Kävi sillä tavalla, että poikaystävää alkoi pelottamaan kun kuuli raskaudestani ja totesi, ettei ole millään tasolla valmis isäksi. Nyt näyttää sitten siltä, että olen tässä asiassa ihan yksikseni. Onko kenellekään käynyt vastavaa? Kaipaisin todella selviytymisneuvoja...
vanhanaikaisesti..
Anna S.
5761
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ja hyvin pärjännyt...
vkja nyt 28 ja vauvaa innolla odottelen...
ihan sellanen neuvo että elä missään nimessä mene tekemään aborttia ainakaan miehesi takia,yksikään niistä apinoista ei voi käsittää miten raskasta se naiselle on..
jos päätät jatkaa raskautta pärjäät kyllä myös itseksesi vaikkei se aina mitään ruusuilla tanssimista olisikaan..
jaksamista=)
juu, melko vaikeaa voi ulla.. tai sitten ei. Koskaanhan ei tiedä. Itse en kyllä äijiä ymmärrä jotka eivät sen vertaa vastuuta kanna, koska periaatteessahan ovat osa"syyllisiä" tapahtumaan. Itse kuulin vaimokkeelta puhelimessa, jotta on raskaana, jolloin tipahdin kesken autohommien penkille, kun en tiennyt siinä naama näkkärillä jotta mitä sanoisi, no siinähän sitten jäi autot sikseen ja tuli lähdettyä kotiin riemuitsemaan. Ja sieltähän se tulla tupsahti pieni kaunis tyttö. Tsemppiä sulle tosi kovasti ja toivottavasti isukkikin tajuaa, miten paljon menettää, mikäli tosiaan hylkää
Ei ehkä kuitenkaan kannata jaella tuollaisia "neuvoja", että "yksikään niistä apinoista ei voi käsittää miten raskasta se naiselle on". Tämä ei todellakaan pidä paikkaansa kaikkien kohdalla! Itselläni on yksi keskeytys takana, enkä ole sitä päivääkään katunut. Nyt esikoista odottaessani olen entistä kiitollisempi siitä, että aikanani tein abortin. Se oli minulle ainoa oikea vaihtoehto silloisessa tilantessa, enkä ikinä olisi päässyt näin onnelliseen tilanteeseen, kuin missä nyt olen, ilman sitä.
Tilanteeni oli silloin melko sama kuin ketjun aloittajalla. Olisin siis jäänyt yh:ksi kun mies halusi että teen keskeytyksen. Nyt olen onnellisesti avoliitossa uuden miehen kanssa ja tulevalle lapselle on hyvät puitteet.
En missään nimessä yritä kannustaa abortin tekoon, mutta se ei oikeasti ole kaikille niin kamalaa kuin mitä siitä puhutaan. Itse pelkäsin aivan älyttömästi että katuisin jälkeenpäin, mutta kuten sanoin, en todellakaan ole katunut! Mieti rauhassa ja punnitse vaihtoehdot huolella. Kukaan muu ei voi toisen puolesta sanoa, mikä on hänelle oikea ratkaisu. Tsemppiä mihin ikinä päädytkin!
Abortti on kaikkien henkilökohtainen päätös, mutta tuossa tuli hyvä neuvo, että älä ainakaan tee miehen takia/toiveesta vaan sen pitää lähteä itsestä sen päätöksen..
Olen myöskin yksinodottaja rv 27 ja ei minulla ole mitään suurempaa hätää. Elämä on nyt tasapainoista ja iloitsen vauvasta :)
Monilla on ihana mies jotka auttavat, mutta on myös paljon raskaana olevia jotka ovat onnettomia suhteesta huolimatta ja miettivät olisiko kenties parempi yksin...Ei se automaattisesti tarkoita että jos olet yksin on raskasta ja jos olet suhteessa olisi helpompaa!
Tsemppiä! Raskaus on minulle ainakin parasta mitä on koskaan tapahtunut :)
että ei kannata mennä aborttia tekemään jos mies haluaa ja itse ei haluaisi..