Eli, pikkuhiljaa ja vähän nopeempaakin huomaa että hyvin suuri osa kamuista ja ystävistä on naimissa/seurustelee. Liekkö kateus tai joku mutta meen silmittömän raivon valtaan sisimmässäni kun itselläni ei ole miestä. En saa tätä tunnetta pois ja oon katkera. En jaksa enää ajatella "kyllä se mies vielä joskus tulee". Vaikka kait uskon 1%mahdollisuudella siihen. EN JAKSA ENÄÄ OLLA SEKSUAALISUUTTA ja rakkautta ilman. Mitä teen??? Elämässäni saan kyllä uskosta voimaa. Mutta ihmettelen mikä minuu pännii ja vaivaa et koen tällästä päivästä päivään.
Onko sinulla kokemuksia tälläisestä??
musta lammas -1984
14834
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tuskin se kateutta on. Parien näkeminen vain saa mieleen niitä ajatuksia, joita kaikella touhuamisella yrittää pitää pois päästä. Ja kun on pidemmän aikaa ollut yksin, niin alkaa jo epäillä onko sitä täysin kelvoton suhteisiin.
tuntemuksia usein täälläkin! Sisältä tunnen useasti suuttumusta,kun omassa elämässä ei tapahdu niitä asioita kuten ympärillä olevilla. Uskoin nuorempana vähän niin,et tiettyyn ikään mulle on tapahtunut sitä ja tätä,mut mikään rakkauden saralla ei ole tähän mennessä mennyt kuten olen toivonut. Opiskelut olen suorittanut,omilleni muuttanut ja töissäkin olen. Tuntuu,et toisten ei tarvi tehdä oikeen mitään,elämä imasee ne mukanaan,vauvat syntyy tosta vain,naimisiin mennään tosta noin,rakastutaan jne...nää asiat pyörii mielessä,sillä niitä haluaisi itselle niin paljon.vuodetkin vierii ja usko alkaa horjua,et onko elämällä muka mullekin se mitä olen aina haaveillut.sitä ei tiedä,mut kannattaa tehdä kaikkensa niiden asioiden eteen joita haluaa ja jos sittenkään ei niitä saa,on ainakin yrittänyt ja se on vain sit tarkoitettu niin ja hyväksyttävä. Mielestäni on oikeutettua olla vähän vihainen,mut katkeruus ei ole hyväksi. Olet nuori vielä,joten kaikkea on mahdollista tapahtua. Toivotaan et meillekin tapahtuu!!!
Mutta aina ei löydy sopivaa. Joskus on niin, että pidän jostakin sellaisesta ihmisestä ihan silmittömästi, joka ei minusta piittaa tuon taivaallista, joskus on taas toistepäin. Aina kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Matkin erään toisen kirjoittajan sanoja, kun sanon, ettei elämänkumppani sinänsä ole mikään itseisarvo. Pääasia on, että löytää "oman tyyppinsä" eikä ketä hyvänsä. En tiedä, lohduttaako tämä erityisemmin, kun kaipaisi toista vierelleen... Noh, sama täällä.
Yöt olisivat kivempia nukkua, jos sängyssä olisi yhden henkilön sijaan kaksi. En tarkoita tässä kohtaa mitään seksin harrastamista, vaan sitä, että jos näkisi esimerkiksi painajaisen, niin olisi mukavampi että toinen olisi siinä vierellä.
Ehkäpä sä kiinnostut just niistä komistuksista, jotka ei edes vilkaise sua päin. Avaa säkin silmät. Muista että neljän seinän sisältä sua ei tulla hakemaan ja että sun on itsekin tehtävä asioiden hyväksi jotain. Jos livenä ujostuttaa tutustua miehiin, niin aina on olemassa netti ja sen tuomat mahdollisuudet. Treffipalstat, keskustelualueet, chatit.
on niin paljon liikkeellä netissä, että enpä taida kokeilla juuri ihan nettiä.
