Heip! Lueskelin jostain, olikohan Piltin vai Nestleen lähettämästä opuksesta, että 8 kk ikä saattaa olla vauvalle vaikea ikä.. vierastamisen lisäksi moni asia pelottaa ja tuntuu vaikealta eikä mikään kelpaa jne. Itse en ole moisesta koskaan kuulutkaan ja ajattelinkin kysellä teiltä muilta että onko näin todella? Miten lapsenne ovat käyttäytyneet ja miten olette mahdollisesti näitä "oikkuja" käsitelleet? Kiitos asiallisista vastauksista etukäteen :)
8 kk vaikea ikä???
Onko sellaista?
6952
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
minkäänlaisia ongelmia, ainut on hampaiden tulosta johtuva kitinä, vierastamiset olleet jo ennen tuota 8kk ikää. Neljälasta ja nuorinkin jo 88kk iän ylittänyt ongelmitta :)
=) =)
Ajoittuu yleensä 8-10 kk:n ikään. Lapsi tajuaa oman erillisyytensä: äiti on äiti ja vauva on vauva. Se on aika pelottavaa, kun huomaa, että on yksin ja äiti ei aina olekaan lähellä. Lapsi voi vierastaa, pelkää jättää äitiä pois näköetäisyydeltä ettei se katoa... nukahtaminen voi olla erityisen vaikeaa, koska uni tuntuu lopulliselta erolta. Yöheräilyt ovat tavanomaisia samasta syystä.
Meillä poika oli erityisen vaativa 7,5-kuiseksi asti, ei viihtynyt hetkeä yksin ja tosi vähäuninen. 7,5-kuisena oppi ryömiin ja silloin helpotti, kun pääsi itse katseleen paikkoja ja viihdyttään itseensä. Meillä poika toisaalta roikkui iholla paljon, mutta toisaalta myös jätti minut yksin ja lähti ettiin toisesta huoneesta parempaa tekemistä, että mamma sai mennä perässä... Ihmeellistä oli, että ei saanut paniikkia, vaikka menin jonnekin, vaan tajusi lähteä etsimään muista huoneesta ja jos ei heti löytänyt, etsi seuraavasta. Ei itkenyt koskaan perään, kun jäi isänsä kanssa. Sanoi neuvolatäti, että on saanut kasvaa niin turvallisesti, että luottaa, että äiti ei jätä (mies aina töissä ja suku kaukana, joten ei ollut hoitoapuja ja alle vuoden ikään mennessä oli ollut max 10 h erossa äidistä).
Nyt isompana kyllä itkee mamman perään kun vaikka vain roskat vien.
mutta sitä helpotti, kun otettiin poika meidän väliin nukkumaan. Sen jälkeen heräsi vain pari kertaa yössä tuttia hamuamaan.
Meillä tyttö, nyt 11kk, sai minut kääntymään neuvola-tädin puoleen 8kk "ikä-kriisin" takia.Tyttö oli syntymästään saakka helppo kuin mikä,oikein unelma-vauva!2 viikon ikäisenä veti jo 12 tunnin yö unet putkeen.Ei turhia kitissy eikä vierastanut ketään.Tyttö muuttui 8kk ikäisenä kuin olisi napista painanut.En saanut häntä nukkumaan, huusi vain sängyssä naama punaisena,ei suostunut syömään kunnolla,oppi räkimään ruoan ulos suusta.Häntä ei voinut jättää hetkeksikään yksin,roikku jatkuvasti housun lahkeessa ja halusi syliin.Neuvolassa tyynnyteltiin että kyllä se menee ohi, ja niinhän se meni.Huoli oli kova ja kyllä sitä ehti jo leimata itsensä epäonnistuneeksi äidiksi monta kertaa.Joten voimia vaan jos 8kk kriisi pääsee iskemään!
Meillä nukuttiin 0-6kk asti 10-12 tunnin yöunet heräämättä. 6-8kk heräiltiin satunnaisesti. Nyt sitten 8-9kk iässä ei muuta öisin tehdäkään kuin huudeta tissin perään eli herätään jopa 5-6 kertaa yön aikana, vaikka syötetään kunnolla ennen nukuttamista.
Käy motorisesti niin kierroksilla, että nukkuminen on muutenkin hankalaa. Nousee siis vähän väliä pystyyn, istumaan tai seisomaan ja tietty herää sitten siihen.
Unipussi on vähän helpottanut tilannetta, mutta aika raskas vaihe tämä ikä ainakin meillä on. Tuntuu, ettei itse saa levättyä ollenkaan ja päivät menee ihan sumussa.