Mihin Hyponen

Tässä yksi löytämäni tällä palstalla aikaisemmin käyty keskustelu:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=1500000000000112&posting=22000000001313912

Tässä kokoelma linkkejä aiheeseen liittyen:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=1500000000000112&posting=22000000020997433

Hyponen kirjoitti:

Tässä yksi löytämäni tällä palstalla aikaisemmin käyty keskustelu:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=1500000000000112&posting=22000000001313912

Tässä kokoelma linkkejä aiheeseen liittyen:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=1500000000000112&posting=22000000020997433

Lue lisää

ne keskustelut olivat niin mielenkiintoisia!

hävinnyt? kirjoitti:

ne keskustelut olivat niin mielenkiintoisia!

vain ihan muuten vain seuraillut keskustelua?

vaiko. kirjoitti:

vain ihan muuten vain seuraillut keskustelua?

mutta en nyt varmaan taas pitkään aikaan. Ei varmaan kovin alas ole sokeri mennyt, mutta oireita on ollut, esim. rytmihäiriöitä. Ei diabetesta.

hävinnyt? kirjoitti:

mutta en nyt varmaan taas pitkään aikaan. Ei varmaan kovin alas ole sokeri mennyt, mutta oireita on ollut, esim. rytmihäiriöitä. Ei diabetesta.

ensimmäinen oire hypoglykemiassa, vaan yleensä tulee vapinaa ja heikotusta ensin. Vapinaa ja heikotusta on monilla terveilläkin ihmisillä, jos on pitkään syömättä. Rytmihäiriöitä tulee käsittääkseni vähän alemmilla lukemilla tai todella suuren ja nopean sokeripudotuksen jälkeen. Rytmihäiriöt voivat johtua monesta muustakin syystä. Onko sinulla ollut rytmihäiriöiden yhteydessä muita oireita?

eivät ole kirjoitti:

ensimmäinen oire hypoglykemiassa, vaan yleensä tulee vapinaa ja heikotusta ensin. Vapinaa ja heikotusta on monilla terveilläkin ihmisillä, jos on pitkään syömättä. Rytmihäiriöitä tulee käsittääkseni vähän alemmilla lukemilla tai todella suuren ja nopean sokeripudotuksen jälkeen. Rytmihäiriöt voivat johtua monesta muustakin syystä. Onko sinulla ollut rytmihäiriöiden yhteydessä muita oireita?

Lue lisää

tulee jo n. 4,5:ssä kaikkea mahdollista, pahat tiehälyöntisyydet mukaan lukien. Lihasnykäyksiä, pään- ja olkavarsien särkyä, pään huminaa, jalkojen palelua, uneliaisuutta, katseen kiinnitysvaikeutta, purentalihasten heikkoutta. Relatiivinen hypo.

Nälkäkouristukset tulevat 5:ssä, käsivarsisärkyjä olen muistiin merkinnyt joskus sokerin ollessa 4,7. Voimakkaat asennonmukaiset verenpaineen heittelyt saattavat minulla johtua samasta syystä kuin sokerin heittelyt. Joskus kummallisia heikotuskohtauksia, varsinkin rasituksen jälkeen. Nyt on tilanne parempi. Oireita ilmenee kausittain.

hävinnyt? kirjoitti:

tulee jo n. 4,5:ssä kaikkea mahdollista, pahat tiehälyöntisyydet mukaan lukien. Lihasnykäyksiä, pään- ja olkavarsien särkyä, pään huminaa, jalkojen palelua, uneliaisuutta, katseen kiinnitysvaikeutta, purentalihasten heikkoutta. Relatiivinen hypo.

Nälkäkouristukset tulevat 5:ssä, käsivarsisärkyjä olen muistiin merkinnyt joskus sokerin ollessa 4,7. Voimakkaat asennonmukaiset verenpaineen heittelyt saattavat minulla johtua samasta syystä kuin sokerin heittelyt. Joskus kummallisia heikotuskohtauksia, varsinkin rasituksen jälkeen. Nyt on tilanne parempi. Oireita ilmenee kausittain.

Lue lisää

Omat vaivani alkoivat samoihin aikoihin kun ent työpaikalla paljastui homekatastrofi. Toisessa keskusteluketjussa on nimim. Homeahdistus antanut lukemisen arvoisia linkkejä meille hypoglykemiaakin kokeneille. Kuulin lääkäripiirejä lähellä olevalta taholta, etä nimenomaan yleioireet homeoireissa käyvät lähellä meidän vaivojamme.
Onkohan liian rohkea johtopäättely?

Here again kirjoitti:

Omat vaivani alkoivat samoihin aikoihin kun ent työpaikalla paljastui homekatastrofi. Toisessa keskusteluketjussa on nimim. Homeahdistus antanut lukemisen arvoisia linkkejä meille hypoglykemiaakin kokeneille. Kuulin lääkäripiirejä lähellä olevalta taholta, etä nimenomaan yleioireet homeoireissa käyvät lähellä meidän vaivojamme.
Onkohan liian rohkea johtopäättely?

Lue lisää

Eikös nuo sydän ja sokerioireet voisi olla autonomisen hermoston häiriöiden ilmentymää ja se taas virusten. Kuluneen vuodenkin aikana oli eriskummallisesti oirehtivia virustauteja samoin kuin oli parikymmentä vuotta sitten. Nyt kaikki näyttävät valittavan, että ei nouse kunnon kuumetta, mutta on vain jotenkin sairas viikkoja ja kuukausia. Silloin parikymmentä vuotta sitten hyvin monilla ilmeni vrenpaineen nousua ja nimenomaan niska-hartiakipuja ja kurkkukipuja vähän väliä. Silloin sanottiin, että "ei oo läheskään niin näläkä kun välillä syö".

Here again kirjoitti:

Omat vaivani alkoivat samoihin aikoihin kun ent työpaikalla paljastui homekatastrofi. Toisessa keskusteluketjussa on nimim. Homeahdistus antanut lukemisen arvoisia linkkejä meille hypoglykemiaakin kokeneille. Kuulin lääkäripiirejä lähellä olevalta taholta, etä nimenomaan yleioireet homeoireissa käyvät lähellä meidän vaivojamme.
Onkohan liian rohkea johtopäättely?

Lue lisää

En tiedä, että onko tuo liian rohkea johtopäättely, mutta silloin kun minun oireeni alkoivat, tehtiin silloisella työpaikallani homekorjauksia...

Mistä tuo kertomasi keskusteluketju löytyy?

hävinnyt? kirjoitti:

Eikös nuo sydän ja sokerioireet voisi olla autonomisen hermoston häiriöiden ilmentymää ja se taas virusten. Kuluneen vuodenkin aikana oli eriskummallisesti oirehtivia virustauteja samoin kuin oli parikymmentä vuotta sitten. Nyt kaikki näyttävät valittavan, että ei nouse kunnon kuumetta, mutta on vain jotenkin sairas viikkoja ja kuukausia. Silloin parikymmentä vuotta sitten hyvin monilla ilmeni vrenpaineen nousua ja nimenomaan niska-hartiakipuja ja kurkkukipuja vähän väliä. Silloin sanottiin, että "ei oo läheskään niin näläkä kun välillä syö".

Lue lisää

tulee aina mieleen se CFS, josta oli keskustelua siinä edellisessä ketjussakin...
Siinä yhteydessä kerroin siitä omasta sitkeästä keuhkokuumeestani ja nyt tuon Here againin homejuttuja koskevan viestin jälkeen pistää miettimään, että mikä yhteys työpaikan homeella oli siihen keuhkokuumeeseeni ja jatkuvaan yskääni (joka edelsi keuhkokuumetta ja jatkui myöskin sen jälkeen). Enpä ollut aikaisemmin juuri noteerannut koko asiaa, kun se siellä työpaikallakin silloin hoideltiin pikaisesti pois päiväjärjestyksestä...

Hyponen kirjoitti:

tulee aina mieleen se CFS, josta oli keskustelua siinä edellisessä ketjussakin...
Siinä yhteydessä kerroin siitä omasta sitkeästä keuhkokuumeestani ja nyt tuon Here againin homejuttuja koskevan viestin jälkeen pistää miettimään, että mikä yhteys työpaikan homeella oli siihen keuhkokuumeeseeni ja jatkuvaan yskääni (joka edelsi keuhkokuumetta ja jatkui myöskin sen jälkeen). Enpä ollut aikaisemmin juuri noteerannut koko asiaa, kun se siellä työpaikallakin silloin hoideltiin pikaisesti pois päiväjärjestyksestä...

Lue lisää

työpaikalla hometta, mutta en ole niin yhdistänyt oireita homeeseen.

Hyponen kirjoitti:

En tiedä, että onko tuo liian rohkea johtopäättely, mutta silloin kun minun oireeni alkoivat, tehtiin silloisella työpaikallani homekorjauksia...

Mistä tuo kertomasi keskusteluketju löytyy?

Lue lisää

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcg?category=97&conference=4500000000000608&posting=22000000022893013#22000 000022893013

Otsikon homesairaudet alla alaotsikko terveyskirjasto ja sen alla "kyllä kyllä", kirjoittanut hah-hah.

Kopioin osoitteen käsin kun en saanut neuvomaasi linkitystä toimimaan :-(

Here again kirjoitti:

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcg?category=97&conference=4500000000000608&posting=22000000022893013#22000 000022893013

Otsikon homesairaudet alla alaotsikko terveyskirjasto ja sen alla "kyllä kyllä", kirjoittanut hah-hah.

Kopioin osoitteen käsin kun en saanut neuvomaasi linkitystä toimimaan :-(

Lue lisää

Uusi yritys. Yksi pikku.i puuttuu.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000608&posting=22000000022893013#22000 000022893013
No nyt sen pitäisi toimia.

sama kirjoitti:

Uusi yritys. Yksi pikku.i puuttuu.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000608&posting=22000000022893013#22000 000022893013
No nyt sen pitäisi toimia.

Lue lisää

oireita oli. Mikä sitten on seurausta mistäkin, sitä on vaikea tietää.
Tuossa oireluettelossa on paljon samoja oireita kuin CFS:n vastaavassa. Toisaalta tuo oireluettelo on niin kattava, että oireet voivat sopia moneen muuhunkin sairauteen. Monimutkaisia juttuja.

Itse mietin lähinnä omalla kohdallani sitä pitkään jatkunutta hengitystieoireilua keuhkokuumeineen ja sitä, olisiko työpaikan homeella ollut yhteyttä siihen. Jokatapauksessa kyllä se niin on, että sen sairastelukierteen jälkeen en ole koskaan tullut entiseen kuntoon. Varmaa on myöskin se, että nykyiset oireeni johtuvat verensokerin vuoristoradasta. Ruokavalion vaikutus vointiin ja oireisiin on niin selkeä, että siitä ei voi erehtyä. Joulunaikana erehdyin syömään vähän hiilihydraattipitoisia herkkuja ja huh, mikä olo siitä seurasi! "Retkahdus" tuntui ihan kirjaimellisesti nahoissa;) Hyvin helposti sitä voituaan paremmin ruokavalion ja rasituksen välttämisen ansiosta, uskoo, että voi elää normaalisti, mutta aina totuus selviää lopulta...

Hyponen kirjoitti:

oireita oli. Mikä sitten on seurausta mistäkin, sitä on vaikea tietää.
Tuossa oireluettelossa on paljon samoja oireita kuin CFS:n vastaavassa. Toisaalta tuo oireluettelo on niin kattava, että oireet voivat sopia moneen muuhunkin sairauteen. Monimutkaisia juttuja.

Itse mietin lähinnä omalla kohdallani sitä pitkään jatkunutta hengitystieoireilua keuhkokuumeineen ja sitä, olisiko työpaikan homeella ollut yhteyttä siihen. Jokatapauksessa kyllä se niin on, että sen sairastelukierteen jälkeen en ole koskaan tullut entiseen kuntoon. Varmaa on myöskin se, että nykyiset oireeni johtuvat verensokerin vuoristoradasta. Ruokavalion vaikutus vointiin ja oireisiin on niin selkeä, että siitä ei voi erehtyä. Joulunaikana erehdyin syömään vähän hiilihydraattipitoisia herkkuja ja huh, mikä olo siitä seurasi! "Retkahdus" tuntui ihan kirjaimellisesti nahoissa;) Hyvin helposti sitä voituaan paremmin ruokavalion ja rasituksen välttämisen ansiosta, uskoo, että voi elää normaalisti, mutta aina totuus selviää lopulta...

Lue lisää

Minä syön kyllä joskus aika holtittomasti, mutta ei siitä aina tule ongelmia. Enemmänkin siitä saa vatsan huonoon kuntoon, ilmavaivoja ja närästystä.

Oliko sulla tuo keuhkis kauan sitten, ettei se ole viime vuoden heiniä? Viime vuoden alussa mulla oli astmankaltainen tila, hengitysarvot huononivat ja sain astmalääkeitä, joilla hoidettiin muutama kuukausi. Mutta se meni pois eikä ole enää vaivannut. En ole käynyt mittauttamassa hengitysarvoja sen jälkeen. Ei se ollut homealtistuksesta. Voi olla jostain puunoksien pölyistä - jäkälistä?

Jos sulla käy kuten mulla, niin pitkän sairaushistorian jälkeen ja iän lisääntymisen myötä tilanne paranee jonkin verran. Itse olen yrittänyt tsempata positiivista asennetta itselleni.

Muuten, onko sinun kilpirauhasarvosi kunnossa. Kannattaisi mitata usein, koska ne voivat mennä vuoristorataa. Kilpirauhaspalstoilla puhutaan uusista viitearvoista, joita sovelletaan ainakin amerikoissa. Niin, että jos TSH on vähänkin koholla, siihen kannattasi kiinnittää huomiota.

hävinnyt? kirjoitti:

Minä syön kyllä joskus aika holtittomasti, mutta ei siitä aina tule ongelmia. Enemmänkin siitä saa vatsan huonoon kuntoon, ilmavaivoja ja närästystä.

Oliko sulla tuo keuhkis kauan sitten, ettei se ole viime vuoden heiniä? Viime vuoden alussa mulla oli astmankaltainen tila, hengitysarvot huononivat ja sain astmalääkeitä, joilla hoidettiin muutama kuukausi. Mutta se meni pois eikä ole enää vaivannut. En ole käynyt mittauttamassa hengitysarvoja sen jälkeen. Ei se ollut homealtistuksesta. Voi olla jostain puunoksien pölyistä - jäkälistä?

Jos sulla käy kuten mulla, niin pitkän sairaushistorian jälkeen ja iän lisääntymisen myötä tilanne paranee jonkin verran. Itse olen yrittänyt tsempata positiivista asennetta itselleni.

Muuten, onko sinun kilpirauhasarvosi kunnossa. Kannattaisi mitata usein, koska ne voivat mennä vuoristorataa. Kilpirauhaspalstoilla puhutaan uusista viitearvoista, joita sovelletaan ainakin amerikoissa. Niin, että jos TSH on vähänkin koholla, siihen kannattasi kiinnittää huomiota.