"Jos livenä ujostuttaa tutustua miehiin--"
Ei varsinaisesti ujostuta. Pelkään vain, että menisin juttelemaan juuri jollekin väkivaltaiselle sekopäälle. Vieraista ihmisistä kun ei tiedä yhtään mitään.
"Avaa säkin silmät. Muista että neljän seinän sisältä sua ei tulla hakemaan ja että sun on itsekin tehtävä asioiden hyväksi jotain"
Tiedän, että minun pitäisi tehdä itsekin jotain. Joo, tiedän sen.
Samaa lässytystä tämä on tällä palstalla päivästä toiseen........ tullaan ylimielisinä neuvomaan, kun itsellä ei ole mitään ongelmia ihmissuhteiden luomisessa.
no mutta se on hyvä että sinä et ole tippaakaan ylimielinen. Prosut siitä ja läpy läpy läpy.
En mä yhtään sen helpommin niitä ihmisiä saa elämääni, mutta mä sentään edes yritän. En mä täällä kirjoittelisi jos en olisi yksinäinen. Sä et tunnu muuta kuin pelkäävän. pelkäät varmaan omaa varjoasikin.
Etkä sä uskalla kokeilla kumpaakaan näemmä. Netissä on sun mielestä lähes kaikki hyväksikäyttäjiä ja niin tuntuu sun mielestä olevan ihan livenäkin. Pelkojesi takia sä et ole vielä uskaltautunut tutustua keneenkään. Mitä sä sitten uskaltaisit kokeilla jos livenä ja netissä kaikki on sairaita paskoja jotka käyttää hyväkseen?
sanoisi.
"Mitä sä sitten uskaltaisit kokeilla jos livenä ja netissä kaikki on sairaita paskoja jotka käyttää hyväkseen?"
Ei kaikki... Nettiä enimmäkseen tarkoitin.
Enkä mä pelkää asioita mitenkään erityisemmin. heko heko.
hyvää viikonloppua! =)
Tutustu sitten livenä. Se vaatii vaan enemmän rohkeutta. Mun kokemukset netistä on olleet ihan positiivisia. Voi tutustua toiseen ihan kirjoituksen välityksellä, ilman mitään pakkoa tavata heti. Mun on ainakin helpompi tutustua näin ensin alkuun. Saldo on yksi hyvä ystävä ja seurustelinkin tossa jonkin aikaa. Jokunen ensimmäinen tapaaminen sovitaan tietty ihmisten ilmoille. Kahviloita riittää, keskustassa voi kävellä ympäriinsä, tavaratalossa voi käydä shoppailemassa. Ei kaikkiin miehiin/ihmisiin kannata suhtautua jo alkumetreillä epäilevästi.
Veikkaan että enemmän pelimiehiä sä löydät just jostain livenä baarista kuin netistä yksinäisyys/ujous palstalta.
Ei elämä mene niinkuin suunnittelee, mulla ei ainakaan ole mennyt. Olen jo kohta kolmekymmentä, enkä ole tavannut ainuttakaan sellaista miestä kehen olisin halunnut sitoutua tai mies minuun.
Kaikki ystäväni on jo perheellisiä, ja olen jäänyt täysin ulkopuoliseksi, vaikka kylään kutsutaankin. Ei ole yhteisiä asioita enää, kun elämäntilanteet on niin erilaiset.
Joskus mietin, että ohjaako elämää kuitenkin joku suurempi. Jotkut menee naimisiin, toiset odottaa läpi elämän rakkautta eikä sitä koskaan tule.
Oli miten oli, musta se on epäreilua, olin katkera tai en.
Sattuma on aika suuri voima. Ei tähän elämään järkeäkään saa kuin väkisin hakkaamalla.
Mitä sä olet tehnyt asioiden hyväksi? Miltä näytät ja millainen olet luonteeltasi? Ei sun tarvitsisi kuin jättää sähköpostiosoitteesi tänne ja jonnekin muualle, niin veikkaan että kyllä yhteydenottoja alkaisi miehiltä tulemaan.