Vl:t opettavat sakramenteista toisin kuin Luther. Luther opettaa, että kasteessa saa syntien anteeksiantamuksen sekä Pyhän Hengen ja että kaste on voimassa koko elämän ajan. Luther opettaa myös, että ehtoollisella saa synnit anteeksi.
Isossa katekismuksessaan Luther kirjoittaa kasteesta :
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/ik/4osa.html
"Kaste antaa sen vuoksi jokaiselle kristitylle koko elämän ajaksi riittämiin oppimista ja harjoittamista. Hänellä on jatkuvasti täysi työ uskoa lujasti se, minkä kaste lupaa ja vaikuttaa: voitto Perkeleestä ja kuolemasta, syntien anteeksiantamus, Jumalan armo, Kristus kaikkinensa ja Pyhä Henki lahjoinensa.
Eläessäsi katumuksessa sinä siis harjoitat kastetta, joka ei ainoastaan julista uutta elämää, vaan myös vaikuttaa sen. Kaste aloittaa sen ja edistää sitä. Kasteessa näet annetaan armo, henki ja voima, jotka nujertavat vanhaa ihmistä, niin että uusi pääsee nousemaan esiin ja vahvistumaan. Siksi kaste pysyy aina voimassa. Vaikka joku meistä luopuisikin siitä ja lankeaisi syntiin, meillä on kuitenkin aina avoin tie siihen takaisin, jotta vanha ihmisemme saataisiin jälleen nujerretuksi. Mutta vedellä meitä ei enää tarvitse valella. Sillä vaikka joku antaisi upottaa itsensä veteen sata kertaa, kaste on silti vain yksi. Kasteen vaikutus ja merkitys säilyvät jatkuvasti. Katumus ei siis ole mitään muuta kuin paluuta takaisin kasteeseen, jotta siinä ja alkanut uusi elämä, josta on luovuttu, parantuisi entiselleen ja menestyisi.
Olen puhunut tästä sen vuoksi, ettei kukaan vain päätyisi siihen käsitykseen, että kaste on ollutta ja mennyttä, siitä ei muka ole meille uudelleen syntiin langettuamme enää mitään hyötyä. Tästä käsityksestä seuraa, ettei kasteessa nähdä muuta kuin ohimennyt tapahtuma. Tämä on kauan ollut käsityksemme ja olemme siihen tottuneet. Juurensa se varmasti juontaa siitä pyhän Hieronymuksen kirjoituksesta, jossa sanotaan: "Katumus on toinen lankku, jonka varassa uiden meidän on pelastauduttava rannalle, kun laiva on haaksirikkoutunut", nimittäin se laiva, johon me kristikuntaan liittyessämme astumme purjehtiaksemme sillä toiselle rannalle. 26 Tällainen käsitys on kuitenkin riistänyt kasteelta käytön, niin ettei se voi meitä auttaa. Siksi on väärin ilmaista asia tuolla tavalla: eihän laiva voi hajota, koska se on Jumalan säädös eikä meidän tekomme. Niin voi kyllä käydä, että me liukastumme ja putoamme laivasta. Mutta jos joku putoaa, varautukoon uimaan laivan luo ja tarrautumaan siihen kiinni, kunnes pääsee sinne takaisin. Siinä hän voi sitten jatkaa aiemmin aloitettua matkaa.
