olen miettinyt miksi suomalaisetkin niin kovasti pelkäävät tätä tautia..kiinassa on niin eri asia,oletteko ajatelleet kuinka siellä siipikarjaa käsitellään ja myydään!toki tauti leviää siellä ja muissa samanlaisissa maissa..voihan se tääläkin levitä mutta uskon että se vaatii aika paljon! ja ne ihmiset jotka sitten pelkäävät tautia kun ja jos tämä suomeen tulee nii onhan jokaisella varmasti koti jossa olla.. eihän sitä ole pakko itseään ulos viedä saamaan tautia,sen kun hakee kaupasta kämpän täyteen ruokaa ja istuu kotona niin lauan että tämä pelätty tauti on lähtenyt.tuskin se kuitenkaan ovien alta hiipi meidän koteihimme!
h5n1
pelkoako
222548
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Aika harva pystyy kotona piileskelemään kahta kolmea vuotta. Sehän tulee aaltoina kahden kolmen vuoden aikana, mutta ei tauollakaan voi olla varma.
Suomessa pelätään pandemiaa ja siihen ei sijaintimme vaikuta.
Kuka pelkää, kuka ei.
ymmärtää mikä riski sairastua on , mikäli pandemia puhkeaa. Eikö pelota, että sinun läheisesi sairastuu tai sinä itse? Vain eristäytymällä voi suojaytua, mutta kuinka realistista se on?
Jokainen järkevä ihminen tietää, että pelkäämisestä ei ole mitään hyötyä missään tilanteessa. Jos tuntuu aiheelliselta, niin pitää toimia eikä pelätä ja käyttää tervettä maalaisjärkeä. Pelätessä menee elämä hukkaan.
"Jokainen järkevä ihminen tietää, että pelkäämisestä ei ole mitään hyötyä missään tilanteessa."
Itseasaissa pelkäämisestä on paljonkin hyötyä. Pelko on osotus toimivasta itsesuojeluvaistosta. tottakai liika on liikaa tässäkin asiassa. Pelko on kuitenkin se mikä ihmistä, ja eläimiä, suojelee monelta asialta. Tyhmänrohkea tai välinpitämätön on monesti suuremmassa vaarassa kuin sellanen joka osaa pelätä asioita. Tietty terve pelko vaarallisia asioita kohtaa on vain hyväksi. Paniikki ja pakokauhu sitten on eri asia.
Pelko on tyhmää ja täysin tarpeetonta. Toiminta sen sijaan on järkevää. Pelko on osoitus alkukantaisista tiedottamattomasta vaistokäyttäytymisestä, joka on ollut tarpeen juskus viidakossa elon aikana. Nykyään ihmisellä on mahdollisuus käyttää aivojaan ja toimia rationaalisesti.
Kuin viimevuosi. Enklannissa 2500 kalkkunaa tapettu viruksen takia jo tässä vaiheessa vuotta. Kyllä se kohta muuntuu ihmisestä toiseen tarttuvaksi. Mutta toisaalta silloinhan maapallo saisi lisää aikaa kun 90% väestöstä poistuu kuluttamasta.
tapettu kalkkunoita niin tuleeko kukaan ajatelleeksi,että malariaan kuolee vuodessa n.3miljoonaa ihmistä.
Lintuinfluenssa ei tule koskaan tappamaan yhtä paljon ihmisiä kuin malaria. Kuitenkin julkisuus ja taudin ehkäisyyn käytetty rahamäärä ovat aivan eri mittasuhteissa. Mistähä se johtuu? Ei kai vain siitä, että tuo lintuflunssa voi tulla tänne meillekin, kun taas malaria tappaa ihmisiä vain siellä kehitysmaissa. Onko heidän elämänsä jotenkin vähempiarvoista kenties? Vai mistä on kyse?
lintuflunssasta tule malarian veroista? Pahimmassa tapauksessa se voisi tappaa enemmänkin. Tautia pelätään kuin muinoin ruttoa ja lintuja rokotellaan ahtaissa vankiloissaan siinä toivossa, että lääketiede tulisi avuksi ja poistaisi pelon. Perin ikävää, mutta juuri nämä kolme kumppanusta, ahneus, tiede ja pelko takaavat lintuflunssan menestymisen.
