Johannes antaa hyvän ohjeen koetella, pysyykö Kristuksessa. ” 6 Syntiä ei tee kukaan, joka hänessä pysyy.”
Jumalan lapset -- Paholaisen lapset
4 Jokainen, joka tekee syntiä, syyllistyy laittomuuteen, sillä synti merkitsee Jumalan lain rikkomista. 5 Mutta te tiedätte, että Kristus, joka on synnitön, tuli ottamaan pois synnit. 6 Syntiä ei tee kukaan, joka hänessä pysyy. Ei kukaan, joka tekee syntiä, ole häntä nähnyt eikä tunne häntä.
7 Lapseni, älkää antako kenenkään johtaa itseänne harhaan. Joka tekee Jumalan tahdon, on vanhurskas, niin kuin Kristus on vanhurskas. 8 Joka tekee syntiä, on Paholaisesta, sillä Paholainen on tehnyt syntiä alusta asti. Juuri sitä varten Jumalan Poika tuli maailmaan, että hän tekisi tyhjäksi Paholaisen teot. 9 Yksikään Jumalasta syntynyt ei tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä. Hän ei voi tehdä syntiä, koska on syntynyt Jumalasta. 10 Tästä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan, ketkä Paholaisen lapsia: se, joka ei tee Jumalan tahtoa, ei ole Jumalasta, ei siis myöskään se, joka ei rakasta veljeään.
Eikö ole ihana että Jumalan lapsina saamme rukoilla, ” päästä minut pahasta ” ja luottaa että Herran käsi on kyllin vahva varjelemaan minun jokaisen ajatuksenikin. Illman Jumalan varjelusta olisi varmaan mahdotonta pysyä Hänessä.
”Jos joltain puuttuu uskoa niin pyytäköön sitä Jumalalta,” ja tätä voisi jatkaa , jos joltakin puuttuu varjelusta, niin pyytäköön sitä Jumalalta.
Rukous vielä tähän loppuun.
Kiitos Jeesus varjeluksestasi, ja autat minua pysymään sinussa. Kiitos että annoit myös sanasi koetella miten vahva sinä olet. miten väkevän Jumalan kanssa saan kulkea. Elä sinä Herra minussa, sillä sinä itse olet täydellinen. Auta myös nopeasti pysymään uudelleen sinussa, silloin kun huomaan otteeni Sinusta löystyneen.
Auta kaikkia Sinun nimeäsi kantavia pysymään sinussa, ja pyytämään sinun apuasi, sillä sinun kätesi on kyllin vahva auttamaan jokaista joka Sinun nimeäsi avuksi huutaa.
Aamen ole kiitetty ja ylistetty herra Jeesus.
Jumalan lapset -- Paholaisen lapset
4 Jokainen, joka tekee syntiä, syyllistyy laittomuuteen, sillä synti merkitsee Jumalan lain rikkomista. 5 Mutta te tiedätte, että Kristus, joka on synnitön, tuli ottamaan pois synnit. 6 Syntiä ei tee kukaan, joka hänessä pysyy. Ei kukaan, joka tekee syntiä, ole häntä nähnyt eikä tunne häntä.
7 Lapseni, älkää antako kenenkään johtaa itseänne harhaan. Joka tekee Jumalan tahdon, on vanhurskas, niin kuin Kristus on vanhurskas. 8 Joka tekee syntiä, on Paholaisesta, sillä Paholainen on tehnyt syntiä alusta asti. Juuri sitä varten Jumalan Poika tuli maailmaan, että hän tekisi tyhjäksi Paholaisen teot. 9 Yksikään Jumalasta syntynyt ei tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä. Hän ei voi tehdä syntiä, koska on syntynyt Jumalasta. 10 Tästä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan, ketkä Paholaisen lapsia: se, joka ei tee Jumalan tahtoa, ei ole Jumalasta, ei siis myöskään se, joka ei rakasta veljeään.
Eikö ole ihana että Jumalan lapsina saamme rukoilla, ” päästä minut pahasta ” ja luottaa että Herran käsi on kyllin vahva varjelemaan minun jokaisen ajatuksenikin. Illman Jumalan varjelusta olisi varmaan mahdotonta pysyä Hänessä.
”Jos joltain puuttuu uskoa niin pyytäköön sitä Jumalalta,” ja tätä voisi jatkaa , jos joltakin puuttuu varjelusta, niin pyytäköön sitä Jumalalta.
Rukous vielä tähän loppuun.
Kiitos Jeesus varjeluksestasi, ja autat minua pysymään sinussa. Kiitos että annoit myös sanasi koetella miten vahva sinä olet. miten väkevän Jumalan kanssa saan kulkea. Elä sinä Herra minussa, sillä sinä itse olet täydellinen. Auta myös nopeasti pysymään uudelleen sinussa, silloin kun huomaan otteeni Sinusta löystyneen.
Auta kaikkia Sinun nimeäsi kantavia pysymään sinussa, ja pyytämään sinun apuasi, sillä sinun kätesi on kyllin vahva auttamaan jokaista joka Sinun nimeäsi avuksi huutaa.
Aamen ole kiitetty ja ylistetty herra Jeesus.
Vastaukset 100
Vanhimmat
Syntinen on PYHÄ SIKSI. ETTÄ HÄN ON vapahdettu synnin rangaistuksesta kirouksesta ja kuolemasta Jeesuksessa KRISTUKSESSA. Sen JUMALA ITSE teki.
Syntinen ei ole pyhä siksi, että hän ei tekisi syntiä, tällainen oppi on oman vanhurskauden oppia ja itsepetosta.
2. kor 13:
5. Tutkikaa itseänne, oletteko uskossa. Pankaa itsenne koetteelle. Ettekö huomaa, että Jeesus Kristus on teidän keskellänne*? Ellei niin ole, ette selviydy koetuksesta.
Puhuiko Paavali höpöjä?
Kopioin kohdan suoraan raamatusta, ja en usko että Johannes opetti omavanhurskautta.
Raamattu kehoittaa myös koettelemaan itseään, niin kuin Lasse kirjoitti.
Synti saa meistä otteen silloin kun emme valvo, ja anteeksi meille annetaan niin monta kertaa kun haluamme yrittää uudelleen valvomista.
Siksi ei ole turhaan kirjoitettu "valvokaa".
Sanoohan Jeesus itse, "en minä uhria tahdo, vaan laupeutta." Eikö silloin tarvita kuitenkin uhri, jos olemme joutuneet syntiin?
Lasse-setä laittaa poikaset nopesti ojennukseen, jotka haluaisivat olla jotakin tunkiolla. Olisikohan sama kasa josta eräs kertoi kesällä nähneensä, sopis kyllä kuvaan.
15 En edes ymmärrä, mitä teen: en tee sitä, mitä tahdon, vaan sitä, mitä vihaan. [Gal. 5:17]
16 Ja jos kerran teen sitä, mitä en tahdo, silloin myönnän, että laki on hyvä.
17 Niinpä en enää teekään itse sitä, mitä teen, vaan sen tekee minussa asuva synti.
18 Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. [1. Moos. 6:5]
19 En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo.
20 Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti.
21 Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta.
22 Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain, [Ps. 119:35]
23 mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki. [Jaak. 4:1; 1. Piet. 2:11]
24 Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25 Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden! Niin minun sisimpäni noudattaa Jumalan lakia, mutta turmeltunut luontoni synnin lakia. [Joh. 8:36; 1. Kor. 15:57]
Minusta tämä Raamatun kohta vastaa hyvin kysymykseen.
Eikö Paavali kirjoita tässä millainen vanha ihminen on, mutta kyllä hän uudestakin ihmisestä kirjoittaa, kun luet vähän eteenpäin samaa kirjettä.
Muistatko mitä tälle vanhalle ihmiselle Paavali kehoittaa tekemään, riisumaan sen päältään tekoinensa.
Muistan hyvinkin. Kuten Lutherkin opettaa meitä jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa ristiinnaulitsemaan tämän vanhan ihmisen.
Kuitenkin tämä vanha ihminen on ja pysyy meissä niin kauan kuin elämme. Sen takia joudumme taistelemaan. Meistä ei tule pyhiä, vaikka olemmekin uskossa. Minä ainakin tunnen joka päivä synnin vaikutukset itsessäni - vihaa, katkeruutta, kaunaa, ahneutta, epäuskoa jne jne. Siksi minun ainoa vaihtehtoni on turvautua Jeesuksen armoon.
Veljeni, en halua riidellä tai väitellä. Mutta tämä on kyllä oikein hyvä keskustelunaihe. Oletko sinä smaa mieltä siitä, että emme pääse vanhasta ihmisestä kuin vasta kuolemassa? Siunausta.
Vanhaa ihmistä upotetaan joka päiväisen katumisen ja parannuksen kautta. Viimeinen vanhanihmisen upotus riisuminen tapahtuu kuolemassa. Elämä on siis yhtä parannuksen kastetta.
Vanha ihminen kuolee, kun kannamme joka päivä sitä ristiä mikä meille annetaan. Risti tekee kyllä oman tehtävänsä tappaa, jos vain suostumme kuolemaan itsellemme.
Pysymällä Kristuksessa, vanha ihmisemme kuolee lopulta nälkään, kunhan huolehdimme ettemme mene välillä ruokkimaan sitä.
Kuoleeko vanha ihminen lopullisesti tämän elämän aikana riippuu siitä riittääkö elinpäivät, ja pitkitämmekö sitä ruokkimalla sitä välillä omalla valvomattomuudella.
Jaakop kirjoittaa, "vastustakaa paholaista niin se jättää teidät rauhaan." Tässä on mielestäni paljon luvattu, ja Jeesus itsekin sanoo, "totisesti tässä joukossa on muutamia jotka eivät kuole ennenkuin näkevät Ihmisen Pojan tulevan isänsä kirkkaudessa kuninkaana."
Tarkoitatko siis, että kun ihminen vain jaksaa valvoa tarpeeksi kauan, hänestä tulee pyhä jo eläessään? Mihin me silloin Jeesusta tarvitsisimme?
