Tanskalainen fyysikko Rasmus Bjork on keksinyt syyn sille, mikseivät muukalaiset ole löytäneet meitä: heillä ei ole ollut tarpeeksi aikaa! Bjork julkaisu tutkimustuloksensa tällä viikolla New Scientist-lehdessä.
http://www.guardian.co.uk/space/article/0,,1993005,00.html
Sinänsä tämä "keksintö" ei ole mielestäni uutta, vaan asiaa on esitetty aika ajoin. Kysymys kuuluu: jos elämää on avaruudessa runsaasti, niin mikseivät he ole jo täällä. Ongelman ydin kulminoituukin Fermin paradoksin ympärille, mikä tuntuu viehättävän erityisesti fyysikoita; ja myös johtavan heidät juuri Bjorkin kaltaiseen selitykseen.
Bjorkin mukaan muukalaiset keskittyisivät varmasti etsimään elämää pelkästään linnunradan ns. asumiskelpoisella vyöhykkeellä. Edelleen etäisyydet ovat kuitenkin liian suuret. Mikäli muukalaisten alus liikkuisi 1000 kertaa meidän avaruusluotaimiamme nopeammin - siis noin 30 000 km/s meidän 30 km/s sijaan - kestäisi silti 10 miljardia vuotta kartoittaa 4% galaksista. Kyseessä on lähes puolet koko maailmankaikkeuden iästä.
Mielestäni tämä osoittaa selvästi yksioikoisen näkemyksen avaruusmatkustamisen mahdollisuuksista. Vastaavaa on viimeisimmässä Tiede-lehdessä 1/2007, jossa Esko Valtaoja esittää mielikuvituksellisen, mutta mielenkiintoisen artikkelin ihmiskunnan tuhatvuotisesta avaruuden valloituksesta. Artikkelin mukaan tulevaisuudessa ihmiskunta kolonialisoi muita taivaankappaleita, mutta "tie tähtiin" oli odotettua hitaampaa. Valtaojan mukaan syynä tulee olemaan karu opetus, kun tajuamme "ettei tähtiin ole oikotietä, vaan lyhin matka maasta tähtiin on pitkä, suora viiva avaruuden halki".
Bjork taas esittää omassa tutkimuksessaan masentavan lausunnon: vaikka muukalaiset turvautuisivat avaruuden kuunteluun, niinkuin me SETI-projektissa, kestäisi vähintään miljoonia vuosia löytää meidät. Meillä on toivoa löytymisestä ainostaan, mikäli he kehittäisivät eksoottisen teknologian, jolla matka linnunradan poikki sujuisi parissa viikossa.
Samaan aikaan maailmalla tehdään jatkuvasti uusia ufo-havaintoja. Huolimatta Bjorkin kaltaisten fyysikkojen masentavista tutkimuksista useat ihmiset hyväksyvät tänä päivänä maanulkoisten mahdollisuuden näiden ufo-havaintojen takana. Esimerkiksi Arkansasissa tehtiin havaintoja oudoista valoista ja niistä otettiin jopa valokuvia. Silminnäkijät uskovat, "etteivät valot ole tästä maailmasta":
http://wnd.com/news/article.asp?ARTICLE_ID=53820
Toki näillekin valokuvien esittämille valoilmiöille voi löytyä lukuisia luonnollisia selityksiä. Kuitenkin Bjorkin "yllättävästä" tutkimuksesta herää lukuisia kysymyksiä:
* Onko lyhin matka avaruudessa todellakin suora viiva pisteestä A pisteeseen B?
* Mikä kertoo, etteivät muukalaiset nimenomaan hallitse kuvatunlaista eksoottista teknogiaa?
* Mitä muukalaisille tarkoittaa parin miljoonan vuoden etsintä, kun universumin sivilisaatioiden laskennallinen keski-ikä on meitä lähes pari miljardia vuotta enemmän?
* Mistä voimme todella muka tietää, ettei meitä ole löydetty?
http://www.guardian.co.uk/space/article/0,,1993005,00.html
Sinänsä tämä "keksintö" ei ole mielestäni uutta, vaan asiaa on esitetty aika ajoin. Kysymys kuuluu: jos elämää on avaruudessa runsaasti, niin mikseivät he ole jo täällä. Ongelman ydin kulminoituukin Fermin paradoksin ympärille, mikä tuntuu viehättävän erityisesti fyysikoita; ja myös johtavan heidät juuri Bjorkin kaltaiseen selitykseen.
Bjorkin mukaan muukalaiset keskittyisivät varmasti etsimään elämää pelkästään linnunradan ns. asumiskelpoisella vyöhykkeellä. Edelleen etäisyydet ovat kuitenkin liian suuret. Mikäli muukalaisten alus liikkuisi 1000 kertaa meidän avaruusluotaimiamme nopeammin - siis noin 30 000 km/s meidän 30 km/s sijaan - kestäisi silti 10 miljardia vuotta kartoittaa 4% galaksista. Kyseessä on lähes puolet koko maailmankaikkeuden iästä.
Mielestäni tämä osoittaa selvästi yksioikoisen näkemyksen avaruusmatkustamisen mahdollisuuksista. Vastaavaa on viimeisimmässä Tiede-lehdessä 1/2007, jossa Esko Valtaoja esittää mielikuvituksellisen, mutta mielenkiintoisen artikkelin ihmiskunnan tuhatvuotisesta avaruuden valloituksesta. Artikkelin mukaan tulevaisuudessa ihmiskunta kolonialisoi muita taivaankappaleita, mutta "tie tähtiin" oli odotettua hitaampaa. Valtaojan mukaan syynä tulee olemaan karu opetus, kun tajuamme "ettei tähtiin ole oikotietä, vaan lyhin matka maasta tähtiin on pitkä, suora viiva avaruuden halki".
Bjork taas esittää omassa tutkimuksessaan masentavan lausunnon: vaikka muukalaiset turvautuisivat avaruuden kuunteluun, niinkuin me SETI-projektissa, kestäisi vähintään miljoonia vuosia löytää meidät. Meillä on toivoa löytymisestä ainostaan, mikäli he kehittäisivät eksoottisen teknologian, jolla matka linnunradan poikki sujuisi parissa viikossa.
Samaan aikaan maailmalla tehdään jatkuvasti uusia ufo-havaintoja. Huolimatta Bjorkin kaltaisten fyysikkojen masentavista tutkimuksista useat ihmiset hyväksyvät tänä päivänä maanulkoisten mahdollisuuden näiden ufo-havaintojen takana. Esimerkiksi Arkansasissa tehtiin havaintoja oudoista valoista ja niistä otettiin jopa valokuvia. Silminnäkijät uskovat, "etteivät valot ole tästä maailmasta":
http://wnd.com/news/article.asp?ARTICLE_ID=53820
Toki näillekin valokuvien esittämille valoilmiöille voi löytyä lukuisia luonnollisia selityksiä. Kuitenkin Bjorkin "yllättävästä" tutkimuksesta herää lukuisia kysymyksiä:
* Onko lyhin matka avaruudessa todellakin suora viiva pisteestä A pisteeseen B?
* Mikä kertoo, etteivät muukalaiset nimenomaan hallitse kuvatunlaista eksoottista teknogiaa?
* Mitä muukalaisille tarkoittaa parin miljoonan vuoden etsintä, kun universumin sivilisaatioiden laskennallinen keski-ikä on meitä lähes pari miljardia vuotta enemmän?
* Mistä voimme todella muka tietää, ettei meitä ole löydetty?
Vastaukset 17
Vanhimmat
>>Mistä voimme todella muka tietää, ettei meitä ole löydetty?>>
Tämä planeetta on ollut jatkuvassa tarkkailussa jo hyvin pitkän aikaa.
Matkustaminen avaruudessa:
"Ylifyysisellä" tasolla aikaa ei ilmeisesti ole.
On melko vaikea ymmärtää miten tähtien välinen matkustaminen käytännössä tapahtuu, mutta se tapahtunee samalla tavoin kuin mm valokehon
siirtyminen (= valonnopeutta huomattavasti
nopeammin).
Tähtien välisen matkustamisen perusidea voi olla seuraavanlainen:
Kun avaruusaluksen ja miehistön värähtelytasoa kohotetaan tasolle, jolla esimerkiksi ihminen
on irtautuessaan fyysisestä kehostaan, niin liikkumisesta tulee erittäin nopeaa, eikä se
olekaan enää matkustamista, vaan siirtymistä.
...tarvittaessa alennetaan, jolloin alus muuttuu näkyväksi matalamman värähtelytason maailmassa ja ulottuvuudessa.
eivät ole laskeneet mukaan hyvää tuuria. Hyvällä tuurilla etsijät osuisivat pian hakemaansa paikkaan.
Sitten on mahdollisesti olemassa psyykkisiä kykyjä. Sellaisilla kyvyillä paljastettaisiin asutut planeetat hyvin nopeasti.
pitäisi jo alkaa ymmärtää, että tänne takapajulaan ei mikään osu hyvällä tuurilla, eikä meitä todellakaan ole "löydetty".
