Minuapa kiinnostais tietää, että kuinka riippuvaisia te ootte vielä vanhemmista? Useathan on muuttaneet toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, ja omalla paikkakunnalla pysyneetkin useat omaan kämppään. Mutta kuinka kodista irronneita me oikeastaan ollaan? Oletteko usein yhteydessä vanhempiin, ja koetteko vielä olevanne riippuvaisia vanhemmista/kodista? Kuinka usein tarvii esim. kysyä äitiltä neuvoa tai mielipidettä??
kuinka itsenäisiä me ollaan?
vielä kiinni kodissa?
7820
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ole kovin riippuvainen, ilman vanhempia olen asunut 15-vuotiaasta lähtien, ja mieheni kanssa 18-vuotiaasta asti. Nyt yliopistossa 28-v. ei tule juurikaan äitylin tai isukin mielipidettä kyseltyä, osaan muodostaa omat mielipiteeni. Vanhempieni kotona käyn muutamia kertoja vuodessa, en joka kuukausi mutta silloin tällöin. Ikäkin tähän tietysti vaikuttaa mutta enpä kyllä aiemmassa koulutuksessa kun nuorempi olin paljoa vanhempia kaipaillut. Nyt onkin vähän hassua kun toiset opiskelijat joka viikko kysyvät menenkö kotiin viikonlopuksi. Toki menen, omaan kotiini, en vanhempieni kotiin ;)
läheisissä väleissä vanhempiin kai mitään pahaa ole? Näet kai ystäviäsikin useammin kuin pari kertaa vuodessa? Asun samalla paikkakunnalla kuin vanhempani ja myös mieheni vanhemmat. Näemme viikottain ja hyvä niin. Olen silti itsenäinen ja huolehdin omista asioistani itse.
mitään pahaa läheisissä väleissä, tietenkään. Itsellä on vaan välimatkaakin semmoinen 250km vanhempien luokse, joten ei sen takia niin usein nähdä, soitellaan kyllä kuulumisia ja sähköpostia lähetellään. Mutta riippuvainen en koe olevani, juuri kotoa muuttaneella tilanne on aivan toinen kuin itselläni. Se vain hieman hymyilyttää kun ei nämä kaikki nuoremmat aina muista että yliopistossa on muitakin kuin lukiosta suoraan tulleita joten minulle ja heille sana koti tarkoittaa eri asiaa, tai ei ehkä eri asiaa mutta eri paikkaa, minulle koti on paikka ilman vanhempia, toisille se juuri se paikka missä vanhemmat asuvat. Tuosta joskus seuraa väärinkäsityksiä, jotka naurattavat.
enpä ole enää vuosiin kysellyt äidiltäni mielipiteitä. kotona käyn parin kuukauden välein, jolloin viivyn yleensä pari yötä. kuulumisia tulee vaihdeltua silloin tällöin puhelimessa. apua en ole tarvinnut, sillä olen aina ollut hyvin itsenäinen ja hoitanut ruokani, pyykkini, siivouksen yms jo vuosia.
olen hyvinkin paljon riippuvainen vanhemmistani - nimittäin taloudellisesti. Opintolainan sijaan vanhemmat haluavat tukea minua rahallisesti, mistä olen todella kiitollinen.
vielä vanhemmista. Soitellaan useasti viikossa, tosin kotona käyn ehkä kerran kuussa "vain". Äitiltä kysyn taloudenhoitoon liittyviä juttuja useinki. Jos äiti käy opiskelijaboksissani, niin usein hän tuo mukanaan ruokaa pakkaseen jne. Ja joskus saan vanhemmilta vähän rahaa, ostavat esim. lääkkeet (30 e/kuussa) ja antavat silloin tällöin rahaa ruokaan, mutta max. noin 100 e kuussa.
jeps, itekkin olen fuksi, ja mulla ihan sama juttu. Tuntuu itestä että tosi riippuvainen olen, mutta kai sitä vielä saa ollakkin:) Äitin kanssa tulee soiteltua useasti viikossa ja aina jotenkin tuntuu helpottavalle saada äidin hyväksyntä isommissa asioissa. Niin ja tietysti äitiltä pitää kysyä useasti neuvoja ja mankua eväspussia mukaan kun käy kotona:)