Nyt siis käsitämme, miten äärettömän suurenmoinen asia kaste on. Se tempaa meidät Perkeleen kidasta, omistaa meidät Jumalalle, kukistaa synnin ja ottaa sen pois. Joka päivä se sitten vahvistaa uutta ihmistä ja jatkaa vaikutustaan, kunnes pääsemme tämä elämän kurjuudesta iankaikkiseen ihanuuteen. Siksi jokaisen on pidettävä kastetta joka päivä päälle puettavana vaatteena. Sitä hänen on kannettava aina, mikäli hän mielii, että hänestä jatkuvasti löytyisi uskoa ja sen hedelmiä, että hänen vanha ihmisensä tukahtuisi ja että uusi varttuisi hänessä. Jos me näet aiomme pysyä kristittyinä, meidän on harjoitettava sitä tekoa, joka on tehnyt meidät kristityiksi. Jos joku lankeaa siitä pois, hänen on palattava siihen takaisin. Kristus, armoistuin, ei järky siitä, että teemme syntiä, eikä hän estä meitä palaamasta takaisin luokseen. Samoin pysyvät myös kaikki hänen aarteensa ja lahjansa. Niin myös se syntien anteeksiantamus, jonka olemme kerran kasteessa saaneet, pysyy yhäti voimassa joka päivä koko tämän elämämme, jonka aikana vanha ihminen riippuu meissä kiinni. "
Luther kirjoittaa ehtoollisesta :
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/ik/5osa.html
" "Tämä on minun ruumiini ja vereni, teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi." Se voidaan lyhyesti lausua näin: menemme ehtoolliselle ottaaksemme siinä vastaan aarteen, jonka välityksellä ja jossa me saamme syntien anteeksiantamuksen. Miksi näin tapahtuu? Siksi, että nuo sanat ovat siinä ja antavat sen meille. Kristus näet käskee minun syödä ja juoda sitä varten, että omistaisin sakramentin ja että se hyödyttäisi minua varmana panttina ja merkkinä, ja vielä enemmän: juuri sen hän on minun hyväkseni asettanut syntiäni, kuolemaani ja kaikkea onnettomuuttani vastaan.
Jälleen tässä asiassa nyrjähtävät nuo riivastelijamme suurine oppeineen ja älyineen. He huutavat ja pauhaavat: "Miten leipä ja viini voivat antaa synnit anteeksi ja vahvistaa uskoa?" Tottahan he ovat kuulleet ja tietävät, että me emme suinkaan väitä leivän ja viinin sellaisenaan sitä tekevän, vaan että sen tekee leipä ja viini, joka on Kristuksen ruumis ja veri ja johon sana on yhdistynyt. Juuri se eikä mikään muu, näin me opetamme, on se aarre, jonka välityksellä anteeksiantamus on meille hankittu. Eikä sitä saata omaksemme mikään muu kuin juuri tämä sana: "Teidän edestänne annettu ja vuodatettu". Sillä siinä sinulla on molemmat: että se on Kristuksen ruumis ja veri ja että se on sinun omaksesi annettu aarre ja lahja. Kristuksen ruumis taas ei voi milloinkaan olla turha ja vailla vaikutusta, niin ettei se saisi mitään aikaan eikä siitä olisi mitään hyötyä. Mutta miten suuri tämä aarre itsessään onkin, se on kuitenkin suljettava sanaan ja meille ojennettava. Muutoin emme voisi tietää siitä mitään emmekä osaisi sitä etsiä.
Mieletön on sen vuoksi myös tämä heidän väitteensä: koska Kristuksen ruumista ja verta ei ole annettu ja vuodatettu meidän edestämme ehtoollisessa, me emme voi tässä sakramentissa saada syntien anteeksiantamusta. Vaikka näet se teko, joka on hankkinut meille syntien anteeksiantamuksen, on tehty jo ristillä, se ei voi saavuttaa meitä muutoin kuin sanan välityksellä. Mistä muualta me olisimme voineet saada tiedon tuosta tapahtumasta ja siitä, että se on lahja, joka kuuluu meille, ellei sitä olisi meille saarnattu, suullisesti julistettu? Ja mistä he itse sitten sen tietävät tai miten he pystyvät tarttumaan anteeksiantamukseen ja saamaan sen omakseen, elleivät he pidä kiinni Raamatun ja evankeliumin sanasta eivätkä usko siihen? Sillä sana sisällyttää tähän sakramenttiin koko evankeliumin ja koko kolmannen uskonkohdan: "Minä uskon pyhän kristillisen kirkon, syntien anteeksiantamuksen..." ja ojentaa sen meille. Miksi meidän pitäisi antaa heidän riistää ehtoollisesta tämä aarre? Pakkohan heidän kuitenkin on tunnustaa, että kysymys on juuri niistä sanoista, joita koko evankeliumi meille kuuluttaa. Koska he kerran eivät uskalla väittää, että kaikki se evankeliumi, Jumalan sana, joka ei liity ehtoolliseen, on hyödytöntä, vähiin jää myöskin heidän mahdollisuutensa väittää tätä ehtoolliseen sisältyvää sanaa hyödyttömäksi.
