Haluaisimme adoptoida lapsen ulkomailta ehkä n. 2-3 vuoden kuluttua. Tällä hetkellä emme ole naimisissa, pitääkö olla naimisissa ennen kuin voi adoptoida? Ja mistä ylipäätään kannattaa lähteä selvittämään koko adoptoimisprosessia? Jos adoptoimisprosessi kestää useamman vuoden, niin johan sitä pitäisi alkaa heti suunnittelemaan... Ja mitenkäs sitten jos tässä välissä yrittäisimmekin saada myös biologisen lapsen? Tähän asti emme siis ole lapsia yrittäneetkään ja yhdessä ollaan oltu jo monta vuotta.
Muutenkin voitte mielellään kertoa omia kokemuksia ulkomailta adoptoinnista. Itse mielellään adoptoisimme jostain Etelä-Amerikasta päin...
Muutenkin voitte mielellään kertoa omia kokemuksia ulkomailta adoptoinnista. Itse mielellään adoptoisimme jostain Etelä-Amerikasta päin...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Katsopa tuosta aihelistasta vähän aiempi kysely otsikolla "Adoptiota jo pitkään suunniteltu" tms. Siinä oli vastauksessa hyviä linkkejä, joiden takaa löytty paljon lisätietoa.
Suomen lain mukaan adoptoida voi JOKO yksin elävä henkilö TAI aviopari, ei avopari. Adoptioneuvonta ennen adoptiota on lakisääteistä, sitä antaa joko oman kotikunnan sos.viranomaiset tai sitten kunta ostaa neuvonnan Pelastakaa Lapset ry:ltä (=Pela). Palvelunantajia (joiden kautta kansainvälisessä adoptiossa lasta haetaan) on Suomessa kolme: Pela, Interpedia ja Helsingin kaupungin sos.virasto (palvelee muitakin kuin helsinkiläisiä). Interpedialla ja Helsingin kaupungilla on kontaktimaana Kolumbia, muista Etelä-Amerikan maista ei suomalaisten palvelunantajien välityksellä ole tällä hetkellä mahdollista adoptoida.
Biologista lasta ei kannata yrittää samaan aikaan kuin adoptiolasta, koska jos onnistuu, keskeytyy adoptioprosessi. Eli pitää valita jompi kumpi (siis yksi lapsenhankintatapa kerrallaan, ennen/jälkeen adoptiota voi toki olla biologisia lapsia).
Kansainvälinen adoptioprosessi kokonaisuudessaan kestää useamman vuoden. Jo neuvontaan joutuu joillakin paikkakunnilla jonottamaan. Neuvonta kestää puolesta vuodesta puoleentoista vuoteen, sen jälkeen lupahakemus seisoo adoptiolautakunnan jonossa 3-4 kuukautta (tämä aika vaihtelee lautakunnan resurssien ja hakijamäärän muutosten myötä, joskus on hakemukset käsitelty kuukaudessakin), sitten valitaan virallisesti kohdemaa ja kerätään sinne lähetettäväksi maan viranomaisten vaatimat paperit (aikaa tähän kuluu useimmilta 1-2 kk) ja sitten kun hakemus liitteineen on toimitettu kohdemaahan, alkaa varsinainen odotus(muutamia kuukausia-useita vuosia).
sellainen tieto, että ainakin Pela vaatii että biologisen lapsen (tai aiemman adoptiolapsen) on oltava vähintään 2-vuotias ennen kuin neuvonnan saa aloittaa/jatkaa keskeytynyttä prosessia. Joten raskaaksi tuleminen viivyttäisi adoptioprosessia kyllä reilusti (raskaus 1v lapsen ikä 2v adoptioprosessi 2 - 4v).
http://www.interpedia.fi/adoptio/ukk.html
vinkiksi, että jos alat odottamaan, ei kannata sitä kertoa. Pela esim. ei tietoa mistään saa. Mikäli esimerkiksi kotikäynti osuu aikaan, jolloin et pysty mahdollista raskauttasi peittämään, sitä voi siirtää.
