Sitä saa valittaa, itkeä ja surra vaikka miten paljon. Ei se yksinäisyys kuitenkaan sillä poistu. Kerronpahan vain jos joku ei sitä tietäisi. Tässä maailmassa kun ei palkintoja jaella niille jotka kärsivät eniten. Ei, vaikka miten paljon rutisisi ja valittaisi niin ei kukaan tuntematon tule ovikelloa soittamaan ja kotoa hakemaan. Paha saa maailmassa kyllä palkkansa, mutta turhaan sureva ei saa mitään, korkeintaan mahahaavan ja verenpainetta.
Palkintoja ei luvassa
Saarnaaja
28931
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Niinhän se vähän ikävä kyllä on.
Mutta kaikki ei ole kuitenkaan niin simppeliä. Jos on jostakin asiasta (esim. ryhmässä puhumisesta) ihan helvetinmoinen trauma, niin ei se lähde noin vain......
Onhan se ikävää ettei ongelmista pääse helposti eroon, mutta niin se vaan on. Yksi keino on sulkea tietokone ja poistua Yksinäisyys-palstalta. Samojen asioiden jatkuva pohtiminen ei ainakaan helpota oloa.
että järkeistäisit sen trauman? Ajattelisit vaikka että miten neuvoisit jos niin olis tapahtunut sun tuttavalle ym.? Olisiko se enää maailmanloppu jos tuttavalle olis naurettu vuosia sitten luokassa? Käskisitkö häntä ehdottomasti menemään joka päivä Yksinäisyys palstalle suremaan sitä? En usko.
Pähkäile sitä traumaa hiukan vähemmän ja kokeile alottaa pienistä jutuista kuten vaikka et menet huomenna bussiin ja vähän kovemmalla äänellä sanot huomenta bussikuskille.
Sitten voit onnitella itseäsi kun selvisit noin hienosti tilanteesta. Tämä kuulostaa naurettavalta, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Voitkin huomata ennenpitkää että vanhojen uskomusten tilalle alkaa tulla uusia etkä kierrä kehää vanhojen hokemien kanssa kuten, "mulla on helvetinmoinen trauma"... aika monella on ollut, kysymys on siitä kauanko halut vielä kattella sitä traumaasi? Viisi, kymmenen, viisitoista vuotta? Kyllä jotkut kattoo koko elämän. Ei siinä mitään jos tykkää.
katsella traumaani niin kauaa ("viisi, kymmenen, viisitoista vuotta").
Ihan totta puhut, juu. Noloa myöntää, mutta tulen näille palstoille osittain hupitarkoituksella. Ei ole vielä oikein muutakaan tekemistä päivisin, kun eivät opiskelut innosta.
No joo. Se siitä. Kiitos kun vastasit.
Tässä sanot että ihan hupitarkoituksella, leikkimässä ja aikaisemmassa kirjoitat...
"minä en leiki täällä yhtään mitään. Tästä palstalta on tullut erittäin rakas minulle. Jos minulla on ollut rankka päivä, ainoa minne voin purkaa, on tämä Yksinäisyys -palsta.
1) Tapan aikaani päivittäin tällä palstalla kierimässä VAPAAEHTOISESTI itsesäälissä
2) Minulla ei ole ketään muuta,jolle puhua juuri mistään (pari kaveria on, mutta niiden kanssa puhutaan minimaalisen vähän. Tehdään enemmänkin. Esim. mennään leffaan/lenkille). Siksipä tämä palsta on melko rakas minulle, koska täällä saa sanoa mitä kummallisempia lauseita.
Minä en siis siinä mielessä leiki täällä, etten keksi tänne mitään tarinoita, vaan kirjoitan ihan niinkuin ajattelenkin sillä hetkellä.
""ja kavereita on myös... MUTTA NIITÄ ON AINOASTAAN KOLME" -kirjoittajat. ""
""2) Minulla ei ole ketään muuta,jolle puhua juuri mistään (pari kaveria on, mutta niiden kanssa puhutaan minimaalisen vähän. Tehdään enemmänkin. Esim. mennään leffaan/lenkille).""
lue nyt edes aiempia tekstejäsi ennekuin kirjoitat uusia, että jotenkuten pysyt siinä omassa roolissa!
onnellista parisuhdetta (ei paria lainkaan) eikä mitään kummoisempia välejä vanhempiini.
Siinä on "pieni" ero!
no miksi kaiken pitäis sitten olla yhtäaikaa hyvin?? Sekö oli viestisi pointti että sulkla ei ole kaikki asiat yhtäaikaa hienosti?
Kyllä minä sen niin tajusin, että valitit mm. sitä että jotkut valittaa kun "kavereita ei ole kuin KOLME jne.." ja nyt itse valitat kun niitä ei ole kuin kaksi..hohhoijaa!
