Hempeä henki

Niin on sanottu, että juuri tuo ettei nuhtele synnistä toista vaikka olisi tarpeen sanotaan hempeydeksi.
Ajatellaan että ihmisillä voi olla eri vapauksia ja monesti tämä yksilökeskeinen ajatusmaailma saa meissä jalansijaa ja saatamme hyväksyä sellaisia asioita mitkä ovat omiaan johtamaan meitä ulos Jumalan lasten rakkaudesta.

Olen itse törmännyt tähän, että kun oli tarvetta puhutella erästä kanssaveljeä niin joku sanoi että ei kai me voida puuttua toisen perheen asioihin.
Siihen eräs puhujaveli tuumasi, että on vaarallista ajatella hempeästi.
Totuudessa rakastaminen on monesti vaikeaa ja tuntuu hankalalta lähestyä vikaan joutunutta. Sitä ajattelee helposti että antaa olla jospa joku toinen tekisi sen. Mutta se on suurinta rakkautta toista kohtaan että neuvoo silloin, kun näkee, että toisella on jossain asiassa hämärtynyt näköala.

Heittäisin kysymyksen ilmaan: onko hempeyttä että hyväksytään asioita mitkä ei suoranaisesti ole synniksi saarnattu, mutta voivat johtaa helposti syntielämään ja suurempiin luvallisuuksiin? Tai pahentaa toisia Jumalan lapsia.
Ottaisin esimerkiksi saunaoluset, videot ja meikkivoiteet yms.

*_* kirjoitti:

Niin on sanottu, että juuri tuo ettei nuhtele synnistä toista vaikka olisi tarpeen sanotaan hempeydeksi.
Ajatellaan että ihmisillä voi olla eri vapauksia ja monesti tämä yksilökeskeinen ajatusmaailma saa meissä jalansijaa ja saatamme hyväksyä sellaisia asioita mitkä ovat omiaan johtamaan meitä ulos Jumalan lasten rakkaudesta.

Olen itse törmännyt tähän, että kun oli tarvetta puhutella erästä kanssaveljeä niin joku sanoi että ei kai me voida puuttua toisen perheen asioihin.
Siihen eräs puhujaveli tuumasi, että on vaarallista ajatella hempeästi.
Totuudessa rakastaminen on monesti vaikeaa ja tuntuu hankalalta lähestyä vikaan joutunutta. Sitä ajattelee helposti että antaa olla jospa joku toinen tekisi sen. Mutta se on suurinta rakkautta toista kohtaan että neuvoo silloin, kun näkee, että toisella on jossain asiassa hämärtynyt näköala.

Heittäisin kysymyksen ilmaan: onko hempeyttä että hyväksytään asioita mitkä ei suoranaisesti ole synniksi saarnattu, mutta voivat johtaa helposti syntielämään ja suurempiin luvallisuuksiin? Tai pahentaa toisia Jumalan lapsia.
Ottaisin esimerkiksi saunaoluset, videot ja meikkivoiteet yms.

on kaksi eri asiaa. Hempeys on tekosynti, mutta hempeää henkeä ei kukaan tee. Hempeyteen voi kuka tahansa joutua, se on hyvin inhimillistä. Mutta silloin kun puhutaan henkivalloista, puhumme aivan eriasioista.

*_* kirjoitti:

Niin on sanottu, että juuri tuo ettei nuhtele synnistä toista vaikka olisi tarpeen sanotaan hempeydeksi.
Ajatellaan että ihmisillä voi olla eri vapauksia ja monesti tämä yksilökeskeinen ajatusmaailma saa meissä jalansijaa ja saatamme hyväksyä sellaisia asioita mitkä ovat omiaan johtamaan meitä ulos Jumalan lasten rakkaudesta.

Olen itse törmännyt tähän, että kun oli tarvetta puhutella erästä kanssaveljeä niin joku sanoi että ei kai me voida puuttua toisen perheen asioihin.
Siihen eräs puhujaveli tuumasi, että on vaarallista ajatella hempeästi.
Totuudessa rakastaminen on monesti vaikeaa ja tuntuu hankalalta lähestyä vikaan joutunutta. Sitä ajattelee helposti että antaa olla jospa joku toinen tekisi sen. Mutta se on suurinta rakkautta toista kohtaan että neuvoo silloin, kun näkee, että toisella on jossain asiassa hämärtynyt näköala.

Heittäisin kysymyksen ilmaan: onko hempeyttä että hyväksytään asioita mitkä ei suoranaisesti ole synniksi saarnattu, mutta voivat johtaa helposti syntielämään ja suurempiin luvallisuuksiin? Tai pahentaa toisia Jumalan lapsia.
Ottaisin esimerkiksi saunaoluset, videot ja meikkivoiteet yms.

Ymmärrän ihan samoin kuin sinäkin "tähtiviivatähti", että on oikein puhutella sopimattoman teon tehnyttä henkilöä.

On kuitenkin oleellinen ero puhuttelulla ja puhuttelulla. Puhu(ttele)misen pohjalla tulee kuitenkin aina olla Raamattu ja rakkaus. Kyllä noin oleellisen eron huomaa jokainen.

Asiasta kuin asiasta voisi keskustella. Voi heittää kysymyksen: oletko ajatellut, onko sinusta oikein jne. Ei kannata kantaa itsellään sitä taakkaa, että ottaakko se asia puheeksi vaiko ei, jos se asia kuitenkin omaa mieltä painaa.

Puhuttelematta jättäminen on sitä itseään, hempeydeksikin nimitettyä. Henkikokousten aikaan sillekin kuitenkin keksittiin uusi nimi, "hempeä henki", mutta se oli sitä henkihöpötysten aikaa. Ne pitäisi (taas kerran toistaen) vihdoin viimein perinpohjin selvittää!

Vielä mainitsemistasi esimerkeistä: Tärkeämpi, kuin miettiä, pahentaako se toisia uskovaisia on se, onko se oikein Jumalan edessä ja mitä oma omatunto sanoo.
"Ihminen näkee ulkokuoren, mutta Jumala näkee sydämeen"

Pyydät viestissäsi katsomaan Raamattua ja viittaat ylipappi Eliaan, tarkoittanet Eeliä?

En lukenut sitä nyt Raamatusta, mutta ko. ylipappi sai muistaakseni nuhteet siitä, ettei ollut nuhdellut poikiaan jumalanpalvelusmenojen häiritsemisestä. Häiritseminen on tietysti väärin.

Tuonkaltaisia syytteitä voi saada tänäkin päivänä myös ilman aihetta, syyttäjien omien kuvitelmiensa ja päätelmiensä pohjalta. Silloin kun itse tietää ja tuntee olevansa syytön, ei ole oikein ottaa tuollaisia, eikä minkäänlaisia syytteitä vastaan. Se olisi sama asia kuin olisi (hoitokokousten aikoihin)hyväksynyt kaikki juoruakkojen ynnämuiden suoltamat valheet ja syytökset. Tuonkaltaisilla syytöksillä voi lyödä lujaa ja säälimättä aivan kuten hoitokokousten aikoina tapahtui.

Jumala tietää ja tuomitsee jokaisen, myös väärin tuominneetkin!