Onko kenelläkään kokemusta osastosta 88 OYS:ssa? Olen sinne jonottamassa paikkaa, ensin tutkimuksiin ja sitten todennäköisesti hoitoon. Kyseessä on siis suljettu osasto, jossa hoidetaan aikuisiän anorektikoita.
Kaikki kokemukset joita on, kertokaa.
Kaikki kokemukset joita on, kertokaa.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Töissä siellä.
Ei kannata turhaan jännittää. Henkilökunta on mukava ja ilmapiiri osastolla on hyvä. Jokainen potilas huomioidaan yksilönä ja tiedot eivät leviä ulkopuolisille.
Tervetuloa!
Onko osastolla pelkästään anorektikkoja, vai "muitakin" potilaita, esim. bulimikkoja, masentuneita yms?
Ahdistaa kamalasti ajatuskin osastosta. En tunne kuuluvani sinne, koska en ole tarpeeksi laiha. Hävettää vain mennä johonkin anaosastolle, koska en ole anan mitoissa.
että et ole anan mitoissa ? vaan missä, tai siis mitkä sun mitat on sit? mut eihä ne pelkästää siitä painosta sinne laitakkaa,, jos päässä on vähä asiat vinksallaan, niin sillon kans
En ole anan mitoissa, olen 158/45-46, joten täysin normi/ylipainoinen.
Siksi tässä kauhulla odottelenkin, milloin postilaatikkoon kolahtaa kirje osastolta ja milloin mun laihdutusoperaatio on ohi.
Ehkä kuulostaa sairaalta, mutta nyt mulla on tavallaan "lupa" laihduttaa.
Nyt kyllä hoitsu puhuu muunneltua totuutta tiedon leviämisestä. Minulla on täysin toisenöainen kokemus!
Nyt en täysin ymmärtänyt... Jos et ole alaikäinen, etkä mielestäsi anorektinen/muuta vastaavaa, miksi olet menossa suljetulle osastolle, jossa hoidetaan aikuisiän anorektikoita?
Oletko siis itse ilmoittanut haluavasi mennä sinne, vai miksi he olisivat sinua postitse sinne kutsumassa??
En ole alaikäinen. Olen 19, eli kyllä, aikuisten suljetulle menossa.
Kärsin erilaisista mielenterveysongelmista, mm. masennus ja syömishäiriö. Myönnän sen, että kärsin syömishäiriöstä, mutta en ole anorektinen omasta mielestäni. Lääkärit ovat muuta mieltä.
Itse vähän vihjailin tarvitsevani tiiviimpää apua, koska ahdistus, tuska ja itseviha sekä suicidaalisuus on niin voimakasta ja akuuttia, etten pärjää pelkällä avolla.
Ymmärsitkö?
Kirjoitat, että "Itse vähän vihjailin tarvitsevani tiiviimpää apua, koska ahdistus, tuska ja itseviha sekä suicidaalisuus on niin voimakasta ja akuuttia, etten pärjää pelkällä avolla " ja sitten kuitenkin odotat kauhulla, että sulle tulee kutsu osastolle. Vähän ristiriitaista! Eikä sitten pitäisi olla iloinen, kun lopultakin osastolle pääset, kun sinne itse tahdot?
Tiedän kyllä mitä aloittaja tarkottaa. On ihan mahdollista samaan aikaan toivoa saavansa apua ja tavallaan pelätä sitä että "joku puuttuu syömiseen".
Noin se menee. Sitä odottaa puoliksi helpottuneena ja puoliksi ahdistuneena, milloin tulee kutsu osastolle. Siellä saa apua ja helpotusta ahdistukseen, mutta se ahdistaa kun joku puuttuu syömiseen ja omakehittämäänsä päivärytmiin ja rutiiniin.
Ylimieliset lääkärit ja leuhkat hoitajat, jotka odotavat potilailta jatkuva kehumista...
Samanlainen hullujenhuone kuin muutkin psykiatriset osastot, tuolla laitostut nopeasti ja ongelmat vain pahenevat kun palaan kotiin.
Suosittelen avohoitoa kaikille, joilla vielä vähänkään älyä päässä :)
Minkälaista menoa/oloa on sitten avo-osastolla 88 / OYS (Aikuispsykiatria)
Saako kulkea vapaasti.
Minkälaisia potilaita ko. osastolla on. Entä hoitajat.
Olen itse mahdollisesti menossa yl.ahd.häir.takia sinne.
Provoilee ilmeisesti, kun ei muutakaan ajankulua näytä olevan. Asiallisuus totaalisti pihalla .tälläiset jutut vaurioittaa tositarpeeseen olevia .
Mullllon sohva osastolta 88 isä ei aikanaa aikonu tulla pois jos ei saa sitä vihriää nahkasohvaa ottaa mukaan... Osaston lääkitys aikalailla ihmisen tekkeee huluksi ..5aikka saa ainaki näkkeen näkyjä
Toivottavasti seuranta ottaa pois tällaiset ketjut, ei siinä pahemmasti oteta huomioon. Ihmisiä joita on todellisia vaikeuksia näiden asioitten kanssa .
Annetaan väärää kuvaa vakavista asioista kaiken mailman sepustuksilla, hieman enemmän luulisi ihmisen tietävän
Meidän perheestä kaikki olleet suljetulla. Onkohan tämä geeneissä?