Hei! Mulla on kaks ystävää, jotka sairastaa anoreksiaa ja on todella kuihtumispisteessä. En keksi mitään keinoa, miten voisin auttaa heitä. En haluis vaan kattoa vierestä ku toisella on paha olo. Ihan turhaa on niille sanoa mitään että "oot liian laiha" ja "sun pitää syödä"...Siihen vastataan vaan että "no enkä oo" ja uskotellaan että syödään ja kerrotaan uskomattomia juttuja kui paljon taas viime yönä syötiin ym.
En haluis kattoa vaan vierestä, mutta jos joku tietäis miten voisin auttaa heitä, niin kirjottakaa! Ei voi pakottaa hoitoon, ku ne on täysikäisiä...ja välillä tuntuu et en jaksa aina kuunnella kuinka vaikeeta ystävil on, ku mul on itellä ihan tarpeeks omissakin ongelmissa. Tiedän, että toi kuulostaa tyhmältä, mut se on henkisesti aika raskasta nähdä ystävät aina surullisina ja hiljasina ja kamalan laihoina. Ja vaikeinta, ku ei voi auttaa mitenkään!!!
En haluis kattoa vaan vierestä, mutta jos joku tietäis miten voisin auttaa heitä, niin kirjottakaa! Ei voi pakottaa hoitoon, ku ne on täysikäisiä...ja välillä tuntuu et en jaksa aina kuunnella kuinka vaikeeta ystävil on, ku mul on itellä ihan tarpeeks omissakin ongelmissa. Tiedän, että toi kuulostaa tyhmältä, mut se on henkisesti aika raskasta nähdä ystävät aina surullisina ja hiljasina ja kamalan laihoina. Ja vaikeinta, ku ei voi auttaa mitenkään!!!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kumma homma jos heidän vanhemmilla tai muilla sukulaisilla edes hälytyskellot soi. Ainakin yksi keino on ottaa yhteys terveyskeskukseen tai vastaavaan, luulisi, että siellä varmaan parhaiten osataan antaa neuvoja ongelman kokonaisratkaisuun.
kuuleppa olen nähnyt miten anorktikko syö samaan aikaan (määräyksestä) ruokahalua kohottavaa lääkettä, ja laihduttaa, ja käy oksentamassa.
täysin toivoton yhtälö.
alkuperäiselle sanoisin että jos psyykeesi ei kestä, (mikä on ymmärrettävää) vaihda ystäviä.
niin minäkin jouduin tekemään.
Siis toi oli kyllä huonoin vinkki mitä oon koskaan kuullu: vaihda ystäviä!! :D Se tuskin parantais yhtään kenenkään oloa. Päin vastoin!Ystävät on sitä varten, että ne auttaa, jos toisella on vaikeeta. Mutta joillain on näköjään vähän erilainen käsitys ystävyydestä :/
Voi lillerö!
olispa mulla sun kaltaisias ystäviä :´) tai kai onkin, eivät ne nyt soranaisesti hyljänny oo, mutta eivät ne mitenkään asiaan puutu/osotas tukeaankaan... Jos mä saisin päättää, toivoisin, että ystävät tulis luo, halais pitkään ja sanois, että kaikki järjestyy ja ne lupais olla mun tukena tuli mikä tuli, pakottamatta mihinkään, kuuntelemalla ja kannustamalla kuitenkin.
tää on kuitenkin tosi paljon vaadittu keneltä tahansa, eikä ystävillä oo velvotetta jaksaa ja rasittaa itteensä toisen murheilla... mutta pienikin välittämisen ele tuntuu tosi kivalta.
Tässä muutama neuvo sulle:
1. Älä ota ruokaa puheenaiheeks, älä esim. valita, kuinka tuli syötyä liikaa ja kuinka nyt taatusti lihot. Älä myöskään hauku ohikulkevia mahd.tukevia ihmisiä läskeiks, plösöiks yms..
2. Kehu ytävääsi (ei ulkonäköä vaan tyyliin: "sä olet hyvä...")
3. kerro, kuinka tärkeitä kamusi ovat, ja osoita, että välität...
mutta anorektikko-ystävä vaan suuttuu joka asiasta. Lekurille se hymyilee ja mielistelee, ettei laitettais pakkohoitoon, mutta nyt alkaa keinot olla loppu, tippaan laitetaan viimeistään kahden viikon sisällä.
Oli tosi kiva lukea toi sun viesti...Oon mahd. paljon koittanu olla tukena. Mut esim tällä hetkellä en juuri ehdi tehä mitään, ku koulukin painaa päälle. Ni ne varmaan luulee et en välitä, ku en oo niitten kans nii usein. Sekin on tavallaan muuttanu meidän ystävyyttä, ku rupesin seurustelemaan. Mut toivoisin vaan että ne joskus parantuis ja sais sen elämänilon takas...
Ystävät voi kokea ittensä aika avuttomaks sellases tilanteessa, ku toinen muuttuu aivan täysin. Sit ei ehkä osaa olla niin luontevasti enää sen kans eikä tiiä mitä pitäis sanoa, ettei vaan loukkais toista. Se ei kuitenkaan tarkota, ettenkö esim. mä välittäis heistä. Vaikea tilanne..