Elämä tuottaa pettymyksiä, taas pettymyksiä, ja taas, joskus ihmeitäkin...
Kuka ymmärtää, sillä rivien välistäkin voi lukea...?
***********************************
Seitsemän
Seitsemän, se niitä on, mitä lie. Maailmassa
on seitsemää paljon, sitä näkee siellä täällä,
kaupassa, elokuvissa, kirjoissa ja taivaalla.
Silti ei seitsemää, omituista lukua, kaikkiaan
ole kuin yksi. Yksi ykseydessä, kahdeksatta
minä hetken uskalsin toivoa, ainoaksi, niitä muita
en muista, menivät ohi, edestä taakse. Taas
jäi seitsemän.
Minä luulin hetken, että kahdeksan, kahdeksan,
olisi ollut kokonaisuutena yksi. Kahdeksan, mitä se on,
kaksi nollaa päällekkäin, ääretön siitä tulee kyljellään,
enemmän kuin ykkönen, enemmän kuin käsitin.
Kahdeksannen olisin päästänyt, pyysinkin, minun
kotisivulleni, useampia en koskaan halunnut,
en halua, laskuri on rikki, minun sivulleni ei pääse
sanomatta unohtamaani salasanaa. Sitä pitää toistaa
monta kertaa. Seitsemän, enkä halua muistaa.
Kahdeksas ei tullut, ymmärrän hyvin, tiedän jo
mikä on liian suuri luku minulle, ei paljon, tarpeeksi.
Kahdeksas on aina minulle niin paljon, aina
se on, kenenkään kertomatta, tiennyt, että yhdeksässä
elämässä on ihmeitä pieni määrä.
Seitsemän.
Kuka ymmärtää, sillä rivien välistäkin voi lukea...?
***********************************
Seitsemän
Seitsemän, se niitä on, mitä lie. Maailmassa
on seitsemää paljon, sitä näkee siellä täällä,
kaupassa, elokuvissa, kirjoissa ja taivaalla.
Silti ei seitsemää, omituista lukua, kaikkiaan
ole kuin yksi. Yksi ykseydessä, kahdeksatta
minä hetken uskalsin toivoa, ainoaksi, niitä muita
en muista, menivät ohi, edestä taakse. Taas
jäi seitsemän.
Minä luulin hetken, että kahdeksan, kahdeksan,
olisi ollut kokonaisuutena yksi. Kahdeksan, mitä se on,
kaksi nollaa päällekkäin, ääretön siitä tulee kyljellään,
enemmän kuin ykkönen, enemmän kuin käsitin.
Kahdeksannen olisin päästänyt, pyysinkin, minun
kotisivulleni, useampia en koskaan halunnut,
en halua, laskuri on rikki, minun sivulleni ei pääse
sanomatta unohtamaani salasanaa. Sitä pitää toistaa
monta kertaa. Seitsemän, enkä halua muistaa.
Kahdeksas ei tullut, ymmärrän hyvin, tiedän jo
mikä on liian suuri luku minulle, ei paljon, tarpeeksi.
Kahdeksas on aina minulle niin paljon, aina
se on, kenenkään kertomatta, tiennyt, että yhdeksässä
elämässä on ihmeitä pieni määrä.
Seitsemän.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tämä pani ajattelemaan...Hieno:)
...mutta kaikkea on laidasta toiseen...
Joskus tällaistakin, pimeydestä valoon...
*****************************
Avasin oven
Avasin oveen eteiseen, palasinko aavikolle?
En.
Poltteesta nousi lämpö,
läheisyyden raju, kuuma ajatus
sokeassa elämässäni.
Jäätyneen mustikan tumma sini
haavoitetun eläimen purppurainen veri,
läjähtävä luoti
ja uhrin takana veren
sumu, kuolema.
Elän ja näen sadussa muusasta totta,
Sinua minä haluan rakastaa
rakastan
kun punainen ja sininen sekoittuvat,
silloin viimein näyttäytyy
valkea Kuningatar.
Kivulias isku tunteesta tietämättömälle
minulle joskus tuskan myytti
ei enää
yöni pimenevät kevääseen ilman Sinua
ovat kadotus
mutta pian kukka avautuu, tiedän.
Silloin on elämän aika, ja
enkelin päivän.
**************************************
Siinä ehkä minunkin... omenankukkien uneni.