>Tarkoitatko siis, että kun ihminen vain jaksaa valvoa tarpeeksi kauan, hänestä tulee pyhä jo eläessään? Mihin me silloin Jeesusta tarvitsisimme? <
Valvominen on juuri sitä että pysymme Kristuksessa. Kristus on Jumalan voima.
Raamatussa on myös muutamia esimerkkejä ihmisistä, jotka ovat tulleet pyhiksi elämänsä aikana.
Pyhitys on kuitenkin Pyhän Hengen tehtävä, ja luotan täysin sen ammattitaitoon. Oma tehtäväni on pysyä Kristuksessa, ja siinä rukoilen Jumalan apua, ja varjelusta.
Jeesus antaa kyllä anteeksi valvomattomuuden hetken, mutta sen rangaistuksen joudun kärsimään, että minun uskon päämääräni pitkittyy.
Jos ruokin vanhaa ihmistä antamalla sen elää,niin se voimistuu. Myös jos ruokin uutta ihmistä, niin sekin voimistuu. Samalla toinen myös aina heikentyy.
Eli, jos valvon niin uskoni helpottuu päivä päivältä, koska Kristus kasvaa minussa, ja vanha ihminen heikkenee minussa.
Jos taas olen valvomaton, niin käy päinvastoin, uusi ihminen heikkenee ja vanha ihminen voimistuu. Eikö Jaakop kirjoita, vastustakaa paholaista niin se jättää teidät rauhaan.
On että lihamme ei koskaan tee parannusta, eikä siten ikinä tule Jumalalle kelpaavaksi. On itsepetosta luulla, että sotimalla ja valvomalla liha pyhittyisi! Se juuri on sitä tieninki-oppia, jossa Jeesuksen kärsiminen, kuolema ja ylösnouseminen syntisen edestä tehdään salakavalasti tyhjäksi. Jeesuksen lahjavanhurskaus uskolla omistettuna omaksi vanhurskaudeksi on ainoa tapa, mikä kelpaa Jumalalle.
Ihminen on KOKONAAN syntinen, ajatuksista alkaen.
Hän tarvitsee kokonaisen vanhurskauden, joka on ainut tie. Jeesuksen vanhurskauden.
Kannattaa lukea ajatuksella Roon seitsemän jälkeen myös Room 8 ja katsoa, mitä Paavali opettaa lihan hallitsemisesta.
Uskon, että lopulta ajattelette Esa T:n kanssa samoin.
Esa T:hän lainasi suoraan Raamattua. Kun tunnemme oikein itsemme, niin ei ole pelkoa, että alkaisimme pitää itseämme kovin pyhinä.
Minulle sattui kerran tapaus: Istuin vielä vajaalla seurapenkillä lapsi sylissäni ja korjasin lapsen kengän kiinnnitystä. Eräs kristitty veli tuli siihen porukkansa kanssa ja pyysi siirtymään.
Sanoin siihen vähän kevytmielisesti: "Joo, odotas, kun siirrän tätä turmetunutta osaani tästä..."
Olin hieman ajattelematon. Ystäväni selitti ystävällisesti, että ei asia niin ole, vaan Kristus on sovitustyöllään pyhittänyt myös ruumiimme. Minua hävetti hirveästi monella tapaa. Hänhän oli oikeassa, vaikka minä puolestani tunnen niin paljon kaikkea kärsimättömyyttä, tyytymättömyyttä, kateutta ja muita pahoja vaikutuksia itsessäni, jopa niin , että ne tulevat tekoina ja sanoina muidenkin kärsimyksiksi. Tuo kristitty veli piti, että kuitenkin olemukseni on pyhitetty.
Se onki juuri oikea kristityn mieli, että näkee toisen parempana.
>Mielipiteeni on että lihamme ei koskaan tee parannusta, eikä siten ikinä tule Jumalalle kelpaavaksi.<
Vanhaa ihmistäkö mielestäsi olen käskenyt pyhittämään? Lue uudestaan, niin huomaat että puhun uudesta ihmisestä, uudesta luomuksesta Kristuksessa.
Lihaamme onkin turha pyhittää, ja siksi onkin kirjoitettu, "riisukaa vanha ihminen päältänne tekoinensa, ja pukeutukaa uuteen..."
>Ihminen on KOKONAAN syntinen, ajatuksista alkaen. Hän tarvitsee kokonaisen vanhurskauden, joka on ainut tie. Jeesuksen vanhurskauden.<
Laita tähän eteen vanha, niin sanon aamen. Vanha ihminen onkin tällainen, mutta muista mitä sille piti tehdä.
Koska sinä tunnistat vanhan ihmisen kokonaan kelvottomaksi Jumalalle, niin miksi edes yrität pyhittää sitä. Uusi ihminen ei parannusta tarvitse, koska se ei tee syntiä, ja vanha ihminen ei miksikään muutu vaikka kuinka tekisit parannusta ja pyytäisit anteeksi.
Mikset pukeudu siihen täydelliseen, joka ei tee syntiä. Voit pukeutua siihen kantamalla joka päivä sitä ristiä joka sinulle annetaan. Valitsemalla hyvän tai pahan, siunauksen tai kirouksen. Huomaatko voit pukeutua uuteen tai vanhaan luomukseesi.
Vanha ihminen vetää kyllä sinua valitsemaan lihan tien, mutta juuri siinä on sinun ristisi jota saat kantaa Kristuksen kanssa jos haluat.
>vaikka minä puolestani tunnen niin paljon kaikkea kärsimättömyyttä, tyytymättömyyttä, kateutta ja muita pahoja vaikutuksia itsessäni, jopa niin , että ne tulevat tekoina ja sanoina muidenkin kärsimyksiksi.<
Tämän varmasti Paavalikin tunnisti, ja jos me ei tunneta omaa mahdottomuutta, niin pukisimme vahingossa tätä vanhaa ihmistä päällemme.
Silloinhan kävisi niin että olisimme aina eturintamalla haavoittumassa, emmekä saisi koskaan voittoa. Silloin vahvinkin meistä pettyisi, ja lakkaisi luottamasta koko Jumalan voimaan.
Jokainen voitto vahvistaa uutta luomusta, ja heikentää vanhaa luomusta, ja näin olemme matkalla kohti uskomme päämäärää. Kohti Kristuksen täydellistä kuvaa.
Esa T !
Minähän en vanhaa osaani pyhittää ajatellutkaan, vaan käsitin sinun siihen pyrkivän.
Nyt asia siis selvisi.
Minä luulin, että sinä luulit, että minä luulin...
Jeesuksen lahjavanhurskaus riittää minulle. Kiitos Jeesus!
etten totta puhuen vieläkään ole ihan kärryillä, mitä Esa T oikeastaan tarkoittaa.
Raamatun totuus on se, että on vain yksi mahdollisuus pyhittyä. Tämä mahdollisuus on uskolla omistaa Jeesuksen Kristuksen täydellilnen pyhyys. Hän on ainoa Pyhä ihminen maan päällä.
Vaikka tätä asiaa miten väännettäisiin ja käännettäisiin - vaikkapa Raamattuunkin vedoten - niin se totuus ei muutu. Käyttihän saatanakin Raamtun sanaa aseenaan.
En kohdista tätä mitenkään henk. koht. Esa T:lle koska on lopultakaan ymmärrä hänen pointtiaan. Mutta haluaisin mielenkiinnosta sinulta yksinkertaisen vastauksen, onko yllä kirjoittamani sinusta totta?
Kilvoituksen ihmisen omaksi työksi, Esa!
Kuitenkin kaikki on Jumalalta. Uskokin on lahjaa Häneltä.
Voima kilvoitukseen tulee uskosta Herraan Jeesukseen.
Mitä viimeinen lause tarkoittaa?
Eikö kilvoitus ole jotakin, mitä ihminen tekee, uskossa ja sen voimasta.
On epäreilua väittää Esan jutuista muuta.
Olen esan kannssa samaa mieltä 100 %:sesti , kilvoitus on hyvä asia,mutta sillä ei voi tienata autuutta . Pekka L sanoi :minun vanhempi osani ei ole tehnyt parannusta , eikä tee sitä koskaan . siinä suhteessa kilvoitus ei ole mitään .
Teettekö kilvoituksen 100% tyhjäksi, vaikka Paavali kehoittaa kilvoittelemaan että voittaisitte itsellenne voiton seppeleen. Me kiloittelemme uskossa että Jumalalle kelpaisimme. Omanvanhurskauden palvelijat kautta koko maailman yrittävät ansaita autuutensa ihmistöillä tämä on facta. Etc.
>Raamatun totuus on se, että on vain yksi mahdollisuus pyhittyä. Tämä mahdollisuus on uskolla omistaa Jeesuksen Kristuksen täydellilnen pyhyys. Hän on ainoa Pyhä ihminen maan päällä.<
On todellakin vain yksi mahdollisuus pyhittyä näin kuin sanot. Eikö kuitenkin pyhittynyt ihminenkin ole pyhä? Eihän pyhittyminen muuten johtaisi mihinkään.
Jeesus Kristus on A ja O alku ja loppu. Jeesus Kristus on uskon perustus A , ja täydellinen Kristuksen kuva on O. Kaikki tässä välillä on pyhitystä, jossa Herra itse rakentaa sitä mikä kestää Elävän Jumalan edessä.
Pääseekö tähän O: asti elämän aikana, on mahdollista Jumalalle. "Jos Herra ei itse huonetta rakenna niin rakentajat turhaa työtä tekevät." Luotan kuitenkin siihen että Herran käsi on riittävän taitava rakentamaan meidät täydeksi Kristuksen kuvaksi, jos vain annamme Hänen rakentaa, emmekä ole itse jättämässä oia kädenjälkiä.
"On todellakin vain yksi mahdollisuus pyhittyä näin kuin sanot. Eikö kuitenkin pyhittynyt ihminenkin ole pyhä? Eihän pyhittyminen muuten johtaisi mihinkään."
Kyllä, pyhittynyt ihminen todella on Jumalan silmissä pyhä - juuri niin syntisenä kuin hän on ja itsensä tuntee. On Kristuksen sovintotyön väheksymistä, jos Hänen valmistamansa pyhyys ei riitä, vaan aletaan rakentaa omaa pyhyyttä. Jeesukseen uskova on Jumalan silmissä täysin pyhä, vaikka itsessään onkin syntinen. "En paremmaks voi tulla, en pyhäks ollenkaan", sanoo virsi ja tähän voin yhtyä täydestä sydämestäni.
