Miisan tarina osa 1

punk_! kirjoitti:

Miisa istui sängyllä, kuulokkeet korvilla ja matikankirja kädessä. Häntä ei olisi voinut matikka vähempää kiinnostaa, mutta koska huomenna oli kokeet ja Miisa halusi läpäistä toisen vuotensa yliopistolla kiitettävin arvosanoin, hän ei voinut kuvitellakkaan vain lähtevänsä bilettämään.

Joku koputti oveen.Miisa luuli sen vain olevan hänen bilettävä kämppiksensä Kati, joka halusi "lainata" vähän rahaa tupakkaan.
- Ei heru rahaa, turha ees yrittää. Miisa sanoi ja toivoi, että Kati ei tulisi sisään. Katilla oli taipumusta pölliä häneltä aina jotain, jos ei rahaa saanut.
- Kröhöm..Kuului ääni oven takaa. Miisa tajusi, ettei koputtaja ollut Kati ja ryntäsi äkkiä ovelle.

Tulija oli noin 20 vuotias mies joka oli pukeutunut rentoihin vaatteisiin, jotka näyttivät silti hänen päällään hyvältä.
- Onko Kati täällä...No siis ovi oli auki ja ajattelin..Mies selitti.
- Ei ole! taitaa olla juuri tällä hetkellä jonkun miehen kanssa...Niin tiedät varmaan missä, Miisa vastasi nasevasti. Miisa ei ollut ikinä tajunnut mitä kaikki miehet näkivät sellaisessa hutsussa kuin Kati.
- Jaah..No, tulen sitten joskus toiste, Mies sanoi ja lähti alas portaista.
- Turhaan vaivaudut, tuskin hän muistaa edes nimeäsi enään, Miisa huusi miehen perään ja sulki huoneensa oven.

Tämä ei ollut todellakaan eka kerta, kun joku kysyi Katia. Kati sattui vain kyllästymään miehiin niin tavattoman nopeasti. Kun Miisa oli tavannut Katin ekan kerran, Kati oli kihloissa erään mukavan oloisen miehen kanssa. Suhde kyllä kesti vain viisi päivää ja Katilla oli jo seuraavana päivänä uusi mies. Miisa itse ei ollut kova sitoutuja. Oikeastaan hänellä ei koskaan ollut, ollut minkäänlaista suhdetta kehenkään. Ei sillä, että Miisa olisi sitoutumista pelännyt, hän vain ei ikinä ihastunut, saatika sitten rakastunut kehenkään.

Miisa uppoutui jälleen matikan ihmeisiin ja toivoi, ettei kukaan enään häiritsisi häntä. Kohta hänen puhelimensa kuitenkin soi. Miisa huomasi soittajan olevan Kati.
- No mitä, hän vastasi turhautuneena.
- Sun on pakko tulla tänne, mä löysin sulle täydellisen miehen, Kati sanoi ja yskäisi oudon kuuloisesti. Aivan kuin olisi yrittänyt sillä pidätellä itkua. Miisa ei tiennyt mitä sanoa. Tämä ei ollut Katin tapaista. Kati ei ollut ikinä tyrkyttänyt Miisalle ketään miestä, vaan pitänyt kaikki itsellään, mutta jos tämä olikin vain jokin Katin juonista, jolla saada itsensä pois jostain tukalasta tilanteesta.
- Mutta siis miten niin oot löytäny mul miehen? En oo ees pyytäny sellasta, Miisa sanoi ja toivoi saavansa edes jonkinlaisen selityksen.
- En ehi nyt selittää tuu äkkiä tänne yökerho arkkuun, Kati sanoi ja sulki puhelimen.
- Ei oo totta! Miisa huusi ja mietti mitä tekisi. Jos hän ei lähtisi Katin luokse ja Katille sattuisi jotain, hän kokisi syyllisyyttä ikuisesti. Jos taas hän menisi, hän voisi joutua ongelmiin ja päästä jopa hengestään. Hän päätti kuitenkin lähteä. Hän otti takkiinsa ja juoksi portaat alas kylmään sumeaan iltaan.

Miisa käveli rivakasti, koska oli varma, että tämä ei liittynyt mitenkään mihinkään miehiin, vaan johonkin paljon vakavampaan. Miisa näki jo kaukaa yökerhoarkun pihalla seisovan Katin. Hänen ulkonäöstään ei voinut erehtyä. Hänellä oli punaiset hiuksen, jossa oli mustia raitoja, hän käytti aina avonaisia vaatteita ja hänellä oli mustaksi rajatut silmät. Kati lähti juoksemaan häntä kohti.

Kun Kati noin kahdenkymmenen sekunnin päästä oli aivan hänen vieressään, Miisa järkyttyi. Katin hiuksen olivat sekaisin, meikki levinnyt ja vaatteet likaiset. Se ei ollut todellakaan Katin tapaista.
- Voi Kati mitä on tapahtunut? Kysyi Miisa huolestuneena.
- Voi ei Miisa, älä sinä minusta huolehdi,tai oikeastaan sinun on autettava minua, olen pahassa pulassa, Kati niiskaisi ja lähti taluttamaan Miisaa yökerhon taakse.

Miisa huomasi jo kaukaata, että heitä odotettiin. Noin viisi miestä seisoi pienessä ringissä, mutta he vaikenivat, kun he saapuivat paikalle.
- Noh tuoko on korvauksesi? Eräs miehistä kysyi.
- Kyllä tämä tyttö on hyvin rikkaasta perheestä, joka maksaa varmasti suuria summia, saadakseen tytön takaisin. Kati selitti katsoi Miisaa ja virnisti pahankurisesti.
- Mistä tiedämme, että tuo tyttö on edes sinun arvoisesi, joka ei todellakaan ole paljon? Toinen miehistä kysyi.
- Noh katsokaa häntä, Kati sanoi ja heilutti Miisan kaulassa olevaa ketjua, samalla kun osoitti Miisan ihka uusia kenkiä.
- Luulet, että tuo heitukka riittää, mutta jos emme saa siitä tarpeeksi, saat maksaa ja tällä kertaa hengelläsi, Eräs miehistä sanoi ja riuhtaisi Miisan itseään vasten.
- Päästäkää irti! en ole mikään palkkio!
- Voi olet paljon enemmän, Mies sanoi ja kantoi Miisan autoon Miisan yrittäessä rimpuilla irti.


Noh siinä se oli? Virheitä varmasti löytyy joten ei tarvitse jokaisesta muistuttaa, mutta silti palaute on tervettullutta. Niin negatiivinen kuin positiivinen. Eli kannattaako jatkaa?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä