Seurustelin erään miehen kanssa pari vuotta ja tarkoituksemme oli mennä naimisiin. Minulla oli viisi vuotiua poika ja miehelläni ei ollut lapsia.
Mies kuitenkin vaati minulta avioehtoa häiden ehdoksi. Sanoi, ettei halua omaisuutensa päätyvän minun pojalle.
Tajusin silloin että hän ei oikeasti rakasta minua ja peruutin häät ja lopetin suhteemme. En voi käsittää kuinka ihminen, jonka kuvittelin rakastavan minua saattoi olla noin itsekäs. Minä ja poikani kuulumme yhteen eikä meitä voi erottaa "avioehdoilla".
Mies vaati avioehtoa, peruutin häät
-Äippyli-
102
18724
Vastaukset
- toisin sanoen
olit rahan perässä...
- Aij-jai
Rakastit miehen rahoja, et häntä itseään. Hyvä, että asia selvisi ennen häitä.
- seuraavaa...
Avioliitto kahden välisenä sopimuksena on seuraavanlainen.
......kunnes kuolema meidät erottaa.....
Ellei usko näihin niin olkoon menemättä avioon. - tänne nyt
Mies teki oikein ja tässä taas nähdään, miten Suomi-neito miettii? RAHAAAAAA!
Ajanmittaan voi tietty ehtoja purkaa ja muuttaa, mutta mies teki ihan oikein ja fiksua sanoa se ajoissa..AVIOEHTO PAKOLLISEKSI!
Eronnut Mies Jostain Galaksista! - mielessäni
Naisille, jotka ovat vain rahan perässä, on jotkut keksinyt erilaisia nimityksiä.
Tarkkaanottaen mies oli fiksu. Samalla hän tuli testanneeksi naisen oikean rakkauden. Lisäksi, jos mies kuolee ensin, sitten äiti ja lapsi, niin lapsen perijäksi muuttuu lapsen tehnyt oikea isä. Kukapa haluaisi sellaista kohtaloa? - Realisti1232
seuraavaa... kirjoitti:
Avioliitto kahden välisenä sopimuksena on seuraavanlainen.
......kunnes kuolema meidät erottaa.....
Ellei usko näihin niin olkoon menemättä avioon."Avioliitto kahden välisenä sopimuksena on seuraavanlainen.
......kunnes kuolema meidät erottaa.....
Ellei usko näihin niin olkoon menemättä avioon"
Ja mitäs sitten jos itse uskoo mutta nainen ei uskokkaan? Ei mutta sehän tarkoittaa että epäilee toisen pettävän. Ja sehän on ihmisjärjen vastaista epäillä yhtään mitään, parempi vaan kun eletään siinä rakkauden humalassa ja mennään pää edellä suohon.
- puoltakin.
Toisaalta hänenkin kantansa ymmärrettävä.
Olisi halunnut teettää sinulla vain jälkeläisen jatkamaan sukuaan.
Meitä on niin moneksi,teit aivan oikein.
Naikoon omaisuuttaan.- ei synnytyskone
Joo miehillä on kumma luulo, että kun nainen tekee lapsen ja menettää sen takia ansioita, kun joutuu pitään äitiyslomat ym. ja mies silläkin aikaa tienaa, niin miehen ei tarvisi silti jakaa omastaan, vaikka nainen antaa tosi paljon omastaan ja uhraa uransa yhteisen lapsen takia joksikin vuodeksi ja panee oman terveytensä ja ulkonäkönsä peliin lapsen teossa. Kivaa saada esim. virtsankarkailu tai muita vaivoja loppuelämäksi... no menee vähän asian vierestä, mutta naisen arkea joillakin... Aloittaja teki kyllä oikein, ettei suostunut miehelle synnytyskoneeksi, sillä mies ihan selvästi halusi turvata omaisuutensa naiselta ja sen lapselta ja jättää perinnöksi omalle lapselleen. Tuossa tilanteessa asia olisi ok, jos pariskunta ei saisi yhteisiä lapsia, mutta... niin, on kinkkinen tilanne kyllä. Parempi että ero tuli ennen häitä kuin häiden jälkeen.
- Nutturatäti
ei synnytyskone kirjoitti:
Joo miehillä on kumma luulo, että kun nainen tekee lapsen ja menettää sen takia ansioita, kun joutuu pitään äitiyslomat ym. ja mies silläkin aikaa tienaa, niin miehen ei tarvisi silti jakaa omastaan, vaikka nainen antaa tosi paljon omastaan ja uhraa uransa yhteisen lapsen takia joksikin vuodeksi ja panee oman terveytensä ja ulkonäkönsä peliin lapsen teossa. Kivaa saada esim. virtsankarkailu tai muita vaivoja loppuelämäksi... no menee vähän asian vierestä, mutta naisen arkea joillakin... Aloittaja teki kyllä oikein, ettei suostunut miehelle synnytyskoneeksi, sillä mies ihan selvästi halusi turvata omaisuutensa naiselta ja sen lapselta ja jättää perinnöksi omalle lapselleen. Tuossa tilanteessa asia olisi ok, jos pariskunta ei saisi yhteisiä lapsia, mutta... niin, on kinkkinen tilanne kyllä. Parempi että ero tuli ennen häitä kuin häiden jälkeen.
>>niin miehen ei tarvisi silti jakaa omastaan, vaikka nainen antaa tosi paljon omastaan ja uhraa uransa yhteisen lapsen takia
Mitä sekoilet? Aloittajahan olisi vaatinut, että mies elättää JONKUN TOISEN MIEHEN lasta ja vielä jättää tälle omaisuutensa perinnöksi. Mies oli fiksu kun ei moiseen suostunut.
Aloittajan käsitteistössä ilmeisesti "rakkaus" tarkoittaa sitä että hän antaa seksiä ja mies antaa vastineeksi rahaa. Yleensä tällaisesta vaihtokaupasta käytetään ihan muita nimityksiä.
- avioehto?
Mutta jos avioehto olisikin voimassa vain siinä tapauksessa, että tulee ero? Eikös se olisi reilua kaikkia kohtaan?
- Aij-jai
Avioliitosta jäisi pois erolla kiristämisen mahdollisuus.
- Justus Maximus
No missä muussa tilanteessa se voisi olla voimassa? Avioliitossa omaisuus ei ole yhteistä, avio-oikeus astuu voimaan vasta liiton päättyessä.
- Liiton loppu se on sekin
Justus Maximus kirjoitti:
No missä muussa tilanteessa se voisi olla voimassa? Avioliitossa omaisuus ei ole yhteistä, avio-oikeus astuu voimaan vasta liiton päättyessä.
Niin, siis avioehtohan perusmuodossaan koskee liiton päättymistä molemmilla tavoilla, siis sekä liiton päättymistä avioeroon että liiton päättymistä jommankumman puolison kuolemaan.
Tuota voi sitten toki ehtoa tehdessään hieman muokata. Esim. meillä on avioehto joka on voimassa ainoastaan jos liitto päättyy eroon.
Koska olemme lapseton aviopari ja aiomme sellaisena pysyäkin, tuolla on perintöverojen kannalta suurta merkitystä. - Justus Maximus
Liiton loppu se on sekin kirjoitti:
Niin, siis avioehtohan perusmuodossaan koskee liiton päättymistä molemmilla tavoilla, siis sekä liiton päättymistä avioeroon että liiton päättymistä jommankumman puolison kuolemaan.
Tuota voi sitten toki ehtoa tehdessään hieman muokata. Esim. meillä on avioehto joka on voimassa ainoastaan jos liitto päättyy eroon.
Koska olemme lapseton aviopari ja aiomme sellaisena pysyäkin, tuolla on perintöverojen kannalta suurta merkitystä.Avioehtoa sovelletaan ainoastaan tilanteessa, jossa avioliitto päättyy eroon. Sitä ei siis sovelleta tilanteessa, jossa toinen osapuoli kuolee. Avioehtosopimus on lisäksi määrämuotoinen, joten sitä ei tältä osin voi muokata (ainoastaan voi sopia, missä laajuudessa avio-oikeus kumotaan; esim. täydellisesti ja molemminpuolisesti).
Aviopuolisot eivät peri toisiaan, mikäli on rintaperillisiä. Teidän tapauksessanne (ei rintaperillisiä) asia puolestaan hoituu määräämällä testamentilla omaisuus sille, kenelle sen haluaa jättää. Avioehtoa ei sovelleta, joten suosittelen laatimaan testamentin pikimmiten, mikäli ette toisillenne halua perintöä jättää. Toisin kuin rintaperillisillä, aviopuolisoilla ei ole oikeutta ns. lakiosaan, joten omaisuuden voi vapaasti testamentata.
Verotukseen tällaiset järjestelyt eivät vaikuta mitenkään, perintöveroprosentti määräytyy sen mukaan, kuinka läheistä sukua perittävä on vainajalle. - Pohjan Akka
Justus Maximus kirjoitti:
Avioehtoa sovelletaan ainoastaan tilanteessa, jossa avioliitto päättyy eroon. Sitä ei siis sovelleta tilanteessa, jossa toinen osapuoli kuolee. Avioehtosopimus on lisäksi määrämuotoinen, joten sitä ei tältä osin voi muokata (ainoastaan voi sopia, missä laajuudessa avio-oikeus kumotaan; esim. täydellisesti ja molemminpuolisesti).
Aviopuolisot eivät peri toisiaan, mikäli on rintaperillisiä. Teidän tapauksessanne (ei rintaperillisiä) asia puolestaan hoituu määräämällä testamentilla omaisuus sille, kenelle sen haluaa jättää. Avioehtoa ei sovelleta, joten suosittelen laatimaan testamentin pikimmiten, mikäli ette toisillenne halua perintöä jättää. Toisin kuin rintaperillisillä, aviopuolisoilla ei ole oikeutta ns. lakiosaan, joten omaisuuden voi vapaasti testamentata.
Verotukseen tällaiset järjestelyt eivät vaikuta mitenkään, perintöveroprosentti määräytyy sen mukaan, kuinka läheistä sukua perittävä on vainajalle.Hieman epäilen tuota maximuksen tietoa, että testamentilla puolisolle tulevasta omaisuudesta ei menisi suurempi vero kuin avioliittoon perustuvasta perimisestä (ei lapsia, ei tetamenttia muille, ei avioehtoa. Sen verran olen joskus lakia opiskellut, että muistan kuinka "avioliitto ilman lapsia" kuuluu kyllä samaan ryhmään perijöitä kuin: 1. rintaperilliset, 2. aviopuoliso, jos ei lapsia, 3. vanhemmat...ja viimeisenä sisarukset (ja heidän tilalleen heidän lapsensa. Serkut ja sedät/tädit/enot eivät enää peri, kuten joskus ovat perineet (vrt. amerikan perinnöt). testamentattu omaisuus on aina erilaisen kohtelun alla verotuksessa kuin muuten peritty.
Sitäpaitsi käsitykseni on niinkin, että jos ei mitään ylimääräisiä ehtoja avioehtoon laiteta, se kyllä pätee myös kuolemassa. Avioliittohan voi päättyä joko eroon tai toisen kuolemaan. Mielestäni edellinen vastaaja on ihan oikeassa.