On ihmmeellistä, että vaikka tunnenkin itseni täysin syntiseksi, olen Jumalan silmissä Krituksen ansiosta täysin pyhä jo nyt, tässä hetkessäkin. Parempaa pyhyyttä ei tarvitse etsiä.
Olen mielestäni sanonut jo mielipiteeni tästä asiasta. Kuten aluksi sanoinkin, tarkoitukseni ei ole väitellä tai riidellä. Siksi lopetankin tämän keskustelun tähän. Kiitos keskustelusta, Esa T!
että ajattele, Esa, Sinäkin voit uskoa itsesi Krituksen kuvaksi jo nyt - tänään! Jos vain haluat. Sinä OLET yhtä täydellinen kuin Hän, jos turvaudut syntiesi kanssa yksin hänen armoonsa. Niin, ja tunnustat sekä itsellesi että Jumalalle, että olet syntinen. Ei tarvitse itse ponnistella, vaan voi luottaa Jeesukseen. Siunausta edelleenkin sinulle.
>Paavali kehoittaa kilvoittelemaan että voittaisitte itsellenne voiton seppeleen. Me kiloittelemme uskossa että Jumalalle kelpaisimme.<
"Ilman pyhitystä, ei ketään ole näkevä Herraa."
"Kivulla Poikakin joutui oppimaan kuuliaisuuden."
"Kuuliaisuus on enemmän kuin uhri."
"En minä uhria tahdo vaan kuuliaisuutta"
"Autuaat ovat puhtaat sydämestä sillä he saavat nähdä Jumalan.
Tässä on vielä monta hyvää raamatunpaikkaa lisää, ja niitä voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon.
Uskon kilvoituksella voitetaan autuus, eli saamme itsellemme käyttöömme sen minkä Kristus on voittanut. Yltäkylläinen elämä, taivasten valtakunta, lepo herrassa, siunaus, yms.
Joka voittaa saa palkaksi kaiken muunkin mitä Isällä on.
Jeesus sanoo, joka pysyy minussa, voi pyytää mitä ikinä haluaa ja on saava pyytämänsä. Aloituksessa on yksi paikka jolla voi koetella pysyykö Kristuksessa.
>ajattele, Esa, Sinäkin voit uskoa itsesi Krituksen kuvaksi jo nyt <
Uskon kautta olenkin Kristuksen kuva jo nyt, mutta usko muuttuu näkemiseksi, ja se on enemmän kuin usko. Se on uskon päämäärä.
Usko katoaa, ja toivo katoaa, mutta rakkaus ei koskaan katoa.
Usko saavuttaa aikanaan päämääran, ja muuttuu näkemiseksi. Toivo loppuu kun olemme maalissa, ja muuttuu voitoksi. Rakkaudesta kuitenkin kaikki alkaa ja päättyy rakkauteen.
>Sinä OLET yhtä täydellinen kuin Hän, jos turvaudut syntiesi kanssa yksin hänen armoonsa. Niin, ja tunnustat sekä itsellesi että Jumalalle, että olet syntinen.<
Eikö tässä ole ristiriita? Täydellinen ja syntinen. Eikö Kristus sovittanut yhdellä ainoalla uhrilla koko maailman, muutenhan Hänen pitäisi mennä uudelleen ristille.
Kristus sovitti minun vanhat ja tulevat syntini kerralla, muutenhan minun olisi pakko kantaa vanhaa ihmistä mukana ja odottaa että Kristus sovittaa taas uudet rikkomukset.
Vanha ihminen piti riisua pois päältään tekoinensa, ja pukeutua uuteen. Enkö tämänkin joudu tekemään uskossa, kunnes usko muuttuu näkemiseksi. Jos olen myös syntinen, niin silloin vanhaa ihmistä ei ole riisuttu, jos taas olen täydellinen niin uusi ihminen on puettu. Yhtä aikaa nämä ei kuitenkaan voi olla. Sillä muuten Kristuksen pitäisi mennä uudelleen ristille.
kyllä se voi olla mahdollista. Sinä olet pyhä, vaikka olet syntinen! Sitä ei voikaan järjellä ymmärtää, mutta se pitääkin ottaa uskolla vastaan. Usko ei ole järkeä, ei tunteita, eikä mitään, mikä on ihmisestä lähtöisin.
Ristin kantaminen on juuri se syntiturmelus, mitä ihminen joutuu koko elämänsä kantamaan. Siitä pääsee lopullisesti eroon vasta kuolemassa. Siksi ei jääkään muuta mahdollisuutta olla pyhä, kuin uskoa Kristukseen.
>kyllä se voi olla mahdollista. Sinä olet pyhä, vaikka olet syntinen!<
Lue uudelleen mitä Johannes kirjoittaa. "Lapseni, älkää antako kenenkään johtaa itseänne harhaan."
Jumalan lapset -- Paholaisen lapset
4 Jokainen, joka tekee syntiä, syyllistyy laittomuuteen, sillä synti merkitsee Jumalan lain rikkomista. 5 Mutta te tiedätte, että Kristus, joka on synnitön, tuli ottamaan pois synnit. 6 Syntiä ei tee kukaan, joka hänessä pysyy. Ei kukaan, joka tekee syntiä, ole häntä nähnyt eikä tunne häntä.
7 Lapseni, älkää antako kenenkään johtaa itseänne harhaan. Joka tekee Jumalan tahdon, on vanhurskas, niin kuin Kristus on vanhurskas. 8 Joka tekee syntiä, on Paholaisesta, sillä Paholainen on tehnyt syntiä alusta asti. Juuri sitä varten Jumalan Poika tuli maailmaan, että hän tekisi tyhjäksi Paholaisen teot. 9 Yksikään Jumalasta syntynyt ei tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä. Hän ei voi tehdä syntiä, koska on syntynyt Jumalasta. 10 Tästä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan, ketkä Paholaisen lapsia: se, joka ei tee Jumalan tahtoa, ei ole Jumalasta, ei siis myöskään se, joka ei rakasta veljeään.
Syntinen ja pyhä yhtäaikaa on sanonta mitä muistaakseni Luther käytti, ja moni sen seuraaja sen jälkeen. "Meidät on ristiinnaulittu Kristuksen kanssa," Kristus kuoli ristillä, ja myös meidän syntimme kuoli samalla.
Huomaatko syntinen saarnaa ettei Kristus kuollutkaan, ja siinä pilkkaa armon henkeä. Saarnamiehet ja opettajat tekevät virheitä samasta syystä kuin mekin teemme, valvomattomuudesta, ja silloin vanha ihminen pääsee pilkkaamaan armon henkeä. Kristus ei tehnytkään meitä kuin osittain pyhäksi, eikö tässä jos jossain pilkata armon henkeä. Emme voi olla Jumalan ja paholaisen lapsia yhtä aikaa.
>Ristin kantaminen on juuri se syntiturmelus, mitä ihminen joutuu koko elämänsä kantamaan.
Siitä pääsee lopullisesti eroon vasta kuolemassa.>
Tämäkin on samanlainen sanonta, johon pitäisi vastata Johanneksen sanoin.
"Älkää antako kenenkään johtaa teitä harhaan"
Meidän ei tule kantaa syntityrmelusta, vaan riisua se pois päältämme tekoinensa, ja eroon pääsemme siitä silloin kun uskomme Kristukseen, ja siihen uuteen luomukseen, joksi Hän on meidät tehnyt.
Ristin kantaminen on sitä että kilvoittelemme uskossa elämään tekemään ja valitsemaan aina sen uuden ihmisen elämän ja valinnan.
Jos kannamme syntiturmelusta mukanamme, niin se pääsee aina pilkkaamaan armon henkeä. "Paavali tunsi jäsenissään myös toisen lain,joka soti hänen mielensä lakia vastaan." Mutta siihen me uskoa tarvitsemme ettemme anna sen elää, vaan uskolla valitsemme aina Kristuksen täydellisenä voittajana.
Vanha ihminen ei tule pyhäksi vaikka kuinka sitä pyhittäisi, tekisi parannusta, tai pyytäisi anteeksi, ja uusi ihminen ei parannusta tarvitse, koska se ei tee syntiä. Siksi meille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin riisua vanha ihminen päältämme tekoinensa. Muuten vanha ihminen pääsee opettamaan, ja pilkkaamaan armon henkeä.
>Siksi ei jääkään muuta mahdollisuutta olla pyhä, kuin uskoa Kristukseen.<
Näin todella on!!!!!! Aamen Halleluja.
Silloin kun emme usko Kristukseen, silloin olemme niitä syntisiä. Jeesus sanoo, "synti on siinä, ettette pysy minussa."
Sinä kirjoitit juuri niin kuin asia on, eli vanhan ja uuden ihmisen välillä on jatkuva sota. Uskon voimalla sodimme turmelusta vastaan.
Oli lopultakin vieras ääni noissa Esa T:n kirjoituksissa.
Kun ihmisellä säilyy oikea itsensä tunteminen, hän tuntee viallisuutensa. Uskossa katsomme edesvastaajaamme Jeesukseen Kristukseen. Hänen vanhurskautensa riittää minulle ja kaikille armosta eläville.
Ihminen ei tule pyhäksi muutoin kuin omistamalla Kristuksen vanhurskauden omaksi vanhurskaudekseen.
Milloinkaan en ole vanhojen kristittyjen kuullut kerskaavan pyhyydestään. Murhe synnistä ja ilo autuudesta ovat elämän merkit vielä tänäänkin.
kun vahvistit sanani! Rukoillaan yhdessä, että omanvanhurskauden vangit pääsevät vapaiksi ja saisivat iloita Kristuksen täydellisestä armosta!
Yhdyn rukoukseesi. Aamen
>Oli lopultakin vieras ääni noissa Esa T:n kirjoituksissa.<
Erehdyit varmaan nimestä, ja tarkoitit vieras ääni tässä Johanneksen kirjeissä.
