Kuuletko kuinka tuuli tuo laulun minulta sinulle? Kuuletko sen pehmeän, haikean sävelen?
Minä avasin sydämeni perimmän sopukan auki, siellä sinä asut, minun maailmassani. Otin sinut esiin ja istututin vierelleni, laitoin kätesi hartioilleni, huulesi huulilleni, tunsin sinut siinä, olet vieläkin niin lämmin.
Kauanko siitä jo on? Onko mennyt päiviä, viikkoja vai kuukausia, en enää tiedä. Ikävä on sekoittanut almanakkani, tunnit ovat vierineet niin kiduttavan hitaasti yksi toisensa jälkeen. Niistä on kertynyt päiviä, eilisiä ja huomisia, pikkuhiljaa viikkoja. Jokaisena pitkän tunnin hetkenä olet mukanani, lukkojen takana, sydämessäni.
Rakas, tunnetko sinäkin sen? Meidän hetkemme lähenee, jokaisen piinaavan tunnin jälkeen olemme 60 minuuttia lähempänä toisiamme. Minun on niin ikävä sinua, tiedän; sinäkin kaipaat, lupaan että kun leskenlehdet taivuttavat varttansa huhtikuun aurinkoa kohden, minä olen siellä sinun kanssasi, otan kädestäsi kiinni ja sitten kaikki on taas hyvin.
Rakas, minä rakastan sinua juuri niin paljon kuin tiedät minun sinua rakastavan.
Minä avasin sydämeni perimmän sopukan auki, siellä sinä asut, minun maailmassani. Otin sinut esiin ja istututin vierelleni, laitoin kätesi hartioilleni, huulesi huulilleni, tunsin sinut siinä, olet vieläkin niin lämmin.
Kauanko siitä jo on? Onko mennyt päiviä, viikkoja vai kuukausia, en enää tiedä. Ikävä on sekoittanut almanakkani, tunnit ovat vierineet niin kiduttavan hitaasti yksi toisensa jälkeen. Niistä on kertynyt päiviä, eilisiä ja huomisia, pikkuhiljaa viikkoja. Jokaisena pitkän tunnin hetkenä olet mukanani, lukkojen takana, sydämessäni.
Rakas, tunnetko sinäkin sen? Meidän hetkemme lähenee, jokaisen piinaavan tunnin jälkeen olemme 60 minuuttia lähempänä toisiamme. Minun on niin ikävä sinua, tiedän; sinäkin kaipaat, lupaan että kun leskenlehdet taivuttavat varttansa huhtikuun aurinkoa kohden, minä olen siellä sinun kanssasi, otan kädestäsi kiinni ja sitten kaikki on taas hyvin.
Rakas, minä rakastan sinua juuri niin paljon kuin tiedät minun sinua rakastavan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
rakastan sinua.
aistin ikäväsi
Koenhan kaiken sen itsekin.
Rakkaudella,xxxxx
ikävä on ja kaipaan sinua, kuulen kuinka tuuli kaipauksen laulua tuo mutta, tuuli minua riepoit-taa olen kuin myrskyn kourissa.
Sinä tiedät, että rakkauteni on syvää ja minä odotan, vaikka loppuelämän jotta sinä tulet ottamaan minua kädesta kiinni.
Aloitammeko silloin kaiken alusta, vaikka pohjaa olemme tulevalle luoneet?
Rakastan sinua...sinut sydämeeni kätekenyt olen.
Tulit elämääni
tuulen lailla.
Ensin syksyllä
arasti, varoen,
kuin tunnustellen
haaveilimme
ja kerroimme
toisillemme
kauniita asioita,
välitimme toisistamme
ja tahdoimme
pelkkää hyvää toisillemme.
Tuuli tyyntyi ennen
lumen tuloa
ja vain sanattomuus
jäi jäljelle.
Kunnes jälleen keväällä
tuuli heräsi puhaltamaan
hetkeksi vain
ja tyyntyäkseen
jälleen.
Kesällä tuuli
keikutteli vallattomasti
mieliämme.
Syksyinen tuuli palasi
elämäämme, kauniita
sanoja lausuen,
toiveita kertoen.
Ennen lumentuloa
tuuli oli hävinnyt
kokonaan.
Nyt on vain odotus
keväisestä tuulesta,
yhteisen tuulen
sävelen ja soinnun
löytämisestä.
Olenhan niin luvannut. Odottaisin muutenkin!
Siihen asti..
Tilaa teen sieluuni
takatalvelle,
etten pettyisi,
sillä
kuihtunut kukka
... pelkkä muisto,
niin suloinen.
viesti miehelle vai naiselle?
Rakkaalle miehelle, sinulle joka tiedät että minä rakastan sinua juuri niin paljon kuin sinä tiedät minun sinua rakastavan.
t. rakas ystävä
miehen tiedät tavoittavasi?