Minua kummastuttaa lisäksi se, mistä niin monet miehet ovat saaneet päähänsä sen, että miehillä olisi keskimäärin enemmän varallisuutta kuin naisilla. Perustuuko ajatus joihinkin tilastoihin vai mihin? - Edellinen vastaaja
Justus Maximus kirjoitti:
Avioehtoa sovelletaan ainoastaan tilanteessa, jossa avioliitto päättyy eroon. Sitä ei siis sovelleta tilanteessa, jossa toinen osapuoli kuolee. Avioehtosopimus on lisäksi määrämuotoinen, joten sitä ei tältä osin voi muokata (ainoastaan voi sopia, missä laajuudessa avio-oikeus kumotaan; esim. täydellisesti ja molemminpuolisesti).
Aviopuolisot eivät peri toisiaan, mikäli on rintaperillisiä. Teidän tapauksessanne (ei rintaperillisiä) asia puolestaan hoituu määräämällä testamentilla omaisuus sille, kenelle sen haluaa jättää. Avioehtoa ei sovelleta, joten suosittelen laatimaan testamentin pikimmiten, mikäli ette toisillenne halua perintöä jättää. Toisin kuin rintaperillisillä, aviopuolisoilla ei ole oikeutta ns. lakiosaan, joten omaisuuden voi vapaasti testamentata.
Verotukseen tällaiset järjestelyt eivät vaikuta mitenkään, perintöveroprosentti määräytyy sen mukaan, kuinka läheistä sukua perittävä on vainajalle.> Avioehtoa sovelletaan ainoastaan tilanteessa, jossa avioliitto päättyy eroon. Sitä ei siis sovelleta tilanteessa, jossa toinen osapuoli kuolee.
Ei, vaan avioehdossa pitää nimenomaan olla maininta että sitä ei sovelleta tilanteessa jossa avioliitto päättyy toisen osapuolen kuolemaan. Muuten sitä sovelletaan. Tietyissä tilanteissa tällä on perintöveron kannalta erittäin suuri merkitys, nimittäin tilanteessa jossa puolisoiden omaisuus on huomattavan erilainen.
> Avioehtosopimus on lisäksi määrämuotoinen, joten sitä ei tältä osin voi muokata
Viime vuosina tulleen oikeudenpäätöksen mukaan sitä nimenomaan VOI muokata juuri noin. Eräs pariskunta oli niin tehnyt, verottaja väitti sopimusta laittomaksi, verottaja hävisi jutun.
> Avioehtoa ei sovelleta, joten suosittelen laatimaan testamentin pikimmiten, mikäli ette toisillenne halua perintöä jättää.
Haluamme nimenomaan jättää omaisuutemme perinnöksi toisillemme, emme muille.
> Verotukseen tällaiset järjestelyt eivät vaikuta mitenkään
Kyllä ne vain vaikuttavat.
Otetaan esimerkki. Lapsettomilla puolisoilla, joilla kummallakaan ei ole rintaperillisiä myöskään mahdollisista aiemmista liitoista, on avioehto johon on selvästi merkitty että se on voimassa ainoastaan erotilanteessa, ei kuolemantapauksessa. Puolisoilla ei ole minkäänlaisia testamentteja.
Puolisoista A:lla on omaisuutta 600 000 euroa. B:llä on omaisuutta 200 000 euroa.
A kuolee. Koska avioehdossa on merkintä että se ei ole voimassa kuolemantapauksessa, omaisuus jaetaan normaalilla avio-oikeustavalla, eli lasketaan puolisoiden omaisuudet yhteen. Näin saadaan 800 000 euroa. Tästä puolet eli 400 000 kuuluu avio-oikeuden perusteella B:lle. Koska hänellä itsellään on jo 200 000, hän saa toiset 200 000 tasinkona A:n omaisuudesta. Hänen ei tarvitse maksaa siitä perintöveroa.
Loput 400 000 perii B. Hän maksaa niistä normaalin perintöveron halvimmassa hintaluokassa (koska on kuolleen aviopuoliso).
Jos pariskunnalla on avioehto josta ei käy ilmi että se ei ole voimassa kuolemantapauksessa, ei B:llä ole avio-oikeutta A:n omaisuuteen. A:n jälkeensä jättämä 600 000 euroa menee edelleen B:lle, mutta hän joutuu maksamaan perintöveroa koko 600 000 euron summasta.
Pienellä suunnittelulla B olisi joutunut maksamaan perintöveroa vain 400 000 euron summasta.
Tuossa on aika iso ero.
- olit sinä
ei tuo mies. Ja lisäksi et taida ymmärtää avioehdon tarkoitusta. Ei sillä eroteta lasta äidistä vaan sillä suojellaan molempien omaisuuden meneminen ulkopuoliselle.
Eihän hän käsittääkseni vaatinut sinua antamaan poikaa pois.
Itse olit ilmeisesti laskeskellut hyötyväsi miehesi omaisuudesta ja suutuit kun se ei onnistanut.
Järkevä mies kun huomasi asian ajoissa.- luu jää käteen
Aivan samaa mieltä. Luu taisi jäädä nyt naisen käteen. Onnittelen miestä. Hän ei nainut väärää naista.
- eronnut nainen
Voihan sinua. Eipä tainnut SINULLA rakkautta olla tätä miestä kohtaan, kun noin teit. Hyvä niin. Ehkä sitten vielä löydät sen oikean rakkauden - tai sitten et, sillä vaikutat kovin ahneelta. Mies vaikuttaa varsin järkevältä ja fiksulta!
Minusta on täysin itsestäänselvyys, että kun menen tässä piakkoin naimisiin ja minulla on lapsi, miehellä ei, että avioehto tehdään! En kuuna päivänä oleta, että mies omaisuuttaan MINUN tyttärelleni aikanaan jättäisi tai että mahdollisen eron tullessa jotain epäselvyyksiä omaisuusasioista syntyisi...
Menehän sinä ap vähän itseesi. Katso peiliin. - Pera
Ei tainnut mieskään olla häävi, kun et olisi nainut häntä kuin rahan takia. Olisi vakka saanut kantensa.
- No joo
Ok, enpä minä noin tekisi. En minkäänlaista avioiehtoa. Mutta miehes nyt vaan halusi varmuuden vuoksi pitää lämäristään kiinni. Rakastitko jätkää itse, kun noin helposti potkaisit kokonaan pois? Ehkä kaveri teki oikein kun osasi varoa eroa mahdollisen avioiliitonkin osalta :)
- okalinnut
Tämän täytyy olla provo!
Minä en menisi naimisiin ilman avioehtoa. - äiti myös
Minä en kehtaisi mennä naimisiin ilman avioehtoa, en varsinkaan itseäni varakkaamman miehen kanssa. Avioehdon vaatimisessa on olennaista se, että se tehdään avioeron varalta, niin minä ainakin tekisin. Se meneekö osa rahoista kuollessa rakkaan lapsille, on sivuseikka (varsinkin jos lapset tulevat perheeseen ihan pieninä).
Kyllä minulle ainakin tulee hyväksikäyttäjän mielikuva sellaisista, jotka rahastavat avioliitolla. - lexander
valitettavan usein olen huomannut, kuinka erotilanteessa intohimoinen rakkaus muuttuu silmittömäksi vihaksi. Sen johdota on parasta pitää tunteet ja rahat erillään. Avioehto astuu voimaan vasta erotilanteessa, etkä varmaan avioliittoon mennessäsi suunnittele eroa, joten tuskin koskaan avioehtoa tarvitsee edes ottaa täytäntöönpantavaksi, jollei tule eroa.
- eronnut nainen
että en tekisi avioehtoa jos siihen suhde kaatuisi
niin saisi kaatua mutta mun omaisuus ei kuulu
miehelleni tai hänen lapsilleen kun ei sitä ole
ollut hankkimassakaan.Kyllä jokaisen pitäisi
tajuta moinen asia ettei toisen omaisuus kuulu
itselle.
- varakas
Noin köyhä ja ahne ajattelee, niin kuin sinä. Rikas tekee aina avioehdon, jos on järki päässä.
Miksi miehen omaisuus kuuluisi sinun pojallesi, hei halloo.. taidat olla tosi yksinkertainen. - kun huomasi ajoissa
Et tainnut paljon hänestä välittää. Jos olisit rakastanut häntä etkä hänen rahojaan, olisitte nyt onnellisesti naimisissa. Vaikea ymmärtää logikaa, että poikasi olisi oikeutettu uuden miehesi perintöön. Eikös se poikasi peri sen oman isänsäkin. Vai eikö se riitä sinulle? Olisin kyllä tehnyt itse ihan samalla tavalla, jos vähänkin järki olisi ollut päässä. (M)
- varallisuus
Kertoisitko ap mikä on sinun varallisuutesi tällä hetkellä?
Minkälainen miehen varallisuus? - varmaan tarkoitti
Ap kirjoittaa: " Tajusin silloin että hän ei oikeasti rakasta minua ja peruutin häät ja lopetin suhteemme. En voi käsittää kuinka ihminen, jonka kuvittelin rakastavan minua saattoi olla noin itsekäs. Minä ja poikani kuulumme yhteen eikä meitä voi erottaa "avioehdoilla"."
Kuuluisi olla: "Tajusin silloin, että en oikeasti tulekaan hyötymään avioliitosta rahallisesti ja lopetin suhteemme. En voi käsittää kuinka minä, joka kuvittelin rakastavani häntä, olenkin näin itsekäs. Minä ja poikamme kuulumme yhteen eikä meitä voi saada kuin ostamalla meidät rahalla." - minneliini
Mulla oli vähän samanlainen tilanne ja myös mä jätin sen kundin.Meille on varattuna parempaa,uskon niin.
- nämä hujari
naiset paljastuivat ! miehet olkaa tarkkana näiden kanssa,hakevat todennäkoiseti jo uutta kohdetta. muistakaa !!!! aina vaatia ensin nimi A.E sopimukseen ennen kuin menette"papin" eteen.
se on myös hyvä testi sille,onko kumppanisi menossa rakkaudesta kanssasi avioon.
- joopAJOOP
Kyllähän asia näin on, että JOS TOISTA OIKEESTI RAKASTAA NIIN SILLOIN EI AVIOEHTO OLE MIKÄÄN ERON SYY!! Herätkää jo!!!!
- Justus Maximus
Mies on varmasti ikuisesti kiitollinen, että pääsi sinusta ajoissa eroon.
- äippyli
on mitätön, olen köyhä yh kunnan vuokra-asunnossa.
Ex-miesystävälläni on omakotitalo ja kesämökki.- Eräs ei köyhä nainen
Olisit nauttinut miehesi ok-talosta ja mökillä
olemisesta.MITÄ NYT JÄI NÄPPIISI? sait loppujen
lopuksi paskan palkaksi,menetit kaiken oman tyhmyy-
tesi ja ahneutesi vuoksi.Olisit ainakin omalta
osaltasi hoitanut suhteesi ja nauttinut eduistasi.
Olen itsekkin eronnut jos joskus löydän miehen jol-
la on omaisuutta vaikka mökki niin nautin siitä mut-
ta en ole hänen omaisuudesta haluamassa latin latia
mulla on jotain muuta... - Töyhtis vaan
Himoitsit siis vain miehen omaisuutta ja halusit pojallesi perintöä. Eivät asiat noin mene, ei enää nykymaailmasta varmaan löydy yhtään niin tyhmää miestä, että menisi tuohon lankaan.
- Doc-Thor
Vaikutat itse idiootilta, joka katkaisee suhteen kun kyse on rahasta. Miten sinut ja poika olisi erotettu? Ei mitenkään nuija! Mies oli onnekas kun pääsi idioottieukosta eroon. Kaikkea tolloa sitä saa netistä lukea.