Tämä minun mielipide
paljastua ennemmin tai myöhemmin ;) ...Sitä kun on aika vaikea pitää salassa...Mitä ajattelit raskauden salaamisen hyödyttävän? Prosessi keskeytyy kuitenkin...
(bio)lasten hankkimisesta ja olosuhteiden muuttumisesta. Sehän on selvää valehtelua jos ei kerro olevansa raskaana! Hyvämpä vaikutuiksen sillä tekee Pelan sossuihin.
serkkuni oli ainakin tukevasti paksuna lapsen kotiinhakumatkalla ja onneksi siitä ei tarvitse edes väitellä kenenkään kanssa, kun on fakta.
Se on myös fakta, että kävivät hoidoissa koko 2,8 v. kestäneen adoptioprosessin aikana sitä kertomatta. Eivät halunneet hukata aikaa, mikäli hoidot eivät olisi tulosta tuottaneet.
Piste
Tuollaiset ihmisethän on aivan ääliöitä !! Siinä ei sitten ole ajateltu kuin itseänsä...ei edes sitä mahd. adoptioon valittavaa lasta !! Tuommoinen on mielestäni tosi törkeää !! Väitätkö pokkana, että raskaana oleva äiti sai todella adoptoida ? Yleensä prosessi keskeytyy eikä sitä paitsi ole jo kerran tai useammin hylätylle lapselle eduksi, että perheeseen tulee toinen vauva, joka kaipaa kaiken äidin huomion...
kaiken lisäksi tuollaiset tapaukset vaikuttavat todella huonosti adoptiokontaktien (luovuttavien maiden) ja suomalaisten viranomaisten välisiin suhteisiin, minkä kuvan se antaa luovuttaville maille, jos prosessi peruuntuu...kaikki viranomaiset ovat tehneet jo valintaan mennessä paljon töitä lapsen ja perheen yhditämiseen, joten hukkaan kaikki se työ...
Sitä paitsi adoptio ei ole mikään VARASUUNNITELMA, vaan silloin ollaan ihan väärillä urilla....grrrrrrrrrrr.
en kyllä oikein usko juttuasi !!
kerroin, tämä ei ole uskon asia. Serkkuni oli viikolla 8 raskaana kun hakivat lapsen kotiin. Tiesivät adoptiolapsen löytyneen jo ennen plussaa testissä.
Kohtuutonta? Minusta ei. Yleensä sisaruksissa ei mielestäni ole mitään traumatisoivaa. Ja mitä kuvittelet heidän tehneen? Rakastivat a-lasta jo ensimmäisestä valokuvasta ja halusivat tämän kotiin. Mitä oikein kúvittelet? Että olisivat tehneet abortin? Huh huh..tiesitkö, että vanhempien rakkauspankissa on rajaton määrä rakkautta, jokaiselle lapselle. Ei kai se a-lapsi mitenkään sisaruksista kärsi?
No, a-äitinä voisin kysyä, mitä olisit itse tehnyt, jos adoptio olisi varmistunut ja huomaisit odottavasi lasta? Abortin? Empä usko. Olen tietoinen, että a-neuvonnassa kehoitetaan aloittamaan ehkäisyn käyttö, mutta moniko pariskunta siihen on motivoitunut, kun vuosien tahkoamisen jälkeen mikään keino ei heitä ole auttanut? Tuskin ainakaan itse alkaisin turhaan e-pillereitä popsimaan.
Entä montako kertaa on käynyt niin, että adoptiolapsen tultua kotiin, lapsettomuuden tuska ja stressi on helpottanut ja tämän stressittömyyden ja ei-yrittämisen seurauksena on seurannut luomuraskaus. Sinulta saa sen käsityksen että he ovat kaikki pahantekijöitä.
Pikkusen realismia pliis.
en siis ole adoptio-äiti itse, tuosta sai väärän kuvan, piti kysymys laittaa muotoon, mitä a-äitinä sinä tekisit