Juuri Hän pitää erillään kahdenlaiset vedet. Toinen on makea, janoisia virkistävä vesi, toinen taas suolainen ja katkera, ja kummankin välille Hän on asettanut aitauksen ja ylipääsemättömän esteen. (Quran25:53)
AL-FURKAN
kp3Mam
10389
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ei ole sitten tiennyt murtovedestä mitään:)
>Juuri Hän pitää erillään kahdenlaiset vedet. Toinen on makea, janoisia virkistävä vesi, toinen taas suolainen ja katkera, ja kummankin välille Hän on asettanut aitauksen ja ylipääsemättömän esteen.
...
JA lukemani oli täyttä soopaa. Sanoinhan ettei tuon keksijä tiennyt mitään murtovedestä!
"Ne, jotka taistelevat Allahia ja Hänen lähettilästään vastaan ja
kiirehtivät tekemään pahaa, saavat palkkansa: heidät surmataan, naulitaan ristiin tai
heidän kätensä ja jalkansa hakataan poikki ristikkäin tai heidät karkotetaan maasta.
Tämä on heidän häpeänsä tässä maailmassa, ja tuonpuoleisessa heitä odottaa ankara
rangaistus." (suura 5:33)
että kafiiria pelottaa muhamettilainen harhaoppi? Kafiirihan ei olisi kafiiri, jos uskoisi tuota harhaoppista tekstiä:)
Me olemme Jumalasta. Joka tuntee Jumalan, kuuntelee meitä, mutta joka ei ole Jumalasta, se ei meitä kuuntele. Tästä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen. I. Joh. 4
:)
pöllön suura-paha kurki
TEMATIIKKAAAAAAAAAAAAAAAAAA
nELIÖ OLLA KOMLIO JOS ALLAHI NIIN SANNOO!
Sokea ja näkevä eivät ole toistensa kaltaisia, eivätkä ne, jotka uskovat ja tekevät hyvää, ole pahantekijän kaltaisia. Vähäistä on vaarinottonne.
59. Totisesti, hetki tulee, siitä ei ole epäilystä, mutta useimmat ihmiset eivät usko.
60. Teidän Herranne sanoo: »Kutsukaa Minua, Minä vastaan teille; totisesti, ne, jotka ovat liian ylpeitä palvelemaan Minua, joutuvat pian masennettuina helvettiin.»
61. Jumala teille loi yön levoksi ja päivän silmienne valoksi, totisesti on Jumala ihmisille armollinen, mutta useimmat ihmiset ovat kiittämättömiä.
62. Tämä on Jumala, teidän Herranne, kaiken Luoja; ei ole muuta jumalaa kuin Hän. Miksi siis käännytte Hänestä pois?
63. Niin hylkäsivät Hänet myös ne, jotka kielsivät Jumalan ilmoitukset.
64. Jumala loi maan leposijaksenne ja taivaan sille katokseksi; Hän antoi teille muodon, teki muotonne kauniiksi ja jakeli teille hyvyyttä. Tämä on Jumala, teidän Herranne; siunattu on siis Jumala, maailmojen valtias.
65. Hän on elävä, ei ole muuta Jumalaa kuin Hän. Kutsukaa siis Häntä, ollen Hänelle vilpittömiä ja kuuliaisia. Ylistys olkoon Jumalalle, maailmojen valtiaalle.
66. Sano: »Minua on kielletty palvelemasta niitä, joita te Jumalan ohella avuksi huudatte, koska Herra on antanut minulle selvät todistukset ja olen saanut käskyn alistua koko maailman Herran tahtoon.» (Ghaafir Suura)
nELIÖ on komlio jos allahi niin sanoo!
-muulin suuraa,tematiikka(paha kurki)
-kafferin loitsu yössä
http://www.cc.jyu.fi/~hemavais/kalevala/vaiski.htm
Onko tama suomalaisten oma juttu?Miksi te yrittaa ottaa meidan arabien jumala kun teilla omiakin satukirjoja?
001 Vaka vanha Väinämöinen otti ruskean orihin,
002 pani varsan valjahisin, ruskean re'en etehen;
003 itse reuoikse rekehen, kohennaikse korjahansa.
004 Laski virkkua vitsalla, helähytti helmisvyöllä;
005 virkku juoksi, matka joutui, reki vieri, tie lyheni,
006 jalas koivuinen kolasi, vemmel piukki pihlajainen.
007 Ajavi karettelevi. Ajoi soita, ajoi maita,
008 ajoi aavoja ahoja. Kulki päivän, kulki toisen,
009 niin päivällä kolmannella tuli pitkän sillan päähän,
010 Kalevalan kankahalle, Osmon pellon pientarelle.
011 Siinä tuon sanoiksi virkki, itse lausui ja pakisi:
012 "Syö, susi, unennäkijä, tapa, tauti, lappalainen!
013 Sanoi ei saavani kotihin enämpi elävin silmin
014 sinä ilmoisna ikänä, kuuna kullan valkeana
015 näille Väinölän ahoille, Kalevalan kankahille."
016 Siitä vanha Väinämöinen laulelevi, taitelevi:
017 lauloi kuusen kukkalatvan, kukkalatvan, kultalehvän;
018 latvan työnti taivahalle, puhki pilvien kohotti,
019 lehvät ilmoille levitti, halki taivahan hajotti.
020 Laulelevi, taitelevi: lauloi kuun kumottamahan
021 kultalatva-kuusosehen, lauloi oksillen otavan.
022 Ajavi karettelevi kohti kullaista kotia,
023 alla päin, pahoilla mielin, kaiken kallella kypärin,
024 kun oli seppo Ilmarisen, takojan iän-ikuisen,
025 luvannut lunastimeksi, oman päänsä päästimeksi
026 pimeähän Pohjolahan, summahan Sariolahan.