- toimit
Olisin toiminut aivan samoin. En anna kaikkeani ihmiselle, joka ei sitoudu suhteeseen ja liittoon täysillä. - Sitähän se tarkoittaa. Tosin mielestäni on ok, että jos tulee ero oman uskottomuuteni takia, tai muuten vain haluaisin erota, niin siinä tapauksessa ehdon mukaan hyväksyisin, että mies pitäköön rahansa. Mutta jos mies eroaa minusta, niin silloin fifty sixty (siis minulle sixty).
- hyvin tulee
esille,että toisen omaisuuteen halutaan päästä käsiksi myös ikäänkuin kostoksi"kun sä kerran petit,myös maksat" avioehdolla tällaisetkin vältetään,kumpikin saa pitää omansa ja, heippa.
- sana rahan symboliikasta
hyvin tulee kirjoitti:
esille,että toisen omaisuuteen halutaan päästä käsiksi myös ikäänkuin kostoksi"kun sä kerran petit,myös maksat" avioehdolla tällaisetkin vältetään,kumpikin saa pitää omansa ja, heippa.
Raha ei itsessään ole mitään. Se symboloi syviä ja laajoja asioita ihmisten välillä. Myös parisuhteessa. Kuka perkele nyt rahasta välittää! Vaan, halloo, kun nainen menee naimisiin miehen kanssa, niin silloin sitoudutaan jakamaan elämä oman sielun, hengen ja ruumiin tasolla. Kaikki mikä on minun on myös sinun. On aivan turhaa sitoutua ihmiseen, joka käsittää rahan vain materian ulottuvuutena, egonsa ulottuvuutena. Pitäköön hyvänään. Hän ei ole myöskään valmis jakamaan elämäänsä toisen kanssa, muuttumaan syvällä sielullisella tasolla parisuhteessa; rakkaudessa. - Raha ei ole tässä se ydin-juttu! Halloo!!
- Anonyymi
sana rahan symboliikasta kirjoitti:
Raha ei itsessään ole mitään. Se symboloi syviä ja laajoja asioita ihmisten välillä. Myös parisuhteessa. Kuka perkele nyt rahasta välittää! Vaan, halloo, kun nainen menee naimisiin miehen kanssa, niin silloin sitoudutaan jakamaan elämä oman sielun, hengen ja ruumiin tasolla. Kaikki mikä on minun on myös sinun. On aivan turhaa sitoutua ihmiseen, joka käsittää rahan vain materian ulottuvuutena, egonsa ulottuvuutena. Pitäköön hyvänään. Hän ei ole myöskään valmis jakamaan elämäänsä toisen kanssa, muuttumaan syvällä sielullisella tasolla parisuhteessa; rakkaudessa. - Raha ei ole tässä se ydin-juttu! Halloo!!
Siis tässä nimenomaan oli raha se ydin-juttu!
Kyllä vaan tässäkin olisi ollut naisenkin ja kakaran käytössä miehen talo, auto ja mökki. Kaikki materia olisi ollut yhteiseen käyttöön jaettuna. Onneksi mies tajusi, että siinä nainen meni liian pitkälle, kun alkoi käytännössä vaatia miehen kuoleman jälkeistä omaisuutta itselleen/lapselleen. Nyt jäi naikkoselle luu käteen. Voin vain kysyä, mihin mies haluaa sen menevän, vaimonsa lapsen sijaan? Parempi olla hyvä kohde katsottuna, muuten kääntyy tässä tarinassa juntin rooli miestä osoittamaan.
Rakastiko mies naista, kun antoi avioliiton kaatua avioehtoon?
Rakastiko nainen miestä, kun antoi avioliiton kaatua avioehdon puutteeseen?
Eihän se mies mitenkään äitiä ja lasta tässä pyrkinyt erottamaan, WTF?
Äijä teki tässä oikein ja tavallaan samalla jätti koko ongelman naisen ratkaistavaksi. Nainen teki valintansa - hyvä että asia selvisi ennen papin aamenta.
Haiskahtaa vähän pelurinaiselta, tai ainakin joltakin, jolla on hassut periaatteet.
- mieheltä
Ihan rehellisesti ja oikein ajateltu mieheltä.
Kyllä minäkin haluaisin maallisen mammonani menevän omille jälkeläisilleni ja tietysti toisessa avioliitossa tulleille lapsille.
Mitä kummallista tuossa on ja yleensäkin avioehdossa?
Minusta annoit itsestäsi miehelle huonon kuvan.
Tuskin hänkään sinua jää kaipaamaan. - laaki ja vainaa
Jos on avioehto kumpikin saa pitää oman omaisuutensa kun erotaan.
Kuolemantapauksessa se ei toimi. Lapset perivät. Jos sinä olisit kuollut poikasi olisi perinyt sinut. Mutta jos miehesi olisi kuollut, eikä hänellä olisi ollut voimassa olevaa testamenttia sinä olist perinyt hänet jos teillä ei olisi ollut yhteisiä jälkeläisiä.
Avioehto ainakin todistaa ettei kumpikaan ole rahan takia yhdessä.
Avioehdolla ei ole paljoa virkaa jos kumpikaan ei omista juuri mitään. Tilanne on toinen jos toisella on paljon omaisuutta jonka ei halua haihtuvan taivaan tuuliin mahdollisen eron sattuessa kohdalle. Puolet avioliitoista päättyy eroon.- mieltä
tasan, enkä itse (rahattomana) voisi kuvitellakaan, että menisin kenenkään kanssa naimisiin siksi että toinen on varakkaampi. Vaatisin, että avioehto on tehtävä.
Avioehto tai sen tekeminen pitää olla itsestäänselvyys nykyaikana, eikä ole syytä loukkaantua jos toinen sitä vaatii. Kannattaa puhua sekin asia valmiiksi, heti kun alkaa seurustelun, eikä vasta viime metreillä.
Rakkauden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä eikä se ole rakkauden "mittari"... - Anonyymi
mieltä kirjoitti:
tasan, enkä itse (rahattomana) voisi kuvitellakaan, että menisin kenenkään kanssa naimisiin siksi että toinen on varakkaampi. Vaatisin, että avioehto on tehtävä.
Avioehto tai sen tekeminen pitää olla itsestäänselvyys nykyaikana, eikä ole syytä loukkaantua jos toinen sitä vaatii. Kannattaa puhua sekin asia valmiiksi, heti kun alkaa seurustelun, eikä vasta viime metreillä.
Rakkauden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä eikä se ole rakkauden "mittari"...joo, mutta kun kaikki ei olekaan niin yleviä ja esimerkillisiä kuin sinä.
Meillä siitä oli vähän vääntöä ennen avioliiton solmimista, mutta lopulta sanoin, että se on oltava, muuten ei onnistu, niin sitten vaimo pitkin hampain suostui.
-> 14v eteenpäin ->
ero tuli. Ei tosin vaimon, vaan minun toimestani, mutta vaimon käyttäytyminen oli siinä edesauttavana tekijänä.
Vaimo ( lakimies) siinä sitten vaatimaan puolta kaikesta, ihan kaikesta. Jopa autosta, joka oli minun rahoillani ostettu ja jonka lainan olin juuri maksanut loppuun.
Aika heikoilla oltiin siitä lähtien, kun alkoi näyttää, että huoltajuus menee äitille. Onneksi sentään avioehto piti, eikä tarvinut alkaa vanhaa autoa uudestaan maksamaan.
- voinut naimisiin
sen kanssa mennä, avioehtoineen päivineen.
Olisit sitten vaan pitänyt huolen ettei se saa jälkeläisiä. Hittoako se niillä jos ei kerran niiden päälle ymmärrä. - Äiti ja poika aikoinaan
Teit fiksun päätöksen.Aikoinaan minunkin olisi pitänyt tehdä samoin -lähes kolmekymmentä vuotta sitten.Olisin säästynty monelta pahalta.
Hyvää jatkoa Sinulle ja pojallesi. - OIKEUKSIANNE
TÄSSÄ AIHEESTA LISÄÄ:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000008&conference=4500000000001733&posting=22000000022976921 - kaiken kokenut
joissa on lapsia useista vanhemmista kannattaa olla sekä avioehto että testamentit muuten voi käydä niin että kaikki menee esim. oikeuteen, jossa kinastellaan rahoista niin kauan ettei kukaan saa mitään.
Ainakin kuolemantapauksissa nämä puolison entiset lapset voivat muuttua aivan kammottaviksi ahneuksineen.
Juuh kokemusta on, onneksi paras ystävä pakotti aikoinaan tekemään avioehdon muuten olisin ollut kusessa kun puoliso kuoli yllättäen kolarissa ja aikuiset lapset palkkasivat asianajajan vaatimaan minun omaisuuteni tasaamista heidän edukseen.
He sekosivat täysin kun tajusivat etten rahoita heidän omakotitalojaan.
Ihmiset muuttuvat ihan kummallisiski erossa ja kuolemantapuksissa kun ahneus astuu kuvioihin mukaan.
Sitä ei millään voi ymmärtää silloin kun on nuori ja rakastunut.
Avioehdon voi tehdä mutta jos kaikki menee hyvin sen voi peruuttaa.
Minäkin olisin kyllä miehelleni jättänyt kaiken jos olisin kuollut ennen häntä, mutta en hänen aikuisille ja perheellisille lapsilleen aikaisemmista avioliitoista.- Pohjan Akka
Voin jotenkin kuvitella, miltä sinusta tuntui kun nuoret tulevat "rahanjaolle" sinun omaisuuteesi. Perinnön jako kun on sukulaistenkin kesken usein "kuin toinen kuolema". Minäkin menetin vanhempani, mutta se "toinen kuolema" oli heti perinnön jaossa. Huomasin, että minulla olikin vain yksi veli. Toinen veli ja sisar kävivät uskomattoman ahneiksi ja epärehellisiksikin kun oli aika laittaa "lihoiksi" vanhempiemme elämäntyö. Olen edelleen väleissä, mutta hetken näin heidän todellisen minänsä, eikä sitä voi koskaan aika parantaa.
On aika arvaamatontakin loppujen lopuksi se, kenelle se raha on tärkeintä ja kenelle hiukan vähemmän tärkeää. Uskoakseni puolisosi lapset olivat aika tavallisia ihmisiä ahneuksissaan.
Avioehto ja kaikenlainen järkevä etukäteissuunnittelu on järkevää myöskin ihmissuhteiden kannalta. - ole mitään
Pohjan Akka kirjoitti:
Voin jotenkin kuvitella, miltä sinusta tuntui kun nuoret tulevat "rahanjaolle" sinun omaisuuteesi. Perinnön jako kun on sukulaistenkin kesken usein "kuin toinen kuolema". Minäkin menetin vanhempani, mutta se "toinen kuolema" oli heti perinnön jaossa. Huomasin, että minulla olikin vain yksi veli. Toinen veli ja sisar kävivät uskomattoman ahneiksi ja epärehellisiksikin kun oli aika laittaa "lihoiksi" vanhempiemme elämäntyö. Olen edelleen väleissä, mutta hetken näin heidän todellisen minänsä, eikä sitä voi koskaan aika parantaa.
On aika arvaamatontakin loppujen lopuksi se, kenelle se raha on tärkeintä ja kenelle hiukan vähemmän tärkeää. Uskoakseni puolisosi lapset olivat aika tavallisia ihmisiä ahneuksissaan.
