Kauneus vai sisäinen kauneus?

Jospa nyt kuitenkin on niin että lihavia on monenlaisia. Täällä roikkuvat laiheliinit yrittävät vääntää asiat mieleisikseen niputtamalla kaikki lihavat samaan kasaan. Tiedoksesi sanon että lihavia on yhtä monenlaisia kuin normaalipainoisia tai laihojakin. Tämä koskee niin ulkonäköä kuin lihomiseen johtaineita syitäkin. Samoin jokaisella ihmisellä on ihan omat mielipiteensä asioista. Minun mielestäni ulkonäköseikat eivät ole merkityksettömiä. Lihavuus ei kuitenkaan ole ainut ulkonäköseikka joka vaikuttaa luotaantyöntävästi. Totuus on kuitenkin että kun tutustut ihmiseen menettää ulkonäkö merkityksensä. Siinä astuu tämä sisäinen kauneus kuvaan. Jos ihminen on täydellinen ulkoisesti mutta sisältä huono (ilkeä) ei hänen kanssaan viihdy kukaan. Korostan kuitenkin että näitä löytyy niin lihavista kuin laihoistakin. Ulkoisesti rumiakin löytyy kaiken painoisista. Mitä sinä saat elämääsi siitä että näitä täällä vatvot? Oletko ehkä onnellisempi ja tyytyväisempi itseesi? Jos olet niin hyvä. Sitten tälläkin touhulla on joku tarkoitus.

Tässä yksi lihava, joka ei väitä, että lihavuus kaunistaa enempää sisäisesti kuin ulkoisesti. Ihminen vain taitaa olla sellainen otus, että kestääkseen epämiellyttävän tilanteen, on jotakin keksittävä puolustuksekseen.

En usko, että yksikään lihava oikeasti haluaa olla lihava. En minä ainakaan. Mutta murina ja marina "sisäisestä kauneudesta" ei poista sitä tosiasiaa, että lihava on lihava. Ennen kuin hyväksyy sen, että olen lihava, ja tunnustaa asian ainakin itselleen, mitään ei ole tehtävissä. Muutos alkaa itsestä ja tosiasioiden kohtaamisesta.

Sisäinen kauneus ei ole kiloista kiinni, ulkoinen kauneus on. Näkeehän sen jo valokuvista, jotka on otettu ennen lihomista. En ota kantaa syihin, miksi kukakin on lihonnut. Syitä on monia, mutta kukaan muu kuin itse, ei voi asialle tehdä mitään. Minä olen kohta 20kg kevyempi ja olen tosi tyytyväinen itseeni. En ole vielä lähelläkään ihannepainoani, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa...

Mielestäni yhteiskunta on ulkonäkökeskeinen, mutta minä en ainakaan ole lihonnut sen takia. Uskon kuitenkin, että vääränlaisella naisihanteella saadaan nuorille aikaiseksi syömishäiriöitä. Tässä voisi perhe olla apuna tarjoten normaalia mallia naisesta (myös miehestä) ja tarjota terveellistä, ravitsevaa ruokaa kasvaville, ettei heidän ainakaan tulevaisuudessa tarvitsisi kamppailla vuosikausia liikakilojen kanssa.

että ulkoisen kauneuden! Molemmat on mahdollista saada.

kaunista ketään eikä laihuus rumista. Mutta ennemmin otan lihavan ja mukavan kuin laihan ja vittumaisen. Parinvalinta on mieltymysasia!! Se miten minä valitsen, ei taas miellytä toista, eikä tarvikaan. Mulle on ihan sama, läski tai ei, otan ihmisen ihmisenä. Niin miehet kuin naisetkin. Ja on muitakin ihmistä rumentavia tekijöitä kuin lihavuus, enkä anna niidenkään haitata!!

Ulkoinen kauneus, tai paremminkin miellyttävä ulkonäkö on se minkä ensin havaitsee. Vähän pyöreäkin voi olla ulkonäöltään miellyttävä. Sisäinen kauneus tulee esiin myöhemmin ja kaikki eivät osaa tai jaksa odottaa tai etsiä niin pitkälle.
Eli reippaasti lihava joutuu "tekemään enemmän" tuodakseen/sadakseen esiin sisäisen miellyttävän puolensa. Yhteiskunta on sen verran ulkonäkökeskeinen että se ensivaikutelma ratkaisee joillekin paljon ja jotkut tekevät pelkästän sen perusteella johtopäätökset. Joku toinen jaksaa etsiä vähän pidenpään ja voi löytää muutakin. Olkoon kyse sitten ihmissuhteista, työpaikoista tai mistä muusta tahansa.

Jos kyse on parisuhteesta, on tärkeää että puoliso on kaunis niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Pienet virheet toki sallin ulkonäössä eikä kumppanini tarvitse sisäisestikään minkään pyhimyksen olla. Pääasia on että viihdyn hänen seurassaan, ajatusmaailmamme ovat suurinpiirtein samanlaiset ja hän vetoaa minuun myös seksuaalisesti.

En lopettaisi suhdetta mieheni kanssa, jos hän esimerkiksi lihoisi parikymmentä kiloa tai hänen kasvonsa vaurioituisivat onnettomuudessa. Toisaalta, jos hän tutustumishetkellämme olisi ollut ruma tai lihava, en luultavasti olisi aloittanut seurustelua hänen kanssaan.

Kun on kyse muista ystävistä, ei ulkonäöllä ole juuri merkitystä. Tietysti se on tärkeää, että toinen huolehtii itsestään. Ystävyyssuhteissa on tärkeintä se että ajatusmaailmat kohtaavat ja että on jotain yhteistä esimerkiksi harrastukset.

sanoo vain lihavat.

Lihavat ämmät yrittävät viestittää, että ulkoisesti kauniit hoikat naiset ovat sisäisesti rumia. Hah.

Mielestäni katkerat, alemmuuskompleksiset, muita syyttelevät, laiskat, tekosyitä ja valheita keksivät lihavat naiset ovat nimenomaan sisäisesti rumia. On vain luonnon laki, että tämä rumuus näkyy myös päällepäin.

Kauniit, herkät, lempeät, asioista kiinnostuneet ja aktiivisesti osallistuvat, liikuntaa harrastavat ja muut huomioonottavat hoikat fiksut naiset erottaa päällekinpäin. Sisäinen kauneus heijastuu myös ulkopuolelle.


The King of BDSM,
Master Eq

Veikkaan, että moni vannoo sisäisen kauneuden puolesta siksi, koska siihen on helpompi tukeutua kuin siihen miltä oikeasti näyttää. On siis helpompi uskotella olevansa söötti ja vain hiukan pullea ja jatkaa sellaisena, kuin tehdä elämäntaparemontti ja laihtua.

Minä laihdutan lähinnä terveydellisistä syistä, ulkonäköseikoista en niin tiedä. Ruma olen ollut aina ja tulen olemaankin, sitä ei kilojen karistaminenkaan muuta. Siispä on pakko yrittää hyväksyä rumuutensa (ellei ole varaa kauneuskirurgiaan!), mutta siisteyteen voi vaikuttaa paljonkin! Puhtaus, siistit vaatteet ja itselle sopiva meikki pelastavat jo aika paljon...