Kovillakaan pakkasilla ihmiset eivät enää uskalla ruokkia nälkäisiä pikkulintuja, koska pelko jähmettää aivot ja harkintakyvyn. Hätäisinä kysellään, voisiko joku älykkö keksiä lääkeaineen, rokotteen, jolla virukset pantaisiin kerralla kuriin, eikä pelko enää jäytäisi mieltä. Olisi niin älyttömän kivaa elää tieteen turvassa.
Kehitysmaissa lääkeaineet kokeillaan ensin, kuten AIDS:iin johtanut poliorokotekin. Miksi virukset eivät tottele tieteen guruja, siinä ei ole mitään kivaa, eikä siinäkään, että minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Koska tiedettä, toisin kuin uskontoja, ei parane arvostella, syytellään viruksia. Ne kestävät kritiikin ja vahvistuvat entisestään.
Ehkä siitä että resursseja pitää säästää oman kansan turvaamiseks se nyt on vaa niin että kyllä haluttas auttaa mutta kun ei voi niin ei voi mitään.. ja kyllä siellä aika paljon autetaan kummiski ja ajatteles tältä kantilta: teollisuusmaat kuolee kokonaan ku kaikki rahat virusten torjumiseen on käytetty kehitysmaissa, sen jälkeen ei oo kukaa enää auttamassa niitä, vai?
loppuvat virussodissa, virukset eivät.
Teollisuusmaatko kuolevat humanitäärisen työn uuvuttamina? Miten jaloa ja epäitsekästä?
Virukset ovat joko ystäviä tai vihollisia. Rokotteilla ne eivät tule ystäviksi, eivät myöskään alistetuiksi. Ne tulevat tunnistamattomiksi ja oveluudessaan vertaansa vailla oleviksi. Niiden muuntautumiskyky on käsittämätön. Tiede jää aina kakkoseksi, vaikka luulee jo voittaneensa.
Kuka auttaa ketäkin? Virukset auttavat ihmistä tunnistamaan hänen oman tilansa. Se ei ole helppoa. Pelko on vakava sairaus.
Siitä tiedän, että taatusti ei tule malarian kaltaista tappajaa - ainakaan täällä, että heti kun joku uhkaa teollistuneita maita, niin kyllä rahaa löytyy. Kehitysmaihin sitä ei löydy, ei aidsiin, ei malariaan, eikä valitettavasti tule löytymään lintuflunssaankaan.
Et taida ymmärtää sitä, että ei rokotetta noin vaan polkasta tyhjästä vaikka kuinka olisi rahaa. Sen kehittäminen ottaa yleensä vuosia. Lisäksi rokotteen valmistus ja jakelukin ottaa aikaa. Eli jos H5N1 virus muuntuu ja syntyy pandemia, niin sillon on myöhästä iskeä rahaa tiskiin ja alkaa kehittämään sitä rokotetta. Se on tehtävä nyt. Rokotteitahan onkin ollut kehitteillä, mutta niiden toimivuudesta on ollut epäilyksiä.
Kuulehan, minne se sinun ymmärryksesi on jäänyt!!
Malaria-rokotteen kehittämiseen on kyllä ollut aikaa!! Kymmeniä vuosia. Siihen vain ei ole panostettu kunnolla, koska se ei kosketa meitä rikkaiden maiden asukkaita.
Aidsia on toki tutkittu. Lääkekin on löytynyt, tosin ei rokotetta. Ja varmaan lääkettä on testattu tuolla köyhissä maissa. Mutta kas kummaa heillä siellä, missä sitä todella tarvittaisiin, ei olekaan mahdollisuutta saada kunnon aids-lääkitysta, koska se on niin kallista. Ainut mahdollisuus on olla tarpeeksi röyhkeä, kuten jotkut maat ovat olleet, ja alkaa valmistamaa "laittomasti" noita lääkkeitä halvalla.
Influenssa-rokotteen tekoon ei mitään vuosikausia tarvita. Sitähän tehdään joka vuosi uutta versiota. Se homma kyllä osataan. Rokote pystytään tekemään heti, kun tiedetään millainen se virus on. Sitä taas ei tiedetä, ennen kuin se virus on syntynyt.
Osuitpa naulan kantaan. "Poistuu kuluttamasta". Sitähän tuo viime vuodet on ollut. Kovin on hättäilty, pystytäänkö materiaa kuluttamaan niin kiiruusti kuin markkinat vaativat. Samanaikaisesti ollaan olevinaan huolissaan energian riittävyydestä ja ilmaston muutoksesta.
Sanotaan että virukset tulevat joka tapauksessa muutaman vuosikymmenen välein tekemään harvennustyötään ihmiskunnassa. Tällä perusteella ihmisen käyttäytymisellä ei tuntuisi olevan mitään väliä. Kun kokki Brittein saarilta katsoo asiakseen puuttua kalkkunoiden kasvatushelvettiin, se tulkitaan epäinhimilliseksi hyökkäykseksi hinnalla millä hyvänsä kulutusta vastaan.
kauhun vallassa.Suomeen saadaan mallirokotetta aikaisintaan ensi vuoden lopulla.Kannattaisi lääketeollisuuden pitää pelottelukampanjassa vuoden tauko.
Lintuinfluenssassa on edelleenkin uhka. Etenkin ihmiselle vaarallisessa H5N1 -muodossa on vaarana se, että virus saattaa muuntua ihmisestä toiseen leviäväksi. Nykyisellään virus tarttuu huonosti ihmiseen ja vaatii käytännössä suoran kosketuksen lintuihin tai niiden ulosteisiin.
Jos virus muuntuu ihmisestä toiseen leviäväksi, sillon suoraa lintujen kanssa tekemisissä olemista ei enää tarvittaisi ja tauti voisi levitä hyvin nopeasti ympäri maailmaa esimerkiksi lentoliikenteen välityksellä. Tauti voisi synnyttää nopeasti maailmanlaajuisen pandemian.
H5N1 on viruksena erittäin tappava. Virus on tähän mennessä vaatinut vain vähän ihmisuhreja, koska nykyinen viruksen muoto tarttuu huonosti ihmiseen. Virus on kuitenkin tappanut hyvin suuren osan heistä, jotka ovat tartunnan saneet. Eli jos virus muuntuu ihmisestä toiseen tarttuvaksi, se voi aiheuttaa erittäin vakavan pandemian jonka seurauksena paljon ihmisiä voi kuolla.
Nykyisellään lintuinfluenssan vuoksi ei ole mitään tarvetta menettää yöunia, mutta virusta on seurattava tarkasti, koska muuntuessaan se voi olla erittäin vaarallinen.
Viruksen on kuule sellaisia, että jos ne on liian tehokkaita tappajia, niin ne tappaa itseltään kasvualustan ja eivät voi enää levitä määrättömästi.
Kaikki sellaiset virukset; ebolat, sarsit yms. ovat jäänet aika pieni alaisiksi - vaikka on noita lentokoneita sun muita ollut jo käytössä niiden leviämisen aikaan.
On aivan turhaa pelottelua sellainen, että suunnilleen kaikki heittää veivinsä ja tauti leviää kulovalkean tavoin.
Malliesimerkki Espanjantaudista.
Espanjantautiin kuoli 30 miljoonaa ihmistä. Vuosisatamme tuhoisin kulkutauti oli influenssapandemia eli maailmanlaajuinen epidemia. Se puhkesi ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheessa ja tappoi enemmän ihmisiä kuin mitä sotatantereilla kuoli. Sisällissodan runtelema syrjäinen Suomi ei säästynyt taudilta vaan tuhannet menehtyivät ja sadattuhannet sairastuivat.