Avioehto ja kaikenlainen järkevä etukäteissuunnittelu on järkevää myöskin ihmissuhteiden kannalta.väärää, kaikki sitä haluaa...
Kaikki ei vaan tunnusta.
eikä rahan haluaminen tee ihmisestä yhtään huonompaa, ainoastaan inhimillisemmmän.
ihmisten tarpeet ovat niin erilaiset. toiset tarvitsevat rahaa enemmän kuin toiset. Eivätkä ne vähemmän tarvitsevat ole niitä "parempia" ihmisiä, vaikka niin luulevatkin.
Toiset eivät tiedä toisten tarpeita. - Pohjan Akka
ole mitään kirjoitti:
väärää, kaikki sitä haluaa...
Kaikki ei vaan tunnusta.
eikä rahan haluaminen tee ihmisestä yhtään huonompaa, ainoastaan inhimillisemmmän.
ihmisten tarpeet ovat niin erilaiset. toiset tarvitsevat rahaa enemmän kuin toiset. Eivätkä ne vähemmän tarvitsevat ole niitä "parempia" ihmisiä, vaikka niin luulevatkin.
Toiset eivät tiedä toisten tarpeita.Eiköhän se "tarvitseminen" ole varsin subjektiivinen käsite, useimmiten. Onneksi on olemassa lait, niin ettei ahneimmat jyrää pikku perheissä täysillä. perinnön jaoissa otetaan miehestä/ naisesta mittaa, jos missään: alhaisimmat näyttävät oman pikku sielunsa. Ei asia siitä miksikään muutu.
- avioliitosta
ole mitään kirjoitti:
väärää, kaikki sitä haluaa...
Kaikki ei vaan tunnusta.
eikä rahan haluaminen tee ihmisestä yhtään huonompaa, ainoastaan inhimillisemmmän.
ihmisten tarpeet ovat niin erilaiset. toiset tarvitsevat rahaa enemmän kuin toiset. Eivätkä ne vähemmän tarvitsevat ole niitä "parempia" ihmisiä, vaikka niin luulevatkin.
Toiset eivät tiedä toisten tarpeita.Eipä kai rahan haluamisessa mitään pahaa ole. Kysymys lienee siitä, että toiset ovat valmiita tekemään töitä rahan eteen. Toiset taas olettavat kaiken vain "kuuluvan minulle" itsestän selvyytenä!!!
Ja taloudellinen instituutio se avioliitto on alunperin ollutkin. Tänä päivänä sen sijaan kuulutetaan rakkausavioliiton perään.
Jos taloudellisesti aikoo avioliitosta hyötyä, niin mikäs siinä. Kunhan on sitten avoimesti ja rehellisesti liikkeellä.
Ja rehellinenhän tämän ketjun ap oli: Ei rahaa, ei naimisiin! - on perhesuhde
avioliitosta kirjoitti:
Eipä kai rahan haluamisessa mitään pahaa ole. Kysymys lienee siitä, että toiset ovat valmiita tekemään töitä rahan eteen. Toiset taas olettavat kaiken vain "kuuluvan minulle" itsestän selvyytenä!!!
Ja taloudellinen instituutio se avioliitto on alunperin ollutkin. Tänä päivänä sen sijaan kuulutetaan rakkausavioliiton perään.
Jos taloudellisesti aikoo avioliitosta hyötyä, niin mikäs siinä. Kunhan on sitten avoimesti ja rehellisesti liikkeellä.
Ja rehellinenhän tämän ketjun ap oli: Ei rahaa, ei naimisiin!ja perhe tarkoittaa sitä, että yhteisesti lyödään hynttyyt yhteet ja kukin tekee parhaansa yhteiseksi hyväksi. Koko hommalta menee pohja pois, jos puolisot eivät olekaan samaa joukkuetta vaan pelaavat isoissa asioissa mieluummin omaan pussiinsa.
Jos omat ja vanhempien rahat ovat omaa perhettä tärkeämpiä, niin parempi pysyä sinkkuna ja lapsettomana.
- Mieskolmekymppinen
Kovasti on tekstiä rahan ahneudesta ym. muusta sen vierestä.
Unohtui kuitenkin se, että sulhanen "sanoi, ettei halua omaisuutensa päätyvän minun pojalle." Tämä on ilmeinen loukkaus pojan äitiä ja siis morsianta kohtaan. On ymmärrettävää, että yksinhuoltajaäiti ajattelee uusperhettä perustaessaan, että kaikki perheenjäsenet ovat kuin muissakin perheissä ja niissähän lapset perivät vanhempansa. Miksei siis poikakin "perisi" isäpuoltaan eli äitinsä osuutta (avio-osaa) isäpuolen omaisuudesta? En näe tässä mitään ahneutta, yhtä vähän kuin siinäkään on mitään itsekästä, että mies vaati avioehtoa.
Miehen olisi pitänyt olla varovaisempi sanoissaan ja ymmärtää, miltä yksinhuoltajasta tuntuu (uus-)perhettä perustaessaan. Mies olisi voinut vain vaatia avioehtoa. Niin kuin itse tekisin aina, olipa morsiolla lapsia tahi ei.- voinut olla
...varakkaampi. Silloin avioehto olisi suojellut myös hänen omaisuuttaan. Erotilanteessa sillä olisi voinut olla merkitystä.
Ap:n lapsihan perii jo sekä oman isänsä että äitinsä. Ei kai se mahdollinen tuleva lapsikaan olisi perinyt omien vanhempiensa lisäksi jota kuta kolmatta osapuolta? Esim. velipuolensa isää.
Halloota... - Töyhtötiainen
voinut olla kirjoitti:
...varakkaampi. Silloin avioehto olisi suojellut myös hänen omaisuuttaan. Erotilanteessa sillä olisi voinut olla merkitystä.
Ap:n lapsihan perii jo sekä oman isänsä että äitinsä. Ei kai se mahdollinen tuleva lapsikaan olisi perinyt omien vanhempiensa lisäksi jota kuta kolmatta osapuolta? Esim. velipuolensa isää.
Halloota...nainen halusi varmistaa pojalle perintöjä. Jäikin luu käteen ja se on ihan oikein.
- ex-sulho tuntuu
Töyhtötiainen kirjoitti:
nainen halusi varmistaa pojalle perintöjä. Jäikin luu käteen ja se on ihan oikein.
välittävän lapsesta ja ex-morsiamestaan about yhtä paljon kuin sinä, niin eropäätös on ehdottomasti oikea.
- annelie64
Niin kyllähän sitä ennevanhaan otettiin eukot lapsineen omiksi.Nykyään on vaan ihan eri systeemit.Omaisuus voi olla perittyä ja sillä on tunnearvoa jonka haluaa periyttää omille lapsilleen.Sitä tunnearvoa ei ainakaan vielä ole miehesi ja lapsesi välillä.Toiseksi se on vaan tavaraa.Ei siinä kysytä että rakastatko vaan omistatko.Ymmärrän sun tunteesi.Minä mietin omalla kohdallani samaa kun miehellä on edellisen liiton lapsia 2 perimässä ja mulla on 3 mun exän kans.miten tää juttu menee sit myöhemmin.mä käyn töissä ja mies on eläkkeellä.Mulle molemmat lapset on yhtä tärkeitä.Autamme heitä kaikkia tarpeen ja kykyjen mukaan.Kun exä antaa lapsille rahaa se pelkää aina että uusi mieheni saa ne.Eikä se edes haluaisi niitä.tämmösiä me ihmiset ollaan.Olettekos te loppupelissä edes näkemässä sitä omaisuuden jakoa?Mulle on ihan sama kuka niillä elää sen jälkeen kun musta aika jättää.En mä niitä mukaanikaan saa.
- miira-
Saattoi se mies sua rakastaakin, muttei näköjään sun lasta. Ihan hyvän päätöksen teit! Voimia sulle!
- Wms
En minäkään halua, että mieheni tytär edellisestä avioliitosta perisi minut, vaan haluan jättää kaiken omaisuuteni omille yhteisille lapsillemme. Siksi olemme tehneet avioehdon. Tämä on aivan normaali käytäntö. Poikasihan perii oman isänsä, miksi hänen pitäisi avio-oikeuden kautta saada periä vielä isäpuolensakin omaisuutta?
Totuus on se, että sinä et rakastanut sulhastasi tarpeeksi. Siksi on hyvä, että häät peruuntuivat. - mk
viisas mies kun vaati avioehtoa kun varmaan huomasi että olet rahan perässä. Rakkaus ja raha ovat kaksi eri asiaa.
- Truth2
Avioehtoon ei pidä suostua. Voi olla että nainen synnyttää 15 lasta miehelleen, on kokoajan hoitamassa lapsia ja kotia, ja mies luo uraa, tienaa miljoonan yms. Avioehdon ehdottelun perimmäinen ajatus on, että mies suunnittelee pettämistä, ja haluaa varmistaa että kun jää kiinni, ei menetä puolta omaisuudestaan. On epänormaalia laatia mitään avioehtoja, heti tietää että nyt ollaan ketun häntä kainalossa liikkeellä, että ei olla rehellisin aikein koko elämän puolisoa kosimassa, vaan halutaan vain ottaa rusinat pullasta. Ei sitä esihistoriallisina aikoinakaan mitään avioehtoja laadittu, tai olisi kosija saanut vaimon isän kimppuunsa. Kuka tuollaiseen suostuu. Nämä asiat on täysin miehet vs. naiset.
- hdsth
Truth2 kirjoitti:
Avioehtoon ei pidä suostua. Voi olla että nainen synnyttää 15 lasta miehelleen, on kokoajan hoitamassa lapsia ja kotia, ja mies luo uraa, tienaa miljoonan yms. Avioehdon ehdottelun perimmäinen ajatus on, että mies suunnittelee pettämistä, ja haluaa varmistaa että kun jää kiinni, ei menetä puolta omaisuudestaan. On epänormaalia laatia mitään avioehtoja, heti tietää että nyt ollaan ketun häntä kainalossa liikkeellä, että ei olla rehellisin aikein koko elämän puolisoa kosimassa, vaan halutaan vain ottaa rusinat pullasta. Ei sitä esihistoriallisina aikoinakaan mitään avioehtoja laadittu, tai olisi kosija saanut vaimon isän kimppuunsa. Kuka tuollaiseen suostuu. Nämä asiat on täysin miehet vs. naiset.
Truth2 kirjoitti: Ei sitä esihistoriallisina aikoinakaan mitään avioehtoja laadittu, tai olisi kosija saanut vaimon isän kimppuunsa.
Esihistoriallisina aikoina mies omisti kaiken, vaimonkin, että silleen..... - trata
hdsth kirjoitti:
Truth2 kirjoitti: Ei sitä esihistoriallisina aikoinakaan mitään avioehtoja laadittu, tai olisi kosija saanut vaimon isän kimppuunsa.
Esihistoriallisina aikoina mies omisti kaiken, vaimonkin, että silleen.....Löysitkö jostain esihistoriallisen lakikirjan kun tiedät? Kyllä siitä omistamisesta kuule on eri versioita historian aikana ollut. Yleisin systeemi lienee kuitenkin ollut se että yksilö ei omista mitään vaan kaikki on suvun tai heimon.
