Tutkimassani suvussa 1800-luvulla, avioliitossa syntynyt poika ottaa äitinsä sukunimen. Kuinkahan tavallista tämä lienee? Kohdallani ensimmäinen.
Äidin sukunimi pojalle
Pikku tutkijaparka
4973
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sanot, että "poika ottaa äitinsä sukunimen". Minkäikäinen poika oli nimenmuutoksen aikaan ja mistä asiakirjasta tuo tapaus ilmenee? Saattaa olla, että aviomies ei ole tuon pojan isä, poika on tavallaan avioton lapsi.
Mistäpäin Suomea tämä tapaus on? Länsi-Suomessa ei tavallisen kansan parissa juuri ollut käytössä sukunimiä siihen tyyliin kuin Itä-Suomessa vanhastaan tai Suomessa nykyään. Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla sukunimen tapaan käytettiin yleensä sen talon tai torpan nimeä, jossa asuttiin, joten "sukunimi" monesti vaihtui muutettaessa paikasta toiseen.
Ennen vanhaan puolisoilla täytyi olla sama sukunimi. Länsi-Suomessa oli lähes sääntönä se, että sulhasen muuttaessa vävyksi toiseen taloon, otti hän viimeistään häiden yhteydessä käyttöön vaimonsa sukunimen. Kysymässäsi tapauksessa asiapapereihin on jostain syystä, kenties epähuomiosta voinut jäädä pojan isän sukunimi entiseen asuunsa.
Kiitos vastauksestasi! Tämä tapaus, jossa poika otti äitinsä sukunimen, tapahtuu valloonisuvussa, joka asui ja asuu edelleen Länsi-Lounais-Suomessa. Perheeseen syntyi 5 lasta ja ainoastaan yksi säilyi hengissä aikuiseksi. Hän on syntynyt 1809. 1833 vihitään ja silloin on nimenä äidin sukunimi.
Jos äidin sukunimi on yhtä kuin vallonisuvun nimi, voisi ajatella, että sukunimen haluttiin jatkossakin elävän. Osasyy nimenmuutokseen saattaa olla se, että tämän perheen muut lapset eivät eläneet aikuisiksi.
Jos taas poika on ottanut "tavallisemman" sukunimen, voisi kuvitella hänen yrittäneen jotenkin irtautua tämän vallonisuvun vaikutuspiiristä.
Hieman selvitystä ulkopuolisille: Belgian ranskankieliseltä alueelta, Valloniasta tuli lähinnä 1600-luvulla ammattimiehiä töihin Ruotsi-Suomen rautaruukkeihin. Heidän jälkeläisillään on seura myös Suomessa:
http://vallonit.fi/
Isä oli valloonisukua ja äiti ei. Ehkä tuli jotain ongelmia suvun kanssa, tiedä häntä, mutta aika erikoinen ratkaisu. En ole moiseen muissa suvuissa törmännyt. Kiitos valloonisukujen selvityksestä. Esi-isäni ovat työskennelleet vasaraseppinä ruukeissa. Tietoa heidän ammatistaan löytyy paljon ja se tuokin oman lisäarvonsa sukututkimukselleni.