lapsuusiän astma

mun pojalla puhkesi astma kolme-vuotiaana... Löysin sinisenä sängystä... Nyt seitsemän vuotias lääkitys auttaa ja on kuten muutkin lapset... jos haluat ota yhteyksiä...

hyvä 'Speedy'. itsellä ikää nyt reilu 30 (mies)ja astma todettiin noin 3 vuotiaana. silloin 70-luvulla hoito oli aika alkeellista,vain nk. avaavia pillereitä tai pahempiin kohtauksiin piikille terkkariin. sieltä kai astman hurja maine on peräisin. pilleriden ongelma on hidas vaikutus (15-30min) ja sivuvaikutkset (väsymys, sydämentytkyts), hengitettvät lääkeet ovat paljon parempia; vaikutusaika minuutteja, eikä juuri sivuvaikutuksia. tämä siis kohtauslääkkeistä. astman hoito on nykyään kohtaustem ehekisyyn tähtäävää (tai siis taudin kontrolloimiseen, tulehdus kuriin) ja se tehdään yleensä kortisoideilla. ne ovat oivia lääkkeitä, tauti saadaan kuriin, eikä sivuvaikutuksia oikein käytettynä ole (tämän varmistaa jatkuva lääkärin seuranta).

eli siis; ei astma mikään maailmanloppu ole. toki sairaus muuttaa elämää, mutta siihen sopeutuu. lapsesi varmasti helpommin kuin sinä (ehkä näin noin nuorella). tärkeää minusta on, että kohtelet poikaasi normaalisti, ei siis mitään ylisuojelua. astmakohtaus on hurjannäköinen/kuuloinen, eikä taatusti mukava kokemus, mutta ei sinällään vaarallinen (käsittääkseni). hanki hyvä lääkäri (jos sinulla ei sellaista vielä ole) niin hoito yms hoituu. lääkkeiden otto/anto kannattaa opetella. ja astmaatikoille ( vanhemmille)on tarjolla sopeutumisvalmennuskursseja, Kysypä Kelasta.

niin ja mitä sitten tapahtui; minulla on ollut noin 10 vuotta moderni lääkitys, eikä oireita (kohtauksia) juuri esiinny edes todella kovassa liikunnassa.

Itse olen 45-vuotias ja sairastanut astmaa koko ikäni. Elän ihan samanlaista elämää kuin muutkin ihmiset, harrastan urheilua ja omistan kaksi koiraa.

Nykyaikaiset lääkkeet pitävät säännöllisesti ja oikein käytettynä astman oireettomana, eikä se haittaa elämää millään lailla. Kohtauksia ei tule ja jos tuleekin, ne saa lopetettua jo alkuunsa "avaavalla" lääkkeellä.

Kannattaa myös ehdottomasti muistaa, että astma EI ole allergiaa, vaan krooninen tulehdussairaus. Siksi lapsen elämää ei ole syytä rajoittaa tai ryhtyä aiheettomaan suojeluun.

Kun itse olin lapsi 50-60-luvulla, ainoa vaihtoehto olivat ambulanssi ja happilaitteet, kun varsinaisia astmalääkkeitä ei ollut lainkaan. Nykyisin astmaa ei juuri edes huomaa, kun muistaa lääkkeiden oikean käytön.

mulla todetiin astma 1,5-vuotiaana. lisäksi oli kaikenlaisia allergioita, kuten maitoallergia, mut nyt ikää saatua osa hävinny. lääkitys on alusta alkaen ollut vahva, on keskipaha astma. kohtausta en oo kuitenkaan koskaan saanut. liikkua oon aina pystyny, astma ei oo estäny. vähän kyllä hidastaa, kaikkea ei voi tehdä mitä muut (esim juosta pitkää matkaa) mut ku on pitäny huolta lääkityksestä nii kaikki on sujunu hyvin. paljon eri lääkkeitä oon joutunu kokeilemaan, vasta pari vuotta sitte löytyi sopivat.
pienenä ku astma alkaa on mahdollisuus että astma häviää murrosiässä jos ei oo paha. sillon kuitenki on paljon riskitekijöitä, kuten tupakka, jotka aiheuttaa oireita. itsellä kuitenkin astma jatkui sen pahuudesta johtuen, lääkitys on vahvinta mitä mulle voi antaa. kuitenki astmasta on tullu aikaa myöten jonkinlainen vahvuus.
myönnän että monesti on tullu sellanen olo et haluan heittää lääkkeet seinään, mut sitä kuitenki ymmärtää että ne auttaa jaksamaan paremmin. helpompaa astman kanssa on pärjätä ku tauti on alkanu pienenä ku että vanhempana. helpompaa hyväksyä ja ottaa osaksi omaa minää.
onnea vaan hoidossa ja toivottavasti pojan astma helpottuu tai vaikka häviää aikaa myöten :)