Eikö kellään ole aivoja??
Sitten vielä ihmetellään, että minkä takia MEIHIN EI OTETA YHTYTTÄ, vaikka ihan selvästi näyttää siltä, että vieraita liikkuu jokapuolella.
IHMETELKÄÄ SITÄ hyvät kansalaiset.
Seuraavat tulevat vuodet ja niinhän te todella teettekin...
Helpomalla ja ihanalla tiedon autuudeela on puolensa, kuka sen haluaa ottaa vastaan..
ole juuri mitään.
Lisäksi rapaortissa on ilmeisesti oletettu, että pitäisi konkreettisesti käydä jokaisessa aurinkokunnassa. Jos ihmisellä olisi mahdollisuus matkustaa tähtien välillä, eihän ihminenkään lähtisi tutkimaan jokaista aurinkokuntaa, vaan Hubble:lla katsottaisiin missä aurinkokunnissa todennäköisesti olisi elämää.
Mistä me voimme tietää, mitä vastaavaa tekniikkaa "heillä" saattaisi olla..
he eivät tarvitse liikkuakseen edes mitään aluksia.
Heidän on helppo liikkua nopeasti ilman niitäkin.
Tuntuuko mullistavalta?
Todellakin etsinnässä kannattaisi optimoida ajankäyttö valitsemalla etukäteen todennäköisimmät paikat elämälle. Näin aikaa säästyisi epäilemättä vähintään miljoonia tai tutkimuksen laskentatapaa noudattaen kenties jopa miljardeja vuosia.
Keinoina on esimerkiksi avaruuden kuuntelu sekä planeettojen etsiminen etätähystyksellä. Nämä keinot myös Bjork näkee järkevinä. Luonnollisesti ne edustavat ihmiskunnan nykyisin tuntemia tapoja, mutta edistyneempiäkin tapoja saattaa olla.
Niinpä mainintasi siitä, ettemme voi tietää muukalaisten vastaavasta teknologiasta, on erittäin hyvä. Etsintää suorittavalla sivilisaatiolla saattaa olla huomattavasti edistyneempää teknologiaa - sellaista jota emme ole vielä tulleet ajatelleeksikaan.
Olen täälläkin pari kertaa esittänyt ajatuksen, että (ainakin osan) ufoilmiön takana voisi olla muukalaisten tähystys- tai tarkkailuväline. Tällä en tarkoita ufojen olevan olevan välttämättä mekaanisia luotaimia, vaan esimerkiksi valopallot olisivat tässä päässä näkemämme osa tähystysvälinettä. Ne olisivat tavallaan tämä pää immateriaalisesta kaukoputkesta.
En ota kantaa siihen, miten tämä toteutettaisiin. Tähän viittaan juuri sillä edistyksellisemmällä eli meidän ymmärryksemme ulkopuolella vielä olevalta. Ajatuksellisesti samantyyppinen saattaisi olla kuitenkin esimerkiksi madonreikä tai vastaava vielä tuntematon "avaruuden etäisyyksien lyhentäjä", joka valjastetaan muukalaisten "kaukoputkeksi". Vaikkei materia kuten alus pääsisi läpi putkesta, sitä voitaisiin kuitenkin ohjailla ja sen läpi tarkastella ja analysoida elämää planeetallamme.
Tarpeeksi tietoa kerättyä voitaisiin vaikkapa päättää lähettää "lihaa, verta ja metallia" pitkälle matkalle planeettaamme kohti. Näin osattaisiin täsmälleen oikeaan paikkaan ja tiedettäisiin etukäteen jo jotain, kuten voiko täällä hengittää, onko vettä, onko elämää ja millaista se on; kenties hyvinkin tarkkaan.
Joo, no julkisuudessahan esitetään vieläkin tuota jatkuvaa arvuuttelua ja klisemäistä kysymystä "olemmeko yksin", mutta kulissien takana useampi tärkeä henkilö tietää että he ovat olleet täällä jo 60 vuotta.
Ja kaiken tämän valossa, seti projekti näyttää minusta joko hyvältä propagandatempulta tai järjettömältä söhellykseltä. Mitä järkeä lähteä hakemaan timantteja maailman ääristä, jos jo valmiiksi istuu timanttikaivoksen suulla?
OBE:lla on moni ollut yhteydessä muukalaisiin. Myös telepatiallakin.
