Käytiinpä tässä juuri pari tuntia sitten eläilääkärissä näyttämässä meitin sekarotusen (e. suomen pystykorva-collie, i.beagle)tyttökoiran takakoipia. Viimeaikoina jos Peppi on esim. leikin tiimellyksessä vahingossa sattunut kaatumaan yms. jotenkin huonosti takajalkojen päälle, niin on sen jälkeen sitten linkannut jompaa kumpaa takajalkaa. Ei arastellut tutkiessa ja muutaman minuutin päästä taas ihan normaalisti koohotetaan.
No, näin kun oli käynyt noin 5 kertaa niin soitin sitten eläinlääkärin täksi päiväksi. Siellä sitten ilmeni, että Pepillä on molemmissa takajaloissa mediaaninen patella luksaatio, l. polvilumpio menee sijoiltaan.
Peppi täyttää nyt viimenen päivä vuoden. Lääkäri sanoi että seuraan nyt tilannetta, ja pudotetaan vähän painoa(paino nyt 17,9kg ihanteeksi sanoi n.15kg). Jos ja varmaan kun alkaa tulevaisuudessa vaivaamaan enemmän niin pitää sitten leikata. Tässä nyt kysyisinkin teiltä muilta kokemuksia tämänlaisesta tilanteesta. Miten koiranne ovat voineet ja onko pitänyt leikata ja missä vaiheessa??? Peppi on ensimmäinen koirani joten minulle kaikki on enemmän tai vähemmän uutta. Kiitän asiallisista vastauksista.
No, näin kun oli käynyt noin 5 kertaa niin soitin sitten eläinlääkärin täksi päiväksi. Siellä sitten ilmeni, että Pepillä on molemmissa takajaloissa mediaaninen patella luksaatio, l. polvilumpio menee sijoiltaan.
Peppi täyttää nyt viimenen päivä vuoden. Lääkäri sanoi että seuraan nyt tilannetta, ja pudotetaan vähän painoa(paino nyt 17,9kg ihanteeksi sanoi n.15kg). Jos ja varmaan kun alkaa tulevaisuudessa vaivaamaan enemmän niin pitää sitten leikata. Tässä nyt kysyisinkin teiltä muilta kokemuksia tämänlaisesta tilanteesta. Miten koiranne ovat voineet ja onko pitänyt leikata ja missä vaiheessa??? Peppi on ensimmäinen koirani joten minulle kaikki on enemmän tai vähemmän uutta. Kiitän asiallisista vastauksista.
Vastaukset 6
Vanhimmat
meidän porokoiralla. Ei tosin noin nuorena, alkoi vasta viisi vuotiaana. Käytin koiraa myös tutkimuksissa, samoin tuloksin.
Vuosien mittaan ne m sijoilta muljahdukset yleistyivät ja saattoivat leikin tiimellyksessä uusiutua lähes vuiikottain. Onneksi koira oppi itse suoristamaan sen koipensa, jolloin lumpio asettui paikalleen ja taas jatkui riehuminen.
Sitä jalkaa ei ikinä operoitu, ja koira eli 14 vuotiaaksi.
Turussa oli eläinlääkärinä Lennart Fagerlund. Meillä oli yksi polvivikainen Griffoni Mimmi. Ei niitä asteita silloin mitään arvioitu. Kehoitti antamaan muutaman kerran B-vitamiini kuurin vuodessa ja tilanne helpoitti jonkinverran. leikkausta ei tarvittu.
Lisätietoa saat kun klikkailet eri rotuyhdistysten/rotujärjestöjen sivuja, sillä patella on yksi niistä perinnöllisistä vioista joita vastustetaan.
...seropi koira noin vuosi sitten. Samalla tavalla ontui kun itse kerroit mutta vaivana oli etutassu ja selässä issias.
Leikkaus sujui hyvin mutta paranemiseen pitää laskea noin puoli vuotta aikaa ja tietenkin isoon laskuun. Me kävimme myös kerran vesijuoksemassa kuten paranemisen kannalta nuvotaan.
Juuri viikko sitten alkoi taas ontumaan takajalkoja ja pelkään pahinta... Onko nyt sama vika toisessa jalassa???
Meidän koira on nyt 2,5v ja syönyt erittäin paljon särkylääkkeitä ja saanut elää suht kivuliasta elämää siitä huolimatta.
Edelleen pohdin onko kaikki leikkaaminen ja sairastelu ollut koiralle hyväksi ja olenko itsekäs kun pidän toisesta kiinni näin lujasti.
Milloin on aika luopua koirasta teidän muiden mielestä jos särkylääkkeiden avulla pystyy vain liikkumaan???
Toki kuten muut kirjoittivat heidän koiranasa ovat onnellisesti jatkaneet elämää eteenpäin ja niin taitaa suurimmalla osalla olla ja minun koirani vaan sattuu jatkuvasti olemaan kipeä.
Ei tervettä päivää voisi sanoa...
Tsemppiä teille ja toivotaan että elämä voi jatkua ilman leikkauksia ja että paraneminen sujuu hienosti.
Voi kun on surullista:(
Kyllä tuli meikäläiselläkin lääkärillä tippa linssiin vaikka ei nyt niin akuutti asia olekaan ja Peppi muuten terve, eikä sillä ole jatkuvia kipuja, ja se polvilumpio on kanssa todella mennyt paikoilleen ja itsestään on taas "normaali" muutamassa minuutissa. Mutta kyllä se pääsi yllättämään kun olin muka niin varma että Peppi on ihan kunnossa, että varoiksi käydään näyttämässä. Ja sitten lääkäri sanookin"...joo, nyt löysin syyn, nyt tiedän mikä vaivaa". Ja tuntuu ikuisuudelta ennen kuin vihdoin sanoo mitä se löysi. Siinä jo ehti miljoona kertaa miettimään, että joko se noutaja tuli.
Kaikkea hyvää teille ja toivottavasti ei nyt löytyisi enää vakavampaa sieltä takajaloista. Voimia sinulle päätöksiisi ja niiden tekoon. Muuta en osaa sanoa, koska kuvittelen, että myös itse samassa tilanteessa en pystyisi luopumaan kovin helpolla rakkaasta ystävästä. Varsinkin kun yhteistä taivalta on niin vähän takana. Mutta koiran parastahan sitä on aina ajateltava.
Meillä myös sekarotuinen 3v tyttökoira,jolla vuoden vanhana samoja oireita.Meitä kehoitettiin leikkauttamaan pieneläinklinikalla polvi,koska polvi olisi aina vaan enemmän löystynyt ja mennyt helpommin paikaltaan.Polvi parani leikkauksesta nopeasti,naulat jätettiin tukemaan polvea.Muutaman kerran kuvattu senjälkeen ja tarkistettu ,että kaikki ok.Meillä ainakin meni kaikki hyvin,koira on hyvin vilkas ja remuavaa sorttia. Leikkauksen hinta oli n400€.
Meillä ilmeni sama vaiva sekarotuisella (lapinkoira-karhukoira) noin vuoden ikäisenä, Eläinlääkäri antoi kipulääkityksen, ja ohjeen seurata tilannetta. Leikkausta ei ole tarvinnut tehdä, mutta ajoittain on kipua polvissa, ja ärähtelee toisille koirille, kun yrittävät sen kanssa resuta. Koira on nyt lähes 10-vuotias.