Olin renkinä maatiloilla 60-70 luvulla.Kohdallani eväät elämän alkutaipaleelle eivät olleet kovin ruusuiset,oli 45 neliön mökki eikä tietenkään mistään nykyajan mukavuuksista osattu edes haaveillakaan,ja tähän kurjuuden keskelle kun oli
punnerrettu vielä liuta lapsia. ."vahingonlaukaus" se oli sattunu minunkin kohdalla, kun ihmettelin kerran ääneen tätä "väen" paljoutta.
Niinpä lähdin ja kiertelin siihenaikaan renkinä sillä kylällä isommissa maataloissa siihen aikaan,kunnes sitten aikanaan koulutin itseni rakennuspuolelle. No se siitä.
Erääseen taloon ostettiin ihan uusi traktori, merkiltään MC Cormik 275 ja peräkärrynä oli paripyörillä oleva kuorma-auton rungosta tehty
kärri. Tähän aisapuomille oli pultattu sen auton
vaihdelaatikko. Näin kärrystä saatiin vetävä kun se nivelakselilla yhdistettiin traktorin ulos-ottoon ja vaihteilla saatiin sopiva nopeus traktoriin nähden.
Niinpä alettin isännän kanssa kunnostamaan pihatietä sepelillä, jota ajettiin eräästä kaivoksesta, matkaa oli noin 55 km sivu.Mennessä ajettiin aina sillä tavalla,että ulos-otto vaan päälle ja aisalaatikosta kiskottin sopivia vaihteita,traktori vapaalla,
ja pelkkä kärry työnsi traktoria,näin saatiin vauhti jo kohtalaisen kovaksi ilman kuormaa.Kyllä se meno tuntui aika hurjalta ja holtittomalta etenkin myötämäessä , kun mentiin kopittomalla traktorilla "lippis" päässä lippa takaperin.
No tulomatka olikin sitten jo "tuskien taivalta",mutta näin sitä ajettiin viikon verran perjantaihin sakka, kaksi kuormaa päivässä....kunnes tuli tämän savotan lopettajais-juhlien aika... ja.. KÄRÄJÄREISSU.
Se onkin sitten jo varsinainen tarina.
Näin muisteli entinen Jokapaikanhöylä
punnerrettu vielä liuta lapsia. ."vahingonlaukaus" se oli sattunu minunkin kohdalla, kun ihmettelin kerran ääneen tätä "väen" paljoutta.
Niinpä lähdin ja kiertelin siihenaikaan renkinä sillä kylällä isommissa maataloissa siihen aikaan,kunnes sitten aikanaan koulutin itseni rakennuspuolelle. No se siitä.
Erääseen taloon ostettiin ihan uusi traktori, merkiltään MC Cormik 275 ja peräkärrynä oli paripyörillä oleva kuorma-auton rungosta tehty
kärri. Tähän aisapuomille oli pultattu sen auton
vaihdelaatikko. Näin kärrystä saatiin vetävä kun se nivelakselilla yhdistettiin traktorin ulos-ottoon ja vaihteilla saatiin sopiva nopeus traktoriin nähden.
Niinpä alettin isännän kanssa kunnostamaan pihatietä sepelillä, jota ajettiin eräästä kaivoksesta, matkaa oli noin 55 km sivu.Mennessä ajettiin aina sillä tavalla,että ulos-otto vaan päälle ja aisalaatikosta kiskottin sopivia vaihteita,traktori vapaalla,
ja pelkkä kärry työnsi traktoria,näin saatiin vauhti jo kohtalaisen kovaksi ilman kuormaa.Kyllä se meno tuntui aika hurjalta ja holtittomalta etenkin myötämäessä , kun mentiin kopittomalla traktorilla "lippis" päässä lippa takaperin.