>>Raivostuttaa nämä "Olen onnellisessa parisuhteessa, hyvät välit on vanhempiinkin, ja kavereita on myös... MUTTA NIITÄ ON AINOASTAAN KOLME" -kirjoittajat.
se jos haluais enemmän niitä kamuja! Ei koko elämän mahdolliset ongelmat, hei haloo, kulminoidu siihen jos on hyvät vanhemmat, puoliso ja kamuja. Jos kaverit ovat esim kaukana, peen-puhujia tai jos henkilö haluaisi kattavamman ystäväpiirin. Eihän kolem tosiaan ole mikään jättiluku.
Henkilöllä A ei ole myöskään mitään ihmeempää kaveripiiriä, SEN LISÄKSI että häneltä puuttuu juuri tuo ihana kumppani ja hyvät välit vanhempiin, jotka ovat sentään henkilöllä B.
tosiaan voi olla muilla kuin niillä jotka tsoukkina käyvät täällä, mutta eivät kuitenkaan koskaan leiki tällä palstalla. Kavereita saa olla mutta se ei ole mitään jos niitä on vaan pari eikä niidenkään kahden kanssa muuta keksi kuin käydä leffassa..byyhyy tosiaan. Ja vaikeaa ei voi olla jos ei ole kamalia lapsuuden traumoja...niin siis jostain ala-asteelta!
Et kuulosta ujolta, yksinäiseltä tai miltään muultakaan, korkeintaan pilalle hemmotellulta mukulalta jolle kaikki ojennettu valmiita vastauksia myöten hopeavadilta. Toivottavasti nyt sit viihdettä koko rahalla meidän yksinäsiten kustannuksella.
"meidän yksinäisten kustannuksella"
Olen yksinäinen!!
Jos en olisi yksinäinen, en tulisi käyneeksi tällä palstalla näin usein. Enhän silloin ehtisi, jos olisi kamala lauma kavereita, joita pitäisi nähdä.
Ihme, ettet ymmärrä....
raivoissaisi siitäkin jos olisit sairaalassa kokovartalokipsissä ja viereisessä petissä joku valittelisi "vain" katkenneita jalkoja..
Kyllä tuollasia on ennekin nähty jotka koko elämänsä valittaa kun kaikki on niiiiiin epistä..
Hmmph.
Niitä sulla löytyy ja miksi valitat siitä että sulla ei ole "onnellista" parisuhdetta, kun kaikki miehet netissä sekä livenä on sun mielestä hulluja, väkivaltaisia ja hyväksikäyttäjiä?
Jos murjottaa kotona, niin silloin ei anna kenellekään mitään. On siis aivan oikein, että silloin ei myöskään saa mitään. Ihmisten väliset suhteet kun ovat vaihtokauppaa.
Jos tuntee itsensä niin surkeaksi, että ei ole mitään annettavaa kenellekään... Silloin on joko sairas tai väärässä.
Sairauksiin haetaan apua lääkäreiltä ja psykologeilta. Väärässä olemiseen saa apua itseltäänkin, kun vai suostuu hylkäämään vanhat asenteet ja katsomaan asioita vaihteeksi jotenkin toisin.
Etpä ole sitten itse kokenut mitään oman arvon alenemista, jakelet neuvoja toisille. No osuu se joskus sinunkin kohdalle, ehkä sitten empatiaa löytyy muille lahjoitettavaksi.
Aivan oikein. Minä olen huono jakamaan sääliä. Se kun ei yleensä vie ihmistä eteenpäin.
Neuvoni voivat olla paskaa. Joka tapauksessa ne perustuvat noin 20 vuoden kokemukseen yksinäisyydestä. Myös psykoterapia ja psyykelääkkeet ovat tulleet tutuiksi.
Aion huomennakin mennä ulos ja yrittää saada kontaktia ihmisiin, sillä uskon että se on pitemmän päälle oikea toimintatapa. Tehkää te muut yksinäiset mitä parhaaksi näette.
Kerran tosiaan tuli, tuntematon "kotoa hakemaan". Että se siitäkin hokemasta.
No olkoon niin mutta ei yksi poikkeus tee siitä vielä yleispäteveää sääntöä. Kyllä edelleen pätee sääntö "kukaan ei tule kotoa hakemaan" jos ihan tarkkoja ollaan ;)
Ei ole nyrkkisääntöjä :-)
Minua ette saa uskomaan, ettei kotoa voi tulla haetuksi.
Nainen. Ja "hakija" oli ujo, arja ja estynyt. Siitäs saatte!! :-)
sitähän varten tämä palsta kai on, että jokainen halutessaan saa pahaa oloansa purkaa. Joillekin tämä todella voi olla ainut mahdollisuus purkaa yksinäisyyttään tai muuta pahaa oloa.
Helppohan se on valittajia syyllistää jos ei ole itsellään vastaavia ongelmia!
"Paha saa maailmassa kyllä palkkansa"
&
"Säälittävänä oleville ei anneta apua"
Eikös se ole joko: 1)"Paha ei saa maailmassa palkkaansa" & "Säälittävät eivät saa apua"
tai
2) "paha saa palkkansa" & "reppanat saavat kyllä jossain vaiheessa apua"
pointti? Syyllistää yksinäisiä entisestään?