Ystäviähän me kai ainakin jo olemme...? Siitä on pitkä aika kun katsoin ketään niin syvälle silmiin ja sieluun kuin sinua. Kemiaahan se on, ei sitä voi kiistää. Tunnuit heti omalta, vaikka asetelma oli ja on kaikkea muuta kuin helppo. Katselin sinua jo sitä aiemminkin, mutta kielsin itseäni sotkeutumasta. Enhän tiedä sinusta ja elämästäsi mitään.
Toivottavasti et esittänyt pyyntöäsi velvollisuudesta vaan koska oikeasti haluat katsoa voiko tästä tulla mitään?
Toivottavasti et esittänyt pyyntöäsi velvollisuudesta vaan koska oikeasti haluat katsoa voiko tästä tulla mitään?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kirjoituksesi viestittää minulle jotain, en osaa sanoa mitä se on ja onko kohteesi edes oikea?
Kemia on monen tunteen alku, josta kehittyy jotain suurta aikaa elämällä.
Oletko tavannut tätä "ystävääsi"?
Olemme olleet kummallisesti tekemisissä mutta emme tavanneet tarkoituksella kahdenkesken. Tilanne on hyvin epämääräinen. En tiedä olemmeko ystäviä, kavareita, tuttavia vai mitä?
kysyä itseltään? Puhelimessa toinen puhuu tai on hiljaa..Ei tarvitse sitä täällä ihmetellä.
ES
ei voi olla sen selvempää toisellekaan. Aika näyttää mihin suhde kehittyy, jos molemmat tahtovat sen kestävän ja jatkuvan. Haluaisin vain tietää mitä hän ajattelee minusta ja tästä tilanteesta nyt...
olen ollut saman tapaisessa tilanteessa, paitsi että suhde se ei ollut, ei siten kuin suhteella ymmärretään. Puhumalla asiat selviää, paitsi silloin kun toinen ei anna siihen mahdollisuutta, tai paikka on väärä. Yritin aikani ja päätin että kyseinen henkilö ei halua nähdä eikä kuulla, eikä varsinkaan tietää, varmuuden vuoksi kierrän vielä mahdollisuuksien mukaan yhteiset tututkin kaukaa, niin en saa häirikön mainetta, eräät kun on siitä niin tarkkoja, kenelle voi puhua ja kenelle ei, kenet tuntea jne. Itse luotan vaikka "ukko mustalaiseen" niin kaun kuin hän itse antaa aihetta muuhun. Ei kaikkia tarvitse rakastaa, mutta kaikkien kansa on hyvä yrittää tulla toimeen, jos se ei onnistu, niin hittoako minä sille voin, ainakin yritin.
ES
Uteliaisuus heräsi nyt...toki on paljon ihmisiä,jotka kirjoittelee,tännekin ja tuskinpa ajattelemani henkilö näin tekisi,mutta jäi kyllä monta kysymystä vailla vastausta.Mies kyllä kyseli,mutta olin sen verran pyörällä päästäni,etten oikein sanaa suustani saanut.Moneen kysymykseensä olisin myöntävästikin vastannut,aika vain taisi loppua kesken.Lisäksi sain käsityksen,hänen yhteyden otostaan,ettei kiinnosta enää.Minulla samasta paikasta,muuten valokuva,sekin jäi sanomatta.
hetkoinen!samasta paikasta valokuva,kerro siitä paikasta jotakin?.minua ainakin kiinnostaa..jos olen se mies??
Syksyinen maisemakuva,kalliolta/...vuorelta otettu.Olen ottanut kuvan vuonna-82,samaiselta seudulta.
on se jossa olette olleet.jos niin on ni oon väärä mies.
..varmaan otettu,ei yhdessä oltu siellä.Näin vain kuvan hänen kotonaan.
aika moni ihminen sen kait ymmärrät
on viesti sen verran epämääräinen
Minä tähän vasataisin vain, että kohtalo kulkee omia teitä. Se katseesi silmien syvyyksiin jätti tunteen johon en ollut varautunut. Luit minua, kuin avointa kirjaa ja minä mietin nyt vain hiljaa. Tahdotko tosiaan minut elämääsi? Varoittaa voin en ole helppo luonteeltani mutta en aja sinua pois luotani.
Tahdoin vain että kerrot tämän todella minulle
jos vain olen tärkeä osa elämää sinulle
Pieni vihjekkin riittää että tunnistan sinut ja minut? Onko tämä liikaa puudetty?
Sitä toivon mieheltä johon tämä niin hyvin sopii.
Haluan hänet elämääni,sitä ei mikään muuta.
niin pysyvästi kuin se on mahdollista.
Tämän olen sinulle suoraankin kertonut enkä vain täällä.
Kertoisin myös kaiken sen,
mitä olen halunnut kertoa
mutten ole vielä uskaltanut.
onko viestisi kirjoitettu miehelle vai naiselle?
Ja sitten lisäksi että mikä se mainitsemasi pyyntö oli?