No tulomatka olikin sitten jo "tuskien taivalta",mutta näin sitä ajettiin viikon verran perjantaihin sakka, kaksi kuormaa päivässä....kunnes tuli tämän savotan lopettajais-juhlien aika... ja.. KÄRÄJÄREISSU.
Se onkin sitten jo varsinainen tarina.
Näin muisteli entinen Jokapaikanhöylä
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllä sitä tuota täällä meilläkin päin tehtiin ja toinen vähän samanlainen temppu oli ukoilla pitkille matkoille. Pistivät toisen takasen jumiin ja alle reenjalaksen niin raktorin vauhti kasvoi reippaasti.
Koska jos kyse on vain siitä autonlaatikosta siinä aisanjuuressa, ja voimanottoakseli kytkinakseliin kiinni, näitähän oli meilläkin päin, ja itsekin omistan yhden tällaisen vetävän peräkärryn, on muistettava, että 540 kierroksen voimanulosotolla päästään noin 1/4 vastaavan kuorma-auton nopeuteen ja 1000 r/min tapilla ehkä puoleen. Ja vanhan ajan kuorma-autot ei mitään 130 km/h kulkevia olleet nekään, hyvä jos 70-80 km/h päästiin nelosella.
Eli tällä hetkellä suurin nopeus meidän nelivaihteisen kärryn suurimmalla vaihteella vedolla on 23 km/h ja Leukullamme päästään sentään 32-33 km/h , ei kannata suoraan laatikkoa pyörittää maantiellä.
Mutta pahasta paikasta monesta on sen vedon kanssa tultu, pienellä vaihteella hiljakseen. Eli hyvä se on, mutta ei tuollaisenaan ratkaisu liian pieneen maantienopeuteen.
-SS-
se noin 40 hv riittää kovinkaan huimiin nopeuksiin? Meinaan että sellainen kuormurista tehty kärry jo itsessään painaa enemmän kuin pelkkä traktori eikä noissa vahoissa ole kovin suuria tehoreservejä. Olkoonkin että tuolloin ovat ollet uusia koneita. Lieneekö tässäkin asiassa se "ennen kaikki oli paremmin" tai ainaki "aika kultaa muistot" ajattelu/asenne voimissaan? Mene ja tiedä.
Siihen peräkärryyn oli varmasti istutettu kaksi vaihdelaatikkoa, kuten meillä kotonakin oli..jopa vauhtia riitti ja paketista puhuttiin kylillä "metri ja paukku". Traktorina oli venäläinen DT-14 ( 1-sylinterinen "täystiisseli")ja keulalla kaksipuolinen lumiaura!
Täytyy tässä verestellä vanhoja muistoja -50/60 lukujen vaihteessa. Oli Nuffield 3 traktori ja perässä Ford Thameksesta tehty kärry. Traktorin murrosakseli oli ns.räikkätyyppiä, vai mikä lie sen oikea nimitys,kuitenkin se välitti vääntöä vain toiseen suuntaan. Ei tarvinnut nopeudet sattua justiin samaksi, kunhan vaan ei kärryssä ollut nopeampi pykälä kuin traktorissa. Sen perässä oli sitten suunnanvaihtolaatikko, muistaakseni välitys 1:1. Sen perässä auton oma vaihteisto(pitkällä kepillä) että ylsi traktorin pukilta siihen. Aikamoista akropatiaa se vaati kun pikku-Nuffilla tarjosi sorakuormalla Savon puolessa kylätiellä oleviin jyrkkiin mäkiin! Eikä sillä suurimmalla vaihteella päässy kuin Nuffin 4-5 vaihteen väliseen nopeuteen. Koska Nuffissa oli vo.kierrokset vain 540. Jos olisi ollut 1000/r niin sittenhän vauhti olisi vallan toinen ainakin alamäessä. Tiedä sitten olisinko sitten tätä kertomassa.
Todella hyvin kerrottu tarina. Kerro lisää noista ajoista. Tulee ihan entisen rasvakouran muistelmien ajat mieleen!