tätä palstaa?
Tiedätkö lukeeko
ihastuksesi
533797
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 53
Vanhimmat
mutten tiedä
tietääkseni keskustellut hänen kanssaan useasti...vai olenko...;) Helpottaisi paljon, kun tietäisin...
Näitä arvoistuksia riittää, kirjoitustyylistäkin on vaikea sanoa mitään, mikä varmasti pitäisi paikkansa.
varmaksi tietää, mutta entä kun tulee sellainen "tunne";), voiko se mutta pettää niin pahasti?
Se on se tunnettu kuudes aisti:)
sitten:)
ihan varmasti pettääkin.
nim. kokemusta
mistä sait tietää ettei hän ollutkaan hän?
Jokusen kerran olen ollut "varma", mutta niin mistäs sitä tietäis, kysynytkään en ole...enkä kyllä taida kysyäkkään ;)
ei halua puhua,ainakaan minun kanssani.
Ehkä hän vain lukee muttei kirjoita.
viimeksi keskusteltiin marraskuussa
ehkä on sitten vaan alkanut lukemaan
kirjoituksiini muutaman kerran, mutta siitä on jo aikaa eikä se ole johtanut mihinkään. Nyt en tiedä mitä on tilanne.
eräs mies Porvoosta kirjoittelee tänne. Ei ihastus.
liittyy millään tavalla kysyttyyn asiaan?
lukee
En mä muuten itsekään täällä niin usein kävis :)
Niin kai tämä juttu loppuu.
Asennettaisi koneet rinta rinnan ja viestiteltäisi toisillemme, ja vain toisillemme. Kaikki tois-ja kolmassijaiset utopia-urpot jätettäisi maailmamme ulkopuolelle.
real thing ;)
Se olis paha skenaario. Ja sitten kävis kuten Shakespearen Kesäyön unelmassa: "Oberon lähettää palvelijansa Puckin hakemaan rohdon, jonka saaja rakastuu ensimmäiseen kohtaamaansa, olipa tämä kuka tai mikä tahansa."
Ei kai.
Olen päätellyt kirjoitustyylistä ja yhdestä yksittäisestä jutusta. Kukaan muu ei olisi voinut kirjoittaa samalla tavalla tai sitten kyseessä on salaliitto.
tietää?En oikeastaan usko,mutta on jokunen lause kuin elävästä elämästä.
ei olisi voinut tietää yhtä yksittäistä sisäpiirijuttua, joten olen melko varma, että se on hän.
todennäköisesti olen kerran lukenut hänen kirjoituksensa täällä joka sisälsi sellaisia tapahtumia että olen 99% varma tunnistuksesta.
kirjoitukseni...
Lensi kahvit syliin eräänä iltana,kun kommentti ilmestyi ruudulle.Kuin suoraan häneltä..Tulisipa niitä lisää :) Muuten muutun turhaan netti addiktiksi.
Kun kuitenkaan ei saa nukuttua,olisi järkevämpää
roikkua täällä :p
nettiaddiktiksi, kirjoitan hänelle melkein joka päivä...siksi olen melko varma, ettei hän niitä lue tai ei ainakaan kommentoi...
Tai sitten yrittää kommentoida kaikkia, koska toivoo niiden olevan sinulta, mutta toki jokaiseen viestiketjuun on mahdotonta vastata.
läppärin emäntä jo neljättä päivää ja täältä sitä itsensä löysi.Niin sitä toivoisi juuri hänet bongaavansa,mutta osuma tarkkuus on kai aika huono..
Ajatella jos kukaan ei olisi keksinyt, että nimimerkki ei tarvitse olla oma nimi (oikea).
millä sitä sitten itseään piinaisi?Siis okei keksin montakin keinoa mutta tämä on tähän astisista paras ;)
...ja eihän se mahdoton ajatus olisi jos tosiaan olisi vaihtanut ajatuksia juuri sen oikean henkilön kanssa:) Toivossa on hyvä elää.
ja mikä parasta,pulssikin kohoaa ilman hikeä ja stressiä..Sitä vaan miettii kuinka suoraan voi ajatuksiaan laukoa?Tai kehtaako vinkin vinkkiä heittää vaikka päässä pyörii vain Hän.
kahvit syliin.. :) Mikähän mahtoi olla tämä viesti? Laitatko linkin
suoraan siihen, niin voi kirjoittaja ilmoittautua ;) Kirjoitan itse aika
vaihtelevasti, mutta yleensä hieman liikaa ja liian tunnistettavasti...