- Aurum potestas est
Truth2 kirjoitti:
Avioehtoon ei pidä suostua. Voi olla että nainen synnyttää 15 lasta miehelleen, on kokoajan hoitamassa lapsia ja kotia, ja mies luo uraa, tienaa miljoonan yms. Avioehdon ehdottelun perimmäinen ajatus on, että mies suunnittelee pettämistä, ja haluaa varmistaa että kun jää kiinni, ei menetä puolta omaisuudestaan. On epänormaalia laatia mitään avioehtoja, heti tietää että nyt ollaan ketun häntä kainalossa liikkeellä, että ei olla rehellisin aikein koko elämän puolisoa kosimassa, vaan halutaan vain ottaa rusinat pullasta. Ei sitä esihistoriallisina aikoinakaan mitään avioehtoja laadittu, tai olisi kosija saanut vaimon isän kimppuunsa. Kuka tuollaiseen suostuu. Nämä asiat on täysin miehet vs. naiset.
En todellakaan halua omaisuuteni ja vanhemmilta tulevaisuudessa perimäni omaisuuden siirtyvän puolisoni lapsille. Sen takia ehdottomasti avioehto! Sisarusteni lapset ovat huomattavasti tärkeämpiä kuin lapsipuoleni ja haluan turvata ennemmin heidän toimeentulonsa. Veri todellakin on vettä sakeampaa!
- mk
Truth2 kirjoitti:
Avioehtoon ei pidä suostua. Voi olla että nainen synnyttää 15 lasta miehelleen, on kokoajan hoitamassa lapsia ja kotia, ja mies luo uraa, tienaa miljoonan yms. Avioehdon ehdottelun perimmäinen ajatus on, että mies suunnittelee pettämistä, ja haluaa varmistaa että kun jää kiinni, ei menetä puolta omaisuudestaan. On epänormaalia laatia mitään avioehtoja, heti tietää että nyt ollaan ketun häntä kainalossa liikkeellä, että ei olla rehellisin aikein koko elämän puolisoa kosimassa, vaan halutaan vain ottaa rusinat pullasta. Ei sitä esihistoriallisina aikoinakaan mitään avioehtoja laadittu, tai olisi kosija saanut vaimon isän kimppuunsa. Kuka tuollaiseen suostuu. Nämä asiat on täysin miehet vs. naiset.
Estetään muuten saadun omaisuuden jako kuten mahdolliset perinnöt ja muut mutta avioliiton aikana ostetut asunnot harvoin kuuluu avioehdon piiriin mutta jos ne on hankittu ennen avioliitoa niin se voi kuulua ehdon piiriin mutta se yhdessä hankittu omaisuus harvoin kuuluu avioehtojen piirriin ja niin edelleen.
- Ei hyväksikäyttäjä
Tosi asia on, että miehesi rahat eivät kuulu sinun edellisen liiton lapsellesi, hän ei ole miehesi lapsi. Mistä sen tietää, vaikka olisit ottanut eron ja elättänyt lapsesi hänen rahoillaan. Itse teollasi näytit, että et rakstanut miestäsi, vaan kärkyit edellisestä liitosta hankkimallesi lapselle elättäjää.
- jhuiyije
Sitten, kun nainen ja mies ovat tasa-arvoisia, eli miehetkin synnyttävät lapsia ja ottavat äitiyslomaa ja hoitavat lapsia kotona sen sijaan, että hoitaisivat uraansa, sitten voisi olla sopivaa, että kumpikin aviopuoliso huolehtii omasta omaisuudestaan. Niin kauan kuin nainen biologisista syistä on huonompituloinen, on oikeus ja kohtuus, että eron sattuessa mies avustaa häntä.
- aghj
Onneksi on myöskin tämä biologinen isä joka on lapsestaan elatusvelvollinen ja jonka lapsi tulee ajallaan perimään, ellei tämä uusi aviopuoliso(ex) tässä tapauksessa olisi adoptoinut lasta. Taloudellisestihan tämä lapsi olisi muita tulevia lapsia paremmassa asemassa koska tulisi perimään kaksi isää ja yhden äidin ja muut vain isän ja äidin. Sen lisäksi vielä että tämä uusi isä tulisi mitä todennäköisimmin tarjoamaan kuitenkin oman panoksensa yhteiselämän kuluihin.
- juppihippi45467
Ihan oikein kun vaati avioehtoa... Niin tein minäkin ja ero tuli mut rahat jäi. Naiset on aina rahan perässä kun itse ovat laiskoja eikä viitsi itse omaisuutta hankkia.
...pitäisi muuttaa niin, että avioehto olisi ensisijainen oletusarvo ja siis voimassa aina, ellei muuta haluta. Jos pariskunta yksimielisesti sitten ei haluaisi avioehtoa, voisi sen naimisiin mennessään ilmoittaa erikseen. Avioehto on aika luonnollinen valinta nykyään, mutta moni liitto taitaa kariutua siihen jo ennen alkuaan. Ei tarvitsisi sitten naisten ruikuttaa mokomasta, kun mies viimein on kerännyt rohkeutensa ja sanonut haluavansa ehdon. Samantapainen laki pitäisi olla kirkonkin suhteen...jokainen olisi syntyessään siviilirekisterissä ja rippikouluikäisenä saisi sitten niin halutessaan liittyä kirkkoon. Nythän vanhemmat itsekkäästi liittävät lapsensa seurakuntaan välittämättä lapsen tulevista omista mielipiteistä.
- hämmästynyt_
siilisimo kirjoitti:
...pitäisi muuttaa niin, että avioehto olisi ensisijainen oletusarvo ja siis voimassa aina, ellei muuta haluta. Jos pariskunta yksimielisesti sitten ei haluaisi avioehtoa, voisi sen naimisiin mennessään ilmoittaa erikseen. Avioehto on aika luonnollinen valinta nykyään, mutta moni liitto taitaa kariutua siihen jo ennen alkuaan. Ei tarvitsisi sitten naisten ruikuttaa mokomasta, kun mies viimein on kerännyt rohkeutensa ja sanonut haluavansa ehdon. Samantapainen laki pitäisi olla kirkonkin suhteen...jokainen olisi syntyessään siviilirekisterissä ja rippikouluikäisenä saisi sitten niin halutessaan liittyä kirkkoon. Nythän vanhemmat itsekkäästi liittävät lapsensa seurakuntaan välittämättä lapsen tulevista omista mielipiteistä.
Onko tosiaan näin, että suurelle (suurimmalle ? ) osalle ihmisistä on ne omat rahat tärkeintä, tärkeämpää kuin ihminen jonka kanssa on menossa naimisiin ?
Kai nyt yleensä silloin kun naimisiin mennään, oletusarvo on se että liitosta ei erota vaan
liitto päättyy aikanaan toisen osapuolen kuolemaan ?
Itse loukkaantuisin sydänjuuriani myöten jos tuleva aviopuolisoni avioehtoa ehdottaisi, tai jopa, kuten tässä tapauksessa, asettaisi sen koko avioliiton ehdoksi! Yhtä hyvin voisi samantien sanoa minulle " olet vain rahojeni perässä enkä halua puolen omaisuudestani päätyvän sinulle eron sattuessa ".
En tosiaan moista hiipparia tahtoisi sen jälkeen edes nähdä.
Kunnioitus on suhteen, kuten myös avioliiton edellytys, eikä sitä näyttänyt tuossa ap.n tapauksessa olevan tältä äijältä tulevalle vaimolleen ja mahdollisesti lastensa äidille.
Joten todella hyvä ettei itseään uhrannut tämän niljakkeen kodin ja perheen pyörittämiseen.
Eikö ap:n miekkonen tajunnut sitä että naimisiin mentyä ei ole enää sinun ja minun rahoja vaan meidän rahat, ja naimisissa oleva pari sekä heidän omat tulevat lapsensa ovat osa tätä perhettä, jossa varallisuus ja muut edut kuuluvat kaikille ?
Ja kai nyt eron sattuessa vaimollekin kuuluu jokin korvaus menetystä ajasta ja kuluneista vuosista ?
( jos oletetaan että mies on varakkaampi, näinhän ei aina ole )
Jos itse tulen olemaan tulevaa aviomiestäni rikkaampi, tottakai hänelle kuuluu osa tuloistani, ja myymme yhteisen kotimme jonka tuotosta menee hänelle puolet jne. Ei mieleeni tulisi koskaan alkaa moisista asioista tappelemaan!
Ei ole tuore liitto kovin terveellä pohjalla jos jo ennen häitä toisen osapuolen mielessä pyörii vain " mitäs mun rahoille käy sitten kun me erotaan" .. - JH
hämmästynyt_ kirjoitti:
Onko tosiaan näin, että suurelle (suurimmalle ? ) osalle ihmisistä on ne omat rahat tärkeintä, tärkeämpää kuin ihminen jonka kanssa on menossa naimisiin ?
Kai nyt yleensä silloin kun naimisiin mennään, oletusarvo on se että liitosta ei erota vaan
liitto päättyy aikanaan toisen osapuolen kuolemaan ?
Itse loukkaantuisin sydänjuuriani myöten jos tuleva aviopuolisoni avioehtoa ehdottaisi, tai jopa, kuten tässä tapauksessa, asettaisi sen koko avioliiton ehdoksi! Yhtä hyvin voisi samantien sanoa minulle " olet vain rahojeni perässä enkä halua puolen omaisuudestani päätyvän sinulle eron sattuessa ".
En tosiaan moista hiipparia tahtoisi sen jälkeen edes nähdä.
Kunnioitus on suhteen, kuten myös avioliiton edellytys, eikä sitä näyttänyt tuossa ap.n tapauksessa olevan tältä äijältä tulevalle vaimolleen ja mahdollisesti lastensa äidille.
Joten todella hyvä ettei itseään uhrannut tämän niljakkeen kodin ja perheen pyörittämiseen.
Eikö ap:n miekkonen tajunnut sitä että naimisiin mentyä ei ole enää sinun ja minun rahoja vaan meidän rahat, ja naimisissa oleva pari sekä heidän omat tulevat lapsensa ovat osa tätä perhettä, jossa varallisuus ja muut edut kuuluvat kaikille ?
Ja kai nyt eron sattuessa vaimollekin kuuluu jokin korvaus menetystä ajasta ja kuluneista vuosista ?
( jos oletetaan että mies on varakkaampi, näinhän ei aina ole )
Jos itse tulen olemaan tulevaa aviomiestäni rikkaampi, tottakai hänelle kuuluu osa tuloistani, ja myymme yhteisen kotimme jonka tuotosta menee hänelle puolet jne. Ei mieleeni tulisi koskaan alkaa moisista asioista tappelemaan!
Ei ole tuore liitto kovin terveellä pohjalla jos jo ennen häitä toisen osapuolen mielessä pyörii vain " mitäs mun rahoille käy sitten kun me erotaan" ..Minun logiikkani mukaan asia on juuri päin vastoin kuin sinä kirjoitat. Jos köyhempi osapuoli suostuu mukisematta avioehtoon, tai jopa itse sitä ehdottaa, hän osoittaa, ettei ole rikkaamman omaisuuden perässä. Jos taas se omaisuus kuitenkin jollain tasolla kiinnostaa, avioehto aiheuttaa kiukkua ja narinaa.