Suomalaisissa sanomalehdissä ilmestyi kesäkuussa 1918 pikku-uutisia, joissa kerrottiin omituisen taudin leviävän Espanjassa. Maan asukkaista lähes joka toinen oli sairastunut tautiin, kuningaskin oli tautivuoteella. Epidemian uskottiin alkaneen Espanjasta ja tätä influenssapandemiaa alettiin länsimaisessa lehdistössä kutsua espanjantaudiksi. Espanjalaisilla ei kuitenkaan ollut mitään tekemistä kulkutaudin alkamisen kanssa. Ensimmäiset sairastapaukset oli raportoitu jo maaliskuun alussa sotilaiden harjoitusleirillä Kansasissa, Yhdysvalloissa, ja amerikkalaissotilaat toivat taudin mukanaan Ranskaan keskelle sodan melskettä. Tauti levisi nopeasti Euroopassa, mutta sotivien maiden sensuuri salasi masentavat tautiuutiset julkisuudelta. Kulkutauti pääsi suuren yleisön tietoon vasta kun se oli edennyt sodan ulkopuolella olleeseen Espanjaan.
Espanjantauti esiintyi muutaman kuukauden väliajoin puhkeavina epidemia-aaltoina. Kevään ja kesän 1918 aalto oli yleisesti lievä, sairastuvuus oli runsasta, mutta kuolleisuus vähäistä. Kesän aalto oli kuitenkin vasta esimakua siitä, mitä seurasi syksyllä. On todennäköistä, että loppukesällä influenssavirus muuntui tappajavirukseksi, joka levisi räjähdyksenomaisesti, ilmaantuen lähes yhtäaikaa kolmessa merkittävässä satamakaupungissa Ranskassa, Yhdysvaltojen itärannikolla ja Afrikan länsirannikolla. Loppuvuoteen 1918 mennessä influenssa oli tavoittanut lähestulkoon kaikki asutut alueet maapallolla säästäen vain joitakin saaria ja syrjäisiä kolkkia. Tämä influenssa-aalto oli todennäköisesti maailman siihenastisen tautihistorian aidoin pandemia. Kolmas aalto vyöryi maailmalla keväällä 1919, ja viimeinen, neljäs aalto, tammi-helmikuussa 1920.
Espanjantauti oli poikkeuksellisen dramaattinen influenssapandemia. Se tappoi myös nuoria ja vahvoja, 25-35-vuotiaita, kun yleensä influenssan uhrit ovat vanhuksia tai kroonisista sairauksista kärsiviä. Ihmiset kuolivat rajuun keuhkokuumeeseen jopa parissa päivässä. Espanjantautivirus eteni hanakasti keuhkoihin asti, kun tavallisesti influenssavirukset eivät etene ylähengitysteitä syvemmälle. Osa kuolemista aiheutui jälkitaudeista, esimerkiksi sydäntulehduksesta tai bakteerin aiheuttamasta keuhkokuumeesta. Espanjantaudin aiheutti ilmeisesti geneettisesti täysin uudentyyppinen ärhäkkä virus, jota vastaan koko maapallon väestö oli suojaton.
Suomi ei säästynyt
Espanjantauti saapui Suomeen ilmeisesti Itämeren ja Suomenlahden laivaliikenteen mukana. Tauti iski pahaan aikaan kesäkuun lopussa 1918. Maa oli vielä sodan jälkeisessä sekasorrossa, ja 80.000 punavankia oli suljettu sotavankileireihin odottamaan oikeudenkäyntejä. Tauti levisi nopeasti ympäri maata koteihinsa palaavien sotilaiden ja vankien mukana. Sairastapauksia oli runsaasti, mutta yleensä tauti oli vielä lievää. Sen sijaan monelle vankileirien ahtaudessa viruvalle vangille se koitui turmioksi. Tarkkoja lukuja vankileirien influenssakuolleisuudesta on kuitenkin mahdotonta saada. Leirien lääkärit työskentelivät oloissa, joissa tautien määrittäminen ja kuolemansyiden rekisteröinti oli vaikeaa ja sattumanvaraista.