Lue lisää

tai väli-/herkkupala aiheuttaa lähes aina huonon olon. Aamuisin ja aamupäivisin reagointi noille on rajuin. Joskus, kun olo on hyvä ja olen syönyt säännöllisesti sopivia ruokia, voin ottaa iltapäivästä tai illasta jotakin vähän enemmän hiilihydraattia sisältävää, saamatta pahoja oireita, mutta taas esim. sämpylän syömisestä tyhjään vatsaan seuraa aivan kauhea olotila, puhumattakaan esim. pullasta tai makeisista.

Keuhkokuume oli kauan sitten, enkä tiedä, onko sillä lopultakaan yhteyttä näihin oireisiin, mutta sen jälkeen en ole tullut kuntoon. Lähinnä olen miettinyt tuota CFS:n mahdollisuutta. Sitähän on pidetty joskus aikoinaan hypoglykeemisena häiriönä ja nykytiedonkin mukaan CFS-potilailla on paljon hypoglykemiaa. Se, tunnustetaanko koko CFS:n olemassaoloa lääketieteessä on taas sitten toinen juttu.

Kilpirauhasarvot ovat olleet muuten hyvät, mutta kerran kallellaan vajaatoiminnan puolelle. Heti perään otettu uusi näyte olikin sitten täysin normaali (ja kaikki sen jälkeen), joten en tiedä, oliko sitten kyse virheestä vai mistä. Muutenkin oireeni sopisivat paremmin kai liikatoimintaan(?)

Hyponen kirjoitti:

tai väli-/herkkupala aiheuttaa lähes aina huonon olon. Aamuisin ja aamupäivisin reagointi noille on rajuin. Joskus, kun olo on hyvä ja olen syönyt säännöllisesti sopivia ruokia, voin ottaa iltapäivästä tai illasta jotakin vähän enemmän hiilihydraattia sisältävää, saamatta pahoja oireita, mutta taas esim. sämpylän syömisestä tyhjään vatsaan seuraa aivan kauhea olotila, puhumattakaan esim. pullasta tai makeisista.

Keuhkokuume oli kauan sitten, enkä tiedä, onko sillä lopultakaan yhteyttä näihin oireisiin, mutta sen jälkeen en ole tullut kuntoon. Lähinnä olen miettinyt tuota CFS:n mahdollisuutta. Sitähän on pidetty joskus aikoinaan hypoglykeemisena häiriönä ja nykytiedonkin mukaan CFS-potilailla on paljon hypoglykemiaa. Se, tunnustetaanko koko CFS:n olemassaoloa lääketieteessä on taas sitten toinen juttu.

Kilpirauhasarvot ovat olleet muuten hyvät, mutta kerran kallellaan vajaatoiminnan puolelle. Heti perään otettu uusi näyte olikin sitten täysin normaali (ja kaikki sen jälkeen), joten en tiedä, oliko sitten kyse virheestä vai mistä. Muutenkin oireeni sopisivat paremmin kai liikatoimintaan(?)

Lue lisää

vartavasten kroonista väsymysoireyhtymää kysymassä, mutta ei hän kommentoinut mitenkään. Kiinnitti vain huomiota verenpaineeseen ja otatti pari verikoetta, jotka eivät liittyneet tuohon oireyhtymään. Niin, että se siitä. Kokeillaan nyt kilpparilääkitystä, jonka sain kunnalliselta lääkäriltä.
Sulla on tuo sokerioireilu kyllä hankalaa.
Miten sulla arvelemasi kilppariylitoiminta ilmenee?

hävinnyt? kirjoitti:

vartavasten kroonista väsymysoireyhtymää kysymassä, mutta ei hän kommentoinut mitenkään. Kiinnitti vain huomiota verenpaineeseen ja otatti pari verikoetta, jotka eivät liittyneet tuohon oireyhtymään. Niin, että se siitä. Kokeillaan nyt kilpparilääkitystä, jonka sain kunnalliselta lääkäriltä.
Sulla on tuo sokerioireilu kyllä hankalaa.
Miten sulla arvelemasi kilppariylitoiminta ilmenee?

Lue lisää

että minulla olisi kilpirauhasen liikatoimintaa, vaan siis, että oireet, tai osa niistä (esim. sydämen nopealyöntisyys, vapina) sopisivat enemmän liikatoimintaan kuin vajaatoimintaan. Eli siis kun tuo yksittäinen vajaatoimintaan viittaava tulos on käsittääkseni ristiriidassa oireideni kanssa ja muut kilpirauhasarvot ovat olleet normaaleja, ei vika taida löytyä kilpparista. Toisaalta kyllä niitä vajaatoimintaankin viittaavia oireita on esim. jatkuva paleleminen, mutta toisaalta taas se voi johtua näistä sokerijutuistakin. Kun luin kerran sokeriaineenvaihdunnasta, minulle oli yllätys, että kuinka suuri osa energiasta kuluu ihmiskehon lämmittämiseen. En muista enää lukuja, mutta prosentuaalisesti se oli paljon. Minulla on usein väittelyä muiden kanssa siitä, onko esim. kotona kylmä vai ei. Toisilla hiki valuu, kun minulla alkaa tuntumaan sopivalta. Kesälläkin saa olla tosi kova helle ennen kuin tuntuu missään. Erikoista on sekin, että käteni palelevat ja kohmettuvat helposti kesälläkin, jos esim. illalla on viileää. Hyvänä puolena se, että hanskoja ei tarvitse laittaa kesäsäilöön, eikä niitä tarvitse sitten syksyllä etsiä;)

Oliko tuo mainitsemasi asiantuntija siis CFS:n asiantuntija? Lukemani perusteella saa kuvan, että osa lääkäreistä pitää kroonista väsymysoireyhtymää ihan oikeana sairautena, mutta osa ei usko sen olemassaoloon ollenkaan. Näyttäisi äkkiseltään olevan niin, että CFS:ä, aivan kuten hypoglykemiaakin voi sairastaa helpommin Suomen ulkopuolella;) joskin Suomessakin on siihen perehtyneitä lääkäreitä ja yksikköjä.

Hyponen kirjoitti:

että minulla olisi kilpirauhasen liikatoimintaa, vaan siis, että oireet, tai osa niistä (esim. sydämen nopealyöntisyys, vapina) sopisivat enemmän liikatoimintaan kuin vajaatoimintaan. Eli siis kun tuo yksittäinen vajaatoimintaan viittaava tulos on käsittääkseni ristiriidassa oireideni kanssa ja muut kilpirauhasarvot ovat olleet normaaleja, ei vika taida löytyä kilpparista. Toisaalta kyllä niitä vajaatoimintaankin viittaavia oireita on esim. jatkuva paleleminen, mutta toisaalta taas se voi johtua näistä sokerijutuistakin. Kun luin kerran sokeriaineenvaihdunnasta, minulle oli yllätys, että kuinka suuri osa energiasta kuluu ihmiskehon lämmittämiseen. En muista enää lukuja, mutta prosentuaalisesti se oli paljon. Minulla on usein väittelyä muiden kanssa siitä, onko esim. kotona kylmä vai ei. Toisilla hiki valuu, kun minulla alkaa tuntumaan sopivalta. Kesälläkin saa olla tosi kova helle ennen kuin tuntuu missään. Erikoista on sekin, että käteni palelevat ja kohmettuvat helposti kesälläkin, jos esim. illalla on viileää. Hyvänä puolena se, että hanskoja ei tarvitse laittaa kesäsäilöön, eikä niitä tarvitse sitten syksyllä etsiä;)

Oliko tuo mainitsemasi asiantuntija siis CFS:n asiantuntija? Lukemani perusteella saa kuvan, että osa lääkäreistä pitää kroonista väsymysoireyhtymää ihan oikeana sairautena, mutta osa ei usko sen olemassaoloon ollenkaan. Näyttäisi äkkiseltään olevan niin, että CFS:ä, aivan kuten hypoglykemiaakin voi sairastaa helpommin Suomen ulkopuolella;) joskin Suomessakin on siihen perehtyneitä lääkäreitä ja yksikköjä.

Lue lisää

on enemmänkin vajausta kilpparissa, niin tiheälyöntisyyksiä helposti tulee. Vajaalla pitäisi olla harva pulssi, mutta kun on beetasalpaaja, niin pulssi on senkin takia siinä kuusissa kymmenissä. Onko sinulla nopea rytmi aina? Sun käsien palelu voisi johtua hitaasta verenkierrosta. Vapina voi johtua sokerivajauksesta.

Minä en voi nukkua liian lämpimässä huoneessa. Nyt inhoan, kun tuli pakkaset, huoneetkin jäähtyvät helpommin, ja ulos täytyy pukea enemmän, ei niin vain piipahdeta ulos vähissä vaatteissa. Meillä huonelämpö ei yleensä ole kovin korkea. Tietokonehuoneessa täytyy olla lämmin, muuten jalat palelevat istuessa.

Luulin lääkäriä asiantuntijaksi, kun oli jossakin jutussa mukana tekijänä. Oli sisätautilääkäri. Kunnan lääkäri sitten viimein antoi tyroksiinia, koska on niin monessa asiassa pientä vikaa eikä syytä löydy. Mielenkiintoista nähdä, auttaako. Jos oireet ovat tulleet vuosikymmenien kuluessa, voi olla, että eivät myöskään lähde ihan nopeasti tai lähtevätkö ollenkaan. Ei nyt mitään ylitoiminnan oireitakaan ole vielä tullut.

Muuten, lihasten kipeytymisestä. Lihakseni olivat aina kaksi päivää kipeitä ja jäykkiä voimakkaan rasituksen jälkeen. Sitten kokeilin harrastaa sitä joka päivä. Aluksi tilanne tuli vain pahemmaksi. Nyt en tule kipeäksi ainakaan tavanomaisista hommistani, joilla harjoitan kuntoani. Mutta entä jos jätän ne väliin? Tai teen jotakin täysin toisenlaista? Vaatiiko yleensä normaali kunnon kohennus ja ylläopito todella rankkaa aerobista harjoitusta? Luulisi, että keskiverto suomalainen on aika rapakuntoinen. Harva viitsii rankkaa ohjelmaa joka päivä pyörittää. Eikä ihmisillä ole yleensä aikaakaan sellaiseen. Luulen, että olen piiskannut sydämenikin kasvamaan voimakkailla ponnisteluillani. Tuntuu vain, että joku olisi jo kuukahtanut sydänrasituksista. Kai se kestää, kun on tähänkin asti kestänyt. Mutta entä jos on hormoni- ym. vajausta mahdollisen väsymysoireyhtymän vuoksi, niin..? Niin, ja joitakin arvoja on vähän pielessä.

Hyponen kirjoitti:

että minulla olisi kilpirauhasen liikatoimintaa, vaan siis, että oireet, tai osa niistä (esim. sydämen nopealyöntisyys, vapina) sopisivat enemmän liikatoimintaan kuin vajaatoimintaan. Eli siis kun tuo yksittäinen vajaatoimintaan viittaava tulos on käsittääkseni ristiriidassa oireideni kanssa ja muut kilpirauhasarvot ovat olleet normaaleja, ei vika taida löytyä kilpparista. Toisaalta kyllä niitä vajaatoimintaankin viittaavia oireita on esim. jatkuva paleleminen, mutta toisaalta taas se voi johtua näistä sokerijutuistakin. Kun luin kerran sokeriaineenvaihdunnasta, minulle oli yllätys, että kuinka suuri osa energiasta kuluu ihmiskehon lämmittämiseen. En muista enää lukuja, mutta prosentuaalisesti se oli paljon. Minulla on usein väittelyä muiden kanssa siitä, onko esim. kotona kylmä vai ei. Toisilla hiki valuu, kun minulla alkaa tuntumaan sopivalta. Kesälläkin saa olla tosi kova helle ennen kuin tuntuu missään. Erikoista on sekin, että käteni palelevat ja kohmettuvat helposti kesälläkin, jos esim. illalla on viileää. Hyvänä puolena se, että hanskoja ei tarvitse laittaa kesäsäilöön, eikä niitä tarvitse sitten syksyllä etsiä;)

Oliko tuo mainitsemasi asiantuntija siis CFS:n asiantuntija? Lukemani perusteella saa kuvan, että osa lääkäreistä pitää kroonista väsymysoireyhtymää ihan oikeana sairautena, mutta osa ei usko sen olemassaoloon ollenkaan. Näyttäisi äkkiseltään olevan niin, että CFS:ä, aivan kuten hypoglykemiaakin voi sairastaa helpommin Suomen ulkopuolella;) joskin Suomessakin on siihen perehtyneitä lääkäreitä ja yksikköjä.

Lue lisää

Sitä vaan, että tuo kokovartalopaleleminen (eli aivan kuin olisi vilustumassa, mutta ruumiinlämpö on mittarilla katottuna normaali) ja käsien "jääpalikkamaisuus" sopivat taas hyvin minunkin oireisiini. Eli siihen vaiheeseen, kun insuliinilla alennettiin niitä D1-luokan verensokereita.

Neuropatia voi aiheuttaa monenlaista vaivaa ja välillä minulla oli myös hemmetinmoista huimausta. Mitään rytmihäiriöitä ei kyllä koskaan ole ollut.

Eli taas tulee kyllä se ajatus, että sinun systeemisi toimisi liian pienillä sokereilla. Hermosoluthan eivät pärjää hetkeäkään ilman verensokereita. Mikä sinun pitkä verensokerisi olikaan?

Omat oireeni ovat kyllä helpottuneet ja nykyisellään ole neuropatiaa kuin lähinnä jaloissa. Verenpaineetkin turvallisesti liian korkeat kuin liian matalat:)

kurre... kirjoitti:

Sitä vaan, että tuo kokovartalopaleleminen (eli aivan kuin olisi vilustumassa, mutta ruumiinlämpö on mittarilla katottuna normaali) ja käsien "jääpalikkamaisuus" sopivat taas hyvin minunkin oireisiini. Eli siihen vaiheeseen, kun insuliinilla alennettiin niitä D1-luokan verensokereita.

Neuropatia voi aiheuttaa monenlaista vaivaa ja välillä minulla oli myös hemmetinmoista huimausta. Mitään rytmihäiriöitä ei kyllä koskaan ole ollut.

Eli taas tulee kyllä se ajatus, että sinun systeemisi toimisi liian pienillä sokereilla. Hermosoluthan eivät pärjää hetkeäkään ilman verensokereita. Mikä sinun pitkä verensokerisi olikaan?

Omat oireeni ovat kyllä helpottuneet ja nykyisellään ole neuropatiaa kuin lähinnä jaloissa. Verenpaineetkin turvallisesti liian korkeat kuin liian matalat:)

Lue lisää

minullakin on ollut ihmeen paljon huimausta. En sitten tiedä onko vika niskoissa vai missä.

Tuo palelu ei kyllä tosiaan ole ihan normaalia, koska yleensä aina kanssaihmiset vastaavat ei, kun kysyn, että eikö teitä palele. Harmittaa, kun en tallettanut sitä linkkiä, jossa kerrottiin hyvin tarkasti sokereiden osuudesta ihmiskehon lämmittämisessä.