Jumalan lapset -- Paholaisen lapset
4 Jokainen, joka tekee syntiä, syyllistyy laittomuuteen, sillä synti merkitsee Jumalan lain rikkomista. 5 Mutta te tiedätte, että Kristus, joka on synnitön, tuli ottamaan pois synnit. 6 Syntiä ei tee kukaan, joka hänessä pysyy. Ei kukaan, joka tekee syntiä, ole häntä nähnyt eikä tunne häntä.
7 Lapseni, älkää antako kenenkään johtaa itseänne harhaan. Joka tekee Jumalan tahdon, on vanhurskas, niin kuin Kristus on vanhurskas. 8 Joka tekee syntiä, on Paholaisesta, sillä Paholainen on tehnyt syntiä alusta asti. Juuri sitä varten Jumalan Poika tuli maailmaan, että hän tekisi tyhjäksi Paholaisen teot. 9 Yksikään Jumalasta syntynyt ei tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä. Hän ei voi tehdä syntiä, koska on syntynyt Jumalasta. 10 Tästä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan, ketkä Paholaisen lapsia: se, joka ei tee Jumalan tahtoa, ei ole Jumalasta, ei siis myöskään se, joka ei rakasta veljeään.
"Juuri sitä varten Jumalan Poika tuli maailmaan, että hän tekisi tyhjäksi Paholaisen teot." Jos remppis kannat paholaisen lasta mukanasi olet juuri se mistä paavali kirjoitti. "Säälittävin kaikista ihmisistä." Silloin paholainen estää sinua uskomasta, jolloin roikut maan ja taivaan välissä, etkä saa kummastakaan mitään.
"Lapseni, älkää antako kenenkään johtaa itseänne harhaan." Älkää antako edes opettajienne teitä harhauttaa, vaan miettikää itse onko Johannes oikeassa. Teillä on lupa koetella, ja tuleekin koetella kaikki, jopa Johanneksen opetus raamatusta. "Koetelkaa kaikki ja pitäkää mikä hyvä on."
Viestisi johdosta vastaan, että en roiku puolitiessä, vaan olen armosta, Jumalan suuren ja käsittämättömän rakkauden tähden, uskomassa. Armahdettuna syntisenä.
Sielun vihollinen on tuhanten juonten mestari. Se yrittää monella tapaa saada eksymään.
Jumalan voima on kuitenkin suurempi. Elävä kristitty tuntee vihollisen vaikutukset omassa lihassaan.
Kun ihminen hengellisesti kuolee, tai ei ole vielä herännyt, hänellä ei kiusaajasta ole vaivaa.
Jumalan tahto on, että uskomme Jeesuksen omaksi Vapahtajaksemme ja silloin olemme vanhurskaita. Hän ei lue syntejämme Jeesuksen ansion tähden.
>Viestisi johdosta vastaan, että en roiku puolitiessä, vaan olen armosta, Jumalan suuren ja käsittämättömän rakkauden tähden, uskomassa. Armahdettuna syntisenä.<
Armahdettuna syntisenä, pilkkaa armon henkeä. Jos olet armahdettu, niin et ole syntinen. Lue sana sanalta mitä Johannes kirjoittaa syntisestä, kenen lapsi se on?
Kristuksen armo on täydellinen, ja kaikki mikä vähättelee tätä armoa, on armon pilkkaamista.
>Sielun vihollinen on tuhanten juonten mestari. Se yrittää monella tapaa saada eksymään.<
Siksi Johannes sanookin, "älä anna kenenkään johtaa itseäsi harhaan."
Kilvoitellaan uskossa riisumaan vanha ihminen tekoinensa, ja pukeudutaan uuteen. Ei kanneta vanhaa mukanamme, vaan riisutaan se pois päältämme. Näin olemme ristin kantajia, emmekä ole silloin armon pilkkaajia.
Älä tuollaisia kirjoittele.
>Ei se ole armoa, joka ansaita pitää.<
Ei sinun tarvitsekkaan ansaita, vaan omistaa täydellinen armo itsellesi.
Jos perit miljoona omaisuuden,niin sinun ei tarvitse lähteä enää kerjäämään, riittää kuin omista sen mitä olet saanut.
Voit tietysti jatkaa kerjäämistä, jos lahjan ottaminen käyttöön on sinulle ansaitsemista. Silloin olet kirjaimellisesti armon kerjäläinen, vaikka sait Kristuksessa koko armon. Nauti lahjastasi hyvällä omallatunnolla, äläkä anna kenenkään johtaa sinua harhaan.
Äl'sä Satuile, Armoitettu, muuten ovat saman kirjoittajan kirjoituksia, näin otaksun.
olenko oikeassa, ihan mielenkiinnosta kyselen vain?
Sen Kristus meille lahjoittaa, jos me häneen uskomme. Mutta tekojensa kautta ei kukaan voi vanhurskaaksi tulla.
Vain Jumala on vanhurskas, ja hän lahjoittaa vanhurskautensa ainoastaan sille jolla on usko Kristukseen.
osaa keskusteluun :) Vaikka lupasinkin jo poistua takavasemmalle.
Esa, sinä et nyt ota huomioon sitä, että Raamattu on kokonaisuus. Otat vain yhden tai kaksi paikkaa Raamatusta ja perustat koko opinkäsityksesi niihin. Olen sitä mieltä, että Raamatulla voi kyllä perustella melkein mitä vain, jos irrottaa lauseen tai kappaleen asiayhteydestään. Raamatun koko sanoma kiteytyy pienoisevankeliumissa: "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi vaan saisi iankaikkisen elämän".
Oletko koskana kuullut kahdentoista apostolin opista? Johanneksen ja Jaakobin kirjeet ovat yksi osa tätä kahdentoista apostolin oppia - eivät koko totuus.
Paavali kirjoittaa nimenomaan vanhurskauttamisopista ja siitä, ettei ihmienn pelastu teoilla, vaan yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden. Johannes taas kirjoittaa siitä, miten ihmisen tulee maailmassa elää. Samoin Jaakob.
Tässä on nähtävissä ristiriita, josta jo aikaisemmin olikin puhetta. Lähemmin tarkasteltuna se ei kuitenkaan ole mikään ristiriita. Se, jossa Jeesus asuu, on Pyhä. Pyhä ei voi ilolla tehdä syntiä, koska Jeesus asuu hänessä. Tällaista tapahtui niissä hajallaan olevissa heimokunnissa, jonne Jaadob kirjeensä osoitti - ihmiset elivät huoruudessa ja muissa synneissä iloiten. Siksi Jaadob kirjoittaa: "Usko ilman tekoja on kuollut". Kukaan, joka on Jeesuksessa, ei pysty elämään iloiten synnissä. (ja tämäkin on Jeesuksen vaikutusta ihmisessä, ei ihmisen oma teko)
Paavali taas kirjoittaa siitä, että uusikin ihminen joutuu jatkuvasti syntiin ja vaikeroi omaa pahuuttaan.
14 Me tiedämme, että laki on hengellinen. Minä sitä vastoin olen turmeltunut ihminen, synnin orjaksi myyty. [Ps. 51:7; Room. 3:9]
15 En edes ymmärrä, mitä teen: en tee sitä, mitä tahdon, vaan sitä, mitä vihaan. [Gal. 5:17]
16 Ja jos kerran teen sitä, mitä en tahdo, silloin myönnän, että laki on hyvä.
17 Niinpä en enää teekään itse sitä, mitä teen, vaan sen tekee minussa asuva synti.
18 Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. [1. Moos. 6:5]
19 En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo.
20 Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti.
21 Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta.
22 Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain, [Ps. 119:35]
23 mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki. [Jaak. 4:1; 1. Piet. 2:11]
24 Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25 Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden! Niin minun sisimpäni noudattaa Jumalan lakia, mutta turmeltunut luontoni synnin lakia.
Sanoit, että Paavali puhuu tässä vanhasta ihmisestä, mutta näin ei ole - onhan Paavali toki uudestisyntynyt. Eli jos Paavalikin joutui huutamaan "Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minust tästä kuoleman ruumiista", niin miten joku meistä voi väittää olevansa synnitön tai tulossa synnittömäksi?
Mutta Paavali selittääkin tässä, miten voimme ole yhtäaikaa pyhiä ja syntisiä. Kun Kristus asuu meissä, meillä on tahto Jumalan lakiin. Emme kuitenkaan pysty syntiturmeluksen takia lakia noudattamaan - sen myöntää jokainen, joka on rehellinen. Mutta koska emme HALUA tietentahtoen tehdä syntiä, mutta joka päivä joudumme syntiin, emme enää itse tee syntiä, vaan synti, joka meissä asuu. Uusi ihminen on siis pyhä ja puhdas, vaikka onkin lihassaan syntinen.
Jos lukisit sen kahdeksannen luvun myöskin roomalaiskirjeestä ajatuksella ja rukouksella, Herra voisi kirkastaa sinulle jotakin.
heti kun minulla on aikaa. Minä olen kyllä valmis myöntämään, jos olen ymmärtänyt Raamatusta jotain väärin - kysehän ei ole minun kunniastani, vaan Jumalan.
Justiinsa Raamatun mukainen. Mikä KRISTUKSESSA kirkas on, se ei enempää kirkastu.
Ihminen ei pelastu millään muulla tavalla, kun ottamalla uskolla vastaan Jumalan valmiiksi valmistaman pelastuksen Jeesuksessa Kristuksessa.
Ihminen ei voi itse itseänsä teoillaan vanhurskauttaa, ei vaikka sellaista soopaa syötetään ihmisille jatkuvasti myöskin täällä.
On irstasta valehdella julkisilla palstoilla kuinka uskosta vanhurskaat muka eläisivät vapaina synnissä.
Tällainen on tekovanhurskaiden viljelemää humpuukia, jolla pyritään turhentamaan Kristuksen pelastustyö. Jonka Kristus on armosta vanhurskauttanut, hän pyhittää kyllä elämänsä Herran käyttöön. Aamen!
Mutta jos vanhurskauttamisopissa on vika silloin koko rakennus nousee vinoon, ja sellaisia rakentajia on todella paljon, valitettavasti.