Loppukesällä tauti hävisi lähes tyystin puhjetakseen pian uudelleen. Syksyllä 1918 oli tosi kysymyksessä. Tauti levisi räjähdyksenomaisesti maan lähes joka kolkkaan ja oli paljon tappavampi kuin kesällä. Lokakuu oli monella paikkakunnalla "musta" kuukausi. Kokonaiset kyläkunnat sairastuivat viimeistä henkeä myöten. Kouluja ja myymälöitä suljettiin, sairaalat täyttyivät. Piirilääkärit huomasivat, että tauti iski erityisen ankarasti nuoriin ja vahvoihin aikuisiin.
Espanjantauti asetti nuoren tasavallan voimat kovalle koetukselle. Viranomaiset olivat espanjantaudin edessä ymmällään, eikä ensimmäisten aaltojen aikana osattu tehdä paljon mitään taudin vastustamiseksi. Lääkintöhallitus julkaisi sanomalehdissä julistuksen, jossa yleisölle annettiin ohjeita tartunnan ehkäisemiseksi. Julistus antoi ymmärtää, että sairastuminen oli kiinni ihmisen omista toimista. Ihmisten tuli varoa joutumasta tarpeettomasti tartunnalle alttiiksi. Ihmisiä kehoitettiin välttämään yleisötilaisuuksia, koska taudin ymmärrettiin leviävän helposti väentungoksessa. Henkilökohtaista puhtautta, erityisesti käsien pesua, pidettiin tärkeänä.
Taudin raivo lientyi vuoden vaihteeseen mennessä, mutta jo keväällä 1919 puhkesi uusi epidemia-aalto. Joillakin paikkakunnilla, kuten esimerkiksi Helsingissä, tämä kevään aalto osoittautui kaikkein ankarimmaksi. Hautoja ei ehditty kaivaa sitä tahtia kuin olisi ollut tarvetta. Nimimerkki Tulehmo kritisoi Helsingin Sanomissa 25.4.1919 hautauskustannusten nousua "espanjalaisen" takia:
Tähän saakka ei kannattanut tavallisten kuolevaisten elää, mutta nyt se vasta tuli tenä eteen. - Nyt ei vähävaraisten kannata kuollakaan.
Köyhien selviytymisestä oltiin huolissaan. Huhtikuussa 1919 Helsingissä avattiin influenssatoimisto vähävaraisten helsinkiläisten avustamiseksi. Toimisto välitti henkilökuntaa kotisairaanhoitoon. Sairaanhoitajat veivät sairaille ruokaa, siivosivat, lämmittivät huoneita ja huolehtivat pyykistä. Perheille, joissa koko työikäinen väki oli yhtaikaa sairaana, käytännön apu oli kullanarvoista.
Aikalaiskäsityksen mukaan nälkiintyneet ihmiset olivat alttiimpia taudille, koska heidän vastustuskykynsä oli heikentynyt. Helsingissä pahin aalto koettiin kuitenkin keväällä 1919, jolloin elintarviketilanne oli jo kohentunut. Rajuimmillaan espanjantauti johti niin nopeasti kuolemaan, ettei elimistön proteiinivarastoilla tai niiden puutteella ollut mitään merkitystä puolustautumisessa virusta vastaan. Sen sijaan lievemmissä tautimuodoissa ja jälkitautien ehkäisyssä ravitsemustasolla on voinut olla merkitystä. Myös stressi ja fyysinen rasitus alentavat vastustuskykyä. Kaiken kaikkiaan, vaikka influenssaa yleensä pidetään tasa-arvoisena tautina, saattoi elintasolla olla välillistä vaikutusta kuolleisuuteen. Espanjantautiin kuoli köyhissä Aasian ja Afrikan maissa monikymmenkertaisesti enemmän ihmisiä väkilukuun suhteutettuna kuin Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa.
