Olen toimistotöissä, työnkuvani ja ympäristöni ovat ok. En pysty kuitenkaan keskittymään ollenkaan työtehtäviini vaikka voin itse valita, työskentelenkö yksin vai muiden kanssa.
Olen miettinyt, onko minulla lievä ADHD, masennus vai mikä. Koulussa olin kuitenkin hyvä, pystyin keskittymään ja tykkäsin pohtia asioita. Keskiarvoni päästötodistuksissa oli yli 9.
Pystyn keskittymään kaikeen kiinnostavaa, mutta en työhön, vaikka se olisikin kiinnostavaa.
Töissä taas on aina tuntunut siltä, että olen laiska, en saa mitään aikaan, kaikki jää viime tinkaan. Saatan jäädä miettimään jotain aivan muuta kuin työasioita, innostua niistä täysin ja käyttää päiväni niiden asioiden kehittelyyn. En koe pahaa oloa, jos laistan töistä, kunhan saan pohtia mielenkiintoisia asioita ja palkka juoksee.
Vaikka töissä olisi mahdollisuus samaan innokkuuteen, en pysty tekemään yhtä asiaa paria minuuttia kauempaa, jos ne ovat työasioita. Stessaannun suunnattomasti, jos esimies tai joku muu tuo eteeni tehtävän, jota en ole suunnitellut tekeväni. Se saattaa estää minua suorittamasta tuon tehtävän lisäksi myös kaiken muunkin työni useammaksi päiväksi, vaikka tehtävät sinäällään eivät suuria olisikaan.
Onko tämmöinen yleistä? Pelottaa jo työpaikan puolesta.
Olen miettinyt, onko minulla lievä ADHD, masennus vai mikä. Koulussa olin kuitenkin hyvä, pystyin keskittymään ja tykkäsin pohtia asioita. Keskiarvoni päästötodistuksissa oli yli 9.
Pystyn keskittymään kaikeen kiinnostavaa, mutta en työhön, vaikka se olisikin kiinnostavaa.
Töissä taas on aina tuntunut siltä, että olen laiska, en saa mitään aikaan, kaikki jää viime tinkaan. Saatan jäädä miettimään jotain aivan muuta kuin työasioita, innostua niistä täysin ja käyttää päiväni niiden asioiden kehittelyyn. En koe pahaa oloa, jos laistan töistä, kunhan saan pohtia mielenkiintoisia asioita ja palkka juoksee.
Vaikka töissä olisi mahdollisuus samaan innokkuuteen, en pysty tekemään yhtä asiaa paria minuuttia kauempaa, jos ne ovat työasioita. Stessaannun suunnattomasti, jos esimies tai joku muu tuo eteeni tehtävän, jota en ole suunnitellut tekeväni. Se saattaa estää minua suorittamasta tuon tehtävän lisäksi myös kaiken muunkin työni useammaksi päiväksi, vaikka tehtävät sinäällään eivät suuria olisikaan.
Onko tämmöinen yleistä? Pelottaa jo työpaikan puolesta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vaikea sanoa mikä on! Mutta vähän tuli semmoinen mieleen, että tuntuu kuin ehkä haluaisit kapinoida jotenkin työn tekoa tai esimiestäsi tms vastaan?
Kerroit että pystyt keskittymään kaikkeen kiinnostaavaan, mutta et kuitenkaan työhön, vaikka sekin olisi kiinnostavaa. Liittyykö sulla sanaan työ, jotain negatiivisia kokemuksia tai mielikuvia? Vähän sain sellaisen kuvan, että aina kun kyse on TYÖSTÄ, ja siitä puhutaan TYÖNÄ, niin keskittymiskykysi katoaa. Mutta niin kauan kun tehtävä ei ole varsinaista TYÖTÄ, niin se voi olla mukavaakin. Onko työ sulle pakkopullaa, jota tehdään rahan takia? Asia, joka estää pohtimasta/tekemästä muita mielenkiintoisia asioita? Kuitenkin olet pärjännyt hyvin koulussa.
Tai ehkä kyse on siitä, että tykkäät opiskella/pohtia asioita teorian kautta. Tykkäät oppia uutta ja jäsennellä asioita mielessäsi ajatuksen tasolla. Mutta kun käytännön hommiin pitäisi ryhtyä, niin se ei vain suju.
Ainakin aspergerissa on oireita, jolloin henkilöllä on jokin mielenkiinnon kohde, johon haluaa käyttää kaiken aikansa ja energiansa. Paneutuminen omiin mielenkiinnon kohteisiin estää opiskelua tai työntekoa. Myöskin rutiinit on tärkeitä oireyhtymässä. Ja jos rutiineihin tulee pienikin muutos, se pistää aspergerin pään sekaisin. Kuten kerroit miten sinulle käy, jos työtehtäviin tulee muutoksia.
Sulla näyttäisi olevan jotain sisäisiä paineita työn suorittamisesta. Ehkä susta tuntuu, että työt kasaantuvat, ja silloin iskee lamaannus, eikä mitään saa enää tehtyä ?
Mulla on muuten vähän sama homma, mutta toisinpäin. Mä en millään malttaisi istua koulussa, ja kuudenkin tunnin koulupäivät alkavat tuntua loppupäivästä sietämättömiltä. En pysty keskittymään mihinkään, en saa mitään aikaiseksi, päässä humisee jne.. Istuminen ja teoriat tuntuvat niin puuduttavalta ja tylsältä. Mutta heti kun pääsen itse tekemään jotain, niin jaksaa paremmin.
Tutulta kuullostaa. Omalla kohdallani olen tullut siihen tulokseen, että kyse on ainakin jossain määrin suorituspaineista ja epäonnistumisen pelosta.Itsemääriteltyyn työtehtävään on helppo motivoitua, koska itse määritän, mikä on onnistunut suoritus. Sen sijaan pelkään toisten arvostelua, mutta toisaalta tarvitsen palautetta. Itsetunnossa ongelmia?