Olet aivan oikein kirjoittanut vanhurskauttamisopin. YSKIN USKOSTA YKSIN ARMOSTA YKSIN kRISTUKSEN TÄHDEN. Aamen hallelujaa.
Pyhitys ei kuitenkaan ole jatkuvaa vanhurskautumista, vaan vanhurskaana elämistä Pyhässä Hengessä.
Joka päivä vanhurskautuva ihminen on vähemmän hyödyllinen isännälleen, kuin vanhurskaana elävä. Joka päivä vanhurskautuvan ihmisen leiviskät eivät lisäänny, koska niitä ei koskaan keritä laittamaan käytäntöön.
Yksikin sekunti pois Kristuksesta voi merkitä iankaikkista kadotusta, jos kuolema saavuttaa juuri silloin. Sen verran jatkuvaa on elää vanhurskaana, eli Herran omaksi Jeesuksen Kristuksen uhrikuoleman tähden erotettuna.
Mutta sitten tuleekin se kristittyjä toisistaan erottava, pieni, mutta valtavan suuri ero.
Toiset - ovat - isän lapsia, USKOSSA, ...
- he ovat vanhurskaita sekunnista toiseen YKSIN Kristuksen teon perusteella, HE USKOVAT SEN, he ovat syntyneet isänsä siemenestä, siksi ovat vanhurskaita ja pelastuvat. Tätä tilaa kutsutaan uskonvanhurskaudeksi, koska se ei ole vähäisessäkään määrin riippuvainen ihmisen omista teosta vaan Jumalan teosta, johon uskova uskoo.
Ja toiset uskovaiset (= rengit) pyrkivät koko elämänsä ajan (tienaamaan), siis vanhurskautumaan omien hyvien tekojensa ja kieltäymyksiensä avulla. Heidän on osoitettava Jumalalleen päivittäin olevansa arvollisia saamaan päivittäisen annoksensa armoa, sen perusteella että ovat sen teoillaan ansainneet.
Tätä tilaa kutsutaan sanalla lainvanhurskaus, tai omavanhurskaus.
Miten itse koet Herralle erottamisen, mitä se on käytännössä?
Teoriaa me tiedämme monestakin asiasta, mutta mihin tieto perustuu?
Kristus on Jumalan voima
>Kun Kristus asuu meissä, meillä on tahto Jumalan lakiin.<
Kristus asuu meissä, etkö joudu tämänkin omistamaan itsellesi uskolla?
Tekeekö Kristus sinussa syntiä?
Onko Kristus sinussa voimaton elämään täydellistä elämää?
Onko Kristuksen usko sinussa heikko?
Onko Kristus sinussa vajavainen?
Uskot että Kristus antaa sinulle anteeksi, miksi sitten on vaikea uskoa että Hän antaa kaiken muunkin. OMISTÄ HÄNET USKOLLA KOKONAAN ITSELLESI. Omista myös Kristuksen voima.
Jos suostumme kantamaan vanhaa ihmistä mukanamme, niin se tekee meidät heikoksi. Riisu vanha ihminen kokonaan pois tekoinensa, myös heikkous. "Hengen avulla voitetaan lihan työt," ei omalla voimalla.
Et varmasti halua pysyä heikkona, koska kirjoitit, "meillä on tahto Jumalan lakiin".
Eikä sinun tarvitse pysyä heikkona, koska voit omistaa myös Kristuksen voiman, ja uskon. Uskoa että Hän joka pystyy, asuu sinussa. "Hän antoi myös voiman tulla Hänen opetuslapseksensa."
Usko että, en elä enää minä vaan Kristus elää minussa, tartu siihen yhtä kovin kuin anteeksi saamiseenkin, sillä eihän sitäkään voi ketään ottaa sinulta pois.
"Vastustakaa paholaista niin se jättää teidät rauhaan." Millä muulla voimme vastustaa kuin omistamalla uskolla Kristus kokonaan itsellemme, myös Hänen voimansa. "Jumala ei ole pahan kiusattavissa," ja Kristuksessa saat tämänkin itsellesi omistaa, jos haluat.
Teen itse niin etten anna vanhan ihmisen elää minussa, kiusauksen tullessa alan julistamaan, en elä enää minä vaan Kristus minussa, ja teen sitä niin kauan, että näen Kristuksen elävän täydellisenä voittajana. Minun kimppuuni saatana voi tulla, mutta Kristuksen kimppuun ei, Jumala ei ole pahan kiusattavissa.
Armoa on saada anteeksi, mutta vielä suurempaa armoa on nähdä Kristuksen elävän minussa. Anteeksi saaminen tuntui hyvältä kun olin uskossa nuori, enkä tuntenut Jumalan voimaa, mutta nykyään se on vain merkki siitä että olen elänyt itse eikä Kristus minussa. Synti on merkki etten ole pysynyt Kristuksessa. ”Synti on siinä ettette pysy minussa.”
Lasse-setä opettaa lukemaan Paavalin Roomalais kirjettä eteenpäin, ja jos teet sen niin huomaat miten Paavalikin puhuu Jumalan voimasta.
Se on juuri sitä käytännössä. Syntinen on pyhä väärä on vanhurskas ja saastainen on puhdas.
>Tätä tilaa kutsutaan sanalla lainvanhurskaus, tai omavanhurskaus.<
Omavanhurskas täyttää Jumaln tahtoa omalla voimalla, mutta vanhurskas täyttää Jumalan tahtoa Jumalan voimalla.
Hedelmistä näet kummasta vanhurskaudesta on kysymys. Katso kumpi onnistuu täydellisesti.
Omavanhurskas epäonnistuu, ja vanhurskas onnistuu. Teot paljastavat vanhurskauden, onko se itsestä tai Jumalasta.
Teot myös paljastaa onko Herralle pyhitetty. Sillä Herra ei tee mitään epätäydellistä. "Hedelmistä puu tunnetaan."
Ja vanhurskauttaminen on Kristuksen ansion hyväksilukemista.
Liha kun ei tee parannusta eikä uudestisynny. Kaikki tällaiseen viittaava on valhetta.
Tuhat kertaa parempi vanhurskaus on oltava, mihin kukaan ihminen ikinä pystyy. Älä siis enempää höpötä turhia. Jos Jeesuksen lahjoittama vanhurskaus ei riitä, silloin ei ole pelastusta.
Kristus ei tee syntiä, eikä ole vajavainen vaan täydellinen. Sen sijaan MINÄ olen vajavainen ja teen syntiä - ja siksi tarvitsen Jeesusta. Tarvitsen Hänen täydellisen pyhyyden verhokseni - hänen täydellisen elämänsä ja Hänen kärsimänsä rangaistuksen.
Minusta tätä keskustelua on epärakentavaa ja hedelmätöntä jatkaa, koska emme mitenkään näemmä pääse yhteisymmärrykseen. Minä rukoilen, että ymmärtäisit vielä joskus uskon salaisuuden. "Uskon paradoksi" näkyy siinäkin, että "Herra on haikoisa väkevä", kuten Raamattu todistaa.
Toivottavasti en ole loukannut millään kommenteillani - se ei ole tarkoitukseni.
>Syntinen on pyhä väärä on vanhurskas ja saastainen on puhdas.<
Suomen kielen sanakirjassa, lukee kyllä ihan muuta.
Kyllä syntinen on syntinen epäpyhä saastanen ja Jumalasta pois erotettu.
Pyhä on taas Jumalalle erotettu, vanhurskas tekee Jumalan tahdon ja puhdas on vailla yhtään tahraa.
Mieti edes vähän ajatuksella, äläkä anna vanhojen fraasien johtaa sinua harhaan. Et löydä yhtään kohtaa raamatusta, mikä tukee väitettäsi, mutta löydät satoja paikkoja mitkä puhuvat täysin päinvastoin.
>Usko jo, ettei ihmisen vanhurskaus riitä<
Sitä sanoinkin,ja siksi käskin hedelmistä tunnistaa kumpi tulee ihmisestä ja kumpi Jumalasta.
>Tuhat kertaa parempi vanhurskaus on oltava, mihin kukaan ihminen ikinä pystyy.<
Onneksi Jumala pystyy,ihmiselle mahdoton on Jumalalle mahdollista.
>Jos Jeesuksen lahjoittama vanhurskaus ei riitä, silloin ei ole pelastusta.<
Koettele sitten hedelmistä kumman lahjoittama vanhurskaus sinulla on.
>Syntinen ei ole Kristus<
Aamen ei todellakaan ole! Juuri tätä olen julistanut alusta saakka.
Syntinen on Saatanasta, mutta Kristus voi tehdä Saatanan työt turhiksi, jos vaan otamme Hänet kokonaan vastaan.
>Liha kun ei tee parannusta eikä uudestisynny. Kaikki tällaiseen viittaava on valhetta.<
Aamen, ja siksi se pitääkin riisua pois päältä tekoinensa, ja pukeutua uuteen täydelliseen luomukseen. Jotkut kuitenkin haluavat kantaa sitä mukana kuolemaan saakka.
>"Herra on haikoisa väkevä", kuten Raamattu todistaa."<
Mitä se väkevä sitten sinulle tarkoittaa, minulle se tarkoittaa, että Hän on minussa sitä mitä olen kirjoittanut.
Syntinen on puhdas Jeesuksen sovitustyön kautta.
Väärä on vanhurskas Jeesuksen sovitustyön kautta.
Silloin kun me olemme uudesti syntymän kautta päällemme pukeneet kristuksen vanhurskauden (vaatteet) olemme tulleet hänen kirkkaudesta osalliseksi, olemme tulleet hänen kanssaan taivaan perillisiksi.
Eikä Jumala näe meissä syntiä kristuksen vanhurskauden vaatteen läpi ainuttakaan syntiä eikä saastaa. Tätä ei järki voi käsittää, tämä otetaan uskolla vastaan.
Tämä on uskon ja armon salaisuus, jota enkelitkin nähdä himoitsevat. Järki sotii tälläistä sovintoa vastaan.
