Oltiin amiksessa samaan aikaan, vuos tais olla 2001-2002.. Ihastuin ja ku yritin ottaa yhteyttä, sain kuulla et oot varattu.. Ei siinä mitään.. Ei sellasiin sotkeuduta.
Sit kävi niin hassusti et tavattiin viime elokuussa ja eksyttiin vielä samoille jatkoille yhteisen tutun luo.. Oli hauskaa, sattu ja tapahtu..:) seuraavana aamuna ku heräsin, et ollu enää vieres.. ajattelin "ei se mitään, näitä sattuu..". mut sitten, illalla kotona etsin käsilaukustani jotain ja satuin löytämään sieltä lapun.. se oli sulta:) ja siinä oli sun numero.. siitä se sitten läks.. nähtiin paljon, mitä töiltä ehdittiin.. ja ihastus muuttu tykästymiseks.. mut sitten.. mie en enää kestäny "pelkkää" tapailua.. tahdoin siis seurustella.. yritin selvittää asioita, kysellä siulta vaikka sun mitä, mut vastauksia en saanu.. nyt sit loukkasit ittes, en saanu sinuu muutamaan päivään kiinni ja sit ku ilmotit itestäs, olin suunnattoman helpottunu.. ettei sulle ollu sattunu sen pahempaa. kuitenkin miulla rupes nousemaan suuttumus päälle.. olin varmaan viimenen joka sai tietää siun tapaturmasta ja mitä sitä kolmeen päivään mitään vastaamaan.. sit siusta ei oikeestaan kuulunutkaan.. ja kun taas yritin selvittää asioita niin en saanu vastauksia.. kunnes olin palauttamassa siulle lahjoja jotka siulta olin saanu.. no.. sit sinä väität ettei minua kiinnosta ja sie yrität jotenki jaksaa sen loukkaantumisen kanssa.. annoin sit siulle mietittävää.. mut mieli muuttui ku näin siut, helpotan siun tilannetta niin ei tarvitse miettiä mitään turhaa.. ei siinä mitään pahaa ole, tottakai pitää ystävien kans olla.. mut miulla ei sitten olekaan niin väliä? miulle ei tarvitse ilmotella itsestään, saatikka sitten nähdä, kun ethän sie siihen kyennyt.. (jos en muistanu kertoa, niin olen allerginen p**kapuheelle). sitten mie lopetin tän tapailun. se oli vaan siinä että sie et enää osoittanu kiinnostusta ja varsinkaan arvostusta minuu kohtaan.
nyt tuntuu kauhean pahalta.. koska rakastan sinua ja oot mun mielessä koko ajan.. haluisin siun kainaloon ja olla vaan lähekkäin.. en mie vieläkään halua mitään muuta niin paljoa kuin olla siun kanssa..
siulle se taitaa olla kuitenkin ihan sama koska miehän tän päätöksen tein ja mie satutin jos edes satutin.. kaikkea hyvää siulle elämässä eteenpäin..
Sit kävi niin hassusti et tavattiin viime elokuussa ja eksyttiin vielä samoille jatkoille yhteisen tutun luo.. Oli hauskaa, sattu ja tapahtu..:) seuraavana aamuna ku heräsin, et ollu enää vieres.. ajattelin "ei se mitään, näitä sattuu..". mut sitten, illalla kotona etsin käsilaukustani jotain ja satuin löytämään sieltä lapun.. se oli sulta:) ja siinä oli sun numero.. siitä se sitten läks.. nähtiin paljon, mitä töiltä ehdittiin.. ja ihastus muuttu tykästymiseks.. mut sitten.. mie en enää kestäny "pelkkää" tapailua.. tahdoin siis seurustella.. yritin selvittää asioita, kysellä siulta vaikka sun mitä, mut vastauksia en saanu.. nyt sit loukkasit ittes, en saanu sinuu muutamaan päivään kiinni ja sit ku ilmotit itestäs, olin suunnattoman helpottunu.. ettei sulle ollu sattunu sen pahempaa. kuitenkin miulla rupes nousemaan suuttumus päälle.. olin varmaan viimenen joka sai tietää siun tapaturmasta ja mitä sitä kolmeen päivään mitään vastaamaan.. sit siusta ei oikeestaan kuulunutkaan.. ja kun taas yritin selvittää asioita niin en saanu vastauksia.. kunnes olin palauttamassa siulle lahjoja jotka siulta olin saanu.. no.. sit sinä väität ettei minua kiinnosta ja sie yrität jotenki jaksaa sen loukkaantumisen kanssa.. annoin sit siulle mietittävää.. mut mieli muuttui ku näin siut, helpotan siun tilannetta niin ei tarvitse miettiä mitään turhaa.. ei siinä mitään pahaa ole, tottakai pitää ystävien kans olla.. mut miulla ei sitten olekaan niin väliä? miulle ei tarvitse ilmotella itsestään, saatikka sitten nähdä, kun ethän sie siihen kyennyt.. (jos en muistanu kertoa, niin olen allerginen p**kapuheelle). sitten mie lopetin tän tapailun. se oli vaan siinä että sie et enää osoittanu kiinnostusta ja varsinkaan arvostusta minuu kohtaan.
nyt tuntuu kauhean pahalta.. koska rakastan sinua ja oot mun mielessä koko ajan.. haluisin siun kainaloon ja olla vaan lähekkäin.. en mie vieläkään halua mitään muuta niin paljoa kuin olla siun kanssa..
siulle se taitaa olla kuitenkin ihan sama koska miehän tän päätöksen tein ja mie satutin jos edes satutin.. kaikkea hyvää siulle elämässä eteenpäin..
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.