En muista tuota pitkää verensokeria, eikä minulla taida olla sitä missään itselläni olevissa papereissakaan. Ravitsemusterapeutti ihmetteli silloin aikanaan jotakin (en tiedä mitä) arvojani sanoen, että joku arvo on aivan, kuin diabeetikolla ja joku toinen taas vähän niin kuin päinvastaiseen suuntaan kallellaan (näin käsitin). Hän ei siis sanonut siinä, mistä arvoista oli kyse, enkä sitten tullut kysyneeksi tarkemmin. Kai ne eivät sitten kovin ihmeellisiä olleet, kun ei lääkäri niistä mitään sanonut(?) Täytyy kyllä sanoa, että aika nihkeästi sain muutenkin tietoa silloiselta lääkäriltäni, eikä häntä ollut mahdollista edes puhelimella tavoittaa. Vastaanotolla hänellä oli minulle aikaa ehkä noin viitisen minuuttia ja kun minulla olisi ollut kysyttävää, käski hän minun vain mennä suunnittelemaan asoitani (mm. seuraavia käyntejä) hoitajan kanssa. Liekö kahvihammasta kolottanut..;)

Miten se sitten on, kun minulla nuo sokerit käyvät suhteellisen korkealla ja romahtavat sitten nopeasti mataliksi, niin miten se mahdollisesti vaikuttaa pitkään sokeriin ja näkyy siinä? Ei minulta muistaakseni ole sitä otettukaan montaa kertaa. Yhden kerran muistan varmasti, että se otettiin, mutta tulosta en muista, eikä kukaan sanonut siitäkään mitään, jolloin voisi olettaa, että se ei olisi kovinkaan huono ollut(?)

Tuosta neuropatiasta olen lukenut ja hyvin monet sen oireista sopisivat kyllä minuunkin. Se on minulle epäselvää, että voiko neuropatia olla ilman diabetesta, kun minullahan sellaista ei ole todettu. Pitänee lukea siitä vielä enemmän. Eihän nuo minun sokerit kyllä oikein tasapainoisiakaan ole, että ei sen puoleen..;)

hävinnyt? kirjoitti:

on enemmänkin vajausta kilpparissa, niin tiheälyöntisyyksiä helposti tulee. Vajaalla pitäisi olla harva pulssi, mutta kun on beetasalpaaja, niin pulssi on senkin takia siinä kuusissa kymmenissä. Onko sinulla nopea rytmi aina? Sun käsien palelu voisi johtua hitaasta verenkierrosta. Vapina voi johtua sokerivajauksesta.

Minä en voi nukkua liian lämpimässä huoneessa. Nyt inhoan, kun tuli pakkaset, huoneetkin jäähtyvät helpommin, ja ulos täytyy pukea enemmän, ei niin vain piipahdeta ulos vähissä vaatteissa. Meillä huonelämpö ei yleensä ole kovin korkea. Tietokonehuoneessa täytyy olla lämmin, muuten jalat palelevat istuessa.

Luulin lääkäriä asiantuntijaksi, kun oli jossakin jutussa mukana tekijänä. Oli sisätautilääkäri. Kunnan lääkäri sitten viimein antoi tyroksiinia, koska on niin monessa asiassa pientä vikaa eikä syytä löydy. Mielenkiintoista nähdä, auttaako. Jos oireet ovat tulleet vuosikymmenien kuluessa, voi olla, että eivät myöskään lähde ihan nopeasti tai lähtevätkö ollenkaan. Ei nyt mitään ylitoiminnan oireitakaan ole vielä tullut.

Muuten, lihasten kipeytymisestä. Lihakseni olivat aina kaksi päivää kipeitä ja jäykkiä voimakkaan rasituksen jälkeen. Sitten kokeilin harrastaa sitä joka päivä. Aluksi tilanne tuli vain pahemmaksi. Nyt en tule kipeäksi ainakaan tavanomaisista hommistani, joilla harjoitan kuntoani. Mutta entä jos jätän ne väliin? Tai teen jotakin täysin toisenlaista? Vaatiiko yleensä normaali kunnon kohennus ja ylläopito todella rankkaa aerobista harjoitusta? Luulisi, että keskiverto suomalainen on aika rapakuntoinen. Harva viitsii rankkaa ohjelmaa joka päivä pyörittää. Eikä ihmisillä ole yleensä aikaakaan sellaiseen. Luulen, että olen piiskannut sydämenikin kasvamaan voimakkailla ponnisteluillani. Tuntuu vain, että joku olisi jo kuukahtanut sydänrasituksista. Kai se kestää, kun on tähänkin asti kestänyt. Mutta entä jos on hormoni- ym. vajausta mahdollisen väsymysoireyhtymän vuoksi, niin..? Niin, ja joitakin arvoja on vähän pielessä.

Lue lisää

melko nopea ja hyvin vaihteleva. Nykyään tuntuu, että peruspulssi on jonkin verran hidastunut, mutta nopealyöntisyyksiä tulee edelleen aika helposti.

Tuosta lihasten kipeytymisestä (ja muistakin kivuista) hypoglykemiasta kärsivillä oli juttua jossakin, mutta se jäi minultakin vähän puolittain luetuksi. Se vain jäi päällimmäisenä mieleen, että siinä asiantuntija kertoi siitä, miten hypoglykemia aiheuttaa kipuja ja siitä, kuinka hypoglykeemikon kipuja ei ymmärretä. Minulla oli aikaisemmin enemmän kipuja, mutta nykyään, kun joudun välttämään kaikkea fyysisesti raskasta, niitä on vähemmän ja harvemmin. Kyllä kai lihasten kipeytyminen ja jäykkyys rasituksen jälkeen on aika tavallista. Ihan sellaisen työstä tulevan rasituksen (toisin kuin useimmiten liikunnan) jälkeen yksi asia, joka unohtuu, on lihasten venyttely. Kun lihassyyt jäävät rasituksen jälkeen supistuneiksi, eikä niitä venytetä ennen nukkumaan menoa, niin viimeistään yöllä sitä sitten jämähtää jumiin... Mikä sitten on normaalia kipeytymistä, on vaikea sanoa.

Tuosta itsensä piiskaamisesta... Itse olen miettinyt sitä, että kun olin aikoinaan todella kova liikkumaan, mutta hiilaritankkaukset tahtoivat jäädä, niin olenkohan jotenkin "kouluttanut" elimistöni ja vastavaikuttajahormonit toimimaan epätarkoituksenmukaisesti. Pelkän kahvin voimalla liikkuminen ei liene kauhean terveellistä... Kun on hyvässä kunnossa, sitä helposti viis veisaa terveyshöpötyksistä..;) On minulla kyllä aina ollut niitä vapinoita ja heikotuksia kovan liikunnan jälkeen, mutta oireet eivät olleet niin rajuja ja häiritseviä ja niihin reagoi yleensä vasta sitten, kun ne olivat päällä, eikä ennaltaehkäisevästi, kuten olisi pitänyt.

sinä nyt olet? Olisi mielenkiintoista tietää mitä ikäluokkaa olet. Milloin sinun oireesi alkoivat tai olivat pahimmillaan? Mietin vaan tuota huimausta. Mulla siitä on jo iät ja ajat - oon lähes 60. Ei ole vuosikymmeniin ollut enää.

En oikein usko sinun hiilarikoulutukseesi. Vastavaikuttajat voivat olla yksilöllisiä. Minun kumppanini voi olla syömättä pitkiä jaksoja, eikä hänellä ole mitään vaikeuksia. Aamusokeri kotona mitattuna oli kerran hällä 5,4 kun mulla oli 5,5. Minä taas syön usein ja liiankin helposti, että meinaa lihoa.

En myöskään oikein usko aamusokerimittauksiin, koska ne tulokset voivat olla aika vaihtelevat. Minusta ne pitäisi mitata heti herättyä sängyssä. Muuttuuhan ruumiinlämpökin heti, kun vähän liikahtaa. Eikös niitä aamulämpöjä käsketä mittaamaan heti herättyä, niin että mittarikin on lyöty alas jo illalla. Samoin kilpirauhaskoetulokset - miksei muutkin voi muuttua hyvin vähästä. Jo huonosti nukuttu yö voi vaikuttaa tuloksiin. Mikä muuten on pitkäsokeri?

Siis ne vastavaikuttajat alkavat toimia aamulla heti (tää ei ole mitään luettua tiedettä!). Mulla ainakaan aamusokeri ei ole mikään vakio. Luulen, että se nousee, jos matkustaa laboratorioon. Hypoglykemian oireet voisivat olla erilaiset riippuen siitä missä hormonivaiheessa ja minkä seurauksena hypoglykemia tulee (ruumiillinen tai muu rasitus, sairaus, hiilihydraattisyöminen, syömättömyys jne).

Mulla ei ole insuliinia mitattu koskaan. Onko se jotenkin vaikea tai kallis mittaus? Itse olen ajatellut, että mulla on sitä liikaa. Se vaikuttaa kaliumiin ja lihomiseen ym.

Niin, miten se on sen neuropatian tai hermoston häiriön mahdollisuus? Aivothan säätelevät viime kädessä kaikkea, joko hermojen tai monia asioita aivolisäkkeen hormonien kautta. Tasainen glukoosi aivoissa on elintärkeä. Sitä saadaan sinne mm. verenkiertoa säätelemällä lisää sinne. Nämä ovat niin hirveän monimutkaisia asioita, ettei näitä tämmöinen "aivovammainen" pulliainen oikein jaksa hahmottaa. Tulee tässä mieleen mm. asentoihin liittyvät verenpaineen ihmevaihtelut. Kun ei tiedä missä määrin sitä vaihtelua saa olla ja pitää olla. Säätelykokonaisuus on niin sekava vyyhti, kukahan selvittäisi.

Taustalla kytee mulla se virushypoteesi, tai uupumus.

niin saadaan vähän lisätilaa ketjulle.

Eli HbA(lc) sokerihemoglobiini kertoo n. parin kuukauden sokeriarvojen keskiarvon -2 yksikköä diabeetikoilla. Mitä lähemmäs tervettä ihmistä mennään, sen lähempänä arvo on sokerimittausten keskiarvoa (eli toi -2 pienenee). Terveilläkin HbA(lc) arvo voi vaihdella neljästä kuuteen, eli yksilöllisiä eroja ihmisillä on tässäkin asiassa.

Tuli vain mieleeni, että jos arvosi olisi lähellä tuota alarajaa siitä huolimatta, että sinulla on välillä korkeitakin piikkejä verensokereissasi, niin kielisihän se selvästi insuliinin ylituotannosta.

Neuropatian osalta juuri tuo sokereiden vaihtelu on huono juttu, ei niinkään se, että vs-taso olisi kokoajan tasaisesti hieman koholla. Kyllähän diabeetikoilla (riippuen tyypistä) tasoja 7 ja 7,5 pidetään vielä ihan hyvinä.

Omat neuropatiaoireeni ovat olleet pahimmillaan juuri hoidon alkuvaiheessa, jolloin en osannut hoitaa itseäni ja myös käytin liian lyhytaikaista insuliinia perusinsuliinina. Eli vs-vaihtelut olivat suuria.

Mutta millä ilveellä saada ne sinun sokeriheilahtelut tasoittumaan vaikka vähän korkeammallekin tasolle?

Vaikuttaisi nimittäin siltä, että D1-potilaana olosi olisi parempi kuin nyt, koska siinä voi myös insuliinin määrällä säätää vs-tasoa. Aika toivotonta sitä on pelkän ravinnon avulla tehdä, jos joka tapauksessa herää aamulla hypotuntemuksiin, söi sitten illalla mitä vaan.

Tuohon, että olisit kouluttanut oman elimistösi liikunalla tuollaiseksi, en oikein usko. Enempi uskon elimelliseen syyhyn, mutta vaikeahan sitä haimaa on tutkiakin, kun noi insuliinia tuottavat solut ovat vain muutaman gramman painoiset koko elimestä. Ja sitten kun on vielä ne (vasta)hormonit sieltä samasta paikastakin sotkemassa asiaa.

hävinnyt? kirjoitti:

sinä nyt olet? Olisi mielenkiintoista tietää mitä ikäluokkaa olet. Milloin sinun oireesi alkoivat tai olivat pahimmillaan? Mietin vaan tuota huimausta. Mulla siitä on jo iät ja ajat - oon lähes 60. Ei ole vuosikymmeniin ollut enää.

En oikein usko sinun hiilarikoulutukseesi. Vastavaikuttajat voivat olla yksilöllisiä. Minun kumppanini voi olla syömättä pitkiä jaksoja, eikä hänellä ole mitään vaikeuksia. Aamusokeri kotona mitattuna oli kerran hällä 5,4 kun mulla oli 5,5. Minä taas syön usein ja liiankin helposti, että meinaa lihoa.

En myöskään oikein usko aamusokerimittauksiin, koska ne tulokset voivat olla aika vaihtelevat. Minusta ne pitäisi mitata heti herättyä sängyssä. Muuttuuhan ruumiinlämpökin heti, kun vähän liikahtaa. Eikös niitä aamulämpöjä käsketä mittaamaan heti herättyä, niin että mittarikin on lyöty alas jo illalla. Samoin kilpirauhaskoetulokset - miksei muutkin voi muuttua hyvin vähästä. Jo huonosti nukuttu yö voi vaikuttaa tuloksiin. Mikä muuten on pitkäsokeri?

Siis ne vastavaikuttajat alkavat toimia aamulla heti (tää ei ole mitään luettua tiedettä!). Mulla ainakaan aamusokeri ei ole mikään vakio. Luulen, että se nousee, jos matkustaa laboratorioon. Hypoglykemian oireet voisivat olla erilaiset riippuen siitä missä hormonivaiheessa ja minkä seurauksena hypoglykemia tulee (ruumiillinen tai muu rasitus, sairaus, hiilihydraattisyöminen, syömättömyys jne).

Mulla ei ole insuliinia mitattu koskaan. Onko se jotenkin vaikea tai kallis mittaus? Itse olen ajatellut, että mulla on sitä liikaa. Se vaikuttaa kaliumiin ja lihomiseen ym.

Niin, miten se on sen neuropatian tai hermoston häiriön mahdollisuus? Aivothan säätelevät viime kädessä kaikkea, joko hermojen tai monia asioita aivolisäkkeen hormonien kautta. Tasainen glukoosi aivoissa on elintärkeä. Sitä saadaan sinne mm. verenkiertoa säätelemällä lisää sinne. Nämä ovat niin hirveän monimutkaisia asioita, ettei näitä tämmöinen "aivovammainen" pulliainen oikein jaksa hahmottaa. Tulee tässä mieleen mm. asentoihin liittyvät verenpaineen ihmevaihtelut. Kun ei tiedä missä määrin sitä vaihtelua saa olla ja pitää olla. Säätelykokonaisuus on niin sekava vyyhti, kukahan selvittäisi.

Taustalla kytee mulla se virushypoteesi, tai uupumus.