Se tarkoittaa minulle sitä, että vaikka tunnen itseni huonoksi ja kelvottomaksi, niin Herra on niin väkevä, että asuu minussa ja vaikuttaa minussa hyviä tekoja. En edes itse huomaa niitä hyviä tekoja, koska en tee niitä itse, vaan Kristus minussa. Josasin kohti Raamattua todetaan, että Herra on etukäteen valmistanut ne hyvät teot, joita hän toteuttaa omissaan.
Jumalan voima tulee esille siinä, kun hän tekee voimallisia tekojaan syntisten ihmisten kautta. Näin ihmiset itse eivät voi näitä tekoja vaikuttaa, vaan ainoastaan Jumala.
Minusta tämä "Herra on heikoissa väkevä" tulee hyvin esille Jeesuksen ristinkuolemassa. Kun Jeesus roikkui keskimmäisellä ristillä, hän näytti maialman silmissä kaikkein halveksituimmalta ja heikoimmalta. Kuitenkin siinä hetkessä Hän oli Voittaja.
Samoin kun ihminen tuntee itsensä kaikken heikoimmaksi, hän onkin todellisuudessa vahvoilla. Silloin hän tarvitsee Jeesusta, ja kun hän uskoo Jeesuksaan, hän on yhtä pyhä kuin Jeesus. Jeesus on vain niitä varten, jota TARVITSEVAT Häntä, koska itsestä ei ole. Ei hän ole tullut terveitä parantamaan, vaan sairaita
Tiedätkö, kaikkein vaarallisin sieluntila ihmisellä on silloin, kun hän kuvittelee itsestään löytyvän jotain hyvää, tai saavuttavansa jotakin omilla voimillaan. Silloin hän on erossa Kristuksesta. Sen takia meidän tulee valvoa, että pysyisimme aina oikeassa vanhurskaudessa - Kristuksen täydellisessä vanhurskaudessa.
Sanonta, jota käytät: ja jota myös usein kuulee saarnaajienkin käyttäväv ja ovat käyttäneet jo vuosikymmeniä, sisältää väärän ajatuksen Jumalan persoonaan liittyvistä kyvyistä ja ominaisuuksista.
Me tunnustamme yleisesti, että Jumala on kaikkitietävä ja kaikkiNÄKEVÄ. Hän kyllä tietää ja näkee meissä kristityissä kaiken, mitä meissä on, myös synnin. Mutta, kuten jo Herra Jumala profeettojensa kautta on ilmaissut armahtavaisuutensa katuvaista ja armoon turvautuvaa syntisraukkaa kohtaa ja on sanonut, että teidän syntejänne Hän ei enää tahdo MUISTAA (eli muistella eikä niitä meille enää viaksi lukea).Näistä ihmisistä sanoo Herra Daavidin kautta, että autuus on sen ihmisen, jolle Jumala ei soimaa syntiä! Jos Jumala ei näkisi meissä yhtään syntiä (jota meissä jokaisessa on ja jota teemme joka päivä ajatuksilla, sanoilla ja töillämme, kuten Luther asian ilmaisee ), niin miksi Hän sitten henkensä kautta vielä muistuttaa meitä omantunnon äänenä, kun joudumme vikaan ja virheisiin ja myös kehottaa parannukseen?
>Jumalan voima tulee esille siinä, kun hän tekee voimallisia tekojaan syntisten ihmisten kautta.<
Ei Jumala tee voimallisia tekoja syntisten kautta, vaan pyhien kautta. Entisten syntisten, jotka ovat tulleet Hänen kautta uskolla pyhiksi.
>Minusta tämä "Herra on heikoissa väkevä" tulee hyvin esille Jeesuksen ristinkuolemassa.<
Sitä Jeesusta joka roikkui ristillä, ei ole kuin sen yhden kerran jolloin hän maksaa kaiken syntivelan. Hän kuolee ristillä ja vie synnit mukana kuolemaan. Ylösnoussut Jeesus taas elää ikuisesti. Tämä ylösnoussut Jeesus on meidän voimamme aina ja ikuisesti, mutta kuollut Jeesus vei hautaan myös vanhan minämme.
Me nousimme kyllä Kristuksen kanssa ylös, mutta vanha ihmisemme ei noussut, vaan uusi luomus Kristuksessa.
Ymmärrätkö kuollut syntinen minämme ei ole enää olemassa, mutta sekin pitää uskolla omistaa, niin kuin kaikki muutkin uskon asiat.
Ei tarvita uskoa jos tunnemme vanhan minän vaikutukset ja houkutukset, mutta uskoa tarvitaan tunteaksemme uuden minän, täydellisen uuden luomuksen Kristuksessa. Eikö juuri uskosta vanhurskaan pitänyt elää. Tämä on juuri ristin kantamista uskot, vaikka miltä tuntuisi.
>Ei hän ole tullut terveitä parantamaan, vaan sairaita <
Onko mielestäsi meidät parannettu,jos aina pysymme syntisinä sairaina ja heikkoina?
Kyllä meidät parannettiinkin, tappamalla vanha minämme ristillä Kristuksen kanssa, ja nousemalla ylös utena luomuksena.
" Katsomalla Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muututte saman kirkkauden kuvan kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen."
Huomaatko, minä katson Kristukseen ja Hänen täydelliseen voittoonsa, ja te katsotte itseenne, ja omiin mahdollisuuksiinne.
Katsomalla vihollisen kuvaa, muutumme vihollisen kuvan kaltaisiksi. Katsomalla vajaata, muutumme itsekkin vajaiksi. Katsomalla aina täydellistä Kristuksen kuvaa, muutumme itsekin täydellisiksi.
Pieni lapsi osaa tämän, ja hänen omat silmänsä loistavat, mutta kasvaessaan hän oppii katsomaan sitä mikä on vajaata, ja samalla hänen oma loisteensa häviää.
"Jos silmäsi on terve niin koko ruumis on valaistu." Katsotaan aina täydellistä Kristuksen kuvaa, niin omatkin silmämme pysyvät terveinä. Ei katsota enää vanhan ihmisen kuvaa, sillä se on jo voitettu Kolgatan keskimmäisellä ristillä.
>miksi Hän sitten henkensä kautta vielä muistuttaa meitä omantunnon äänenä, kun joudumme vikaan ja virheisiin ja myös kehottaa parannukseen?<
Enkö minäkin kehoita parannukseen, pysymään Kristuksessa.
Olen sanomassa että synnin tekeminen ei ole uskovalle mahdollista, koska vanha ihminen pitää riisua pois uskolla.
Ei raamattu anna mitään mahdollisuutta kantaa vanhaa ihmistä mukanamme, vaan se pitää kuolettaa Hengen avulla.
Jeesus käskee hakkaamaan käden tai jalan poikki mikä saastuttaa, tai repimään silmiä irti päästä. Jeesus puhuu ihan samasta asiasta, meillä ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin pukea Hänen voimansa uskolla päällemme.
Vanha ihminen tekee juuri näin kuin kuvaat lutherin kertoneen. Eikä silloin meillä olisi enää yhtään jäsentä paikoillaan. Aja se vanha ihminen uskolla pois, ja pukeudu uskolla täydellisyyteen Kristuksessa. Siihen täydellisyyteen kuuluu myös täydellinen Jumalan voima. Kristus elää sinussa täydellistä elämää, jos vain suostut väistymään itse pois tieltä.
puuttuu, se uskosta puuttuu.
Vihollinen kiusaa elävää kristittyä, se ei kuollutta kiusaa.
Jos katoaa oikea itsensä tunteminen, on suuri vaara, että usko on muuttunut kuolleeksi uskoksi.
Herra antaa koettelemuksia kristitylle, että hänen ainoa turvansa olisi Hänessä. Hän vahvistaa uskoamme. Päämääränä, että se kestää kuoleman kohdatessa.
Jos olemme niin vahvassa uskossa, ettemme tunne vihollisen työtä lihassamme, emme suinkaan ole niin pyhittyneitä, vaan olemme tulleet tunnottomiksi. Kuollut usko ei vie iäiseen elämään.
Kaikki mitä puuttuu se uskosta puuttuu, on sanonta joka kerrankin pitää paikkansa.
>Herra antaa koettelemuksia kristitylle, että hänen ainoa turvansa olisi Hänessä. Hän vahvistaa uskoamme. Päämääränä, että se kestää kuoleman kohdatessa.<
Uskon päämäärä on täydellinen Kristuksen kuva.
Kuoleman hetkellä tarvitsemme vähintään uskon perustuksen, joka on Jeesus Kristus. Sen jälkeen menemme viimeiselle tuomiolle, jossa avataan tekojen kirjat, ja meidät tuomitaan sen mukaan mitä kirjoihin on kirjoitettu, jokainen omien tekojen mukaan. Elämänkirjassa tarvitaan myös nimi ja jos perustus on kunnossa, on nimi siellä. ( Kirjat avattiin monikossa.)
1 Kor 3 10-15 sanoo että jokainen rakentaa tämän Jeesus Kristus perustuksen päälle, mutta katsokoon mitä rakentaa, sillä tuomiopäivä on koetteleva tulella jokaisen rakennuksen. Jos se kestää mitä olemme rakentaneet, saamme palkan, mutta jos se syttyy palamaan, kärsimme vahingon. Tämä kuitenkin pelastuu, mutta tulen läpi.
>Kuollut usko ei vie iäiseen elämään.<
Jaakop antaa hyvän neuvon koetella onko usko kuollut. "Usko ilman tekoja on kuollut."
Raamattu antaa monta hyvää konstia koetella omaa uskoa. Niin kuin aloituksessa pysyykö Kristuksessa.
Aivan turhaa järkeilyä, koska järki ei sitä käsitä, niin kuin jo edellä sanottiin. Täyttä viisastelua vain, ole vain tarkempi ettet sorru omaan näppäryyteesi. Mitä enemmin alkaa järkeilemään ja selvimään vyyhteä se menee entistä sekaisemmaksi ja lopulta on monta pätkää kädessä sekä entistä sotkuisempi vyyhti.
Mistä tämä lestadiolaisten pelottelumentaliteetti on lähtöisin. Miksi ihminen ei pääsisi taivaaseen jos elää tekemättä syntiä tai virheen tehdessään rukoilee Jumalalta anteeksi antoa.
