Olin 168 cm ja 29 kg kun oma anoreksiani oli pahimmillaan, eli bmi oli 10,2 ...Olin silloin lukiossa. Sanotaanko näin että täysin ihme, että olen vuosikymmenen anoreksian ja sitä seuranneen bulimian jälkeen hengissä ja voi jopa sanoa että järjissäni ! Kun aloin laihduttamaan painoni oli siinä 50 kilon huitteilla ja tippui ½v- 1v:n aikana 20 kiloa. Uskomatonta. Ne valokuvat minusta niinä aikoina ovat kauheaa katseltavaa, ylioppilaskuvaakaan ei kehta kellään näyttää. Näytän siinä siltä että kuolema on tuntien asia.. Ne vuodet ovat kuin sumun peitossa, päiväkirjasta javalokuvista voin vain kuvitella..Ystävät kaikkosivat. Silloin 80-luvulla ei pistetty sairaalahoitoon. En tiedä olisiko se auttanutkaan. Bulimian kautta sain painoa lisää ja kun tulin raskaaksi ( täysi ihme kun kuukautisiakaan ei ollut, mutta Terolut sai sen aikaan) niin päässäni naksahti jokin kohdalleen, enkä ole sen jälkeen kun poikani syntyi terveenä, oksentanut kuin alle 10 kertaa. Olin taitava peittämään tilanteeni, lääkärit ja terveydenhoitajat koulussa yrittivät puhua järkeä, mutta on uskomatonta miten ala-ikäinen voi manipuloida jopa ammattihenkilökuntaa. Muutaman kerran jouduin punnitukseen mutta kun paino "nousi" niin ei pakotettu enää ( rautaesineitä taskuun, monta litraa vettä ja suolaa, ihme etten kuollut siihen leikkiin) ...
Terveys on mennyt, se oli laihduttamisen hinta. Ja kova olikin. Hampaat menneet, lukemattomia tuhansia euroja mennyt niiden laittoon, rytmihäiriöitä, ongelmia vatsan kanssa ollut aina, silmänpainetauti ja näkökenttää jo olen menettänyt, hiukset eivät palanneet paksuina ja kauniina vaan hiirenhäntänä, koko elimistö on aika loppu. Osteoporoosi, niskan ja selkänikamien kulumaa. Pahimmillani sydämeni löi 32 kertaa minuutissa ( nyt 75) ja verenpaine 70/40 ( nytkin alhainen 90/60. Paino nykyään 58 ja pituus 168.Ikää siis 40.
Terveys on mennyt, se oli laihduttamisen hinta. Ja kova olikin. Hampaat menneet, lukemattomia tuhansia euroja mennyt niiden laittoon, rytmihäiriöitä, ongelmia vatsan kanssa ollut aina, silmänpainetauti ja näkökenttää jo olen menettänyt, hiukset eivät palanneet paksuina ja kauniina vaan hiirenhäntänä, koko elimistö on aika loppu. Osteoporoosi, niskan ja selkänikamien kulumaa. Pahimmillani sydämeni löi 32 kertaa minuutissa ( nyt 75) ja verenpaine 70/40 ( nytkin alhainen 90/60. Paino nykyään 58 ja pituus 168.Ikää siis 40.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen iloinen siitä, että olet selvinnyt tuosta kaikesta.
Itse olen abiturientti ja ylioppilaskirjoitukset vielä osittain edessä. BMI on reilu 15 (mitat 160/39), eikä paremmasta tietoa. Taisteluatahtoa ja halua selviytyä ei kuitenkaan ole, vaikka niin olenkin kaikille tukeaan tarjonneille (perhe, opettajat, terveydenhoitaja, lääkärit...) väittänyt.
Todellisuudessa yritän vain pysyä hengissä ja riittävän hyvässä kunnossa selvittääkseni kirjoitukset kunnialla. Koulussa jaksan vielä jotenkuten käydä, joinain päivinä paremmin ja joinain huonommin.
Tarinasi toi kuitenkin toivoa ja uskoa parempaan, ehkä itsekin vielä löydän jostain motivaation parantumiselle. Toivottavasti se vain tapahtuu ennen kuin on liian myöhäistä...
Hyvä että laitoit tuon tarinan tänne. (Oliko se siis omasi?)
No joka tapauksessa toivon mukaan joku "tuli järkiinsä" tuon luettuaan.