vaan se, että liikunta vähenee, kun aina täällä surffailee ja etsii tietyn tyyppistä viestiä..mutta kirjoitus taito on mulla ainakin parantunut, olen löyttänyt itsestäni jopa pienen runoilijan.
ollut tuleva nettiaddikti osaa vielä linkittää :) sieltä Mr.Gallupin ketjustahan se löytyy..Minä ainakin kirjoitan läpiä päähäni,ei tuo itse sensuuri oikein toimi ;)
kopioit ja liität tekstin joukkoon. :)
Nim. kahvit milloin missäkin :D
ootas siirrän ton kahvikupin ekaks pois vaaravyöhykkeeltä... :DDD Tai kerro edes sanoin lyhyesti, että mikä hauska juttu se oli, jooks?
suoranaisen hauskaa ole,kiero huumorintaju auttaa
asiaa ;)mutta "Oletko edes tämän kiireen keskellä muistanut vaihtaa nastarenkaat alle?" Siinä oli niin hyvin kiteytetty meidän vähänlaisten keskusteluiden olemus tosi elämässä :D Minua on helppo viihdyttää ;)
....mut ei ole nastoja täällä ainakaan,
eikä tässä kyllä enää ole edes mikään hauskaa.:( Ikävä vain on...
että ihastuminen olisi vain hauskaa?Kai sitä itseään suojellakseen löytää myös jotain positiivistakin.Ei ikävässä voi ylettömästi rypeä(paitsi öisin-kokeiltu on)kun sitten ei pääse edes ovesta ulos...Joskus menee tunnetusti paremmin ,joskus huonommin.Silti Hän kummittelee aina mielessä...
Luen vain. :(
laitoit oli ihan totta. Ikävä on vain niin kokonaisvaltainen tunne ja se on läsnä niin tuhottoman paljon ajasta. Minullakin on eräs ihanuus kummittelemassa mielessä, juuri hänen vuokseen on jäänyt ne "nastatkin laittamatta renkaisiin".
vain ota yhteyttä?esim tekstiviestillä...
koska haluaisin ottaa, mutta ensinnäkin en tiedä haluaako hän enää kuulla minusta ja jos haluaa niin missä mielessä, voi olla että haluaa ihan kaverimielessäkin, mutta se ei tuntuisi jotenkin ´oikealta` kaiken tämän jälkeen, vaikka hän varmaan itse ehkä ajattelee minun haluavan vain sitä, vaikkei asia tosiaan ole niin. Toiseksi en tiedä, onko hän varattu vai vapaa. Hän varmaan olettaa, että tiedän senkin mutten ole kyllä enää varma mistään....
kaikesta huolimatta riittää ystävyyskin.Se olisi jopa parempi.Ei tarvitsisi repiä elämää hajalle,hän olisi elämässäni.Olisi helpompi kysyä >mitä kuuluu?
toinen kuitenkin haluaa jotain enemmän? Hajottaako se sitten sun elämäsi? Asioista tarvii puhua...
sitä että aika kuluu,tunteet ei muutu.Olisin tyytyväinen murusiinkin kuten tähän asti.Minun elämästäni voisi sanoa että ei ole mitään hajotettavaa tunnepuolella.Mutta arkipäivän elo leviäsi käsiin.Ei silti,olisin valmis siihenkin :) Yksin puhelu on helpompaa,taitaisi mies rukka säikähtää jos asian tapetille leväyttäisin..
niitä muillakin taitaa olla :/
Vai, mitä me muuten täällä pyörittäis ihastuksissamme :o)
tavallaan terapiaa :) Toisaalta missään asiassa rypeminen pitkän aikaa ei ole kovin kehittävää.Alkaisi edes maistua puulta ;) Mutta ei,sama sydämen rytmihäiriö ja pumpulipää syndrooma kuin ajanlaskussa tikku ja keppi..
syndrooma hyvinkin...täällähän meitä kohtalotovereita on paljon, tosin näin yöaikaan vähän vähemmän. Kai tähän olotilaan on niin tottunut, ettei tätä muuksi voisi enää oikein muuttaakaan....Ainoat hetket, kun ikävä helpottaa on tietenkin silloin jos ja kun toinen on siinä vieressä :) Muut ajat sitten meneekin tätä samaa rataa.