Lue lisää

asiat ovat, eikä näitä taida ihan maallikkona kyetä selvittämään, mutta yritys on ainakin hyvä;)

Olen vähän reilusti puolivälissä sinun ikääsi ja oireita on tällaisenaan ollut reilun kymmenen vuotta, lievempänä jo aikaisemmin.

En tiedä onko tuo insuliinin mittaus kallis tutkimus, mutta minulle se tehtiin sokerirasituksen yhteydessä. Sen tuloksesta sainkin sitten niin ristiriitaista tietoa, että ei siitä ollut ainakaan minulle itselleni mitään hyötyä. Yhden mielestä insuliinia oli hirveän paljon ja toisen mielestä sitä ei nyt niin hälyttäviä määriä ollut...

kurre... kirjoitti:

niin saadaan vähän lisätilaa ketjulle.

Eli HbA(lc) sokerihemoglobiini kertoo n. parin kuukauden sokeriarvojen keskiarvon -2 yksikköä diabeetikoilla. Mitä lähemmäs tervettä ihmistä mennään, sen lähempänä arvo on sokerimittausten keskiarvoa (eli toi -2 pienenee). Terveilläkin HbA(lc) arvo voi vaihdella neljästä kuuteen, eli yksilöllisiä eroja ihmisillä on tässäkin asiassa.

Tuli vain mieleeni, että jos arvosi olisi lähellä tuota alarajaa siitä huolimatta, että sinulla on välillä korkeitakin piikkejä verensokereissasi, niin kielisihän se selvästi insuliinin ylituotannosta.

Neuropatian osalta juuri tuo sokereiden vaihtelu on huono juttu, ei niinkään se, että vs-taso olisi kokoajan tasaisesti hieman koholla. Kyllähän diabeetikoilla (riippuen tyypistä) tasoja 7 ja 7,5 pidetään vielä ihan hyvinä.

Omat neuropatiaoireeni ovat olleet pahimmillaan juuri hoidon alkuvaiheessa, jolloin en osannut hoitaa itseäni ja myös käytin liian lyhytaikaista insuliinia perusinsuliinina. Eli vs-vaihtelut olivat suuria.

Mutta millä ilveellä saada ne sinun sokeriheilahtelut tasoittumaan vaikka vähän korkeammallekin tasolle?

Vaikuttaisi nimittäin siltä, että D1-potilaana olosi olisi parempi kuin nyt, koska siinä voi myös insuliinin määrällä säätää vs-tasoa. Aika toivotonta sitä on pelkän ravinnon avulla tehdä, jos joka tapauksessa herää aamulla hypotuntemuksiin, söi sitten illalla mitä vaan.

Tuohon, että olisit kouluttanut oman elimistösi liikunalla tuollaiseksi, en oikein usko. Enempi uskon elimelliseen syyhyn, mutta vaikeahan sitä haimaa on tutkiakin, kun noi insuliinia tuottavat solut ovat vain muutaman gramman painoiset koko elimestä. Ja sitten kun on vielä ne (vasta)hormonit sieltä samasta paikastakin sotkemassa asiaa.

Lue lisää

joskus miettinyt- diabetesta sairautena vähättelemättä- että oloni voisi olla helpompi diabeetikkona. Ravinnolla on todellakin vaikea yrittää tasapainoilla. Hiilihydraateissa liika on liikaa ja liian vähän taas liian vähän, eli kun välillä olin aivan olemattomilla hiilareilla, olo tuli siitäkin kurjaksi- puhumattakaan siitä, mitä liika hiilihydraatti aiheuttaa... Tärkeää on myöskin se, että ei tule yhtään pidempää väliä ruokailuissa, koska siitä se vuoristorata alkaa. Kerran kun mennään sinne hypo-heikotuksen puolelle, niin sokerit hyppäävät aivan pienellä ravintomäärällä korkeuksiin.

En oikein tiedä, mitkä oireistani sitten aiheutuvat sokerien nopeasta noususta ja mitkä sen laskemisesta. Tavallaan minulla tulee kaksi erilaista huonoa oloa. Ensimmäinen saattaa tulla hyvinkin pian ruokailun jälkeen. Sitä oloa on hyvin vaikea kuvata, mutta joskus olen kuvaillut sitä niin, että tuntuu kuin lihakset tukehtuisivat johonkin (sokeriin?), eli lihaksissa tuntuu todella huonolta ja pahalta. Tähän liittyy pulssin kohoamista ja muuttumista hyvin vaihtelevaksi (joka on todettu ihan EKG:ssakin), esim. pelkkä seisomaan nouseminen saattaa nostaa pulssin yli 120:n. Aikaisemmin pidin näitäkin matalan sokerin oireina, mutta nyt olen alkanut enemmänkin epäilemään, että ne johtuvat liian nopeasta sokerien imeytymisestä ja siirtymisestä lihaksiin(?). Tähän viittaa vahvasti sekin, että noihin oireisiin auttaa liikunta tai jokin fyysinen työ. Muistaakseni Lumimieskin (here again) oli todennut saman(?). Liikunta ei kuitenkaan saa kestää liian pitkään, koska se nopeuttaa toisessa päässä hypo-oireiden tulemista. On tämä monimutkaista kertoa...ja muutenkin...

"Verensokerin noustessa haiman erittämä insuliini säätelee sen pitoisuutta lisäämällä glukoosin siirtymistä verestä etenkin rasva- ja lihassoluihin. Verensokerin noustessa voimakkaasti terveen ihmisen insuliinituotanto lisääntyy voimakkaasti---."
http://www.poliklinikka.fi/?page=5331684&id=9224743
Minulla verensokeri nousee silloin kun niitä hypo-oireita (mm.heikotus, vapina, näköhäiriöt) pääsee tulemaan, hetkessä korkealle (vastavaikuttajien vaikutuksesta käsittääkseni), mutta alkaa sitten putoamaan toisessa hetkessä nopeasti, eli ihan järkeenkäypää on, että sinne rasva- ja lihassoluihinhan se ylimääräinen sokeri silloin nopeasti siirtyy (ja liiallisena se aiheuttaa oireita?). Eli verensokerimittarihan voi silloin näyttää ihan hyviä lukemia, mutta elimistö kärsii liiasta sokerista(?). Nyt sitten meikäläisen ajatus ja logiikka tökkäsi.., eli kun minulla sitten (riippuen liikunnan ja muun fyysisen rasituksen määrästä) tulee sitten jonkin (vaihtelevan) ajan kuluttua taas hypo-oireet, niin onko se ylimääräinen sokeri silloin poistunut myöskin lihaksista, vai onko sokeri matala vain veressä

Hyponen kirjoitti:

joskus miettinyt- diabetesta sairautena vähättelemättä- että oloni voisi olla helpompi diabeetikkona. Ravinnolla on todellakin vaikea yrittää tasapainoilla. Hiilihydraateissa liika on liikaa ja liian vähän taas liian vähän, eli kun välillä olin aivan olemattomilla hiilareilla, olo tuli siitäkin kurjaksi- puhumattakaan siitä, mitä liika hiilihydraatti aiheuttaa... Tärkeää on myöskin se, että ei tule yhtään pidempää väliä ruokailuissa, koska siitä se vuoristorata alkaa. Kerran kun mennään sinne hypo-heikotuksen puolelle, niin sokerit hyppäävät aivan pienellä ravintomäärällä korkeuksiin.

En oikein tiedä, mitkä oireistani sitten aiheutuvat sokerien nopeasta noususta ja mitkä sen laskemisesta. Tavallaan minulla tulee kaksi erilaista huonoa oloa. Ensimmäinen saattaa tulla hyvinkin pian ruokailun jälkeen. Sitä oloa on hyvin vaikea kuvata, mutta joskus olen kuvaillut sitä niin, että tuntuu kuin lihakset tukehtuisivat johonkin (sokeriin?), eli lihaksissa tuntuu todella huonolta ja pahalta. Tähän liittyy pulssin kohoamista ja muuttumista hyvin vaihtelevaksi (joka on todettu ihan EKG:ssakin), esim. pelkkä seisomaan nouseminen saattaa nostaa pulssin yli 120:n. Aikaisemmin pidin näitäkin matalan sokerin oireina, mutta nyt olen alkanut enemmänkin epäilemään, että ne johtuvat liian nopeasta sokerien imeytymisestä ja siirtymisestä lihaksiin(?). Tähän viittaa vahvasti sekin, että noihin oireisiin auttaa liikunta tai jokin fyysinen työ. Muistaakseni Lumimieskin (here again) oli todennut saman(?). Liikunta ei kuitenkaan saa kestää liian pitkään, koska se nopeuttaa toisessa päässä hypo-oireiden tulemista. On tämä monimutkaista kertoa...ja muutenkin...

"Verensokerin noustessa haiman erittämä insuliini säätelee sen pitoisuutta lisäämällä glukoosin siirtymistä verestä etenkin rasva- ja lihassoluihin. Verensokerin noustessa voimakkaasti terveen ihmisen insuliinituotanto lisääntyy voimakkaasti---."
http://www.poliklinikka.fi/?page=5331684&id=9224743
Minulla verensokeri nousee silloin kun niitä hypo-oireita (mm.heikotus, vapina, näköhäiriöt) pääsee tulemaan, hetkessä korkealle (vastavaikuttajien vaikutuksesta käsittääkseni), mutta alkaa sitten putoamaan toisessa hetkessä nopeasti, eli ihan järkeenkäypää on, että sinne rasva- ja lihassoluihinhan se ylimääräinen sokeri silloin nopeasti siirtyy (ja liiallisena se aiheuttaa oireita?). Eli verensokerimittarihan voi silloin näyttää ihan hyviä lukemia, mutta elimistö kärsii liiasta sokerista(?). Nyt sitten meikäläisen ajatus ja logiikka tökkäsi.., eli kun minulla sitten (riippuen liikunnan ja muun fyysisen rasituksen määrästä) tulee sitten jonkin (vaihtelevan) ajan kuluttua taas hypo-oireet, niin onko se ylimääräinen sokeri silloin poistunut myöskin lihaksista, vai onko sokeri matala vain veressä

Lue lisää

onko nuo edellisen viestin sisältämät päättelyt vähän taas ennenaikaisia, koska toisaalta minulla saattaa välillä olla verensokeri (mittausten mukaan) alle lähtötason jo noin tunnin kuluttua ruokailusta, joten se lähtee tippumaan niin pian ruokailun jälkeen, että ne nopeasti tulevat oireetkin voivat toisaalta johtua putoavistakin sokereista. Taitaa olla viisainta jättää näiden selvittelyt lääkäreille, ennen kuin on sekoitettu omat ja muiden ajatukset liioilla teorioilla. Tuo liikunnan/ fyysisen työn auttaminen oireisiinhan voi toisaalta perustua siihen adrenaliinin purkamiseen johonkin todelliseen kohteeseen, josta on jo aiemmin keskusteltu.

Hyponen kirjoitti:

joskus miettinyt- diabetesta sairautena vähättelemättä- että oloni voisi olla helpompi diabeetikkona. Ravinnolla on todellakin vaikea yrittää tasapainoilla. Hiilihydraateissa liika on liikaa ja liian vähän taas liian vähän, eli kun välillä olin aivan olemattomilla hiilareilla, olo tuli siitäkin kurjaksi- puhumattakaan siitä, mitä liika hiilihydraatti aiheuttaa... Tärkeää on myöskin se, että ei tule yhtään pidempää väliä ruokailuissa, koska siitä se vuoristorata alkaa. Kerran kun mennään sinne hypo-heikotuksen puolelle, niin sokerit hyppäävät aivan pienellä ravintomäärällä korkeuksiin.

En oikein tiedä, mitkä oireistani sitten aiheutuvat sokerien nopeasta noususta ja mitkä sen laskemisesta. Tavallaan minulla tulee kaksi erilaista huonoa oloa. Ensimmäinen saattaa tulla hyvinkin pian ruokailun jälkeen. Sitä oloa on hyvin vaikea kuvata, mutta joskus olen kuvaillut sitä niin, että tuntuu kuin lihakset tukehtuisivat johonkin (sokeriin?), eli lihaksissa tuntuu todella huonolta ja pahalta. Tähän liittyy pulssin kohoamista ja muuttumista hyvin vaihtelevaksi (joka on todettu ihan EKG:ssakin), esim. pelkkä seisomaan nouseminen saattaa nostaa pulssin yli 120:n. Aikaisemmin pidin näitäkin matalan sokerin oireina, mutta nyt olen alkanut enemmänkin epäilemään, että ne johtuvat liian nopeasta sokerien imeytymisestä ja siirtymisestä lihaksiin(?). Tähän viittaa vahvasti sekin, että noihin oireisiin auttaa liikunta tai jokin fyysinen työ. Muistaakseni Lumimieskin (here again) oli todennut saman(?). Liikunta ei kuitenkaan saa kestää liian pitkään, koska se nopeuttaa toisessa päässä hypo-oireiden tulemista. On tämä monimutkaista kertoa...ja muutenkin...

"Verensokerin noustessa haiman erittämä insuliini säätelee sen pitoisuutta lisäämällä glukoosin siirtymistä verestä etenkin rasva- ja lihassoluihin. Verensokerin noustessa voimakkaasti terveen ihmisen insuliinituotanto lisääntyy voimakkaasti---."
http://www.poliklinikka.fi/?page=5331684&id=9224743
Minulla verensokeri nousee silloin kun niitä hypo-oireita (mm.heikotus, vapina, näköhäiriöt) pääsee tulemaan, hetkessä korkealle (vastavaikuttajien vaikutuksesta käsittääkseni), mutta alkaa sitten putoamaan toisessa hetkessä nopeasti, eli ihan järkeenkäypää on, että sinne rasva- ja lihassoluihinhan se ylimääräinen sokeri silloin nopeasti siirtyy (ja liiallisena se aiheuttaa oireita?). Eli verensokerimittarihan voi silloin näyttää ihan hyviä lukemia, mutta elimistö kärsii liiasta sokerista(?). Nyt sitten meikäläisen ajatus ja logiikka tökkäsi.., eli kun minulla sitten (riippuen liikunnan ja muun fyysisen rasituksen määrästä) tulee sitten jonkin (vaihtelevan) ajan kuluttua taas hypo-oireet, niin onko se ylimääräinen sokeri silloin poistunut myöskin lihaksista, vai onko sokeri matala vain veressä

Lue lisää

Kyllähän nämä sinun vaikeutesi ovat tuttuja diabeetikoille, siitähän ei pääse yli eikä ympäri.

Joitain perusasioita (niinkuin itse olen ne ymmärtänyt), joista toivottavasti on sinulle apua:

Insuliinia tarvitaan välittäjäaineena, kun solu tarvitsee sokeria verestä, jotta se solu voi suorittaa oman tehtävänsä (lämmöntuotanto, supistuminen tms.) Jos insuliinia ei ole tarpeeksi (hoitamaton D1), niin lihas ei voi tehdä omaa työtään, vaikka veressä olisi sokeria vaikka kuinka paljon (veressä oleva sokeri ei välity lihassoluun ilman insuliinia). Tästä johtuen solut kärsivät energianpuutteesta, ja D1-potilas alkaa kuihtumaan ja hänellä on selvää lihasheikkoutta.