Miksi lestadiolaisuuteen kuuluu tuo toisilta anteeksi anominen? En ymmärrä miksi tarvitaan ihminen välikädeksi sanomaan saanko anteeksi vai en? Eikö tuo kuulu kuitenkin Jumalan toimenkuvaan päättää ketkä pääsevät taivaaseen?
Uskon Jumalaan, taivaaseen ja Jeesukseen kristukseen, mutten lestadiolaisuuteen? joten olenko ikuisesti kadotettu sielu?
Ootte hiukan jotten sanoisi hukassa noiden selityksienne kanssa. Ihmisen puolelta olemme syntinen ja saastainen. Vanhan aasin on seurattava aasin tammaa, mitähän sillä sitten tarkoitataan. Milläs ajat vanhanihmisen, kun asut siinä ja kannat hautaan asti sitä hyvä ystävä.
>Milläs ajat vanhanihmisen, kun asut siinä ja kannat hautaan asti sitä hyvä ystävä<
Omalla voimalla et mitenkään, mutta jos uskolla omistat Kristuksen voiman joka myös asuu sinussa, saa Hän sen ihmeen aikaan.
lestadiolainen, kovin vierailta tekstit tuntuvat. Kirjat kerran avataan ja armon mereen upotetut eivät esille tule. Jos Kristus ei ole ainoa turvamme, olemme kovin hataralla perustalla. Iankaikkisella unhotuksella on kaikki viat ja virheet pois pyyhitty silloin kun ne on Jeesuksen sovintokuoleman kautta anteeksi saatu.
Hyvä on tuo vanha virsi - Oi Pyhä Henki pyhitä, luo minuun uusi elämä
Missäs sinä Esa vaikutat, lestadiolaista ei julistuksesi ole, kovin vieras ja vaativa on ääni.
Nyt tulemme siihen jotta olisi parempi tunnustaa, että vain yksi oli täydellinen, synnitön, saastatoin kaikesta ja hän oli kaikessa täydellinen Vapahtajamme Jeesus Kristus. Hänen kaltaisiksi synnittömiksi emme voi lihassa ollessamme tulla. Jos väitämme olevamme synnittömiä, olisimme valehtelijoita ja emme kristusta tarvitsikaan.
>Uskon Jumalaan, taivaaseen ja Jeesukseen kristukseen, mutten lestadiolaisuuteen? joten olenko ikuisesti kadotettu sielu?<
Olet pelastettu jos Kristus on sinun Elämäsi Herra, ja uskot että Hän kantoi sinun syntisi.
Viimeiselle tuomiolle joudumme silti jokainen, ja silloin tuomitaan mitä olemme rakentaneet sen Kristus perustuksen päälle. 1 Kor 3: 10-15
Jumala on sinun tuomarisi, ja Hän tuomitsee oikeudenmukaisesti.
Kuitenkin halua mestaroida kaikessa. Tutki raamattua kyllä se sieltä selviää, jos...
"Miksi lestadiolaisuuteen kuuluu tuo toisilta anteeksi anominen? En ymmärrä miksi tarvitaan ihminen välikädeksi sanomaan saanko anteeksi vai en? Eikö tuo kuulu kuitenkin Jumalan toimenkuvaan päättää ketkä pääsevät taivaaseen?
>Missäs sinä Esa vaikutat, lestadiolaista ei julistuksesi ole, kovin vieras ja vaativa on ääni.<
En minä vaadi, vaan raamatun sana vaatii, ja nostan niitä esille ettei tulisi yllätyksiä viimeisellä tuomiolla. Lue 1 kor 3: 10-15 , ja vaikka viitteet lisäsi, niin näet jotain mitä et ole ennen nähnyt, taikka jos olet nähnyt niin sitten raamatun sana ei ole sinulle auktoriteetti.
>Missä minä vaikutan,< Vaikutan kaikkien Kristukseen uskovien kanssa, ja kaikkien muidenkin joihin saan tilaisuuden vaikuttaa.
Jos tosiaan on kerran päässyt maistamaan kuinka suuri ilo syttyy sydämelle kun kahlehdittu lintunen pääsee vapaaksi häkistään, ei tule sen jälkeen tuollaista soopaa edes mieleenkään kirjoittaa. Näyttää että kaikki edellä mainitut kokemukset ovat ulokoista tietoa eli tuolla hiuspehkun alla .
>"Miksi lestadiolaisuuteen kuuluu tuo toisilta anteeksi anominen?<
Uskoon tullessa monissa muissakin seurakunnissa todistetaan Jeesuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi, mutta Lestadiolaisilla on jäänyt tämä alun oppi päälle.
>En ymmärrä miksi tarvitaan ihminen välikädeksi sanomaan saanko anteeksi vai en?<
Ei tarvita välikädeksi ihmistä, mutta usein tämä tekee uskomisen helpommaksi, ja siksi itsekin sitä suosittelen, kenellä vaan on siihen mahdollisuus.
Usko tulee kuulosta, ja suun tunnustuksella pelastutaan, voit toki itsekin lausua itsellesi synninpäästön sanat. ( Ei Lestadiolaisten kanta)
>Eikö tuo kuulu kuitenkin Jumalan toimenkuvaan päättää ketkä pääsevät taivaaseen?<
Jumala on vetänyt kaikkia ihmisiä puoleensa Kristuksessa, joten kaikkia ihmisiä on kutsuttu.
Eiköhän sinua hallitse salainen omavanhurskaus, jota et valitettavasti näytä tuntevan! Vai pääsee ihminen täydellisesti irti synnistä. Miksi sitten niin monet uskovaiset ovat synnin kautta joutuneet lankeemukseen, jos uskovan on mahdotonta tehdä syntiä? Miksi kristukseen uskovan Paavalinkin tarvitsi usein huokailla syntisyyden tunnossa: Minä viheliäinen ihminen, kuka päästää minut tästä synnin ja kuoleman ruumiista! Ole nyt rehellinen ja sano, jos olet kyennyt heittämään vanhan ihmisen pois luotasi kuin likaisen paidan. Jos synniksi lasket vain julkisen murhaamisen, huoraamisen ja Jumalan pilkan, niin näitä ulkonaisia syntejä ihminen vielä saattaa joltisesti välttää jo siveysperiaatteiden pakoittamana, mutta kun Jumalan laki ottaa ihmistä kiinni jo ajatuksista alkaen, kuten Vapahtaja osoittaa vuorisaarnassaan; joka himoiten katsoo naisen päälle, teki jo sydämessään huorin hänen kanssaan! Oletko voinut nämä kaikki vaikutukset myös sisöllisesti pitää aina ja kaikissa tilanteissa ajatusmaailmasi ulkopuolella? Jos olet, olet epänormaali mies tai sitten "lihanpyhä", joka ei tahdo tunnustaa tosiasioita.
Ei Raamattu tosin anna mitään lupaa synnin tekemiseen, mutta se myös todistaa monessa paikassa, että me uskovatkin olemme kaikki synnia alle myytyjä, kuten Paavali itsestäänkin todistaa. Mutta emme hylkää Jumalan armoa Kristuksessa ja Kristuksen evankeliumia, sillä se on Jumalan voima itsekullekin uskovalle autuudeksi. Joka siis syntisenä (syntinsä tuntevana mutta ei synnin rakastajana eikä palvelijana ) uskoo Jumalan Pojan päälle, se pyhänä pysyy (koska Kristus on hänen pyhyytensä )ja tulee autuaaksi!
Laki vaatii sen täydellisen täyttämisen, eikä sinusta ole siihen. Metsässä olet. Kristus puolestaan lahjoittaa oman vanhurskautensa jokaiselle joka uskoo ja Kastetaan.
Kristus joka minussa asuu on riittävän vahva elämään jokaista ajatusta myöten oikein. Minulle ristin kantamista on se että pysyn kristuksessa, enkä itsessäni.
Omat hedelmäni ja Kristuksen hedelmät on todella helppo erottaa toisistaan, ja siksi uskon kilvoitteluni onkin sitä etten elä enää minä vaan Kristus minussa.
Lue aloitus vielä kerran, ja katso miten erotetaan Jumalan lapset ja paholaisen lapset,sillä se on kopioitu suoraan raamatusta.
Jos sinä hyväksyt Johanneksen kirjeen Jumalan sanaksi, niin et sinäkään enää puolusta syntiä.
Sanot ettei raamattu anna lupaa synnin tekemiseen, ja se on oikein, mutta raamattu ei anna lupaa vanhan ihmisen mukana kantamiseenkaan, vaan käskee riisumaan sen pois päältään tekoinensa.
>Lakihenkinen heppu<
Lakihenkinen täyttää Jumalan lakia omalla voimallaan, ja siksi ei onnistu, vaikka tekee kuinka paljon parannusta.
>Laki vaatii sen täydellisen täyttämisen, eikä sinusta ole siihen.<
Siksi annankin Kristuksen elää minussa, sillä Kristus pystyy.
>Metsässä olet. Kristus puolestaan lahjoittaa oman vanhurskautensa jokaiselle joka uskoo ja Kastetaan.<
Koettele sitten hedelmistä, oletko ottanut sen Kristuksen vanhurskauden vastaan, sillä Kristuksen vanhurskaus on täydellinen.
Jeesuskin käski hedelmistä tunnistamaan puun.
Mietippä hetki ennenkuin lyöt leimoja otsiin.
Minkälaiseen Jeesukseen sinä uskot? Oletko varma, että sellainen Jeesus pystyy pelastamaan sinut helvetistä, joka ei pysty voittamaan syntiä sinun elämässäsi!!!!
Johannes Kastajan mukaan: Hän ottaa pois maailman synnin!!!!
Hän ei ole ainoastaan jälkien korjaaja, siihen riitti vanhassa testamentissa eläimen teurastaminen. Hän on yhdellä uhrilla tehnyt ikuisesti täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.
Poikani teki minulle testin:
Poikani: "Isä- tämä on tyhmyystesti."
Sitten hän näytti ojennettua etusormeaan ja kysyi:
"Isä - mikä tämä on?"
Vastasin: "Etusormi"
Poikani: "Ei ole, kun tyhmyystesti."