Lapin hätätilanne
Viimeinen tautiaalto tammi-helmikuussa 1920 oli erityisesti Lapissa kohtalokas. Pohjois-Lappi oli osittain säästynyt aiemmista influenssa-aalloista, mutta nyt tauti iski yhdellä kertaa sitäkin voimakkaammin. Lapissa kerrottiin taisteltavan elämästä ja kuolemasta. Inarin pitäjässä taudin raivo oli ilmeisesti pahin. Tautiin kuoli kahdessa kuukaudessa noin 200 henkeä, eli lähes 10 % väestöstä. Monista taloista olivat kaikki menehtyneet. Kuolleita löytyi sekä taloista että navetoista, joihin heikot olivat raahautuneet turvautuakseen eläinten lämpöön, kun eivät enää jaksaneet lämmittää huoneita. Monet menehtyivät talviteiden varsille, kun olivat lähteneet apua hakemaan.
Aikalaiset katsoivat suuren kuolleisuuden johtuneen taudin poikkeuksellisen ankarasta luonteesta ja lähes täydellisestä hoidon puutteesta. Syiksi nähtiin myös niukka ja yksipuolinen ravinto sekä huonot hygieniset olot. Kun kylissä kaikki työikäinen väestö oli samanaikaisesti sairaana, ei voitu tavalliseen tapaan turvautua naapuriapuun. Sairaat joutuivat nousemaan liian aikaisin jalkeille ja altistuivat usein kuolemaan päättyville jälkitaudeille. Syrjäisillä seuduilla, missä mitään apua ei ollut saatavissa, ihmisiä kuoli paitsi tautiin myös viluun ja nälkään.
Lapin hätätilannetta yritettiin lieventää perustamalla Rovaniemelle ns. saniteettikeskus, jonka tehtävänä oli toimia lääketarpeiden ja sairaanhoitajien välitysasemana. Lisäksi asetettiin Lapin Apu -toimikunta hankkimaan keskuksen palvelukseen sairaanhoitajia sekä järjestämään rahankeräys sairaanhoitotarvikkeiden hankkimiseksi. Sotilaita määrättiin kylille hoitamaan karjaa ja lämmittämään taloja.
Kääreitä, konjakkia ja kamfertintippoja
Jo ennen sisällissotaa Suomessa oli ollut pulaa lääkäreistä ja sairaanhoitajista. Sodan aikana ja sen jälkeen pula paheni, kun armeijan ja vankileirien lääkintähuolto vaativat suuren osan lääkäreistä ja sairaanhoitajista. Espanjantauti kasvatti hoitohenkilöstön tarvetta entisestään. Vaikka koulutettavien lääkärien määrää oli pyritty nostamaan, katsoi hallitus välttämättömäksi määrätä lääkärit lailla töihin. Laki alle 40-vuotiaiden lääkärien velvollisuudesta hoitaa valtion määräämiä tehtäviä astui voimaan toukokuussa 1919. Lakia ei kuitenkaan sovellettu käytäntöön, vaan lääkäreiden pestaus perustui vapaaehtoisuuteen.
Lääkärikunta, joka 1800-luvun loppupuolelta asti oli saanut toimia bakteriologisen edistyksen airueena, joutui kohtaamaan influenssan ilman tehokkaita lääkkeitä tai hoitokeinoja. Espanjantautipotilaille määrättiin vahvistavia kamfertintippoja, asperiinia, konjakkia, ja tarpeen vaatiessa sydänlääkkeitäkin. Ensioireiden ilmaantuessa hikoilu ajateltiin hyväksi, ja sairaalle suositeltiin lämmintä kylpyä ja höyrykaappia, tai hänet käärittiin kuumiin lakanoihin. Kuumeen noustua lääkärit sen sijaan varoittelivat kylvyistä ja saunomisesta. Kansalaiset olivat kuitenkin vakuuttuneita saunan tehosta. Nimimerkki Aku propagoi Kalevassa 28.1.1920 otsikolla "Espanjantauti ei tapa tosi suomalaista":
Espanjalainen bolshevikki on taasen hyökännyt Suomeen ja riehuu kauheammin kuin kymmenen Leniniä unissaankaan mekastaa. - Siis, arvoisa lukija, kun tunnet tuon Espanjan bolshevikin kynnet niskassasi, niin, ennenkuin se sinua pääsee raatelemaan, anna lämmittää sauna niin kuumaksi, että silakka seinässä paistuu; muutama pisara kamfert-tippoja sisään tai kuumaa kahvia pari kuppia, rohkaise luontosi ja mene saunaan - lääkärin kiellosta huolimatta. Varusta hyvänen ämpäri jääkylmää vettä sekä kunnollinen vihta; lyö oikea suomalainen hikilöyly, niin että katto lainehtii, kasta tavan takaa vihtaa siihen jäiseen veteen ja pehmitä sitten paatunutta ruumistasi sillä niinkauan, kuin tunnet saaneesi tarpeeksesi; tyhjennä loppu ämpärin sisällöstä niskaasi; kuivaa itsesi, jonka jälkeen huomaat taudin osuneen väärään henkilöön, ja tauti perääntyy espanjalaiselle maaperälle, ottaa korvauksen siitä, joka pelkää - vaikka ei saunaa, niin ainakin jäistä vettä. - Kokeilkaa! Eihän siinäkään ole muu kuin henki vaarassa.
