en edelleenkään halua provosoida vaan avata keskustelua aiheesta!!
lue tämä: http://keskisuomalainen.protacon.fi/?alue=5&id=29647&threadid=29647&start=0&order=0&noheader=0#29647
lue tämä: http://keskisuomalainen.protacon.fi/?alue=5&id=29647&threadid=29647&start=0&order=0&noheader=0#29647
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tuossa on yksi mutta matkassa. Suomessa abortoidaan noin myöhäisessä vaiheessa AINOASTAAN niin sairaita sikiöitä, ettei niiden odoteta jäävän henkiin täysaikaisenkaan raskauden jälkeen tai edes elävän sinne saakka. On typerää sanoa, että jos sellainen sikiö tehohoidettaisiin, siitä kasvaisi terve ihminen. Voin asian läpikäyneenä sanoa, ettei monestakaan ihmisestä ole siihen, että jää odottamaan, koska se kauan odotettu ja rakastettu vauva siellä kohdussa kuolee, vai elääkö syntymään saakka ja kuolee sitten tuskissaan viimeistään muutaman tunnin ikäisenä.
ei se ihan noinkaan mene! lääkäritkin ovat erehtyväisiä ja samoin testit. mikäli et tiennyt, niin ne EIVÄT ole 100% luotettavia. Vaikka testien mukaan lapsi olisi terve, ei hän sitä välttämättä ole. Sama pätee myös toisinpäin. Testien mukaan lapsi voi testien mukaan olla vakavasti sairas, mutta onkin silti terve. Ja nämä abortoinnit tapahtuvat juuri tässä "myöhäisemmässä vaiheessa"!
kyllä ne oikeastaan ovat 100% varmoja silloin kun on vikaa mutta, eivät silloin kun näyttävät että lapsi olisi terve.
vierailua vanhusten hoidon puolelle...
Oikeesti vanhankaan ihmisen elintoimintoja ei olla valmiita elvyttämään millään lailla, ja he ovat kuitenkin maksaneet veronsa tälle yhteiskunnalle.
Ja joku RAKASTAISI heitä, ja haluaisi heidät, mutta ei auta.
nimimerkillä. Jo kaksi vuoden sisään menettänyt.
nyt provoat! Typerä vertaus!
ovat niin tekopyhiä, että ulottavat elämän "suojelunsa" vain sikiöihin, syntyneiden lasten tai muiden elämä ei olekaan suojeltavaa, pääasia ettei abortoida. Yhdysvalloissahan teikäläiset ovat jopa valmiita tappamaan, aatteensa puolesta, todella "hyviä" ihmisiä olette=9
hehehhhh. Provo on Sinulla housuissasi, Suomessa vanhustyö on ihan rempallaan. tosi on.
että olen abortin vastustaja? Fakta vain on faktaa! Ja ainakin minulle kerrottiin realistisesti jo neuvolassa testien todennäköisyyksistä.
eri paikoissa jatkuvasti. Ainoastaan kertojaminä ja tapahtumapaikka vaihtelevat. Jotkut sitten vielä jaksavat uskoanoihin urbaanilegendoihin.
Siis jos tarvitsee abortti tehdä,tehkää se ennen kahtatoista viikkoa.Sillä yli 22 viikkoinen on tosiaankin kuin pienoiskoossa oleva vauva.Siis voi potkia ja hengittää syntyessään,hänen annetaan vain lopettaa hengittäminen ...Hoitajana kokemusta on ,eikä mikään mukava hetki kenellekään...Mutta tietenkään en anna äidin sitä tilannetta nähdä,turha aiheuttaa tuskaa enemmän enää...
asiaan enemmänkin ja voit antaa meille lukuja siitä, kuinka monta sikiötä abortoidaan viikolla 22 ja siitä yli? Ihan vaikka Suomessa ensin..
onkin jo kyse aika monitahoisista kysymyksistä. Totta on, että lapsi voi jäädä henkiin syntyessään niinkin nuorena kuin raskausviikolla 22. Käsittääkseni tätä nuorempia ei olla vielä onnistuttu pelastamaan koskaan. Viikolla 22 syntyneistäkin vain n. puolet jää henkiin tehokkaasta ja asianmukaisesta keskoshoidosta huolimatta. Henkiinjääneistäkin yli puolet saavat monentasoisia pysyviä vammoja ja sairauksia varhaisesta syntymästään johtuen.
Suomessa näillä viikoilla abortoitavat sikiöt eivät milloinkaan ole terveitä, niillä olisi siis oleellisesti heikommat mahdollisuudet selvitä kuin näillä jotka nykyään saadaan pelastettua elämään. Nämä sikiöt ovat jo valmiiksi niin sairaita, ettei toivoa eloonjäämisestä viikoilla 20-24 juurikaan olisi, vaikka miten yritettäisiin. Eli kysymys kuuluukin, kannattaako edes yrittää? Ketä se yrittäminen hyödyttäisi? Valmiiksi jo sairasta ja varhaisesta syntymästään johtuen muutenkin erittäin heikkokuntoista lasta? Hänen vanhempiaan, jotka eivät edes halunneet hänen syntyvän elävänä?
Entä, jos yritettäisiinkin pelastaa, niin kuka maksaa viulut ja kantaa vastuun täsät lapsesta? Vanhemmiltahan sellaista ei voi vaatia, koska he olivat päätyneet raskauden keskeytykseen, ei keskoshoitoon. Kuka siis maksaa jo valmiiksi sairaiden lasten kalliit hoidot, kun eloonjäämisprosentit ovat erittäin pienet muutenkin? Kuka olisi valmis huolehtimaan vammaisesta lapsesta, jos se jotenkin kuin ihmeenkaupalla jäisikin henkiin? Kuka ottaisi sen omakseen ja rakastaisi ja huolehtisi siitä? Kuka elättäisi sen ja kustantaisi sen kalliit erikoishoidot vuosiksi eteenpäin, käytännössä koko sen loppuelämän ajan?
Rahasta puhuminen voi tunteenomaisesti asiaan suhtutuvasta tuntua kylmältä ja kornilta tällaisessa tilanteessa. Toisaalta, jos tämä kirjoittaja todellakin ottaa yhteyttä kansanedustajiin herättääkseen asiasta laajempaa keskustelua, nämä rahakysymykset ovat niitä, joita ne kansanedustajat joutuvat pohtimaan. Yhteiskunnallakaan kun ei ole vielä olemassa mitään ehtymätöntä rahasampoa. Lisäksi ihan tunteenomaiseltakin pohjalta ajateltuna. Olisiko todellakin lapsen etu jäädä henkiin vakavasti vammaisena, vastoin vanhempiensa tahtoa elvytettynä, yhteiskunnan hoidettavaksi ilman rakastavaa kotia ja rakastavia vanhempia?