"siis noin 30 000 km/s meidän 30 km/s sijaan - kestäisi silti 10 miljardia vuotta kartoittaa 4% galaksista."
En ymmärrä, mihin perustuu????
30 000 km/s = 10 % C:sta.
Galaksimme halkaisia on n. 100 000 vv.
Aluksella kestäisi kulkea galaksi laidasta laitaan tuolla nopeudella 1 Mv.
Vaikka kiihdytykset ja välietappiplaneettojen asutukset ( esim 100 vuotta ennen kuin seuraavat retkikunnat lähtevät) laskettaisiin mukaan, 10 Mrd vuotta/4 % ihmetyttää. Onhan se kuitenkin 10 000 kertainen aika maksiminopeudella tapahtuvaan koko galaksin läpiajoaikaan.
Unia on vielä silmissä, joten päättely-/kautta laskuvirheen mahdollisuus on ilmeinen, mutta silti joku mättää.
Fermin oletuksen mukaan leviäminen tapahtuisi eksponenttiaalisesti, kun jokainen uusi planeetta lähettäisi kaksi retkikuntaa seuraaville planeetoille. Tällöin tutkiminen kestäisi kymmeniä miljoonia vuosia, ei miljardeja.
Täytynee kaivaa artikkeli esiin. Jotain on nyt minulta jäänyt huomaamatta. (niinkuin aika usein)
Minulle tuli sama mieleen uutisartikkelia ensi kertaa lukiessa. Oletan kuitenkin, että taustalla on ajatus etsinnässä suoritettavasta jonkinlaisesta sahausliikkeestä eli tehdään sik-sakkia sivuttain, eikä pyrítä suoraan galaksin "halkaisuun".
Fermin paradoksissa oletettiin laajeneva sivilisaatio, jonka tutkimusalusten määrä tuplautuu tietyssä aikavälissä. Tuo 4% pitäisi ehkä hyvinkin paikkaansa, jos yhdellä potskilla yritettäisiin sahata galaksi ristiin rastiin. Eiköhän se kuitenkin ole vähän outo reunaehto. Miehistöäkään ei kai pystyisi vaihtamaan ilman paluuta kotiplaneetalle. Voisi komennusmatka alkaa jo parin ensimäisen miljardin vuoden jälkeen tympiä.
Hyviä huomioita. Täytyy palata lähemmäs sylttytehdasta eli Rasmus Bjorkin tutkimus perustuu nähtävästi seuraavaan ajatukseen:
Muukalaissivilisaatio lähettää etsintätehtävään 8 luotainta, jotka liikkuvat nopeudella kymmenesosa valonnopeudesta. Jokainen näistä luotaimista pystyy lähettämään kahdeksan lisäluotainta. Näin ne pystyvät tutkimaan 40.000 tähteä sisältävän alueen vaivaisessa 100.000 vuodessa.
Tämän jälkeen Bjork on skaalannut tuloksen. Hänen mukaansa galaksin asutuskelpoisella vyöhykkeellä on 260.000 tälläistä aluetta. Tästä saadaan tuo 10 miljardia vuotta, joka on kolme-neljäsosaa universumin iästä. Kuitenkin tällä tavalla tutkittujen tähtien määrä on vain 4 prosenttia galaksista.
Tutkimuspaperin oletus on täydellinen sokkoetsintä. Aikaa voi yrittää vähentää optimoimalla missiota eli etsimällä etukäteen potentiaalisimpia planeettoja tähystämällä tai kuuntelemalla mahdollisia lähetyksiä, kuten SETIssä.
Varsinainen Bjorkin tuore tutkimuspaperi:
http://arxiv.org/abs/astro-ph?papernum=0701238
Nyt lähtöoletamuskin alkaa jo tuntua ihan järkevältä.
Asuinpaikkamme galaksi on vaan niin järjetömän suuri, että ilman eksponentiaalista laajenemista sen tutkiminen ei liene mahdollista.
Ainakin minusta artikkelin kuvissa olevat valoilmiöt näyttävät niin sanotuilta orbeilta. Entäpä jos muukalaisilla onkin sellainen teknologia joka muuttaa heidän lähettämiensä sateliittien kokoakin? Orbithan ovat yleensä aika pieniä, nämä näyttävät todella suurilta.
Ovat löytäneet Telluksen jo aikoja sitten ja laittoivat maahan eripaikkoihin 'luotaimia' ja Aikamatkustusta/Tähtiporttia varten myös 'Alustoja',eli 'Hakulaite/paikannin teknologiaa.
Näin se homma etenee ja älkää töpeksikö planeettaanne;).