Kuolemantaudin riehuessa pahimmillaan yrittivät suomalaiset selättää tappiomielialaa vitsailulla. Välillä huumori oli jo sangen mustaa. Kalevan pakinassa "Espanjantautisten kilpahiihto Ruukissa" kerrottiin 5.3.1920 näin:
Siinä pöläkkä kävi. Ensin otti johdon käsiinsä sellainen espanjan sairas, joka on monta päivää valittanut pistoksen rinnassaan ja lisäksi oli samalla miehellä toinen jalka pahasti ajettunut. Ensi kierroksen pysyikin mies ensimmäisenä, vaan jo toisella kierroksella täytyi antaa perään eräälle sairaalle, jolla oli noin 40 astetta kuumetta ja joka porhalsi niin että basillit sinkoilivat sauvoista.
Espanjantautikuolleisuus Suomessa
Koko maan influenssakuolleisuudesta voi toistaiseksi esittää vain karkean arvion. Väestötilastoissa influenssaa ei kuolemansyynä luokiteltu erikseen. Papisto kirjasi kuolemansyyt, ja kaavakkeissa oli vain yhdeksän tautia tai tautiryhmää, joiden toteaminen katsottiin maallikollekin mahdolliseksi. Kun arvioidaan maaseudun influenssakuolleisuutta, on seurakuntien kuolleiden luetteloiden tutkiminen ainoa lähestymistapa. Kaupunkien kuolleisuutta on helpompi tutkia. Kaupunkeihin oli vuoden 1879 terveydenhoitoasetuksen velvoittamana asetettu terveydenhoitolautakunnat, jotka raportoivat vuosittain muun muassa kuukausittaisista kuolemantapauksista useimmiten lääkärien laatimien kuolintodistusten perusteella. Kaupunkien terveydenhoitolautakuntien vuosiraporteista laskettuna influenssaan ja sen jälkitautina esiintyneeseen keuhkokuumeeseen kuoli vuosina 1918-20 yhteensä lähes 5.000 kaupunkilaista. Kaupunkien kuolleisuuden perusteella arvioituna koko maan espanjantautikuolleisuus saattaa nousta 20.000:een.
Sairastuvuudesta on vielä vaikeampi saada täsmällistä käsitystä kuin kuolleisuudesta. On selvää, että lääkärien tietoon tulleet sairastapaukset edustivat vain jäävuoren huippua. Mutta jo nämä luvut ovat suuria: lääkintöhallitukseen tulleiden ilmoitusten perusteella influenssaan sairastuneita oli vuonna 1918 yli 90 000, vuonna 1919 yli 50 000 ja vuonna 1920 yli 70 000.
Espanjantautia ei ole tutkittu systemaattisesti ennen kuin Alfred Crosby nosti sen esiin vuonna 1976 teoksessaan Epidemic and Peace, 1918. Nykyään espanjantauti on esillä paitsi historian tutkimuksessa myös lääketieteessä. Espanjantaudin aikana ei aiheuttajasta tiedetty vielä mitään. Ensimmäinen ihmisen influenssavirus eristettiin vasta v. 1933, jolloin espanjantautivirus oli jo ehtinyt muuntua ja hävitä. Nykyään aiheuttajavirusta etsitään lähes kilpaa näytteistä, jotka on otettu vuonna 1918 espanjantautiin kuolleiden ruumiista. Tutkijoiden toiveena on, että viruksen perimäaineksen, RNA:n, eristäminen ja karakterisointi voisi auttaa espanjantaudin arvoituksellisten piirteiden ratkaisemisessa ja tulevien rajujen pandemioiden välttämisessä.