027 Jop' on seisottui oronen Osmon uuen pellon päähän.
028 Siitä vanha Väinämöinen päätä korjasta kohotti:
029 kuuluvi pajasta pauke, hilke hiilihuonehesta.
030 Vaka vanha Väinämöinen itse pistihe pajahan.
031 Siell' on seppo Ilmarinen: takoa taputtelevi.
032 Sanoi seppo Ilmarinen: "Oi sie vanha Väinämöinen!
033 Miss' olet viikon viipynynnä, kaiken aikasi asunut?"
034 Vaka vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki:
035 "Tuoll' olen viikon viipynynnä, kaiken aikani elellyt
036 pimeässä Pohjolassa, summassa Sariolassa,
037 liukunut Lapin lauilla, tietomiesten tienohilla."
038 Siitä seppo Ilmarinen sanan virkkoi, noin nimesi:
039 "Oi sie vanha Väinämöinen, tietäjä iän-ikuinen!
040 Mitä lausut matkoiltasi tultua kotituville?"
041 Virkki vanha Väinämöinen: "Äijä on mulla lausumista:
042 onp' on neiti Pohjolassa, impi kylmässä kylässä,
043 jok' ei suostu sulhosihin, mielly miehi'in hyvihin.
044 Kiitti puoli Pohjan maata, kun onpi kovin korea:
045 kuuhut paistoi kulmaluilta, päivä rinnoilta risotti,
046 otavainen olkapäiltä, seitsentähtinen selältä.
047 "Sinä, seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen,
048 lähe neittä noutamahan, päätä kassa katsomahan!
049 Kun saatat takoa sammon, kirjokannen kirjaella,
050 niin saat neion palkastasi, työstäsi tytön ihanan."
051 Sanoi seppo Ilmarinen: "Ohoh vanha Väinämöinen!
052 Joko sie minut lupasit pimeähän Pohjolahan
053 oman pääsi päästimeksi, itsesi lunastimeksi?
054 En sinä pitkänä ikänä, kuuna kullan valkeana
055 lähe Pohjolan tuville, Sariolan salvoksille,
056 miesten syöjille sijoille, urosten upottajille."
057 Siitä vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki:
058 "Viel' on kumma toinen kumma: onp' on kuusi
059 kukkalatva,
060 kukkalatva, kultalehvä, Osmon pellon pientarella;
061 kuuhut latvassa kumotti, oksilla otava seisoi."
062 Sanoi seppo Ilmarinen: "En usko toeksi tuota,
063 kun en käyne katsomahan, nähne näillä silmilläni."
064 Sanoi vanha Väinämöinen: "Kun et usko kuitenkana,
065 lähtekämme katsomahan, onko totta vai valetta!"
066 Lähettihin katsomahan tuota kuusta kukkapäätä,
067 yksi vanha Väinämöinen, toinen seppo Ilmarinen.
068 Sitte tuonne tultuansa Osmon pellon pientarelle
069 seppo seisovi likellä, uutta kuusta kummeksivi,
070 kun oli oksilla otava, kuuhut kuusen latvasessa.
071 Siinä vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki:
072 "Nyt sinä, seppo veikkoseni, nouse kuuta noutamahan,
073 otavaista ottamahan kultalatva-kuusosesta!"
074 Siitä seppo Ilmarinen nousi puuhun korkealle,
075 ylähäksi taivahalle, nousi kuuta noutamahan,
076 otavaista ottamahan kultalatva-kuusosesta.
077 Virkki kuusi kukkalatva, lausui lakkapää petäjä:
078 "Voipa miestä mieletöintä, äkkioutoa urosta!
079 Nousit, outo, oksilleni, lapsen-mieli, latvahani
080 kuvakuun on nouantahan, valetähtyen varahan!"
081 Silloin vanha Väinämöinen lauloa hyrähtelevi:
082 lauloi tuulen tuppurihin, ilman raivohon rakenti;
083 sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella:
084 "Ota, tuuli, purtehesi, ahava, venosehesi
085 vieä vieretelläksesi pimeähän Pohjolahan!"
086 Nousi tuuli tuppurihin, ilma raivohon rakentui,
087 otti seppo Ilmarisen vieä viiletelläksensä
088 pimeähän Pohjolahan, summahan Sariolahan.
089 Siinä seppo Ilmarinen jopa kulki jotta joutui!
090 Kulki tuulen tietä myöten, ahavan ratoa myöten,
091 yli kuun, alatse päivän, otavaisten olkapäitse;
092 päätyi Pohjolan pihalle, Sariolan saunatielle,
093 eikä häntä koirat kuullut eikä haukkujat havainnut.
094 Louhi, Pohjolan emäntä, Pohjan akka harvahammas
095 tuop' on päätyvi pihalle. Itse ennätti sanoa:
096 "Mi sinä lienet miehiäsi ja kuka urohiasi?
097 Tulit tänne tuulen tietä, ahavan rekiratoa,
098 eikä koirat kohti hauku, villahännät virkkaele!"
099 Sanoi seppo Ilmarinen: "En mä tänne tullutkana
100 kylän koirien kuluiksi, villahäntien vihoiksi,
101 näillen ouoillen oville, veräjille vierahille."
102 Siitä Pohjolan emäntä tutkaeli tullehelta:
103 "Oletko tullut tuntemahan, kuulemahan, tietämähän
104 tuota seppo Ilmarista, takojata taitavinta?
105 Jo on viikon vuotettuna sekä kauan kaivattuna
106 näille Pohjolan perille uuen sammon laaintahan."