Jostain syystä liikunta (samoin kuin alkoholi) aiheuttaa insuliinin vaikutuksen tehostumisen. Jos minä lähden hullun lailla rehkimään sillä insuliiniannostuksella, joka minulla on laiskotellessani, niin saatan aivan hyvin tipahtaa tajuttomaksi. Ero liikkuen vs laiskotellen on tosi suuri. Hypoja olen saanut pelkästä ruohonleikkauksesta, saunavesien kantamisesta, jne. Liikunnassa siis insuliiniresistenssi pienenee, eli sama määrä insuliinia toimii tehokkaammin.

Nyt tullaan sitten näihin hypoihin:

Terveellä ihmisellä voi vs olla arvossa 4, eikä hän oireile vielä kuin että kylläpä alkoi hiukoa ja pakko saada jotain purtavaa. Kuitenkin arvo kolme on jo liian alhainen (krapulainen ihminen kärsii myös sokeripuutosta veressä). Eli tällä alatasolla ihmisen oma elimistö säätelee homman tosi tarkasti.

Eli hypotuntemukset ovat seurausta liian alhaisesta verensokerista. Elimistö joutuu aivan oikeasti paniikkiin ja adrenaliinia ja muuta stressihormonia kehittyy vereen. Myös sydämen syke kiihtyy, tulee kylmää hikeä ja minulla aivan ensimmäiseksi näköhäiriöitä, jne. Eli sokeria on saatava. Ja ero on siis vain tuo yksi mmol, eli neljästä kolmeen.

Minusta vaikuttaisi aika selvältä, että sinulla on liian äkäinen haima. Se reagoi vs:n nousuun liian nopeasti. Jos erehdyt syömään (nopeita)hiilareita liikaa, niin oma insuliinituotantosi heittää sinut kanveesiin alta parin tunnin (tai jotain). Tämä on siis vain minun teoriani, mutta kaipa se huonokin teoria on parempi kuin ei teoriaa lainkaan(?):)

Mutta mitä pitäisi tehdä, onkin sitten toinen juttu. Aivan ensimmäiseksi pitäisi tietysti tietää se vs-taso lähes koko ajan. Sairaalassahan sitä mitataan kahden tunnin välein. Siinähän nyt ei ole mitään järkeä, että ihminen joutuisi sillä lailla mittailemaan koko ajan. Jäisi yöunet aika vähiin (niinkuin kyllä jäikin siellä hospitaalissa). Eli tarvitsisit jonkun kudoksesta vs:n automaattisesti mittaavan laitteen. Insuliinipumpuissa sellainen kait on, mutta sinulle se insuliini pitäisi korvata jollain neutraalilla liuoksella.

Joku vs-taso on varmaan löydettävissä, minkä ylittyessä se haimasi antaa tuon takaisinpotkun. Veikkaisin, että se on jossain seitsemän-kahdeksan tasolla. Eli pitäisi syödä niin, ettei se taso ylityisi. Vasta sen jälkeen, kun tämä teoreettinen (lepo)taso on selvillä kannattaa miettiä liikuntaa ja muita mutkikkaita asioita.

Toivottavasti sait selvää, tuli aika sekava kirjoitus:P

kurre... kirjoitti:

Kyllähän nämä sinun vaikeutesi ovat tuttuja diabeetikoille, siitähän ei pääse yli eikä ympäri.

Joitain perusasioita (niinkuin itse olen ne ymmärtänyt), joista toivottavasti on sinulle apua:

Insuliinia tarvitaan välittäjäaineena, kun solu tarvitsee sokeria verestä, jotta se solu voi suorittaa oman tehtävänsä (lämmöntuotanto, supistuminen tms.) Jos insuliinia ei ole tarpeeksi (hoitamaton D1), niin lihas ei voi tehdä omaa työtään, vaikka veressä olisi sokeria vaikka kuinka paljon (veressä oleva sokeri ei välity lihassoluun ilman insuliinia). Tästä johtuen solut kärsivät energianpuutteesta, ja D1-potilas alkaa kuihtumaan ja hänellä on selvää lihasheikkoutta.

Jostain syystä liikunta (samoin kuin alkoholi) aiheuttaa insuliinin vaikutuksen tehostumisen. Jos minä lähden hullun lailla rehkimään sillä insuliiniannostuksella, joka minulla on laiskotellessani, niin saatan aivan hyvin tipahtaa tajuttomaksi. Ero liikkuen vs laiskotellen on tosi suuri. Hypoja olen saanut pelkästä ruohonleikkauksesta, saunavesien kantamisesta, jne. Liikunnassa siis insuliiniresistenssi pienenee, eli sama määrä insuliinia toimii tehokkaammin.

Nyt tullaan sitten näihin hypoihin:

Terveellä ihmisellä voi vs olla arvossa 4, eikä hän oireile vielä kuin että kylläpä alkoi hiukoa ja pakko saada jotain purtavaa. Kuitenkin arvo kolme on jo liian alhainen (krapulainen ihminen kärsii myös sokeripuutosta veressä). Eli tällä alatasolla ihmisen oma elimistö säätelee homman tosi tarkasti.

Eli hypotuntemukset ovat seurausta liian alhaisesta verensokerista. Elimistö joutuu aivan oikeasti paniikkiin ja adrenaliinia ja muuta stressihormonia kehittyy vereen. Myös sydämen syke kiihtyy, tulee kylmää hikeä ja minulla aivan ensimmäiseksi näköhäiriöitä, jne. Eli sokeria on saatava. Ja ero on siis vain tuo yksi mmol, eli neljästä kolmeen.

Minusta vaikuttaisi aika selvältä, että sinulla on liian äkäinen haima. Se reagoi vs:n nousuun liian nopeasti. Jos erehdyt syömään (nopeita)hiilareita liikaa, niin oma insuliinituotantosi heittää sinut kanveesiin alta parin tunnin (tai jotain). Tämä on siis vain minun teoriani, mutta kaipa se huonokin teoria on parempi kuin ei teoriaa lainkaan(?):)

Mutta mitä pitäisi tehdä, onkin sitten toinen juttu. Aivan ensimmäiseksi pitäisi tietysti tietää se vs-taso lähes koko ajan. Sairaalassahan sitä mitataan kahden tunnin välein. Siinähän nyt ei ole mitään järkeä, että ihminen joutuisi sillä lailla mittailemaan koko ajan. Jäisi yöunet aika vähiin (niinkuin kyllä jäikin siellä hospitaalissa). Eli tarvitsisit jonkun kudoksesta vs:n automaattisesti mittaavan laitteen. Insuliinipumpuissa sellainen kait on, mutta sinulle se insuliini pitäisi korvata jollain neutraalilla liuoksella.

Joku vs-taso on varmaan löydettävissä, minkä ylittyessä se haimasi antaa tuon takaisinpotkun. Veikkaisin, että se on jossain seitsemän-kahdeksan tasolla. Eli pitäisi syödä niin, ettei se taso ylityisi. Vasta sen jälkeen, kun tämä teoreettinen (lepo)taso on selvillä kannattaa miettiä liikuntaa ja muita mutkikkaita asioita.

Toivottavasti sait selvää, tuli aika sekava kirjoitus:P

Lue lisää

Unohtui sanoa tuosta aamupäivän verensokerin noususta:

Minulla on ollut koko ajan se tilanne, että vs nousee aamusta / aamupäivällä paljon nopeammin kuin iltapäivästä. Johtunee siitä, että imeytyminen on silloin herkempää, mutta kaiketi ne vastavaikuttajahormonitkin ovat silloin vielä unessa.

Ero on aivan selvä ja monta yksiköä samalla hiilarimäärällä.

kurre... kirjoitti:

Kyllähän nämä sinun vaikeutesi ovat tuttuja diabeetikoille, siitähän ei pääse yli eikä ympäri.

Joitain perusasioita (niinkuin itse olen ne ymmärtänyt), joista toivottavasti on sinulle apua:

Insuliinia tarvitaan välittäjäaineena, kun solu tarvitsee sokeria verestä, jotta se solu voi suorittaa oman tehtävänsä (lämmöntuotanto, supistuminen tms.) Jos insuliinia ei ole tarpeeksi (hoitamaton D1), niin lihas ei voi tehdä omaa työtään, vaikka veressä olisi sokeria vaikka kuinka paljon (veressä oleva sokeri ei välity lihassoluun ilman insuliinia). Tästä johtuen solut kärsivät energianpuutteesta, ja D1-potilas alkaa kuihtumaan ja hänellä on selvää lihasheikkoutta.

Jostain syystä liikunta (samoin kuin alkoholi) aiheuttaa insuliinin vaikutuksen tehostumisen. Jos minä lähden hullun lailla rehkimään sillä insuliiniannostuksella, joka minulla on laiskotellessani, niin saatan aivan hyvin tipahtaa tajuttomaksi. Ero liikkuen vs laiskotellen on tosi suuri. Hypoja olen saanut pelkästä ruohonleikkauksesta, saunavesien kantamisesta, jne. Liikunnassa siis insuliiniresistenssi pienenee, eli sama määrä insuliinia toimii tehokkaammin.

Nyt tullaan sitten näihin hypoihin:

Terveellä ihmisellä voi vs olla arvossa 4, eikä hän oireile vielä kuin että kylläpä alkoi hiukoa ja pakko saada jotain purtavaa. Kuitenkin arvo kolme on jo liian alhainen (krapulainen ihminen kärsii myös sokeripuutosta veressä). Eli tällä alatasolla ihmisen oma elimistö säätelee homman tosi tarkasti.

Eli hypotuntemukset ovat seurausta liian alhaisesta verensokerista. Elimistö joutuu aivan oikeasti paniikkiin ja adrenaliinia ja muuta stressihormonia kehittyy vereen. Myös sydämen syke kiihtyy, tulee kylmää hikeä ja minulla aivan ensimmäiseksi näköhäiriöitä, jne. Eli sokeria on saatava. Ja ero on siis vain tuo yksi mmol, eli neljästä kolmeen.

Minusta vaikuttaisi aika selvältä, että sinulla on liian äkäinen haima. Se reagoi vs:n nousuun liian nopeasti. Jos erehdyt syömään (nopeita)hiilareita liikaa, niin oma insuliinituotantosi heittää sinut kanveesiin alta parin tunnin (tai jotain). Tämä on siis vain minun teoriani, mutta kaipa se huonokin teoria on parempi kuin ei teoriaa lainkaan(?):)

Mutta mitä pitäisi tehdä, onkin sitten toinen juttu. Aivan ensimmäiseksi pitäisi tietysti tietää se vs-taso lähes koko ajan. Sairaalassahan sitä mitataan kahden tunnin välein. Siinähän nyt ei ole mitään järkeä, että ihminen joutuisi sillä lailla mittailemaan koko ajan. Jäisi yöunet aika vähiin (niinkuin kyllä jäikin siellä hospitaalissa). Eli tarvitsisit jonkun kudoksesta vs:n automaattisesti mittaavan laitteen. Insuliinipumpuissa sellainen kait on, mutta sinulle se insuliini pitäisi korvata jollain neutraalilla liuoksella.

Joku vs-taso on varmaan löydettävissä, minkä ylittyessä se haimasi antaa tuon takaisinpotkun. Veikkaisin, että se on jossain seitsemän-kahdeksan tasolla. Eli pitäisi syödä niin, ettei se taso ylityisi. Vasta sen jälkeen, kun tämä teoreettinen (lepo)taso on selvillä kannattaa miettiä liikuntaa ja muita mutkikkaita asioita.

Toivottavasti sait selvää, tuli aika sekava kirjoitus:P

Lue lisää

eikä siinä ollut mitään sekavaa:)

Tuo liikunnan ja muun fyysisen rasituksen vaikutus vointiini on kyllä täysin selkeä. Joskus kun olen ollut esim. kunnon flunssassa ja joutunut useammaksi päiväksi vuodelepoon, sokerit ovat sahailleet ensimmäisenä päivänä, mutta sitten tasoittuneet niin, että ei ole juurikaan oireita tuntunut. Mitään suuria hiilihydraattimääriä en kyllä silloinkaan kestä, mutta tuntuu, että täydellisessä levossa uskaltaa syödä vähän normaalimman ihmisen tavoin. Vaikka äkkiseltään luulisi, että levossa sokerit nousevat korkeiksi, niin minulla ei silloin näytä tulevan niin helposti korkeitakaan sokereita (siis kai siksi, että ei tule hypoja liikunnan vaikutuksesta, eikä näin ollen vastavaikuttajien hyökkäystä, joka nostaisi vs:n korkeaksi?) Eli ilmeisesti ratkaisu ongelmiini on täydellinen vuodelepo ja palvelijan palkkaaminen ;)

Ihan oikeasti...ratkaisu ongelmaan olisi varmasti se, että tosiaan löytyisi se oikea vs-taso, jota alemmilla tasoilla noita takaisinpotkuja ei tulisi. Olen kovasti koettanut ravinnolla tuota säätöä tehdä ja joskus se onnistuukin joitakin aikoja ja olo pysyy hyvänä, mutta kuten sanottu, yksikin liian pitkä väli ruokailuissa tai liika fyysinen rasitus, niin ensin tulee hypo ja sen seurauksena korkea sokeri jne, jne. ja tasapainoon on vaikea päästä. Minulla tahtoo olla sitä vikaa, että innostun tekemään jotakin, enkä huomaa ajan kulumista, ja kun minulla hypo-oireita ei useinkaan edellä nälkä, ehtivät oireet alkaa- ja taas mennään... Olen ihan oikeasti miettinyt, että ostan jonkinlaisen kellon, johon laitan merkkiäänen aina tietyn ajan kuluttua edellisestä syönnistä, jolloin tiedän syödä jotain ennen kuin liikaa aikaa on kulunut. Ongelmana on vain se, että aika vaihtelee niin paljon sen mukaan, mitä tekee (liikkuuko paljon), että löytääpä se oikean mittainen väli niille hälytyksille:o Kokemuksesta tiedän, että noiden välipalojen ei tarvitse olla isoja, vaan riittää kun esim. syö pari siivua jotakin leikkelettä. Joskus on kuitenkin vaikea syödä sitä vähääkin ja täytyy miettiä pitkään jääkaapilla, mikä menisi alas. Mutta eipäs valiteta, kun on niitäkin, joilla ei ole mistä ottaa...

Totta on, että liikuntaa (harrastuksena) ei pahemmin enää uskalla kokeilla, koska niin monen kantapään kautta oppimisen jälkeen olen päättänyt luovuttaa siinä asiassa. Näyttää vain olevan, että sitä liikuntaa tulee meikäläiselle liikaa ihan sen arkiliikunnan muodossa.

Täytyy kyllä alkaa etsimään entistä aktiivisemmin keinoja saada pidettyä verensokeri siellä ns. lepotasolla. Kiitoksia selventävistä vastauksistasi!

kurre... kirjoitti:

Kyllähän nämä sinun vaikeutesi ovat tuttuja diabeetikoille, siitähän ei pääse yli eikä ympäri.