Eli lintuinfluenssahan olisi ilmanmuuta muotoaan muutettuaan vaarallinen ilman rokotetta, mutta asian tiimoilta tuskin kannattaa ruveta sen enempää murehtimaan etukäteen. Tulee aikanaan, jos tulee. Tuleehan joka talvi tuo tavanomainenkin influenssa aalto.
Nyt ei ole 1918 eikä meillä täällä ole mitään hätää tuon lintuflunssan kanssa. Meillä suurinpiirtein kaikilla on jo korkeamman elintason vuoksi parempi vastuskyky kuin ihmisillä tuohon aikaan. Sitä paitsi vaikka sairastuttaisiinkin, niin meille kyllä riittää hoitoa ja lääkkeitä. Miten käynee noille kehitysmaiden asukkaille. Heillä voi olla sillon hätä, ja iso. Mutta siitähän ei täällä välitetä. Täällä pelätään vain oman elämättömän elämän puolesta.
kun korostat ravinnon ja hygienian merkitystä tautien levitessä. Kun tähän lisätään vielä henkinen aspekti, tautien vastustaminen ei jää huuhaa-asteelle.
Rokotteista olen eri linjoilla. Eläinrokotteista tiedämme jo aivan liikaa, samoin kuin virusten muuntautumiskyvystä rokotteiden seurauksena. Eläinkudosperäiset rokoteviljelmät ovat kaikkea muuta kuin turvatakuu terveyteen. Myös rokotteissa käytetyt lukemattomat lisäaineet ovat aiheuttaneet viranomaisvaiteliaisuutta kritiikin lisääntyessä.
Tubirokotteen haittoina olivat lasten vakavat vaurioitumiset ja kuolemantapaukset. Muutoksen saivat aikaan lasten vanhemmat yhdessä rokotekriittisten tuella. Viranomaisten todelliseen heräämiseen ei näissä asioissa ole vielä kyetty.
Jokavuotinen flunssarokotepelleily ei tunnu massoja haittaavan, eivätkä eläinrokotteista saadut hälyttävät tiedot rokotteiden saajien mieltä paina.
Espanjantauti ei opettanut mitään rokotteista, ja nyttemmin kriittisten eläinlääkäreiden varoitukset lintujen massarokotuksista ovat niin ikään kaikuneet kuuroille korville. Linnuthan on voitu ensin rokottaa ja sitten tappaa. Olisi julmaa häiritä rokotetehtailijan hyvää bisnestä, kun sellainen kerran on avautunut. Lisäksi rokottaminen ruokkii tautia, jolloin bisnes sen kun vain kasvaa.
Ihmisrokotteiden suhteen tulisi ottaa oppia lintujen rokottamisista ja miettiä, kohdellaanko meitä samoin, kun tauti rokotteiden seurauksena vain paremmin leviää. Rokoteasiantuntijoilla on ollut hyvää aikaa miettiä tehokasta linturokotetta. Sellaista ei ole tullut, mutta ainahan voi käydä uskomaton tuuri ihmisten suhteen. Sitä toivotaan ja sitä odotetaan, sillä kerrankin rokotteita voitaisiin kokeilla tosihädässä, eikä kuten ennen, epidemian jälkeen.
Pelätessään ihmiset odottavat tieteen ratkaisevan ne ongelmat, jotka heidän itsensä tulisi ratkaista. On suuri harha uskoa, että tautien vastustuskyky tulisi lahjaksi ilman, että itse tarvitsisi tehdä mitään. Näin tänä päivänä uskotaan, ja siksi ainoa toivo lintuepidemiaan on, että vaara lentäisi maamme yli. Pidetään peukkua!