Jos nainen ei ole omaisuuden perässä, miksi avioehto on niin hankala asia hyväksyä? Rakastuneena on helppo luvata vaikka mitä, mutta tosipaikan tullen ihmisten luonne saattaa muuttua. SItä varten on olemassa avioehto. Lisäksi avioehto suojaa esim. velkojilta ja epäoikeudenmukaisilta tilanteilta kuoleman jälkeen. - raha ratkaisee
JH kirjoitti:
Minun logiikkani mukaan asia on juuri päin vastoin kuin sinä kirjoitat. Jos köyhempi osapuoli suostuu mukisematta avioehtoon, tai jopa itse sitä ehdottaa, hän osoittaa, ettei ole rikkaamman omaisuuden perässä. Jos taas se omaisuus kuitenkin jollain tasolla kiinnostaa, avioehto aiheuttaa kiukkua ja narinaa.
Jos nainen ei ole omaisuuden perässä, miksi avioehto on niin hankala asia hyväksyä? Rakastuneena on helppo luvata vaikka mitä, mutta tosipaikan tullen ihmisten luonne saattaa muuttua. SItä varten on olemassa avioehto. Lisäksi avioehto suojaa esim. velkojilta ja epäoikeudenmukaisilta tilanteilta kuoleman jälkeen."Jos köyhempi osapuoli suostuu mukisematta avioehtoon, tai jopa itse sitä ehdottaa, hän osoittaa, ettei ole rikkaamman omaisuuden perässä."
Tämä on ikuisuuskiista, johon ei ainakaan nettipalstoilla tule ikinä lopullista ratkaisua. Sama asia voidaan kääntää, että jos rikkaampi ei ehdota eikä ehdotettaessa koe tarvitsevansa avioehtoa, hän osoittaa luottavansa puolisoonsa ja olevansa vakavissaan avioliiton suhteen, kun ei ounastele avioeroa.
Avioehto on aina ensisijaisesti varautumista avioeroon, ja kysymys on vain siitä, millaisia riskejä kukin on elämässä valmis ottamaan. En ole periaatteellisesti avioehdon kannalla tai sitä vastaan, mutta vastustan hurskastelua, että sillä pitäisi jotenkin osoittaa jotain jaloja/epäjaloja luonteenpiirteitä. Avioehdossa puhutaan aina vain rahasta, ja kun molemmat osapuolet tiedostavat sen, on valinta avioehdon tekemisestä tai sen tekemättä jättämisestä paljon helpompaa. Sen sijaan jos siihen vedetään pikapsykologisointia ihmisen luotettavuudesta, ollaan heikoilla jäillä, joissa on yhtä monta totuutta kuin sanojaakin.
Oletko muuten sama nimimerkki JH, joka toisessa ketjussa pohtii vaimon vanhempien lahjoitusta ja siihen liittyvää avio-oikeuden poissulkemista, vai satuitko sattumalta käyttämään samaa nimmaria? Sillä kysyn, kun jos olet sama, niin olet omakohtaisesti huomannut, että avio-oikeuden poistomääräys voi johtaa kummallisiin tilanteisiin. Ja se taas olisi ristiriidassa näiden lausumiesi kanssa: "Jos taas se omaisuus kuitenkin jollain tasolla kiinnostaa, avioehto aiheuttaa kiukkua ja narinaa. ... Lisäksi avioehto suojaa esim. velkojilta ja epäoikeudenmukaisilta tilanteilta kuoleman jälkeen." Mutta jos olet ihan eri JH, niin koko tämä jälkimmäinen pohdinta oli tarpeeton. - a-ehdollinen
raha ratkaisee kirjoitti:
"Jos köyhempi osapuoli suostuu mukisematta avioehtoon, tai jopa itse sitä ehdottaa, hän osoittaa, ettei ole rikkaamman omaisuuden perässä."
Tämä on ikuisuuskiista, johon ei ainakaan nettipalstoilla tule ikinä lopullista ratkaisua. Sama asia voidaan kääntää, että jos rikkaampi ei ehdota eikä ehdotettaessa koe tarvitsevansa avioehtoa, hän osoittaa luottavansa puolisoonsa ja olevansa vakavissaan avioliiton suhteen, kun ei ounastele avioeroa.
Avioehto on aina ensisijaisesti varautumista avioeroon, ja kysymys on vain siitä, millaisia riskejä kukin on elämässä valmis ottamaan. En ole periaatteellisesti avioehdon kannalla tai sitä vastaan, mutta vastustan hurskastelua, että sillä pitäisi jotenkin osoittaa jotain jaloja/epäjaloja luonteenpiirteitä. Avioehdossa puhutaan aina vain rahasta, ja kun molemmat osapuolet tiedostavat sen, on valinta avioehdon tekemisestä tai sen tekemättä jättämisestä paljon helpompaa. Sen sijaan jos siihen vedetään pikapsykologisointia ihmisen luotettavuudesta, ollaan heikoilla jäillä, joissa on yhtä monta totuutta kuin sanojaakin.
Oletko muuten sama nimimerkki JH, joka toisessa ketjussa pohtii vaimon vanhempien lahjoitusta ja siihen liittyvää avio-oikeuden poissulkemista, vai satuitko sattumalta käyttämään samaa nimmaria? Sillä kysyn, kun jos olet sama, niin olet omakohtaisesti huomannut, että avio-oikeuden poistomääräys voi johtaa kummallisiin tilanteisiin. Ja se taas olisi ristiriidassa näiden lausumiesi kanssa: "Jos taas se omaisuus kuitenkin jollain tasolla kiinnostaa, avioehto aiheuttaa kiukkua ja narinaa. ... Lisäksi avioehto suojaa esim. velkojilta ja epäoikeudenmukaisilta tilanteilta kuoleman jälkeen." Mutta jos olet ihan eri JH, niin koko tämä jälkimmäinen pohdinta oli tarpeeton.Avioliittohan on pohjimmiltaan juridinen sopimus, jossa kaksi osapuolta sopivat tietyistä asioista. Koko tunnepuoli on asia erikseen. En ymmärrä, miksi niin suuri joukko ihmisiä ei kykene tätä ymmärtämään. Kertokaa, avioehtoa vastustavat, miten avioehto näkyy avioliiton arjessa?
- JH
raha ratkaisee kirjoitti:
"Jos köyhempi osapuoli suostuu mukisematta avioehtoon, tai jopa itse sitä ehdottaa, hän osoittaa, ettei ole rikkaamman omaisuuden perässä."
Tämä on ikuisuuskiista, johon ei ainakaan nettipalstoilla tule ikinä lopullista ratkaisua. Sama asia voidaan kääntää, että jos rikkaampi ei ehdota eikä ehdotettaessa koe tarvitsevansa avioehtoa, hän osoittaa luottavansa puolisoonsa ja olevansa vakavissaan avioliiton suhteen, kun ei ounastele avioeroa.
Avioehto on aina ensisijaisesti varautumista avioeroon, ja kysymys on vain siitä, millaisia riskejä kukin on elämässä valmis ottamaan. En ole periaatteellisesti avioehdon kannalla tai sitä vastaan, mutta vastustan hurskastelua, että sillä pitäisi jotenkin osoittaa jotain jaloja/epäjaloja luonteenpiirteitä. Avioehdossa puhutaan aina vain rahasta, ja kun molemmat osapuolet tiedostavat sen, on valinta avioehdon tekemisestä tai sen tekemättä jättämisestä paljon helpompaa. Sen sijaan jos siihen vedetään pikapsykologisointia ihmisen luotettavuudesta, ollaan heikoilla jäillä, joissa on yhtä monta totuutta kuin sanojaakin.
Oletko muuten sama nimimerkki JH, joka toisessa ketjussa pohtii vaimon vanhempien lahjoitusta ja siihen liittyvää avio-oikeuden poissulkemista, vai satuitko sattumalta käyttämään samaa nimmaria? Sillä kysyn, kun jos olet sama, niin olet omakohtaisesti huomannut, että avio-oikeuden poistomääräys voi johtaa kummallisiin tilanteisiin. Ja se taas olisi ristiriidassa näiden lausumiesi kanssa: "Jos taas se omaisuus kuitenkin jollain tasolla kiinnostaa, avioehto aiheuttaa kiukkua ja narinaa. ... Lisäksi avioehto suojaa esim. velkojilta ja epäoikeudenmukaisilta tilanteilta kuoleman jälkeen." Mutta jos olet ihan eri JH, niin koko tämä jälkimmäinen pohdinta oli tarpeeton.Olen sama JH. Tämä tonttitilanne on ihan eri juttu kuin AP:n tapaus. Tonttikuviohan menee niin, että vaimoni saisi vanhemmiltaan lahjaksi tontin, joka on yksin hänen. Lain mukaan kaikki tontilla olevat rakennukset ovat lähtökohtaisesti tontin omistajan omaisuutta. Jos siis rakennamme yhdessä talon vaimoni tontille, se on vain ja ainoastaan vaimoni. Tämän vuoksi täytyisi tehdä erikseen tontinvuokrasopimus, jolla vaimoni vuokraa tontin minulle ja itselleen suhteessa 50/50. Näin ollen tontille valmistuva talokin olisi 50/50-omistuksessa. En kuitenkaan missään vaiheessa ole vaatinut, että minulle pitää ehdottomasti tulla puolet alkuperäisestä maa-alueesta. Olen jopa ehdottanut sitä, että vaimoni saisi puolet tontista lahjana ja minä maksaisin omasta osuudestani käyvän hinnan.
Minä siis haluan varmistaa vain sen, että saan omistusoikeuden taloon, joka tehdään minun rahoillani ja työlläni. Tilannetta hankaloittaa se, että käytännössä tuo toteutuu vain, jos minulla on osuuttani vastaava osuus myös tontista. Hallintaoikeus riittää, eli vuokrasopimuksella asian saa hoidettua. Karkeasti arvioiden talon arvo tulee olemaan yli 10-kertainen tontin arvoon nähden. Taloa ei vielä ole olemassa, eli se rakennetaan tontille. Kyseessä on siis omaisuus, joka on tarkoitus rakentaa yhdessä kummankin rahoilla.
Sen sijaan AP:n viestissä kerrotaan omaisuudesta, jonka mies on hankkinut ennen avioliittoa omalla rahallaan. Naisystävä, siis tuleva vaimo, ei ole millään tavalla osallistunut kyseisen omaisuuden hankintaan. Näin ollen ei hänen minusta sitä pitäisi olla vaatimassakaan.
Muista myös se, että avio-oikeus astuu voimaan silloin, kun liitto päättyy kuolemaan. Jos minun tapauksessani omistusoikeus olisi pelkästään vaimollani, menisi tontti taloineen lapsellemme. Minulla olisi leskenä hallintaoikeus kyseiseen taloon. Entä sitten, kun haluaisin muuttaa? Enhän minä lapseni rahoilla saa itselleni uutta taloa ostaa. Pahimmassa voisi käydä niin, että minulla olisi parin vuoden päästä n. 200.000 euron laina kontollani, muttei mitään omaisuutta sen kattamiseksi. Olisi hienoa maksaa tuollaista lainaa parikymmentä vuotta ja samalla kituuttaa jossain vuokrakämpässä, kun ei ole varaa ostaa omaa asuntoa. - raha ratkaisee
JH kirjoitti:
Olen sama JH. Tämä tonttitilanne on ihan eri juttu kuin AP:n tapaus. Tonttikuviohan menee niin, että vaimoni saisi vanhemmiltaan lahjaksi tontin, joka on yksin hänen. Lain mukaan kaikki tontilla olevat rakennukset ovat lähtökohtaisesti tontin omistajan omaisuutta. Jos siis rakennamme yhdessä talon vaimoni tontille, se on vain ja ainoastaan vaimoni. Tämän vuoksi täytyisi tehdä erikseen tontinvuokrasopimus, jolla vaimoni vuokraa tontin minulle ja itselleen suhteessa 50/50. Näin ollen tontille valmistuva talokin olisi 50/50-omistuksessa. En kuitenkaan missään vaiheessa ole vaatinut, että minulle pitää ehdottomasti tulla puolet alkuperäisestä maa-alueesta. Olen jopa ehdottanut sitä, että vaimoni saisi puolet tontista lahjana ja minä maksaisin omasta osuudestani käyvän hinnan.