Joitain perusasioita (niinkuin itse olen ne ymmärtänyt), joista toivottavasti on sinulle apua:

Insuliinia tarvitaan välittäjäaineena, kun solu tarvitsee sokeria verestä, jotta se solu voi suorittaa oman tehtävänsä (lämmöntuotanto, supistuminen tms.) Jos insuliinia ei ole tarpeeksi (hoitamaton D1), niin lihas ei voi tehdä omaa työtään, vaikka veressä olisi sokeria vaikka kuinka paljon (veressä oleva sokeri ei välity lihassoluun ilman insuliinia). Tästä johtuen solut kärsivät energianpuutteesta, ja D1-potilas alkaa kuihtumaan ja hänellä on selvää lihasheikkoutta.

Jostain syystä liikunta (samoin kuin alkoholi) aiheuttaa insuliinin vaikutuksen tehostumisen. Jos minä lähden hullun lailla rehkimään sillä insuliiniannostuksella, joka minulla on laiskotellessani, niin saatan aivan hyvin tipahtaa tajuttomaksi. Ero liikkuen vs laiskotellen on tosi suuri. Hypoja olen saanut pelkästä ruohonleikkauksesta, saunavesien kantamisesta, jne. Liikunnassa siis insuliiniresistenssi pienenee, eli sama määrä insuliinia toimii tehokkaammin.

Nyt tullaan sitten näihin hypoihin:

Terveellä ihmisellä voi vs olla arvossa 4, eikä hän oireile vielä kuin että kylläpä alkoi hiukoa ja pakko saada jotain purtavaa. Kuitenkin arvo kolme on jo liian alhainen (krapulainen ihminen kärsii myös sokeripuutosta veressä). Eli tällä alatasolla ihmisen oma elimistö säätelee homman tosi tarkasti.

Eli hypotuntemukset ovat seurausta liian alhaisesta verensokerista. Elimistö joutuu aivan oikeasti paniikkiin ja adrenaliinia ja muuta stressihormonia kehittyy vereen. Myös sydämen syke kiihtyy, tulee kylmää hikeä ja minulla aivan ensimmäiseksi näköhäiriöitä, jne. Eli sokeria on saatava. Ja ero on siis vain tuo yksi mmol, eli neljästä kolmeen.

Minusta vaikuttaisi aika selvältä, että sinulla on liian äkäinen haima. Se reagoi vs:n nousuun liian nopeasti. Jos erehdyt syömään (nopeita)hiilareita liikaa, niin oma insuliinituotantosi heittää sinut kanveesiin alta parin tunnin (tai jotain). Tämä on siis vain minun teoriani, mutta kaipa se huonokin teoria on parempi kuin ei teoriaa lainkaan(?):)

Mutta mitä pitäisi tehdä, onkin sitten toinen juttu. Aivan ensimmäiseksi pitäisi tietysti tietää se vs-taso lähes koko ajan. Sairaalassahan sitä mitataan kahden tunnin välein. Siinähän nyt ei ole mitään järkeä, että ihminen joutuisi sillä lailla mittailemaan koko ajan. Jäisi yöunet aika vähiin (niinkuin kyllä jäikin siellä hospitaalissa). Eli tarvitsisit jonkun kudoksesta vs:n automaattisesti mittaavan laitteen. Insuliinipumpuissa sellainen kait on, mutta sinulle se insuliini pitäisi korvata jollain neutraalilla liuoksella.

Joku vs-taso on varmaan löydettävissä, minkä ylittyessä se haimasi antaa tuon takaisinpotkun. Veikkaisin, että se on jossain seitsemän-kahdeksan tasolla. Eli pitäisi syödä niin, ettei se taso ylityisi. Vasta sen jälkeen, kun tämä teoreettinen (lepo)taso on selvillä kannattaa miettiä liikuntaa ja muita mutkikkaita asioita.

Toivottavasti sait selvää, tuli aika sekava kirjoitus:P

Lue lisää

Heips kaikille pitkästä aikaa :)

Vastaan nyt tähän kurren viestiin kun kurre puhui jatkuvasta vs-seurannasta. Minä olin sellaisessa kolmen vuorokauden seurannassa (tai kotonahan se tehtiin) ja se antoi kyllä ihan mielenkiintoisia tuloksia. Suosittelen Hyposellekin sellaista. Siinä mahaan kiinnitetty mittari mittasi 5 min välein sokereita eli olin koko ajan perillä, että missä nyt mennään ja kokeilin syödä kaikkea pizzaa ja pullaa ja kerkesin karppaankin yhden päivän seurannan aikana. Kävin myös salilla ja siellä vs laski selvästi. Tuli ihan mielenkiintoisia tuloksia ja siitä sai paperilla vs-käyrän kotiin mukaan :).

Muutenkin oma tilanteeni oli aiemmin aivan kuin Hyposen (tosin minulla vs laski vasta joskus 4 tunnin paikkeilla niin että oirehdin), minä vain sain siihen d1-diagnoosin ja Hyponen ei... minulla kun sattui olemaan jotain d1-vasta-aineita koholla. Voin kyllä sanoa, että ei se elämä ole yhtään helpompaa d1:näkään, nyt minulle tulee sitten myös insuliinista aiheutuen hypoja. D-hoitajan mielestä niistä pitäis päästä eroon kokonaan, mutta sanoin sille, että eihän niistä voi koskaan päästä ja minulle ne ovat aina olleet ihan arkipäivää eivätkä näin kymmenen vuoden (d ollut kohta vuoden) jälkeen oikeastikaan pelota tai haittaa elämää, kun olen niihin tottunut ja tiedän mitä teen, kun oirehdin. Minua rupesi oikein ärsyttämään koko vastaanottokäynti. Lääkäri kyllä ymmärsi, että niitä hypoja on ja on ollut aiemminkin, mutta d-hoitaja jankutti että niitä ei saisi olla. Joopa joo, miten mä niistä insuliinien kanssa pääsen eroon, kun niitä oli jo ilman insuliinejakin ;). Eli ajatus on, että ne insuliinit ei välttämättä Hyposta auttais sen enempää kuin minuakaan. Sen sijaan se jatkuva verensokerin monitorointi olisi kyllä paikallaan. En vain tiedä miten siihen pääsee ei-diabeetikko.

t. söpö...

kurre... kirjoitti:

Kyllähän nämä sinun vaikeutesi ovat tuttuja diabeetikoille, siitähän ei pääse yli eikä ympäri.

Joitain perusasioita (niinkuin itse olen ne ymmärtänyt), joista toivottavasti on sinulle apua:

Insuliinia tarvitaan välittäjäaineena, kun solu tarvitsee sokeria verestä, jotta se solu voi suorittaa oman tehtävänsä (lämmöntuotanto, supistuminen tms.) Jos insuliinia ei ole tarpeeksi (hoitamaton D1), niin lihas ei voi tehdä omaa työtään, vaikka veressä olisi sokeria vaikka kuinka paljon (veressä oleva sokeri ei välity lihassoluun ilman insuliinia). Tästä johtuen solut kärsivät energianpuutteesta, ja D1-potilas alkaa kuihtumaan ja hänellä on selvää lihasheikkoutta.

Jostain syystä liikunta (samoin kuin alkoholi) aiheuttaa insuliinin vaikutuksen tehostumisen. Jos minä lähden hullun lailla rehkimään sillä insuliiniannostuksella, joka minulla on laiskotellessani, niin saatan aivan hyvin tipahtaa tajuttomaksi. Ero liikkuen vs laiskotellen on tosi suuri. Hypoja olen saanut pelkästä ruohonleikkauksesta, saunavesien kantamisesta, jne. Liikunnassa siis insuliiniresistenssi pienenee, eli sama määrä insuliinia toimii tehokkaammin.

Nyt tullaan sitten näihin hypoihin:

Terveellä ihmisellä voi vs olla arvossa 4, eikä hän oireile vielä kuin että kylläpä alkoi hiukoa ja pakko saada jotain purtavaa. Kuitenkin arvo kolme on jo liian alhainen (krapulainen ihminen kärsii myös sokeripuutosta veressä). Eli tällä alatasolla ihmisen oma elimistö säätelee homman tosi tarkasti.

Eli hypotuntemukset ovat seurausta liian alhaisesta verensokerista. Elimistö joutuu aivan oikeasti paniikkiin ja adrenaliinia ja muuta stressihormonia kehittyy vereen. Myös sydämen syke kiihtyy, tulee kylmää hikeä ja minulla aivan ensimmäiseksi näköhäiriöitä, jne. Eli sokeria on saatava. Ja ero on siis vain tuo yksi mmol, eli neljästä kolmeen.

Minusta vaikuttaisi aika selvältä, että sinulla on liian äkäinen haima. Se reagoi vs:n nousuun liian nopeasti. Jos erehdyt syömään (nopeita)hiilareita liikaa, niin oma insuliinituotantosi heittää sinut kanveesiin alta parin tunnin (tai jotain). Tämä on siis vain minun teoriani, mutta kaipa se huonokin teoria on parempi kuin ei teoriaa lainkaan(?):)

Mutta mitä pitäisi tehdä, onkin sitten toinen juttu. Aivan ensimmäiseksi pitäisi tietysti tietää se vs-taso lähes koko ajan. Sairaalassahan sitä mitataan kahden tunnin välein. Siinähän nyt ei ole mitään järkeä, että ihminen joutuisi sillä lailla mittailemaan koko ajan. Jäisi yöunet aika vähiin (niinkuin kyllä jäikin siellä hospitaalissa). Eli tarvitsisit jonkun kudoksesta vs:n automaattisesti mittaavan laitteen. Insuliinipumpuissa sellainen kait on, mutta sinulle se insuliini pitäisi korvata jollain neutraalilla liuoksella.

Joku vs-taso on varmaan löydettävissä, minkä ylittyessä se haimasi antaa tuon takaisinpotkun. Veikkaisin, että se on jossain seitsemän-kahdeksan tasolla. Eli pitäisi syödä niin, ettei se taso ylityisi. Vasta sen jälkeen, kun tämä teoreettinen (lepo)taso on selvillä kannattaa miettiä liikuntaa ja muita mutkikkaita asioita.

Toivottavasti sait selvää, tuli aika sekava kirjoitus:P

Lue lisää

jos verensokeri nousee nopeasti ja liika sokeri varastoituu lihaksiin, niin onko se ylimääräinen sokeri siis poistunut lihaksista (ja ehkä rasvasoluistakin) kun se verensokeri sitten tipahtaa nopeasti alas, vai onko sokeri matala vain veressä? Monimutkaisia systeemejä...

sitten on kirjoitti:

jos verensokeri nousee nopeasti ja liika sokeri varastoituu lihaksiin, niin onko se ylimääräinen sokeri siis poistunut lihaksista (ja ehkä rasvasoluistakin) kun se verensokeri sitten tipahtaa nopeasti alas, vai onko sokeri matala vain veressä? Monimutkaisia systeemejä...

Lue lisää

varastoituna esim. glykogeenina tms. ellei ole käytetty energiaksi. Sitten, kun säätely taas pelaa, niin otetaan verensokeriksi ja energiaksi. Kai siitä rasvaakin voi muodostua soluihin, siitä lihominen. Munuaisista harvoin vuotaa sokeria pois - kai sitä tapahtuu diabeetikoilla, jos sokeri on veressä hyvin korkea ja munuaiset ovat vähän vaurioituneet.

söpö... kirjoitti:

Heips kaikille pitkästä aikaa :)

Vastaan nyt tähän kurren viestiin kun kurre puhui jatkuvasta vs-seurannasta. Minä olin sellaisessa kolmen vuorokauden seurannassa (tai kotonahan se tehtiin) ja se antoi kyllä ihan mielenkiintoisia tuloksia. Suosittelen Hyposellekin sellaista. Siinä mahaan kiinnitetty mittari mittasi 5 min välein sokereita eli olin koko ajan perillä, että missä nyt mennään ja kokeilin syödä kaikkea pizzaa ja pullaa ja kerkesin karppaankin yhden päivän seurannan aikana. Kävin myös salilla ja siellä vs laski selvästi. Tuli ihan mielenkiintoisia tuloksia ja siitä sai paperilla vs-käyrän kotiin mukaan :).

Muutenkin oma tilanteeni oli aiemmin aivan kuin Hyposen (tosin minulla vs laski vasta joskus 4 tunnin paikkeilla niin että oirehdin), minä vain sain siihen d1-diagnoosin ja Hyponen ei... minulla kun sattui olemaan jotain d1-vasta-aineita koholla. Voin kyllä sanoa, että ei se elämä ole yhtään helpompaa d1:näkään, nyt minulle tulee sitten myös insuliinista aiheutuen hypoja. D-hoitajan mielestä niistä pitäis päästä eroon kokonaan, mutta sanoin sille, että eihän niistä voi koskaan päästä ja minulle ne ovat aina olleet ihan arkipäivää eivätkä näin kymmenen vuoden (d ollut kohta vuoden) jälkeen oikeastikaan pelota tai haittaa elämää, kun olen niihin tottunut ja tiedän mitä teen, kun oirehdin. Minua rupesi oikein ärsyttämään koko vastaanottokäynti. Lääkäri kyllä ymmärsi, että niitä hypoja on ja on ollut aiemminkin, mutta d-hoitaja jankutti että niitä ei saisi olla. Joopa joo, miten mä niistä insuliinien kanssa pääsen eroon, kun niitä oli jo ilman insuliinejakin ;). Eli ajatus on, että ne insuliinit ei välttämättä Hyposta auttais sen enempää kuin minuakaan. Sen sijaan se jatkuva verensokerin monitorointi olisi kyllä paikallaan. En vain tiedä miten siihen pääsee ei-diabeetikko.

t. söpö...

Lue lisää

vs-seuranta voisi kyllä tuoda selvyyttä tilanteeseeni ja sen avulla voisi ehkä löytyä se ns. lepotaso, josta kurre kirjoitti.

Millaisia olivat korkeimmat vs-arvosi, kun sait sen D1-diagnoosin?

Kyllähän toisaalta tuo diabeteshoitajasi oli oikeassa, että hypoista pitäisi päästä eroon. Hypot rasittavat elimistöä ja pidemmän päälle niistä voi olla seurauksiakin. Miten niistä sitten pääsee, onkin jo toinen juttu ja se suuri kysymys...

ja myopatiaa voi liittyä joskus harvoin hypotyreoosiin (myksödeemaan). Miksei voisi olla muitakin syitä.

hävinnyt? kirjoitti:

ja myopatiaa voi liittyä joskus harvoin hypotyreoosiin (myksödeemaan). Miksei voisi olla muitakin syitä.

paljon syitä. Neuropatioitakin on useanlaisia.

minäkin olen päässyt, että neuropatiaan voi olla muitakin syitä kuin diabetes, mutta mitään selkeää tietoa en asiasta ole löytänyt tekemällä hakuja tietokoneella. Pitäisi käydä ihan mielenkiinnon vuoksi etsimässä kirjastossa tietoa.

Hyponen kirjoitti:

minäkin olen päässyt, että neuropatiaan voi olla muitakin syitä kuin diabetes, mutta mitään selkeää tietoa en asiasta ole löytänyt tekemällä hakuja tietokoneella. Pitäisi käydä ihan mielenkiinnon vuoksi etsimässä kirjastossa tietoa.