Isossa katekismuksessaan Luther kirjoittaa kasteesta :
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/ik/4osa.html
"Kaste antaa sen vuoksi jokaiselle kristitylle koko elämän ajaksi riittämiin oppimista ja harjoittamista. Hänellä on jatkuvasti täysi työ uskoa lujasti se, minkä kaste lupaa ja vaikuttaa: voitto Perkeleestä ja kuolemasta, syntien anteeksiantamus, Jumalan armo, Kristus kaikkinensa ja Pyhä Henki lahjoinensa.
Eläessäsi katumuksessa sinä siis harjoitat kastetta, joka ei ainoastaan julista uutta elämää, vaan myös vaikuttaa sen. Kaste aloittaa sen ja edistää sitä. Kasteessa näet annetaan armo, henki ja voima, jotka nujertavat vanhaa ihmistä, niin että uusi pääsee nousemaan esiin ja vahvistumaan. Siksi kaste pysyy aina voimassa. Vaikka joku meistä luopuisikin siitä ja lankeaisi syntiin, meillä on kuitenkin aina avoin tie siihen takaisin, jotta vanha ihmisemme saataisiin jälleen nujerretuksi. Mutta vedellä meitä ei enää tarvitse valella. Sillä vaikka joku antaisi upottaa itsensä veteen sata kertaa, kaste on silti vain yksi. Kasteen vaikutus ja merkitys säilyvät jatkuvasti. Katumus ei siis ole mitään muuta kuin paluuta takaisin kasteeseen, jotta siinä ja alkanut uusi elämä, josta on luovuttu, parantuisi entiselleen ja menestyisi.
Olen puhunut tästä sen vuoksi, ettei kukaan vain päätyisi siihen käsitykseen, että kaste on ollutta ja mennyttä, siitä ei muka ole meille uudelleen syntiin langettuamme enää mitään hyötyä. Tästä käsityksestä seuraa, ettei kasteessa nähdä muuta kuin ohimennyt tapahtuma. Tämä on kauan ollut käsityksemme ja olemme siihen tottuneet. Juurensa se varmasti juontaa siitä pyhän Hieronymuksen kirjoituksesta, jossa sanotaan: "Katumus on toinen lankku, jonka varassa uiden meidän on pelastauduttava rannalle, kun laiva on haaksirikkoutunut", nimittäin se laiva, johon me kristikuntaan liittyessämme astumme purjehtiaksemme sillä toiselle rannalle. 26 Tällainen käsitys on kuitenkin riistänyt kasteelta käytön, niin ettei se voi meitä auttaa. Siksi on väärin ilmaista asia tuolla tavalla: eihän laiva voi hajota, koska se on Jumalan säädös eikä meidän tekomme. Niin voi kyllä käydä, että me liukastumme ja putoamme laivasta. Mutta jos joku putoaa, varautukoon uimaan laivan luo ja tarrautumaan siihen kiinni, kunnes pääsee sinne takaisin. Siinä hän voi sitten jatkaa aiemmin aloitettua matkaa.