Minä siis haluan varmistaa vain sen, että saan omistusoikeuden taloon, joka tehdään minun rahoillani ja työlläni. Tilannetta hankaloittaa se, että käytännössä tuo toteutuu vain, jos minulla on osuuttani vastaava osuus myös tontista. Hallintaoikeus riittää, eli vuokrasopimuksella asian saa hoidettua. Karkeasti arvioiden talon arvo tulee olemaan yli 10-kertainen tontin arvoon nähden. Taloa ei vielä ole olemassa, eli se rakennetaan tontille. Kyseessä on siis omaisuus, joka on tarkoitus rakentaa yhdessä kummankin rahoilla.
Sen sijaan AP:n viestissä kerrotaan omaisuudesta, jonka mies on hankkinut ennen avioliittoa omalla rahallaan. Naisystävä, siis tuleva vaimo, ei ole millään tavalla osallistunut kyseisen omaisuuden hankintaan. Näin ollen ei hänen minusta sitä pitäisi olla vaatimassakaan.
Muista myös se, että avio-oikeus astuu voimaan silloin, kun liitto päättyy kuolemaan. Jos minun tapauksessani omistusoikeus olisi pelkästään vaimollani, menisi tontti taloineen lapsellemme. Minulla olisi leskenä hallintaoikeus kyseiseen taloon. Entä sitten, kun haluaisin muuttaa? Enhän minä lapseni rahoilla saa itselleni uutta taloa ostaa. Pahimmassa voisi käydä niin, että minulla olisi parin vuoden päästä n. 200.000 euron laina kontollani, muttei mitään omaisuutta sen kattamiseksi. Olisi hienoa maksaa tuollaista lainaa parikymmentä vuotta ja samalla kituuttaa jossain vuokrakämpässä, kun ei ole varaa ostaa omaa asuntoa.Selvä. Olen kyllä ymmärtänyt omasta ketjustasi, että tilanteesi tontteineen on varsin erilainen kuin tämän ketjun ap:n. Edellisen viestisi ymmärsin kuitenkin yleisluontoisemmaksi "Jos taas se omaisuus kuitenkin jollain tasolla kiinnostaa, avioehto aiheuttaa kiukkua ja narinaa. ... Jos nainen ei ole omaisuuden perässä, miksi avioehto on niin hankala asia hyväksyä?". Eli en tajunnut, että noilla viittasit juuri ap:n tapaukseen vaan luulin, että avioehtoon/-ehdottomuuteen yleensä. Vastasit nimittäin viestiin, jossa päiviteltiin asenteita yleisemmin eikä vain kommentoitu ap:n asiaa. Ap:n tapaukseen en ole ottanut kantaa, vaan asiaan yleisluontoisesti.
Edelleen olen sitä mieltä, että puhuminen avioehdosta/-ehdottomuudesta ja luotettavuudesta sun muusta samassa yhteydessä (siis jotenkin toistensa osoittimina) on hurskastelevaa potaskaa. Mutta pelkkänä teknisenä raha-asioiden järjestelynä - kukin valitkoon tavallaan. - JH
raha ratkaisee kirjoitti:
Selvä. Olen kyllä ymmärtänyt omasta ketjustasi, että tilanteesi tontteineen on varsin erilainen kuin tämän ketjun ap:n. Edellisen viestisi ymmärsin kuitenkin yleisluontoisemmaksi "Jos taas se omaisuus kuitenkin jollain tasolla kiinnostaa, avioehto aiheuttaa kiukkua ja narinaa. ... Jos nainen ei ole omaisuuden perässä, miksi avioehto on niin hankala asia hyväksyä?". Eli en tajunnut, että noilla viittasit juuri ap:n tapaukseen vaan luulin, että avioehtoon/-ehdottomuuteen yleensä. Vastasit nimittäin viestiin, jossa päiviteltiin asenteita yleisemmin eikä vain kommentoitu ap:n asiaa. Ap:n tapaukseen en ole ottanut kantaa, vaan asiaan yleisluontoisesti.
Edelleen olen sitä mieltä, että puhuminen avioehdosta/-ehdottomuudesta ja luotettavuudesta sun muusta samassa yhteydessä (siis jotenkin toistensa osoittimina) on hurskastelevaa potaskaa. Mutta pelkkänä teknisenä raha-asioiden järjestelynä - kukin valitkoon tavallaan.Aikaisempi viestini oli ehkä epämääräinen. Minä erottelen hyvin selvästi eri ihmisten omaisuudet: Kun pariskunta pistää hynttyyt yhteen, kummallakin on siihen asti hankittu omaisuus. Jos sitä on toisella huomattavasti enemmän, on avioehto minusta paikallaan. Minun oikeustajuuni ei mahdu se, että köyhemmällä osapuolella pitäisi olla oikeus omaisuuteen, jonka hankkimiseen hän ei ole osallistunut.
Avioliiton aikana hankittu omaisuus sen sijaan on eri juttu. Yleensähän isot tavarat hankitaan yhteiseksi. Vaikka toinen osapuoli olisikin kotona, hän kuitenkin tekee kotitöitä, eli sillä tavalla maksaa omaa osuuttaan yhteisestä omaisuudesta. Tällöin on minusta oikeudenmukaista, että avio-oikeus astuu voimaan. Omaisuus on hankittu yhdessä, joten kummallakin kuuluu olla siihen oikeus. - ei ole avioehtoa
JH kirjoitti:
Aikaisempi viestini oli ehkä epämääräinen. Minä erottelen hyvin selvästi eri ihmisten omaisuudet: Kun pariskunta pistää hynttyyt yhteen, kummallakin on siihen asti hankittu omaisuus. Jos sitä on toisella huomattavasti enemmän, on avioehto minusta paikallaan. Minun oikeustajuuni ei mahdu se, että köyhemmällä osapuolella pitäisi olla oikeus omaisuuteen, jonka hankkimiseen hän ei ole osallistunut.
Avioliiton aikana hankittu omaisuus sen sijaan on eri juttu. Yleensähän isot tavarat hankitaan yhteiseksi. Vaikka toinen osapuoli olisikin kotona, hän kuitenkin tekee kotitöitä, eli sillä tavalla maksaa omaa osuuttaan yhteisestä omaisuudesta. Tällöin on minusta oikeudenmukaista, että avio-oikeus astuu voimaan. Omaisuus on hankittu yhdessä, joten kummallakin kuuluu olla siihen oikeus.Meidän mennessä naimisiin minä olin se varakkaampi osapuoli, mutta siirsin esimerkiksi maaomaisuudestani virallisesti miehelleni puolet. Meillä ei ole avioehtoa enkä sellaista halunnut. Se, joka on minun, on myös mieheni. Tällä periaatteella eletään ja hyvin on mennyt. Miten sitten kävikään, minulta loppui yllättäin työt, mutta ei mieheni minua sen takia hylännyt. Perheemme elää nyt mieheni palkalla. Näin meidän perheessä puhalletaan yhteen hiileen ja kaikki on yhteistä ja perheemme eduksi. Eipä harmita yhtään, että siirrätin omaisuudestani puolet mieheni nimiin jo heti avioliiton alussa. Myös talomme rakennettiin tontille, joka minulla oli jo ennen avioliittoa. Annoin miehelleni lahjakirjalla puolet tontista, maksoimme lahjaverot ja kaikki sitten oli virallisesti yhteistä myös tontin ja talon osalta. Nyt olen tehnyt pätkätöitä ja saanut välillä ansiosidonnaista päivärahaa. Toivottavasti pysyvä työpaikka vielä löytyisi. Omaisuus halutaan jättää omalle lapselle, joka on meidän yhteinen.
- jouuumääään
ei ole avioehtoa kirjoitti:
Meidän mennessä naimisiin minä olin se varakkaampi osapuoli, mutta siirsin esimerkiksi maaomaisuudestani virallisesti miehelleni puolet. Meillä ei ole avioehtoa enkä sellaista halunnut. Se, joka on minun, on myös mieheni. Tällä periaatteella eletään ja hyvin on mennyt. Miten sitten kävikään, minulta loppui yllättäin työt, mutta ei mieheni minua sen takia hylännyt. Perheemme elää nyt mieheni palkalla. Näin meidän perheessä puhalletaan yhteen hiileen ja kaikki on yhteistä ja perheemme eduksi. Eipä harmita yhtään, että siirrätin omaisuudestani puolet mieheni nimiin jo heti avioliiton alussa. Myös talomme rakennettiin tontille, joka minulla oli jo ennen avioliittoa. Annoin miehelleni lahjakirjalla puolet tontista, maksoimme lahjaverot ja kaikki sitten oli virallisesti yhteistä myös tontin ja talon osalta. Nyt olen tehnyt pätkätöitä ja saanut välillä ansiosidonnaista päivärahaa. Toivottavasti pysyvä työpaikka vielä löytyisi. Omaisuus halutaan jättää omalle lapselle, joka on meidän yhteinen.
otettiin jo aikanaan ennen liittoa puheeksi avioehto. Sitä kuitenkaan ei tullu tehtyä ja nyt kun ero on päällä, niin syytetään minua etten halunnut muka sellaista. Itse vielä aloitin aikanaan siitä puhumisen. Ei olesiis mun vikani jos ukko on niin saatanan laiska ja saamaton, ettei sitä asiaa vie päätökseen. Nyt hän kuitenkin luulee omistavansa kaiken vaikka itse on ollut laiska paska koko ajan. No, en aio olla paska ja viedä puolia vaikka mieli tekisi. Sopimusositus varmaan meille tulee, tosin siitäkin tulee hirveä sota. Mulle ei kuuluisi yhtään mitään =(
- Anonyymi
JH kirjoitti:
Aikaisempi viestini oli ehkä epämääräinen. Minä erottelen hyvin selvästi eri ihmisten omaisuudet: Kun pariskunta pistää hynttyyt yhteen, kummallakin on siihen asti hankittu omaisuus. Jos sitä on toisella huomattavasti enemmän, on avioehto minusta paikallaan. Minun oikeustajuuni ei mahdu se, että köyhemmällä osapuolella pitäisi olla oikeus omaisuuteen, jonka hankkimiseen hän ei ole osallistunut.
Avioliiton aikana hankittu omaisuus sen sijaan on eri juttu. Yleensähän isot tavarat hankitaan yhteiseksi. Vaikka toinen osapuoli olisikin kotona, hän kuitenkin tekee kotitöitä, eli sillä tavalla maksaa omaa osuuttaan yhteisestä omaisuudesta. Tällöin on minusta oikeudenmukaista, että avio-oikeus astuu voimaan. Omaisuus on hankittu yhdessä, joten kummallakin kuuluu olla siihen oikeus."Avioliiton aikana hankittu omaisuus sen sijaan on eri juttu. Yleensähän isot tavarat hankitaan yhteiseksi. Vaikka toinen osapuoli olisikin kotona, hän kuitenkin tekee kotitöitä, eli sillä tavalla maksaa omaa osuuttaan yhteisestä omaisuudesta. Tällöin on minusta oikeudenmukaista, että avio-oikeus astuu voimaan. Omaisuus on hankittu yhdessä, joten kummallakin kuuluu olla siihen oikeus."
