VINKKEJÄ PANIIKIN HALLINTAAN

10 sääntöä paniikista selviytymiseksi:

1. Tunteet ovat normaaleja kehon reaktioita - liioiteltuina
2. Ne eivät ole vaarallisia - vain harmillisia.
3. Älä lisää pelottavia ajatuksia - kielteiset, epämukavat seuraukset.
4. Kuvaile mitä TAPAHTUU - huomaa: ei mitä pelkäät, että SAATTAISI tapahtua.
5. Odota pelon häviämistä. Älä taistele vastaan tai pakene - hyväksy se.
6. Huomaa kun pelko häviää - kun lakkaat lisäämästä pelottavia ajatuksia, se häviää itsestään.
7. Se on tilaisuus edistyä - käytä se oppiaksesi selviytymistä - opi kasvamaan.
8. Ajattele kehitystä tähän hetkeen asti vaikeuksista huolimatta - ajattele kuinka tyytyväiseksi tulet kun onnistut tällä kertaa.
9. Kun alat voida paremmin, katsele ympärillesi ja ryhdy suunnittelemaan mitä tekisit seuraavaksi.
10. Kun olet valmis jatkamaan, aloita helpolla, rennolla tavalla. Ei ole mitään tarvetta yrittää liikaa tai kiirehtiä.


ps. nämä ovat vielä hiukan pidemmässäkin muodossa lauseina. Voin panna tämän perään nekin toiseksi viestiksi.

15 selviytymisvinkkiä

1. Muuta "Mitä jos?" kysymykseksi "Mitä/Entä sitten?"
2. Pysy läsnäolevassa hetkessä.
3. Älä arvostele tunteitasi.
4. Ajatukset ja tunteet EIVÄT ole toimintoja.
5. Mitä sellaista kerron itselleni, mikä pelottaa minua?
6. Olen sitä mitä kerron itselleni.
7. Mitä enemmän teen, sitä enemmän voin tehdä.
8. Olen tehnyt sen ennenkin, OSAAN tehdä sen uudelleen.
9. Olen sama henkilö, tässä tai turvallisessa paikassa.
10. Osaan käsitellä tämän, mitään kauheaa ei tapahdu.
11. Tunne on ahdistava, EI vaarallinen.
12. Todellisuudessa tässä ei ole mitään, mikä voisi vahingoittaa minua.
13. Levottomuus vain voi nousta niin korkealle ja sitten se tulee alas.
14. HIDASTA TAHTIA.
15. Hengitä hitaasti ja syvään.


ps. pari jatkoviestiä näihin seuraa yksi muu, mutta hetkonen, pieni breikki:)

20 tapaa hallita stressiä

1. Pura pois stressisi.
2. Juttele jollekulle, johon luotat.
3. Opi hyväksymään se, mitä et voi muuttaa.
4. Vältä itselääkintää.
5. Nuku riittävästi ladataksesi akkujasi.
6. Varaa aikaa leikkiin, pelaamiseen...
7. Tee jotain toisten hyväksi.
8. Ota asia kerrallaan.
9. Ole samaa mieltä jonkun kanssa
10. Hallitse aikaasi paremmin.
11. Suunnittele etukäteen.
12. Jos olet sairas, älä yritä jatkaa kuin olisit terve.
13. Kehittele harrastus.
14. Vastaus on itselläsi.
15. Syö järkevästi, harrasta liikuntaa.
16. Muista rentoutua, älä sirrä sitä aina eteenpäin.
17. Älä pelkää sanoa "ei".
18. Tunnista milloin olet väsynyt ja tee sille jotain.
19. Jaa vastuuta toisille.
20. Ole realisti täydellisyyden tavoittelun suhteen.


.. no niin, siinähän niitä oli.

joku jottai. Eihän ollu uutta paljon? Minulle tuo asteikolla mittaaminen ainakin. Ei ole tullunna mieleen mittatikut tilanteissa :) Muutenkaan ole mikään matikkapää, näitä aakkosia miluummin näpyttelen peräkkäin.

Siis onko noista mitä hyötyä? Oletteko kokeilleet? Lähinnä sitä, että antaa kohtauksen tulla vaan.
Ei tämä niin haudanvakava asia ole. huumori auttaa myös.
Tuttavani kertoi esimerkin vuosikymmenten takaa, kun tästä ei mitään tiedetty. Eräs mies, jolla kovasti käsien vapinaa, oli ojentanut kätensä ja sanonut toisille "Katsokaa nyt ihmeessä miten hirveesti mun kädet tärisee." Se oli loppunu siihen paikkaan. Tästähän käytännön tasolla lienee kyse.

Aika paljon on sellaista jota on aina jostakin lukenut, mutta tässä ne ovat mielestäni hyvin tiivistetty, ja itse ainakin aion kopioida nuo ja lukea kuin mantraa päivittäin.Eiköhän ala alitajuntaan jossain vaiheessa iskostua. Tuo asteikko on minullekin uusi juttu. Tänään olen ollut reisussa koko päivän, kun pojalla oli jäkismatsi vieraalla paikkakunnalla. Arvioisin että paniikkia ollut koko päivän vaihdellen asteikolla 3-5... ei siis mitään järisyttävää, mutta epämiellyttävää kuitenkin, jos 0- tila on normaali. Myös tuo vakuuttelu, ettei paniikki ole vaarallista, ei vieläkään yli 20 vuoden jälkeen ole mennyt jakeluun. Aina se yhtä kauhealta tuntuu. Toivon mukaan joskus mummoiässä alkaisi helpottaa, tai sitten ei, nyt jo pelottaa että mitä sitten kun vaihtarit alkaa ja tää paniikki jos vielä peikkoilee rinnalla.

Mutta kyllä tästä selvitään, on tähänkin asti selvitty :-)

Etälukion psykologiajakson: Yksilöllinen psyyke. Siinä oli mielestäni hyvin selkeästi selitetty tää pelkoreaktio. Olen myös itse oivaltanut sen jo aiemmin. (olen lukenut paljon näistä). Nyt en täällä kirjoittele siksi, että itsellä ongelmana tämä, vaan on jo tutuilla, sukulaisilla jne.

Pelkoreaktiota selitettiin näin. Esim.(kuvina oli) jos näkee oksankarahkan metsässä kävellessä, niin joillakin (siis meikäläisillä) se pelkoreaktio menee suoraan mantelitumakkeeseen aiheuttaen "pakene tai taistele" reaktion. Impulssit eivät siis ehdi näkökeskuksen kautta aivojen käsiteltäviksi, jolloin voisi ehtiä harkita kuinka toimia tai mikä tilanne todellisuudessa on. Ja mantelitumakkeessa (tietääkseni) sijaitsevat myös tunteet, jonkinsorttiset ainakin.
Ohjelmassa sanottiin, että näistä neurobiologisista jutuista ei vielä paljon tiedetä edes. Eri asioita voi tapahtua ympäri aivoja ja jyrkkä jako "tunne- ja järkipuoleen" siis oikea/vasen puolisko on väärä.

Tämän mielessä pitäen, miksi emme soisi itsellemme ja toisille lääkehoitoa, jos sillä voidaan tuota prosessia avittaa normaalimmaksi. Kun sen näin tajuan, minulla ei ole vaivassani mitään hävettävää. Ihmiset vaan ovat erilaisia ja saavat ollakin :)