Nyt siis käsitämme, miten äärettömän suurenmoinen asia kaste on. Se tempaa meidät Perkeleen kidasta, omistaa meidät Jumalalle, kukistaa synnin ja ottaa sen pois. Joka päivä se sitten vahvistaa uutta ihmistä ja jatkaa vaikutustaan, kunnes pääsemme tämä elämän kurjuudesta iankaikkiseen ihanuuteen. Siksi jokaisen on pidettävä kastetta joka päivä päälle puettavana vaatteena. Sitä hänen on kannettava aina, mikäli hän mielii, että hänestä jatkuvasti löytyisi uskoa ja sen hedelmiä, että hänen vanha ihmisensä tukahtuisi ja että uusi varttuisi hänessä. Jos me näet aiomme pysyä kristittyinä, meidän on harjoitettava sitä tekoa, joka on tehnyt meidät kristityiksi. Jos joku lankeaa siitä pois, hänen on palattava siihen takaisin. Kristus, armoistuin, ei järky siitä, että teemme syntiä, eikä hän estä meitä palaamasta takaisin luokseen. Samoin pysyvät myös kaikki hänen aarteensa ja lahjansa. Niin myös se syntien anteeksiantamus, jonka olemme kerran kasteessa saaneet, pysyy yhäti voimassa joka päivä koko tämän elämämme, jonka aikana vanha ihminen riippuu meissä kiinni. "
Luther kirjoittaa ehtoollisesta :
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/ik/5osa.html
" "Tämä on minun ruumiini ja vereni, teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi." Se voidaan lyhyesti lausua näin: menemme ehtoolliselle ottaaksemme siinä vastaan aarteen, jonka välityksellä ja jossa me saamme syntien anteeksiantamuksen. Miksi näin tapahtuu? Siksi, että nuo sanat ovat siinä ja antavat sen meille. Kristus näet käskee minun syödä ja juoda sitä varten, että omistaisin sakramentin ja että se hyödyttäisi minua varmana panttina ja merkkinä, ja vielä enemmän: juuri sen hän on minun hyväkseni asettanut syntiäni, kuolemaani ja kaikkea onnettomuuttani vastaan.
Jälleen tässä asiassa nyrjähtävät nuo riivastelijamme suurine oppeineen ja älyineen. He huutavat ja pauhaavat: "Miten leipä ja viini voivat antaa synnit anteeksi ja vahvistaa uskoa?" Tottahan he ovat kuulleet ja tietävät, että me emme suinkaan väitä leivän ja viinin sellaisenaan sitä tekevän, vaan että sen tekee leipä ja viini, joka on Kristuksen ruumis ja veri ja johon sana on yhdistynyt. Juuri se eikä mikään muu, näin me opetamme, on se aarre, jonka välityksellä anteeksiantamus on meille hankittu. Eikä sitä saata omaksemme mikään muu kuin juuri tämä sana: "Teidän edestänne annettu ja vuodatettu". Sillä siinä sinulla on molemmat: että se on Kristuksen ruumis ja veri ja että se on sinun omaksesi annettu aarre ja lahja. Kristuksen ruumis taas ei voi milloinkaan olla turha ja vailla vaikutusta, niin ettei se saisi mitään aikaan eikä siitä olisi mitään hyötyä. Mutta miten suuri tämä aarre itsessään onkin, se on kuitenkin suljettava sanaan ja meille ojennettava. Muutoin emme voisi tietää siitä mitään emmekä osaisi sitä etsiä.