Lue lisää

niin löytyy vaikka mitä neuropatiasta.

Syitä perifeeriseen neuropatiaan (johon autonominenkin voidaan lukea):
- diabetes - dramaattiset muutokset sokerissa ja insuliinissa, mitkä aiheuttavat hapen syrjäyttämistä
- perinnölliset häiriöt
- infektiot
- tulehdukset, esim. alaselän tulehdukset, jotka estävät hapen pääsyä alakropan hermoihin
- autoimmuunisairaudet
- epänormaali proteiinimuodostus
- myrkylliset kemikaalit, jotka aiheuttavat vapaita radikaaleja - hapen käyttö vaikeutuu
- huono ravitsemus
- krooninen alkoholismi, tupakointi
- jotkut lääkkeet (esim. syövän, HIVin, syöpään liittyvä neuropatia ehkä vuodelevon, lääkkeiden, huonon ravitsemuksen ym. ym. vaikutus), kolesteroli-, verenpainelääkkeet, niveltulehduslääkkeet. Lääkkeet, jotka muuttavat hermojen aineenvaihduntaa ja siten niiden hapen käyttöä.
- hermopinteet (esim. karpaalitunnelisyndrooma - tämähän liittyy usein kilpirauhasvajaatoimintaan, kasvainten aiheuttamat pinteet)
- toistuva hermotrauma, joskus leikkauskomplikaatio
- ruoka-aineallergia
- parkinsonin tauti, HIV
- syy epäselvä, =idiopaattinen neuropatia

Autonominen neuropatia aiheuttaa monien elintoimintojen säätelyhäiriöitä:
-ruuansulatus
-rakon toiminita
-sydämen ja verenpaineen säätely
-hieneritys, epätarkoituksenmukaista
-voi aiheuttaa hypoglykemian tiedostamattomuutta
-silmien toiminta, sopeut. hämärään
-seksuaalinen toiminta

Tässä niitä, mitä äkkisistään löysin, en etsinyt kovin tehokkaasti.

hävinnyt? kirjoitti:

niin löytyy vaikka mitä neuropatiasta.

Syitä perifeeriseen neuropatiaan (johon autonominenkin voidaan lukea):
- diabetes - dramaattiset muutokset sokerissa ja insuliinissa, mitkä aiheuttavat hapen syrjäyttämistä
- perinnölliset häiriöt
- infektiot
- tulehdukset, esim. alaselän tulehdukset, jotka estävät hapen pääsyä alakropan hermoihin
- autoimmuunisairaudet
- epänormaali proteiinimuodostus
- myrkylliset kemikaalit, jotka aiheuttavat vapaita radikaaleja - hapen käyttö vaikeutuu
- huono ravitsemus
- krooninen alkoholismi, tupakointi
- jotkut lääkkeet (esim. syövän, HIVin, syöpään liittyvä neuropatia ehkä vuodelevon, lääkkeiden, huonon ravitsemuksen ym. ym. vaikutus), kolesteroli-, verenpainelääkkeet, niveltulehduslääkkeet. Lääkkeet, jotka muuttavat hermojen aineenvaihduntaa ja siten niiden hapen käyttöä.
- hermopinteet (esim. karpaalitunnelisyndrooma - tämähän liittyy usein kilpirauhasvajaatoimintaan, kasvainten aiheuttamat pinteet)
- toistuva hermotrauma, joskus leikkauskomplikaatio
- ruoka-aineallergia
- parkinsonin tauti, HIV
- syy epäselvä, =idiopaattinen neuropatia

Autonominen neuropatia aiheuttaa monien elintoimintojen säätelyhäiriöitä:
-ruuansulatus
-rakon toiminita
-sydämen ja verenpaineen säätely
-hieneritys, epätarkoituksenmukaista
-voi aiheuttaa hypoglykemian tiedostamattomuutta
-silmien toiminta, sopeut. hämärään
-seksuaalinen toiminta

Tässä niitä, mitä äkkisistään löysin, en etsinyt kovin tehokkaasti.

Lue lisää

Olisi pitänyt etsiä englanninkielisiltä sivuilta. Eihän näistä hypoglykemian eri muodoistakaan ole juuri mitään tietoa suomeksi.

Hyponen kirjoitti:

Olisi pitänyt etsiä englanninkielisiltä sivuilta. Eihän näistä hypoglykemian eri muodoistakaan ole juuri mitään tietoa suomeksi.

autonomista neuropatiaa, varsinkin jos se on vakavaa ja toistuvaa. Diabeetikkojen hypoglycemia-associated l. hypoglycemia-induced neuropathy l. hypoglycemic neuropathy on hyvin tunnettu. Jospa se aiheuttaa sulla hypoglykemian jälkeisen säätelyhäiriön - ylilyönnin, eli glukoosi nousee taas liian ylös. Diabeetikoilla se aihauttaa kai sen, että hypoglykemiaa ei huomata, koska oireet puuttuvat (ja diabeetikko ei arvaa ottaa sokeria). Oiskohan niin, että adrenaliinin aiheuttamaa korjausta ei tapahdu? Mutta tapahtuuko sulla liian suuri korjaus?

Muuten, luin jostakin, että sekä hyper- että hypoglykemia voivat aiheuttaa oireita, esim. kognitiivisissa kyvyissä (oisko sulla siitä ne erot? Tietysti yö- ja päivä/aamupäivähypoglykemiat ovat erilaisia.)

hävinnyt? kirjoitti:

autonomista neuropatiaa, varsinkin jos se on vakavaa ja toistuvaa. Diabeetikkojen hypoglycemia-associated l. hypoglycemia-induced neuropathy l. hypoglycemic neuropathy on hyvin tunnettu. Jospa se aiheuttaa sulla hypoglykemian jälkeisen säätelyhäiriön - ylilyönnin, eli glukoosi nousee taas liian ylös. Diabeetikoilla se aihauttaa kai sen, että hypoglykemiaa ei huomata, koska oireet puuttuvat (ja diabeetikko ei arvaa ottaa sokeria). Oiskohan niin, että adrenaliinin aiheuttamaa korjausta ei tapahdu? Mutta tapahtuuko sulla liian suuri korjaus?

Muuten, luin jostakin, että sekä hyper- että hypoglykemia voivat aiheuttaa oireita, esim. kognitiivisissa kyvyissä (oisko sulla siitä ne erot? Tietysti yö- ja päivä/aamupäivähypoglykemiat ovat erilaisia.)

Lue lisää

minulla näyttäisi tapahtuvan ja siksi olenkin yrittänyt kovasti syyllistää niitä vastavaikuttajia;)

Niin, noista kognitiivisista kyvyistä... että ainakin huonosti minulla nuo aivot monesti pelaa slloin, kun verensokerit sahaavat. Kaikkea häiritsee keskittymiskyvyn puute ja ajatusten katkeilu, mutta yleensä olotilan tasaantuessa, alkaa pääkin pelata, joten ilmeisesti mitään kovin vakavaa pysyvää häiriötä ei _vielä_ ole. Näiden kirjoitusteni lukijat ja muut kanssaihmiset voivat tietysti olla toista mieltä..;)

Hyponen kirjoitti:

minulla näyttäisi tapahtuvan ja siksi olenkin yrittänyt kovasti syyllistää niitä vastavaikuttajia;)

Niin, noista kognitiivisista kyvyistä... että ainakin huonosti minulla nuo aivot monesti pelaa slloin, kun verensokerit sahaavat. Kaikkea häiritsee keskittymiskyvyn puute ja ajatusten katkeilu, mutta yleensä olotilan tasaantuessa, alkaa pääkin pelata, joten ilmeisesti mitään kovin vakavaa pysyvää häiriötä ei _vielä_ ole. Näiden kirjoitusteni lukijat ja muut kanssaihmiset voivat tietysti olla toista mieltä..;)

Lue lisää

työmuistin häiriö - syystä ei ole tietoa. En ole kovin paljon hypoillut, joten en usko siitä johtuvan. Mulla olisi tosi vaikea tehdä ajatustyötä siinä tilassa, kun sokeri oli rasituskokeessa nousussa vastavaikuttajien vuoksi käytyään ensin 4,6:ssa kolmen tunnin paikkeilla. Viidessä tunnissa se ei noussut lähtötasolle (relatiivinen hypo). Luulen, että mulla oli jo vastavaikuttajat pelissä juodessani sen litkun, koska sain kotona alempia aamusokerimittaustuloksia. Tuo sokerirasituskoe on epänormaali tilanne, enhän normaalisti syö tyhjään vatsaan pelkkää glukoosia. Viime aikoina ei onneksi ole ollut hypoja, mutta voihan olla, etten niitä aina tunne. En ole enää mittaillut sokereita.

Toivottavasti sinä löydät kultaisen keskitien tai selvän syyn, johon tulisi ratkaisu. Tilasi vaikutta tosi hankalalta.

Hyponen kirjoitti:

minulla näyttäisi tapahtuvan ja siksi olenkin yrittänyt kovasti syyllistää niitä vastavaikuttajia;)

Niin, noista kognitiivisista kyvyistä... että ainakin huonosti minulla nuo aivot monesti pelaa slloin, kun verensokerit sahaavat. Kaikkea häiritsee keskittymiskyvyn puute ja ajatusten katkeilu, mutta yleensä olotilan tasaantuessa, alkaa pääkin pelata, joten ilmeisesti mitään kovin vakavaa pysyvää häiriötä ei _vielä_ ole. Näiden kirjoitusteni lukijat ja muut kanssaihmiset voivat tietysti olla toista mieltä..;)

Lue lisää

Miten sulla se kalium, onko sitä mitattu? Insuliini vie kaliumia soluihin. Jospa sulla on sekä hypoglykemia että hypokalemia? Kalium voi olla välillä normaali ja välillä liian alhainen. Hypokalemia voi tehdä mm. lihasheikkoutta ja rytmihäiriöitä. Sokerin ja kaliumin säätely normaaleiksi voi mutkistaa tilannettasi (ainakin kaksi muuttujaa).

hävinnyt? kirjoitti:

Miten sulla se kalium, onko sitä mitattu? Insuliini vie kaliumia soluihin. Jospa sulla on sekä hypoglykemia että hypokalemia? Kalium voi olla välillä normaali ja välillä liian alhainen. Hypokalemia voi tehdä mm. lihasheikkoutta ja rytmihäiriöitä. Sokerin ja kaliumin säätely normaaleiksi voi mutkistaa tilannettasi (ainakin kaksi muuttujaa).

Lue lisää

ainakin välillä ollut alarajoilla. Olen itsekin miettinyt tuota kaliumin mahdollista osuutta oireisiini. Niin matala se ei kuitenkaan ole koskaan ollut, että lääkärit olisivat siihen puuttuneet.

Hyponen kirjoitti:

ainakin välillä ollut alarajoilla. Olen itsekin miettinyt tuota kaliumin mahdollista osuutta oireisiini. Niin matala se ei kuitenkaan ole koskaan ollut, että lääkärit olisivat siihen puuttuneet.

Lue lisää

adrenal fatiguesta on tulla kilpirauhasfoorumilla aiheessa Karppaus elvytti kilpparin toiminnan (vajaatoiminnan osiossa).

hävinnyt? kirjoitti:

Miten sulla se kalium, onko sitä mitattu? Insuliini vie kaliumia soluihin. Jospa sulla on sekä hypoglykemia että hypokalemia? Kalium voi olla välillä normaali ja välillä liian alhainen. Hypokalemia voi tehdä mm. lihasheikkoutta ja rytmihäiriöitä. Sokerin ja kaliumin säätely normaaleiksi voi mutkistaa tilannettasi (ainakin kaksi muuttujaa).

Lue lisää

En tiedä olenko ihan tyypillisimpiä tapauksia tämän aihepiirin tapausjoukossa. Oloni oli pari vuotta sitten todellisessa aallonpohjassa, mutta hitaasti kohentunut. Sokerini ja myös Na/K suhde on mainittu normaaleiksi. Kuitenkin olen kokenut joskus vartaansa vailla olevaa lihasheikkoutta ja kipua ihan kohtuullisten työrupeamien jäljiltä. Nyt pohkeissani temmeltää kummallinen elohiiri (jo heinäkuusta alkaen). Mitään ei tunnu, mutta näkyy voimakkaasti. Lääkäri arveli "kaliumin karanneen". Kokeet osoittavat toisin, mutta liittyisikö tämä nyt insuliinin korostuneeseen aktiivisuuteen. Jaloissa on joskus ollut paikallisia, hetkellisiä tuntopuutoksiakin ja myös voimakkaita kosketus-harha-aistimuksia. Nyt on siinä suhteessa rauhallisempaa.
Luin kirjan myrkkykasveista. Moni kasvi aiheuttaa juuri tämäntapaista! Olisiko jossakin ruoka-aineessa epäpuhtauksina jotakin....?

Here again kirjoitti:

En tiedä olenko ihan tyypillisimpiä tapauksia tämän aihepiirin tapausjoukossa. Oloni oli pari vuotta sitten todellisessa aallonpohjassa, mutta hitaasti kohentunut. Sokerini ja myös Na/K suhde on mainittu normaaleiksi. Kuitenkin olen kokenut joskus vartaansa vailla olevaa lihasheikkoutta ja kipua ihan kohtuullisten työrupeamien jäljiltä. Nyt pohkeissani temmeltää kummallinen elohiiri (jo heinäkuusta alkaen). Mitään ei tunnu, mutta näkyy voimakkaasti. Lääkäri arveli "kaliumin karanneen". Kokeet osoittavat toisin, mutta liittyisikö tämä nyt insuliinin korostuneeseen aktiivisuuteen. Jaloissa on joskus ollut paikallisia, hetkellisiä tuntopuutoksiakin ja myös voimakkaita kosketus-harha-aistimuksia. Nyt on siinä suhteessa rauhallisempaa.
Luin kirjan myrkkykasveista. Moni kasvi aiheuttaa juuri tämäntapaista! Olisiko jossakin ruoka-aineessa epäpuhtauksina jotakin....?

Lue lisää

Minä epäilen, että joillakin on geeneissä sellainen heikkous, että se kalium karkaa soluihin kohtausmaisesti. Siihen liittyy pH:n säätelyhäiriö. Mullakin on ollut joskus kummallisia lihasheikkouksia. Viimeksi mulla oli kalium normaali, se on ollut joskus 3,5 ja 3,4, mutta se ei ilmeisesti ole lääkärien mielestä liian vähän, kun raja on 3,5 (vähän vaihtelee). Mulla on myös munuaisen reniini alle normaalin. Se on muiden muassa suolatasapainoon vaikuttava.