Ei meillä ainakaan toinen osapuoli kotona tehnyt melkein mitään. Lapsiakaan ei ollut. Mun palkalla kaikki kuitenkin maksettiin, koska hänen tulonsa olivat 0. Onko silloinkin oikein jakaa avioliiton aikana saatu omaisuus (minun palkallani) kahtia, jos ero tulee?
- rahastus
Oliko mies varakas ?
Harmitaako kun et pääsytkään "rahastamaan" äpäräpoikasi kanssa ?- ahneutta
Miksi lapsen jonka nainen on saanut edellisessä suhteessa, pitäisi päästä kiinni äidin uuden miehen omaisuuteen, lapsihan perii äitinsä ja biologisen isänsä. Jos taas uudessa suhteessa tulisi lapsia, niin eiväthän hekään perisi äidin ensimmäisen miehen omaisuutta. Tasapuolisuutta.
- Järkijäässä
ahneutta kirjoitti:
Miksi lapsen jonka nainen on saanut edellisessä suhteessa, pitäisi päästä kiinni äidin uuden miehen omaisuuteen, lapsihan perii äitinsä ja biologisen isänsä. Jos taas uudessa suhteessa tulisi lapsia, niin eiväthän hekään perisi äidin ensimmäisen miehen omaisuutta. Tasapuolisuutta.
Avioehtoja on monenlaisia ja kerron tässä omani. Olimme nuoria mennessämme naimisiin ja miehelläni oli hieman enemmän omaisuutta. Hän oli kaukaa viisas ja halusi avioehdon. Minä sinisilmäisenä kuvittelin, että avioehto, jota hän vaati naimisiin menon ehtona, olisi suojannut minunkin omaisuutta. Kävipä nimittäin niin,että avioehto tehtiin yksipuolisena (en sitä ymmärtänyt rakastuneena ja nuorena), mitä se tarkoittaa jos eroamme. Enhän koskaan aikonut erota.Nyt, tosi pitkän avioliiton jälkeen mieheni petettyä minut, halusin eron ja sain tietää totuuden avioehdosta. Kaikki vuosien aikana hankkimamme omaisisuus sekä perimämme omaisuus jaetaan puoliksi ja minun puolikkaasta mieheni saa puolet! Kannattaa olla tarkkana millaisen avioehdon tekee ja selvittää mitä se tarkoittaa eri tilanteissa. Kumpa ihminen osaisi laittaa tunteet sivuun ja ajatella järjellä tälläisessä tilanteessa.
- piju
ahneutta kirjoitti:
Miksi lapsen jonka nainen on saanut edellisessä suhteessa, pitäisi päästä kiinni äidin uuden miehen omaisuuteen, lapsihan perii äitinsä ja biologisen isänsä. Jos taas uudessa suhteessa tulisi lapsia, niin eiväthän hekään perisi äidin ensimmäisen miehen omaisuutta. Tasapuolisuutta.
Avioehto suojaa vaikka talon jossa asutaan. Molemmat tienaa ja yhteisillä tuloilla korjataan ja huolletaan taloa. Talon arvo nousee vuosien myötä. Vaimon rahat ei tietenkään riitä hankkimaan omaa asuntoa missään vaiheessa, koska nehän käytetään yhteiseen hyvään ja lasten vaatetukseen ym...Sitten tulee ero ja KUKA jää ilman kotia??
Entäpä jos vaimo olisikin ottanut velkaa ja ostanut osakkeen. Kymmenessä vuodessa se olisi maksettu ja elettykin sinä aikana.
Ikinä en niin sokeasti rakastaisi että suostuisin avioehtoon joka turvaa miehen omaisuuden jopa kasvattaa sitä avioliiton aikana ja muiden kustannuksella.
Herää kysymys: KUMPAA mies rakastaa omaisuuttaan vai tulevaa perhettään. - Nutturatäti
Järkijäässä kirjoitti:
Avioehtoja on monenlaisia ja kerron tässä omani. Olimme nuoria mennessämme naimisiin ja miehelläni oli hieman enemmän omaisuutta. Hän oli kaukaa viisas ja halusi avioehdon. Minä sinisilmäisenä kuvittelin, että avioehto, jota hän vaati naimisiin menon ehtona, olisi suojannut minunkin omaisuutta. Kävipä nimittäin niin,että avioehto tehtiin yksipuolisena (en sitä ymmärtänyt rakastuneena ja nuorena), mitä se tarkoittaa jos eroamme. Enhän koskaan aikonut erota.Nyt, tosi pitkän avioliiton jälkeen mieheni petettyä minut, halusin eron ja sain tietää totuuden avioehdosta. Kaikki vuosien aikana hankkimamme omaisisuus sekä perimämme omaisuus jaetaan puoliksi ja minun puolikkaasta mieheni saa puolet! Kannattaa olla tarkkana millaisen avioehdon tekee ja selvittää mitä se tarkoittaa eri tilanteissa. Kumpa ihminen osaisi laittaa tunteet sivuun ja ajatella järjellä tälläisessä tilanteessa.
>> avioehto tehtiin yksipuolisena (en sitä ymmärtänyt rakastuneena ja nuorena),
>> Kaikki vuosien aikana hankkimamme omaisisuus sekä perimämme omaisuus jaetaan puoliksi ja minun puolikkaasta mieheni saa puolet!
Voi kunpa kaikki nuoret ja rakastuneet ihmiset lukisivat tämänkin kirjoituksen ja ymmärtäisivät edes luetuttaa omilla vanhemmillaan, sisaruksillaan tai kavereillaan kaikki paperit joihin ovat aikeissa panna nimensä.
Mutta "yksipuolisen avioehdon" pitäisi tarkoittaa, että miehellä on avio-oikeus vaimon omaisuuteen mutta ei päinvastoin. Eli eron sattuessa mies saa pitää oman omaisuutensa ja saa lisäksi puolet vaimon omaisuudesta. Ei millään avioehdolla voi saada sellaista jakoa että ensin kaikki omaisuus puolitetaan ja sitten toinen saisi puolet toisen puolikkaasta. Hae hyvä ihminen apua oikeusaputoimistosta, tai jos sinulle jäi yhtään rahaa, palkkaa oma lakimies.
En minä kyllä ymmärrä, miten kukaan voi edes nuorena ja rakastuneena olla niin pyörällä päästään, että tuollaiseen suostuu. Yksipuolisessa avioehdossa on tolkkua vain erityistapauksissa, esim. toinen on pahasti velkaantunut tai on sellaisia perillisiä, joille ei halua omien eikä puolison rahojen joutuvan.
- Höynäytettävä
Sulla on tietysti ollut tarkoitus kusettaa miehen omaisuutta pojallesi. Sinäkään et rakastanut itsekästä kumppaniasi.
- tammikuu -07
ketju on neljä vuotta sitten alkanut, tää aloittaja on jo löytänyt uuden kusetettavan....
tammikuu -07 kirjoitti:
ketju on neljä vuotta sitten alkanut, tää aloittaja on jo löytänyt uuden kusetettavan....
Kappas vaan, niin onkin. Joku nostanut sen innolla esiin.
Liekö tämä sitten akka tosiaan uuden uhrin löytänyt vaikka useampaankin kertaan... XD
- Avioehto
Olipa viisas mies.Varmasti oli omaisuutta.En minäkään jakele rahojani.
Huvittavaa kyllä naiselta, väität olevasi rakkauden, et rahojen perässä. Mutta heti kun avioehdosta puhutaan olet loukkaantunut, kokeillaan rakkautta ja jos ei toimi, on minulla vakuutus eli puolet miehen omaisuudesta. Voisi kysyä niinkin, että jos et ole rahojen perään, ei sinulla pitäisi olla avioehtoakaan mitään vastaan. Nimittäin rakkauden takiahan sitä yhteen mennään, ei rahan, ja tietenkin ikuisesti yhdessä.
- KALLE KELLO
Olisit suoraan kirjoittanut, että hait miehestä vain rahaa. Voi voi, nyt pimulta meni aikamoinen kultakimpale sivu suun. Sen verran vielä bimboblondo, että jokainen normaali ihminen tekee avioehdon tänäpäivänä, koska sinunlaisiasi bimboja miesbimboja on pilvinpimein
"Tajusin silloin että hän ei oikeasti rakasta minua ja peruutin häät ja lopetin suhteemme."
Minä taas totean yksiselitteisesti, että sinä et rakastanut miestä ollenkaan. Kumma "rakkaus" kun taloudellinen puoli on ehtona.
Itse vaatisin ehdottomasti avioehdon niin itseni kuin naisenkin kohdalla. Jos akka ei siitä pitäsi, niin painukoon hevon vi.tun kuuseen sitten sen "rakkautensa" kanssa.- mitchell
Todella tökeröä. Mun mielestä tuo on jotenkin todella vanhakantainen ajattelutapa, itse kasvattasin kyllä jonkun muunki aikaansannoksen. Olisi itseasiassa aivan mahtavaa, jos emännällä olisi jo valmiiksi tehty lapsi. Äitiys kuitenkin kasvattaa naista ihmisenä jnejnejne.
Se sitten on tietenkin eri asia, jos eukko tekee seurustelun aikana kakaran jonkun muun kanssa.. Onni onnettomuudessa isyyden voi perua vielä tunnustuksenkin jälkeen testeillä. Nimim. kokemusta omaava.
Ja tämä siis mun(miehinen) näkökantani asiaan. En ikinä vaatisi avioehtoa, jos mä oikeesti haluaisin jonkun kanssa naimisiin. Eikö se eron tullen olisi sitten jo muutenkin ihan vitun sama, että meneekö rahat ja talot? Itse ainakin arvotan suhteen kaiken yläpuolelle. - Klartsu
Et tainnut itse rakastaa ko miestä, vaan olit rahan perässä. Ei hänen poikansa...ei elatusvelvollisuutta ja EI todellakaan tarvitse antaa perintöä...tosin Suomen lain mukaan vaikkei olis olli avioehtoa, poikasi ei olisi periny mitään ko mieheltä koska ei verisukulainen!!!
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miehille kysymys
Onko näin, että jos miestä kiinnostaa tarpeeksi niin hän kyllä ottaa vaikka riskin pakeista ja osoittaa sen kiinnostukse1293537- 851835
Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap151611Haluaisin jo
Myöntää nämä tunteet sinulle face to face. En uskalla vain nolata itseäni enää. Enkä pysty elämäänkin näiden kanssa jos541352VENÄJÄ muuttanut tänään ydinasetroktiinia
Venäjän presidentti Vladimir Putin hyväksyi tiistaina päivitetyn ydinasedoktriinin, kertoo uutistoimisto Reuters. Sen mu901194Ylen uutiset Haapaveden yt:stä.
Olipas kamalaa luettavaa kaupungin irtisanomisista. Työttömiä lisää 10 tai enempikin( Mieluskylän opettajat). Muuttavat1081162- 681069
- 65954
Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k80915Oli pakko saada sut suuttumaan
Muuten et olis jättäny rauhaan. Miks miehet häiritsee intiimeil wa viesteillä vaik kieltää niit tekemästä20887