Mieletön on sen vuoksi myös tämä heidän väitteensä: koska Kristuksen ruumista ja verta ei ole annettu ja vuodatettu meidän edestämme ehtoollisessa, me emme voi tässä sakramentissa saada syntien anteeksiantamusta. Vaikka näet se teko, joka on hankkinut meille syntien anteeksiantamuksen, on tehty jo ristillä, se ei voi saavuttaa meitä muutoin kuin sanan välityksellä. Mistä muualta me olisimme voineet saada tiedon tuosta tapahtumasta ja siitä, että se on lahja, joka kuuluu meille, ellei sitä olisi meille saarnattu, suullisesti julistettu? Ja mistä he itse sitten sen tietävät tai miten he pystyvät tarttumaan anteeksiantamukseen ja saamaan sen omakseen, elleivät he pidä kiinni Raamatun ja evankeliumin sanasta eivätkä usko siihen? Sillä sana sisällyttää tähän sakramenttiin koko evankeliumin ja koko kolmannen uskonkohdan: "Minä uskon pyhän kristillisen kirkon, syntien anteeksiantamuksen..." ja ojentaa sen meille. Miksi meidän pitäisi antaa heidän riistää ehtoollisesta tämä aarre? Pakkohan heidän kuitenkin on tunnustaa, että kysymys on juuri niistä sanoista, joita koko evankeliumi meille kuuluttaa. Koska he kerran eivät uskalla väittää, että kaikki se evankeliumi, Jumalan sana, joka ei liity ehtoolliseen, on hyödytöntä, vähiin jää myöskin heidän mahdollisuutensa väittää tätä ehtoolliseen sisältyvää sanaa hyödyttömäksi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
opettaa toisin kuin harhaoppinen Lutter.
Kaste ei ole valelua tai vihmomista.
Uusi Testamentti ei liitä kasteeseen Pyhän Hengen täyteyttä.
Eikä kastessa saa syntejä anteeksi.
"Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin palastaa(upottamalla) kasteena, joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omatunnon pyytämistä Jumalalta- Jeesuksen Kristuksen yloönousemuksen kautta."
Jeesuksen maahanvuotanut veri on ainoa aine joka
puhdistaa syntiänsä katuvan synnistä.
Ei luterilaiset temput.
Raamatussa (uudessaliitossa) ei missään lue, että olisi ketään upottamalla kastettu. Ainoatakaan paikkaa siis ei Raamatusta löydy, että koko torso olisi upotettu: tämä on merkittävä ja ratkaiseva näkökohta noin laki henkisille vaatimuksille. Uudelleen kastajat ovat tehneet upotuskasteesta opin, vaikka pyhä Raamattu ei sitä kerro, eikä ole siitä oppia tehnyt. Kun vaatiditaan yksinomaan upotuskastetta, oikeana kasteena silloin ei saisi kastaa ketään, sillä näin merkillistä väitettä ei Raamatusta löydy. Olettaa tietysti voidaan, kun on ennalta päähänpinttymät ja kuvitelmat. Ei esim. ehtoollisellakaan ole merkitystä sillä, oli viiniä vähän tai enemmän. Nimittäin ”missä on Herran Henki, siellä on vapaus” (2.Kor.3:17). Kun Jeesus ylösnousemuksensa jälkeen asetti kristillisen kasteen, hän ei puhunut veden määrästä mitään. Hän yksinkertaisesti vain sanoi, että pelastukseen kuuluu usko ja kaste ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu” (Mark.16:16:Matt.28:19-20).
Kun Jerusalemissa kastettiin ensimmäisenä helluntaina 3000 ihmistä, upottaminen olisi vaatinut suuria järjestelyjä. Seutu ja vuodenaika oli varsin kuiva. Pienissä altaissa ei olisi voitu kastaa kovin monta, koska veden tuli olla puhdasta (Hebr.10:22; Hes.36:25). Samoin olisi ollut suuri operaatio 3000 ihmisen upottaminen Betesdan lammikolla. On siis vankemmat perusteet 3000 hengen vihmomiskasteelle, kuten Aatolainen Immo kirjassaan ”ovatko uudelleenkastajat oikeassa”s.59. Kun Filipin vanginvartijan oloissa, keskellä yönhetkeä kastettiin hänet ja kaikki omaiset kohta. Jos upottaminen olisi ainoa oikea kastetapa, tottahan Pyhä Henki olisi ilmoittanut, miten niin vaikeissa oloissa saatiin riittävästä vettä. Mahdollista on, että vanginvarttia ja kaikki omaiset kastettiin samalla kaivosta nostetulla vedellä, millä pestiin Paavalin ja Silaan haavat. Kuitenkin Raamattu sivuuttaa kastetavan kuvaamisen vaieten.