Minä kun en ole voinut nyt pakkasella harrastaa tarpeeksi rankkoja toimia ulkona säännöllisesti, niin nyt tulen taas kipeäksi lihaksistani helposti. Kävin äsken 1,5 km sauvakävelyllä (sehän on kevyttä hommaa). Ihmetyttää taas pulssin nousu pienessä ylämäessä 120:een, ja oli kuin tervan juontia tuo lenkki (lepopulssi n. 57-62). Verenpaine on vähän koholla 10 min lenkin jälkeen, kun se yleensä mieluummin laskee siinä vaiheessa. Tekeeköhän sitä se tyroksiini, jota nyt käytän? Tyroksiinin käytön jälkeen on joku asia mennyt huonompaan suuntaan ja vain pari asiaa hyvään. Olen vähän yli 2 kk käyttänyt ja mietin että pitäisiköhän lopettaa. Täytyy kuitenkin mennä otattamaan kokeet ennen kuin päätän. Tietää että ovatko arvot menneet huonompaan suuntaan. Olin niin toivonut, että monet pienet häikät korjaantuisivat tyroksiinilla. Sen tähden lääkärikin antoi sitä.

Aamulla käyntiin lähtö on mennyt huonommaksi ja maha. Olisikohan niin, että jos lisämunuaiset ovat uupuneet, niin T4 ei muutu tarpeeksi T3:ksi. En raaski mittauttaa kuin TSH:n, kun ne ovat hirveän kalliita ja kunnallisesta saan kokeen vasta huhtikuussa.

Itse epäilen korkeintaan omenan kuoria, koska en käytä paljon ostovihanneksia (omia marjoja esim.). Kun kuorin omenat, voisikohan jäämiä tulla silti käsistä liikaa?

Sulla on selviä hermo-lihashäiriöitä. Eihän sulla ole pahoja ummetuksia? Suolen lamaa voi johtua kaliumin puutteesta veriplasmassa. Ethän sinä käytä diureettia, jolloin menettäisit kaliumia munuaisissa?

Me oomme tällaisia "vaikeita tapauksia", joita lääkärit eivät tutki kokonaisuuksina eivätkä oikein usko oireita. Onneksi mulla on ollut syksy aika hyvää varsinkin loppusyksystä, mutta nyt on taas vähän huonompi. Itse en vain aina haluaisi uskoa, että taasko sitä ollaan hunossa jamassa.

Mutta jospa sittenkin kaikki johtuu jostain viruksesta joka jyllää esim. hermostossa. Eikös ne jotkut herpesviruksetkin jää hermostoon ja mikä se nyt on se vyöruusu (vesirokko?). Itse pelkään sairastaneeni mononukleoosin 80-luvulla, mutta siitä ei ole mitään todistetta. Ihmisten oireet tänä talvena ovat samankaltaisia kuin silloin 80-luvun alkupuolella oli hyvin monilla. Voisiko niillä, joilla silloin oli ollut sama virus kuin nyt on liikkeellä, virus aktivoitua uudelleen uusintainfektiossa?

Kun lukee näitä keskustelupalstoja, niin tulee mieleen, että voi voi, saako nyt taas uudet sukupolvet saman riesan, jota olen itse läpikäynyt. Toivottavasti ihmisillä on hyvä vastustuskyky. Mutta sellaista se taitaa olla - elämä.

Siksi sanon, eläkää terveellisesti, välttäkää lisäaineita.

hävinnyt? kirjoitti:

Minä epäilen, että joillakin on geeneissä sellainen heikkous, että se kalium karkaa soluihin kohtausmaisesti. Siihen liittyy pH:n säätelyhäiriö. Mullakin on ollut joskus kummallisia lihasheikkouksia. Viimeksi mulla oli kalium normaali, se on ollut joskus 3,5 ja 3,4, mutta se ei ilmeisesti ole lääkärien mielestä liian vähän, kun raja on 3,5 (vähän vaihtelee). Mulla on myös munuaisen reniini alle normaalin. Se on muiden muassa suolatasapainoon vaikuttava.

Minä kun en ole voinut nyt pakkasella harrastaa tarpeeksi rankkoja toimia ulkona säännöllisesti, niin nyt tulen taas kipeäksi lihaksistani helposti. Kävin äsken 1,5 km sauvakävelyllä (sehän on kevyttä hommaa). Ihmetyttää taas pulssin nousu pienessä ylämäessä 120:een, ja oli kuin tervan juontia tuo lenkki (lepopulssi n. 57-62). Verenpaine on vähän koholla 10 min lenkin jälkeen, kun se yleensä mieluummin laskee siinä vaiheessa. Tekeeköhän sitä se tyroksiini, jota nyt käytän? Tyroksiinin käytön jälkeen on joku asia mennyt huonompaan suuntaan ja vain pari asiaa hyvään. Olen vähän yli 2 kk käyttänyt ja mietin että pitäisiköhän lopettaa. Täytyy kuitenkin mennä otattamaan kokeet ennen kuin päätän. Tietää että ovatko arvot menneet huonompaan suuntaan. Olin niin toivonut, että monet pienet häikät korjaantuisivat tyroksiinilla. Sen tähden lääkärikin antoi sitä.

Aamulla käyntiin lähtö on mennyt huonommaksi ja maha. Olisikohan niin, että jos lisämunuaiset ovat uupuneet, niin T4 ei muutu tarpeeksi T3:ksi. En raaski mittauttaa kuin TSH:n, kun ne ovat hirveän kalliita ja kunnallisesta saan kokeen vasta huhtikuussa.

Itse epäilen korkeintaan omenan kuoria, koska en käytä paljon ostovihanneksia (omia marjoja esim.). Kun kuorin omenat, voisikohan jäämiä tulla silti käsistä liikaa?

Sulla on selviä hermo-lihashäiriöitä. Eihän sulla ole pahoja ummetuksia? Suolen lamaa voi johtua kaliumin puutteesta veriplasmassa. Ethän sinä käytä diureettia, jolloin menettäisit kaliumia munuaisissa?

Me oomme tällaisia "vaikeita tapauksia", joita lääkärit eivät tutki kokonaisuuksina eivätkä oikein usko oireita. Onneksi mulla on ollut syksy aika hyvää varsinkin loppusyksystä, mutta nyt on taas vähän huonompi. Itse en vain aina haluaisi uskoa, että taasko sitä ollaan hunossa jamassa.

Mutta jospa sittenkin kaikki johtuu jostain viruksesta joka jyllää esim. hermostossa. Eikös ne jotkut herpesviruksetkin jää hermostoon ja mikä se nyt on se vyöruusu (vesirokko?). Itse pelkään sairastaneeni mononukleoosin 80-luvulla, mutta siitä ei ole mitään todistetta. Ihmisten oireet tänä talvena ovat samankaltaisia kuin silloin 80-luvun alkupuolella oli hyvin monilla. Voisiko niillä, joilla silloin oli ollut sama virus kuin nyt on liikkeellä, virus aktivoitua uudelleen uusintainfektiossa?

Kun lukee näitä keskustelupalstoja, niin tulee mieleen, että voi voi, saako nyt taas uudet sukupolvet saman riesan, jota olen itse läpikäynyt. Toivottavasti ihmisillä on hyvä vastustuskyky. Mutta sellaista se taitaa olla - elämä.

Siksi sanon, eläkää terveellisesti, välttäkää lisäaineita.

Lue lisää

http://www.finnmsm.fi/fibromyalgia2.htm

Kaikkea sopii epäillä..;)

Hyponen kirjoitti:

http://www.finnmsm.fi/fibromyalgia2.htm

Kaikkea sopii epäillä..;)

jutusta. Se pitää lukea ajatuksen kanssa, nyt vain vilkuilin. Oli mm. jotain ihme juttuja dimetyylisulfoksidista ym.

Siinä puhuttiin myös siitä fibromyalgiasta. Onneksi sitä ei ole minulla. Mulla ei ole sellaisia kipupisteitä kuin siinä pitäisi olla. No, on joskus lavoissa kipeää, kun hierotaan. Jostain sahauksista tms. tulee. Lääkäri kokeili kerran multa, eikä ollut kipupisteitä. Vai olivatkohan niin juntturassa, että eivät edes tunteneet mitään?

Tänään on sitten semmoinen päivä, että rytmi heittää ja maha temppuilee. Hankin semmoisen lenkkeilyrannekkeen ja vyön, joilla voi mitata pulssia. Tänään se on ollut mulla lenkin jälkeen päällä. Välillä se huutaa, kun pulssi on säädettyjen rajojen ulkopuolella. Se käy hetkellisesti muutamaksi sekunniksi laskennallisesti yli 200:ssa, mutta kun tunnustelee ranteesta, niin ei se niin nopea ole. Oiskohan niin, että tuntoelin tunnistaa myös sydämen säätelykeskuksen impulssit, jotka sattuvat olemaan silloin niin nopeat, mutta että sydänlihas supistuu vain joidenkin impulssien mukaan. Äsken oli sitten taas vähän aikaa alinopeutta, jotain n. 40. Nää kun ovat niin lyhytaikaisia, niin ei niistä varmaan tarvitse huolestua.

Here again kirjoitti:

En tiedä olenko ihan tyypillisimpiä tapauksia tämän aihepiirin tapausjoukossa. Oloni oli pari vuotta sitten todellisessa aallonpohjassa, mutta hitaasti kohentunut. Sokerini ja myös Na/K suhde on mainittu normaaleiksi. Kuitenkin olen kokenut joskus vartaansa vailla olevaa lihasheikkoutta ja kipua ihan kohtuullisten työrupeamien jäljiltä. Nyt pohkeissani temmeltää kummallinen elohiiri (jo heinäkuusta alkaen). Mitään ei tunnu, mutta näkyy voimakkaasti. Lääkäri arveli "kaliumin karanneen". Kokeet osoittavat toisin, mutta liittyisikö tämä nyt insuliinin korostuneeseen aktiivisuuteen. Jaloissa on joskus ollut paikallisia, hetkellisiä tuntopuutoksiakin ja myös voimakkaita kosketus-harha-aistimuksia. Nyt on siinä suhteessa rauhallisempaa.
Luin kirjan myrkkykasveista. Moni kasvi aiheuttaa juuri tämäntapaista! Olisiko jossakin ruoka-aineessa epäpuhtauksina jotakin....?

Lue lisää

Aina tekee mieli vähän paikata. Myrkkykasvikirja on aivan uusi, tekijänä Paarlahti. Kiinnittyi huomio siihen, että monet myrkylliset kasvit aiheuttavat nimenomaan kaliumin katoa elimistöstä. Minun kohdallani se voisi olla ns. paratiisiomena (marjaomeniin luettava). Minulla on paljon siitä tehtyä sosetta ja mehua. Se on melko voimakas diureetti.
Tässä tuli nyt puhuttua kaliumista vähän toisesta näkökulmasta. Kaliumin meno soluihin insuliinin välittämänä ja toisena K:n kato elimistöstä myrkytyksen takia.
Minulla on sellainen yleiskuva, että ihmisellä on suht rajallinen määrä oireita. Aiheuttajat sensijaan voivat olla hyvin moninaisia. Syiden ja seurausten yhteenliittäminen on salapoliisityötä.

hävinnyt? kirjoitti:

Minä epäilen, että joillakin on geeneissä sellainen heikkous, että se kalium karkaa soluihin kohtausmaisesti. Siihen liittyy pH:n säätelyhäiriö. Mullakin on ollut joskus kummallisia lihasheikkouksia. Viimeksi mulla oli kalium normaali, se on ollut joskus 3,5 ja 3,4, mutta se ei ilmeisesti ole lääkärien mielestä liian vähän, kun raja on 3,5 (vähän vaihtelee). Mulla on myös munuaisen reniini alle normaalin. Se on muiden muassa suolatasapainoon vaikuttava.

Minä kun en ole voinut nyt pakkasella harrastaa tarpeeksi rankkoja toimia ulkona säännöllisesti, niin nyt tulen taas kipeäksi lihaksistani helposti. Kävin äsken 1,5 km sauvakävelyllä (sehän on kevyttä hommaa). Ihmetyttää taas pulssin nousu pienessä ylämäessä 120:een, ja oli kuin tervan juontia tuo lenkki (lepopulssi n. 57-62). Verenpaine on vähän koholla 10 min lenkin jälkeen, kun se yleensä mieluummin laskee siinä vaiheessa. Tekeeköhän sitä se tyroksiini, jota nyt käytän? Tyroksiinin käytön jälkeen on joku asia mennyt huonompaan suuntaan ja vain pari asiaa hyvään. Olen vähän yli 2 kk käyttänyt ja mietin että pitäisiköhän lopettaa. Täytyy kuitenkin mennä otattamaan kokeet ennen kuin päätän. Tietää että ovatko arvot menneet huonompaan suuntaan. Olin niin toivonut, että monet pienet häikät korjaantuisivat tyroksiinilla. Sen tähden lääkärikin antoi sitä.

Aamulla käyntiin lähtö on mennyt huonommaksi ja maha. Olisikohan niin, että jos lisämunuaiset ovat uupuneet, niin T4 ei muutu tarpeeksi T3:ksi. En raaski mittauttaa kuin TSH:n, kun ne ovat hirveän kalliita ja kunnallisesta saan kokeen vasta huhtikuussa.

Itse epäilen korkeintaan omenan kuoria, koska en käytä paljon ostovihanneksia (omia marjoja esim.). Kun kuorin omenat, voisikohan jäämiä tulla silti käsistä liikaa?

Sulla on selviä hermo-lihashäiriöitä. Eihän sulla ole pahoja ummetuksia? Suolen lamaa voi johtua kaliumin puutteesta veriplasmassa. Ethän sinä käytä diureettia, jolloin menettäisit kaliumia munuaisissa?

Me oomme tällaisia "vaikeita tapauksia", joita lääkärit eivät tutki kokonaisuuksina eivätkä oikein usko oireita. Onneksi mulla on ollut syksy aika hyvää varsinkin loppusyksystä, mutta nyt on taas vähän huonompi. Itse en vain aina haluaisi uskoa, että taasko sitä ollaan hunossa jamassa.

Mutta jospa sittenkin kaikki johtuu jostain viruksesta joka jyllää esim. hermostossa. Eikös ne jotkut herpesviruksetkin jää hermostoon ja mikä se nyt on se vyöruusu (vesirokko?). Itse pelkään sairastaneeni mononukleoosin 80-luvulla, mutta siitä ei ole mitään todistetta. Ihmisten oireet tänä talvena ovat samankaltaisia kuin silloin 80-luvun alkupuolella oli hyvin monilla. Voisiko niillä, joilla silloin oli ollut sama virus kuin nyt on liikkeellä, virus aktivoitua uudelleen uusintainfektiossa?

Kun lukee näitä keskustelupalstoja, niin tulee mieleen, että voi voi, saako nyt taas uudet sukupolvet saman riesan, jota olen itse läpikäynyt. Toivottavasti ihmisillä on hyvä vastustuskyky. Mutta sellaista se taitaa olla - elämä.

Siksi sanon, eläkää terveellisesti, välttäkää lisäaineita.

Lue lisää

Olen onnellisessa asemassa sikäli, etten käytä mitään lääkkeitä. Suolistokin pelaa säännöllisesti. Siksi ihmettelenkin ja myös epäilen lääkärin kaliumpäätelmää. Pohkeet kuitenkin elävät omaa salattua elämäänsä.