvittavia dokumentteja ei saanut. Tällainen kaksoiselämä aiheutti useita kertoja erilaisia ongelmia. Onneksi pystyin tekemään tämän vuoden "etätöitä" niin että nimeni saattoi jatkaa virallista työelämää siinä missä minulle jäi arki. Mutta hölmöä hommaa se oli. Kun ihminen on jo jättänyt väärän roolin taakseen, kyllä hoitojärjestelmän pitäisi pystyä tätä muutosta tukemaan.
Joo...jäykkää on tunnetusti. Ja mulla, joka olin töissä koko ajan, oli hankaluuksia ajoittaa asioita, koska minulle ei kerrottu edes milloin suurinpiirtein saan nimen vaihdetuksi. Käytännössä tieto tuli kaksi tuntia ennen kuin nimi vaihtui. Tällainen touhu ei lisää uskottavuutta työpaikalla.
Ulkonäön kanssa oli myös jo suuria hankaluuksia, koska nimen vaihtuessa mulla oli takana jo toista vuotta hormoneja. Kysymys oli jo ihan kasvojen tunnistettavuudesta, ei mistään pukeutumisesta. Dokumentit raahasi jäljessä ja oli käytännössä roskistavaraa.
Vaikka nykyinen laki ja asetus selvitti paljon hoitojärjestelmää, niin siitä tuli myös jäykkyyttä. Nykyisin tutkimuksissa ja hoidoissa ei voida kovin paljon joustaa ihmisen ominaisuuksien mukaan. Vaikka ihminen olisi elänyt vuosikausia täysipäiväisesti uudessa sukupuolessa, nimenmuutos on käytännössä mahdollista vasta kun diagnoosi on saatu ja siihen pitää käyttää lain mukaan vähintään 6kk. Ennen kun lakia ei ollut, lääkäri pystyi joustamaan tässä.
ainakaan hoitojärjestelmän mielestä. Jos etenee kiltisti tutkimuksissa ja hoidoissa (ei aloita hormoneja tai elämistä uudessa sukupuolessa ennakkoon) kaikki pitäisi mennä putkeen.
Jokaisella taitaa olla vähän erilainen "toteutus" tutkimuksissa ja hoidoissakin. Minä kyllä tiesin täsmälleen minä päivänä on istunto lääkärin kanssa, jossa sain diagnoosin. Sukupuolen vahvistamiseenkin olin varustautunut niin että muut paperit oli valmiina mukanani kun menin toisenkin tutkimusryhmän lääkärin tutkittavaksi. Kotimatkalla marssin maistraattiin ja uusi sukupuoli vahvistettiin "sillä istumalla".
Mutta omaa aktiivisuutta tarvitaan. Jos vain odottelee, voi tulla yllättäviäkin viivästyksiä. Näin tuli minullekin ja sen jälkeen vahdin haukkana jokaisen paperin ja lähetteen perään.
ennen kuin aloitin hoidot. Se nimi on melko neutraali, sopii miehelle ja sopis varmaan naisellekin. Sairaalatiedoissa jossain siellä luki vielä vanha nimi jostain kumman syystä, joten tulee joskus vanhalla nimellä postia, mutta harvemmin.
Kun kuulen vanhan nimen näen vähän aikaa punaista vieläkin. Mutta se nimi oli niin helppo karistaa pois. Jos joku huutaisi kadulla sitä nimeä en varmaan huomaisikaan tahi muistaisi että mulla oli joskus sellainenkin nimi ollut.
Kyllä tuntuu hyvältä kun on uusi nimi. Täysin OMA nimi.
En halunnut tuollaista "välinimeä", vaan odotin siihen saakka että sain tarvittavat paperit ja sain muutettua heti nimeni lopulliseksi. Ehkä tuossa oli takana sekin että näin sain sen maksutta, kun kyseessä oli ensimmäinen nimenmuutokseni.