Raamatussa ei siis ole mitään säädöstä kasteen muodosta, emme hyväksy sitä, että Jumalan nimissä vaaditaan mukautumaan yhteen kastetapaan ja hylkäämään valeleminen ja vihmominen, joihin niihinkin sisältyy kaunis vertauskuva. Valeleminen sopi hyvin kuvaamaan puhdistusta synneistä ja elävän veden virtoja. Käytettiin mitä kastemuotoa tahansa, kastettava sai aina saman armon. Tuomitustapaan liittyvä kuva on vain erilainen.
Raamattu kertoo ainoastaan, että kaste toimitetaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen (Matt.28:19). Kasteveden tuli olla myös puhdasta (Hebr.10.22; Hes.36:25). (Apt.9:38-39): kastaja ja kastettava menivät veteen, kuitenkaan upottamisesta ei puhuta eikä mainita mitään. Valelu kaste oli tässäkin tapauksessa mahdollinen. Miksi Johannes kastoi Jordanissa missä oli paljon vettä? Paljon on suhteellinen käsite. Meidän on kysyttävä mihin verrattuna on jotakin paljon. Kasteveden tuli olla puhdasta. Ihmisten jaloista seonnut vesi ei voinut kuvata kasteen puhdistavaa vaikutusta, vaan se olisi häväissyt kasteen pyhyyttä ja arvokkuutta. Ei voida näyttää toteen, että Johannes olisi tarvinnut paljon vettä upottamista varten, sillä sellaista Raamattu ei kerro.
Raamattu käyttää kastamisesta kreikan kielistä sanaa Babtidzein. Sana Babtidzein merkitsee kaikenlaista vedellä koskettamista Raamatussa.(Mark.7:4; Joh.13:10; Luuk.11:38; Hebr.9:10; Luuk.11:39; 1.Kor.10:1,2; 2.Moos.30:17-21 jne.). ”Meren syvyyteen upottamisesta” (Matt.18:6) ja veteen vajoamisesta (Matt.14:30) Raamattu ei käytä baptidzein sanaa, vaan aivan toista kantamuodossaan olevaa verbiä ”Katapontidzein”. Upotuskasteen kannattajat ovat suurissa vaikeuksissa ja mahdottomuuden edessä yrittäessään osoittaa upotuskastetta ainoaksi oikeaksi kastetavaksi. Mainittakoon ettei Luterilainen kirkko ole tehnyt kasteen muodosta lakia, vaan pitää sitä ehdonvallan asiana.
Usein ns. vapaat suunnat vetoavat Lutheriin, vaikka hän myöskin säilytti tässä kysymyksessä kristillisen vapauden. Vaikka Luther katsoi upotuskasteen parhaiten symbolisoivan kasteen merkitystä. Luther mm. itse suoritti valelukasteita. Kirjassaan Kirkon Baabelin vankeudessa, hän iloitsi siitä, ettei kiusaaja ollut voinut hävittää lapsilta kasteen merkitystä, ja kasteen muodosta hän kirjoitti: ”Kastaja valelee kastettavan…” . Lutherin sanonta edellyttää valelukasteen olevan yleisen. Myöskin vastoin kasteen muodon kiihkoilijoitten oppia, kasteen merkitys oli Lutherille hallitseva pääasia. Lähteenä käytetty : ”Lapsikaste on Raamatullinen”).
ookkin kysymys hengellisestä kasteesta, joka on palaamista kasteen armoliittoon. Jokapäiväinen katumuskin on hengellistä palaamista kasteen armoliittoon. Hengellinen kaste tempaa meidät pois perkeleen vallasta jne.
-Tätä ei tee vesikaste, eikä se ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnonliitto Jumalan luona.
Näin oon ymmärtämässä.