Sammutin Uno ie 45 -90:eni tankkausta varten. No, kun yritin startata, niin startti ei inahtanutkaan. Valot syttyivät mittaristoon kun yritti käynnistää, mutta ei naksahdusta, ei mitään. Lopuksi saatiin työntämällä käyntiin. Missä vika? Olen kuullu että uunoissa on sähkövikoja, mutta voi perkele...
voi v***u nyt palaa pinna!
mies77
132239
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hienoa että päätit rikkoa autoasi samalla lisää
jos työnnät ruisku koneella olevan auton käyntiin menee ruisku paskaksi.. onneksi olkoon!
Etkös ostanut ton delta-autosta tai jostain muualta.. sinuna veisin takas jos myyvät valmiiksi täyttä paskaa?
Jaa lueskelin noi aikaisemmat viestit olitkin ostanut sen kaveriltasi.. no paskanpa myi.. ettei ois akku menny, tsekkaa se yleismittarilla voi olla myös laturi .. tosin jos tankkaamassa oot ollu ja sitten ei lähde enää käyntiin vika on kyllä luultavasti jossain muussa.
Äläpä työntele sitä autoasi enää käyntiin kun se ruisku voi tosiaan rikkoutua..
Oot kyllä nim.merkki "PM" melkonen mestari, jos onnistut rikkomaan autosta ruiskun sillä, että työnnät tai hinaat sen käyntiin. Katalysaattorin sen sijaan saa rikottua väärin hinaamalla, mutta ruiskua ei kylläkään.
Ongelmahan on siinä, että väärin hinattaessa voi katalysaattoriin päästä palamatonta bensaa, mikä syttyessään tuhoaa katin.
enkä ruiskua ;).. mut kyllä on käyny huono tuuri autoa hankkiessa jos moisen yksilön on saannu.
Itse hankin kerran nissan micran ja ensin meni akku, sitten laturi lopuksi rikkoutu männänrenkaat ja vei öljyä 4l/ 2 viikkoa
noin -82 Carinan kanssa Linnan Apteekin edessä Turussa.
Uusi akku vanhan tilalle ja taas mentiin.
minulla oli aikanaan -87 Uno 70 SL ja siinä oli samat oireet varsinkin useimmiten kosteilla keleillä. Se lähti aina käyntiin oireen jälkeen normaalisti kun pökkäs sitä vaihde päällä noin 5 cm eteenpäin. Sen jälkeen starttas taas. Ei siis tosiaan tarvinnut hinata käyntiin. Vika ei koskaan selvinnyt, kun oli
niin satunnaista, mutta täysin sama oire. Ehkä starttimoottorin kontakteissa oli jotain häikkää ja pieni täräys auttoi...
Tuskin tästä apua on, mutta tulipa vaan vanhat ajat mieleen, kun tätä palstaa lueskelin.
Hauskoja nää italialaiset, enkä niitä ole vieläkään hyljännyt.
-cr
Rahikaisella, mutta vaikka valot paloivat ja sähkölaitteet toimivat, niin vika oli kuitenkin akussa. Uusi akku peliin ja luulisi toimivan.
joko virtalukon pohjassa tai starttimoottorissa. Saattaa olla vaan solenoidissa, mutta voi ankkurikin olla (ja varmaankin on) kulunut. Starttimoottorille menevä herätevirtajohto voi myös olla hapettunut. Senkun käyttää startilta johtoja irti ja vähän raaputtelee niitä, kyllä se siitä. Tekniikka on yksinkertaista ja melko halpaa. Jos ei muuten toimi, hanki vaikka motonetistä vaihtostartti, mutta ole varma siitä että vika on myös siinä. Voimia!
kun olet perkeleen juntti ostanut väärän merkkisen 'auton'.
on siinä, ettei sillä pysty ajattelemaan.
Unoissa on käytetty sellaisiakin startteja, joiden solenoidin päävirta menee startin läpi. Mikäli startin hiilet on loppu, ei starrti sano yhtään mitään. Tämäkin on koettu. Ja nimenomaan unskissa.
Toinen vaihtoehto akku. Sellanen saattaa kuolla parissa tunnissa. Siitäkin on kokemusta...
- J
Ajelin aikoinaan lähes kahdeksan vuotta 70-luvun alkupuolen Fiat 124 Specialilla. Samankaltaiset sähköviat olivat jo silloin – 20 vuotta vanhemmissa malleissa - ainaisena vaivana. Koskaan ei tiennyt, lähteekö käyntiin vai ei. Kosteus ja pakkanen erikseen tai yhdessä ovat Fiatille myrkkyä. Toinen ongelma oli silloin – tiettävästi edelleenkin – ruoste. Kaverini sanoikin, kun katseli Fiatini hitsaamista, että "näitähän tehdään Italiassa sokeaintyönä". Taitaa pitää edelleen paikkansa.
Olen nyt ajellut Saabeilla yli 12 vuotta ja yhden ainoan kerran auto on jättänyt lähtemättä käyntiin. Silloinkin oli kyse akun simahtamisesta (kestikin yli 7 vuotta vaihtamatta). Fiat on kiva auto ajaa silloin kun sen saa käyntiin ja pysymään hitsipaikoilla kasassa, mutta on se vaan rasittava omistaa tässä ilmastossa.
Ensimmäinen autoni sattui olemaan ysiysi saabbi joltain 70-luvun lopulta. Sain ajokortin vuonna -84, joten autohan ei vielä ollut mikään ikäloppu, vaikka siltä se kyllä tuntui. Ajelin sillä reilun vuoden, jonka aikana näpit olivat jatkuvasti rasvassa, kun piti yrittää pitää saabia ajokunnossa. Kerta kaikkiaan karmea kosla, josta viisastuneena olen kiertänyt ko. merkin kaukaa.
Ehkä saabbikin on noista ajoista muuttunut johonkin suuntaan, mutta vieläkin: Saab- Nej tack!