Hän tunnusti myöhemmin, että ,jos olisin vastannut: "Tyhmyystesti", niin hän olisi sanonut: "Etusormi".
Tämä teidän keskustelu vaikuttaa ihan samanlaiselta. Tärkeintä on, että toinen on väärässä.
Keskustelijat viettävät varmaan "virtuaalielämää" nojatuoleissaan.
Ihan hyvä esimerkki, mutta olen vakavissani, että vanha ihminen pitää riisua pois tekoinensa, ja pukeutua uuteen luomukseen Kristuksessa.
Muuten vanha ihminen pääsee opettamaan houkuttelemaan kiusaamaan ja tekemään Kristuksen heikoksi. Heitetään se kokonaan pois ja pukeudutaan uskolla täydellisyyteen.
Olen itse ollut liian monta vuotta sen vankina, ja siksi joutunut tekemään samoista asioista uudelleen ja uudelleen parannusta. Vanha ihminen tekee minut heikoksi, jos suostun kantamaan sitä mukana. Siihen tarvitsen uskoa ettaä en kanna sitä, vaan riisun sen kokonaan pois ja pukeudun Kristuksen täydellisyyteen.
Jos vanha ihminen saa pienenkin otteen, niin tiedän että olen alkanut itse elämään itselleni, vaikka Kristuksen piti elää minussa. Sillä hänessä on kaikki valta ja voima elää minussa täydellistä elämää. Tämä on uskon kilvoittelua, en elä enää minä vaan Kristus elää minussa.
Omissa hedelmissä ja Kristuksen hedelmissä on niin suuri ero, että ne on helppo tunnistaa. Joten on helppo nähdä kumpi minussa elää.
On todella ihana nähdä Lasse-setä sinussa uskon henkeä. Todella uskot siihen sanaan mitä kirjoitat, ja siinä näen että Kristus elää sinussa.
Olkoon Kristus siunattu sinussa, ja enentyköön ja vahvistukoon Hän sinussa.
Tuo on tosi hyvä tavoite. Kuitenkin Paavalikin valittaa, ettei hän siihen kykene.
Inkuti inkuti inkuti
Jos minulla ei olisi aivoja jotka tuottavat pitkällisiä ajatusketjuja saattaisin uskoa kuten lestaadiolainen, mutta Jumala tai kuka lie (piruko lie ollut) loi minulle kyvyn ajatella itse.
Minusta lestaadiolaisuuteen kuuluva anteeksi anominen on alistavaa ja itsetuntoa murskaavaa toimintaa. En ymmärrä kuinka toinen ihminen voi päättää saanko vai enkö saa syntejäni anteeksi.
Hakatkaa vain raamatulla päähäni, minusta raamattu on osin hyvin sovinistinen kirja, enkä ymmärrä että Jumalan tahto olisi naista halventaa kuten tuo kirja monin paikoin tekee.
Joten aivoni sanovat että kirjan kirjoittivat miehet, omana aikanaan, kuunnellen omaa sisintään, liittivät tekstin sekaan todeksi luulemaansa.
Raamattu on käännetty monena aikana, kenellä on varma tieto mitä se alunperin piti sisällään, kuka tietää miten monesti matkalla teksti muuttui ennen suomeksi kääntämistä?
Miksi usko/anteeksi anto ihmisen suusta olisi "todempi" kuin rukouksen kautta saatu armo? Miksi pitäisi olla joku syntinen (jokainen meistä on) joka päättäisi armostani?
Voihan Lestaadiolaisuuteen uskoa, mutta saako uskovana käyttää omia aivojaan ja kyseenalaistaa? Vai onko kaikki tuollainen pirusta lähtöisin ja perkeleestä siinnyt?
Lestaadiolaisuus perustuu Jumalan pelkoon? Miksi Jumalasta ei voisi etsiä rauhaa ja anteeksiantamusta.
Jos syntien anteeksi anominen pitää tehdä seurakunnan edessä viikoittain? Oli tehnyt syntiä tai ei (synniksi en lue virheitä joiden takana ei ole paha tarkoitus)
Eikö Raamatussa lue, että Jeesus kärsi ristillä meidän syntiemme tähden? Eivätkö syntimme ole anteeksi annettu Jeesuksen nimeen ja vereen?
Mistä tämä tapa-anteeksipyytely on peräisin?
Minulle uskomista ei tee helpommaksi se, että syötetään irrallisia raamatunlauseita joilla selitetään milloin mitäkin aivoissani herännyttä kysymystä.
Raamatun lauseita ei pitäisi irrottaa erillisiksi todisteiksi, Raamattua pitäisi lukea kokonaisuutena, eikä tuolloinkaan mustavalkein lasein.
Vieläkään en saanut vastausta siihen, miksi minun uskoni olisi vähäisempää, kuin tuhansien tyhjien astioiden kalke teidän omissa piireissänne.
Minusta itse piru on asialla silloin kuin tyhjä astia antaa syntejä anteeksi niitä katuvalle. Mihin väliin Jumala tuossa kuuluu?
Lukisit vähäsen raamattua , niin ehkä jotain selviäisi.
Siinä pyytelytilanteessa on kaksi näkökohtaa. Riippuu ihmisen mielestä, kumpaa tahdotaan korostaa.
1. Ihminen pyytelee toiselta anteeksiantoa ja toinen sitten antaa, jos antaa, yleensä antaa.
2. Jumalan näkökulma on sen kaltainen, että hätääntynyt sielu saa vakuutuksen Jumalan armosta toisen ihmisen suun kautta. Siis todellinen asia on siinä, että ihminen saa todistaa Jumalan armosta toiselle ihiselle. Se on siis hoitavaa.
1. Ihminen pyytelee toiselta anteeksiantoa ja toinen sitten antaa, jos antaa, yleensä antaa.
Kuka kantaa vastuun siitä tuskaisesta ihmisestä joka ei saanut anteeksi toiselta ihmiseltä?
Niitäkin tapauksia on?
Jumala kantaa vastuun, Hän armahtaa, ihmiset aina eivät.
>Tuo on tosi hyvä tavoite. Kuitenkin Paavalikin valittaa, ettei hän siihen kykene.<
Ei kykene Paavali eikä ketään muukaan omalla voimalla. Eikö Paavali itse kuitenkin neuvo riisumaan vanhan ihmisen kokonaan päältä, ja pukeutumaan uuteen.
Lue Roomalaiskirjettä vähän eteenpäin, niin näet kyllä uudenkin ihmisen vauhdissa.
Vanha ihminen on tuollainen kun Paavali kuvaa, mutta juuri siksi Hän käskeekin riisumaan sen pois.
Miten tuollaisessa tilanteessa jos tulee erotetuksi seurakunnasta, saamatta anteeksi? Entä jos ei ole voimia elää siksi että toinen ihminen on tuominnut?
Jos näin on käynyt, on pakko jättää Jumalan asiaksi koko juttu. Hän on ollut ajan tasalla kuitenkin koko ajan.
Tuomitsija on ottanut roolin, joka ei ihmiselle kuulu. Tuomittu on johdatettu uskomaan asioihin, jotka eivät välttämättä pelasta. Elämästä päättäminen on Jumaluuteen kuuluva asia, niinkuin tuomion tekeminenkin. Kumpaakaan ei ihminen saisi tehdä.
Tällaisessa tapauksessa voi vain huutaa Herralle, ole syntiselle armollinen! Sekä tuomitsijalle, että tuomitulle.
Muuta en osaa sanoa.
Minätin tarkoittaa varmaan vanhoillislestadiolaisuudessa esiintyvää seurakunnasta erottamista, jollaista käytäntöä esikoislestadiolaisuudessa ei tunneta. Muistelen erään edesmenneen saarnaajan sanoja, että jos tästä kristillisyydestä alettaisiin vikojen ja heikkouksien tähden erottamaan, niin sille viimeiselle ei enää jäisi erottajaa.
ja vieläpä leveilemään sillä, vai?
Seurakunnasta erottaminen löytyy raamatusta, Paavali jopa nuhtelee yhtä seurakuntaa, kun sen olisi aika päiviä sitten pitänyt erottaa synnissä eläjä.
Seurakunnassa oli mies joka eli avioliittoelämää suhteessa jonka raamatun sana kielsi.
"Vähä hapatus hapattaa koko taikinan." Siksi on hyvä ajaa synnintekijä pois, jos se ei suostu luopumaan synnistä.
Onko erottaminen siunaus tai kirous seurakunnalle, tulee siitä ajetaanko synti pois, vai ajetaanko Pyhänhengen toiminta pois.
myös siihen sanaan, mitä Mooses, profeetat, Jeesus, apostolit ja evankelistat ovat saarnanneet ja kirjoittaneet; omaan kirjoitteluunsa ovat monet muutkin ihastuneet, ei ainoastaan Lasse-setä.
Laitappa sinä uusi avaus ja ota mitä tahansa sinua kiinnostaa esille raamatusta, niin voimme keskustella asiallisesti.
Esa, olen tietoinen siitä, että seurakunnasta erottaminen löytyy Raamatusta. Siksi kirjoitinkin, että esikoislestadiolaisuudessa ei tunneta sellaista seurakunnasta erottamista, jota vanhoillislestadiolaisuudessa harjoitetaan.
>Kunhan Lasse-setä uskoisi myös siihen sanaan, mitä Mooses, profeetat, Jeesus, apostolit ja evankelistat ovat saarnanneet ja kirjoittaneet.<
Oletko varma ettet anna nyt väärää todistusta lähimmäisestäsi? Perustele väitteesi, niin voimme tutkia sen raamatun sanalla.
Olen lukenut muutamia kymmeniä Lasse-sedän kirjoituksia, ja niistä on heijastunut sellainen uskon henki, joista näkee että Kristus on tullut lihaksi hänessä.
Näin hyvää todistusta en voi antaa kuin muutamasta muusta joita olen nähnyt eri hengellisillä sivuilla.
Niitä jotka uskovat Kristukseen, löytyy kyllä paljon, mutta niitä joissa näkyy että uskon antaja elää heissä, onkin harvemmassa.
paavalin neuvoissa. Tuntuu hyvälle!