Kannattaisiko missään tilanteessa toisilleen melko tuntemattomien naisen ja miehen alkaa tapailemaan toisiaan "vakavalla" mielellä jos vaarana on kahden suht hyvän vointisen parisuhteen tästä seurauksena kaatuvan?
Kysymys...
mies(kö?)
91274
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
samaa.Ei siinä taida järkeä olla,mutta tunteilla ajatellen:Antaa mennä vaan.Sillä varauksella tietenkin että molemmat kokevat tapailemisen sen arvoiseksi..Kriteerejä on niin monia kuin ihmisiäkin.Jos ok.parisuhteessa pohtii moista on ehkä kohdattava totuus siitä että suhde ei täytä kaikkia tarpeita.Ja jaksaako sen kanssa loppujen lopuksi elää?
on suht. hyvävointiset liitot eikä selvästi onnettomat.
hyvävointisen liiton voi ulkoa päin arvioida?
Ihmiset harvoin paljastavat koko totuutta.
eläen hyvässä vankassa avioliitossa.Parisuhde ja perhe asiat ok.
Sitten yhtäkkiä huomaat tapaavasi jonkun henkilön ,joka kirjaimellisesti pistää housut pyörimään ja ajatukset kiertää samaan tahtiin.
Ensisilmäyksellä olet ns myyty.
Mistä moinen voi johtua,olen minäkin pohtinut nyt jo monta kuukautta.Olen pohtinut omaa liittoa ja ajatuksiani.Miten voi ihastua niin kipeästi ,jos kaikki on kunnossa?Mistä tarve tuohon tunteeseen puhkeaa?
Minä olen taistellut ajatusta vastaa,mutta en tiedä miten loppupelissä käyttäntyisin jos ns ihastukseni ojentaisi käden ja vnkkaisi silmää.Olisiko minusta vastustelemään kiusausta ,vai antasinko mennä.Täyttäisinkö unelman tarpeensa ,vai mitä...
Mulla tää tarve tuntuu olevan poikkeuksellisen fyysistä.Lähes sietämätöntä vetovoimaa !
liitto takana ja törmäsin mieheen jonka seurasta en olisi halunnut erota.Ensimmäinen joka sai ajantajun häviämään.Haluasin tutustua häneen kokonais valtaisesti.Vaikka vain jutella niitä näitä,tyytyisin muruihinkin.Vaikka kroppa huutaa kosketusta,järki ehkä toimisi?Nyt vain on kulunut aikaa jo 1,5v. Eikä tunne muutu,haluaisin hänet pois mielestäni.Ei ole reilua kumppaniani kohtaan että en ole täysillä mukana..Ensin olin varma että,jos hän vinkkaa en
ota askeltakaan.Nyt en enää tiedä.Mietin eroa ja jos jostain saisin voimia lähtisin.En tarvitsisi edes sitä varausta että ihastukseni olisi odottamassa.
Vähän saman tyylisessä jamassa. Onnellisessa avioliitossa elelin kunnes yksi illanvietto työporukan kanssa herätti huomaamaan erään ihmisen ja sen, ettei se avioliitto niin onnellinen olekkaan. Hankalaksi asian tekee sekin, että tapaan kyseisen ihmisen päivittäin työn merkeissä, joten vetovoima kiusaa minua joka päivä. En vastustelisi jos hän tekisi aloitteen, mutta en kuitenkaan lähtisi pettämislinjalle vaan tutustuminen tapahtuisi eron jälkeen. Hän tuskin kuitenkaan tulee ottamaan eroa ja tekemään aloitetta, joten nyt on vain elettävä ihastumisen kanssa.
samassa jamassa... Voi ihme! Kun luin näitä kommentteja, about jokainen tuntuu olevan samassa veneessä..!
Kulunut vuosi on pistänyt punnitsemaan kaikenlaista, eniten omaa pitkää parisuhdetta. Näennäisen hyvää ja turvallista - mutta sisältä jotenkin onttoa. Tämän huomasin, kun myös heräsin huomaamaan pitkään tuntemassani henkilössä uusia puolia.
Tasapainoilemme neuvottomina tilanteessa, jossa molemmilla on jo elämä ilman toisiamme - mutta päivä päivältä kuulumme toistemme elämään silti enemmän, vaikkemme mitään repäisevää teekään.
Aika näyttää... Nyt riittää, että tiedän olevani ajatuksissa hänen mukanaan.
mitä sitä suht koht hyvää rikkomaan, eheyttäkää ne suht koht hyvät.
Jos on hyvä parisuhde (rakkautta, avoimuutta, yhdessä tekemistä, läheisyyttä jne., mitä nyt kukakin parisuhteelta haluaa), kannattaisi käyttää aikaa sen "tuoreeksi" tekemiseen. Katsella sitä vanhaa kumppania uudella silmällä -ihastua uudestaan. Ottaa puheeksi asioita, joissa haluaisi parannusta. On toiminut itsellä. Sillä kyllähän pitkässä parisuhteessa väkisin välillä arkipäiväistyy. Ja olen sen kokenut - se ihastuminen toiseen on ollut vain jännittävää, vaikkakin voimakasta, ihastumista. Ja jos sen takia laittaa kaiken rikki ja huomaa, että se uusikin suhde saavuttaa arkipäivän - katumus on valtava. Mutta jos se uusi ihastus vie mukanaan niin olkaa tosiaan reiluja ja kunnioittakaa pitkäaikaisia kumppanejanne sen verran, että luovutte ensin vanhasta ennen kuin petaatte uutta valmiiksi ja teette omassa mielessä jo eroa.