Hyvin monilla tänne kirjoittajilla taitaa olla se harhakuvitelma, että aborttiin päätyvä on yleensä kylmä, tunteeton, empatiakyvytön, raskaudenkeskeytyksen jälkeen riemusta hyppivä yksilö joka on "tappanut" tai "murhannut" ihmisen.
Niin sitä itsekin "aikoinaan nuorena ja elämää vähempi nähneenä ja kokeneena" ajattelin, että abortti - voi kauheaa, eihän sellaista voi käsittää ja eihän sellaiseen voi joutua kuin ihan vain täysin omasta syystään. Ja se syyhän siis oli vain mielestäni se, että ei käytä ehkäisyä. (Tai sitten raiskaus, jonka seurauksena kai toivottavasti äärimmäisen harvoin raskaus alkaa.)
Olen useamman lapsen saanut, odottanut ja kantanut 9kk ja sitten synnyttänyt. Viimeisin oli jo todella ikävä ja vaikea kokemus viimeisinä kuukausina, siis raskaus oli hyvin hankala josta ei olisi ensimmäistä odottaessa ollut mitään hajuakaan että niin edes voi olla.
Meillä siis oli lapset tehtynä, lapset joita rakastamme yli kaiken ja joilla on varmasti hyvä, rakastava, huolehtiva koti. Vastoin kaikkia "luonnonlakeja", miten ollakaan, huomasin järkytyksekseni olevani raskaana, joka ei todellakaan ollut seurausta ehkäisyn puutteellisuudesta. Ikää minulla on jo sen verran, että jo sen puoleen en ollut halukas enää lasta perheeseemme synnyttämään. Miehen kanssa meillä oli samat ajatukset, että ei muuta vaihtoehtoja ollut kuin keskeytys.
Voin kaikille tuomitsijoille sanoa, että päätös oli elämäni raskain ja vaikein. Siinä on minulle ihan tarpeeksi tuomiota, että joudun sen asian kanssa koko loppuelämäni elämään ja olemaan. Ainut hyvä puoli on se, että keskeytys tehtiin todella varhaisessa vaiheessa.
En usko että kukaan keskeytystä tekee ihan vain hetken mielijohteesta riemusta kiljuen, että jee, nyt "siitä" pääsee eroon. Elämä ei aina vain mene valmiin käsikirjoituksen mukaan eikä asiat ole niin mustavalkoisia kuin täällä moni tuntuu kuvittelevan. Itse en edelleenkään (ja varsinkaan oman kokemuksen jälkeen) pidä keskeytystä minään helppona ratkaisuna, enkä koskaan ennenkään ole ketään tuominnut, haukkunut tai arvostellut tälläisestä ratkaisusta, oman kokemuksen jälkeen vielä entistä vähemmän.
Mietin vain kun tätä palstaa olen seuraillut, että harva täältä mitään tukea ja apua saa, enempikin syytöksiä ja haukkumisryöppyjä etupäässä ihmisiltä, joilla ei mitään omakohtaista kokemusta asiasta, vain ainoastaan hyvin vahvat ja rankat mielipiteet edes yrittämättä nähdä ja ajatella asiaa toisen kannalta.
Niin sitä itsekin "aikoinaan nuorena ja elämää vähempi nähneenä ja kokeneena" ajattelin, että abortti - voi kauheaa, eihän sellaista voi käsittää ja eihän sellaiseen voi joutua kuin ihan vain täysin omasta syystään. Ja se syyhän siis oli vain mielestäni se, että ei käytä ehkäisyä. (Tai sitten raiskaus, jonka seurauksena kai toivottavasti äärimmäisen harvoin raskaus alkaa.)
Olen useamman lapsen saanut, odottanut ja kantanut 9kk ja sitten synnyttänyt. Viimeisin oli jo todella ikävä ja vaikea kokemus viimeisinä kuukausina, siis raskaus oli hyvin hankala josta ei olisi ensimmäistä odottaessa ollut mitään hajuakaan että niin edes voi olla.
Meillä siis oli lapset tehtynä, lapset joita rakastamme yli kaiken ja joilla on varmasti hyvä, rakastava, huolehtiva koti. Vastoin kaikkia "luonnonlakeja", miten ollakaan, huomasin järkytyksekseni olevani raskaana, joka ei todellakaan ollut seurausta ehkäisyn puutteellisuudesta. Ikää minulla on jo sen verran, että jo sen puoleen en ollut halukas enää lasta perheeseemme synnyttämään. Miehen kanssa meillä oli samat ajatukset, että ei muuta vaihtoehtoja ollut kuin keskeytys.
Voin kaikille tuomitsijoille sanoa, että päätös oli elämäni raskain ja vaikein. Siinä on minulle ihan tarpeeksi tuomiota, että joudun sen asian kanssa koko loppuelämäni elämään ja olemaan. Ainut hyvä puoli on se, että keskeytys tehtiin todella varhaisessa vaiheessa.
En usko että kukaan keskeytystä tekee ihan vain hetken mielijohteesta riemusta kiljuen, että jee, nyt "siitä" pääsee eroon. Elämä ei aina vain mene valmiin käsikirjoituksen mukaan eikä asiat ole niin mustavalkoisia kuin täällä moni tuntuu kuvittelevan. Itse en edelleenkään (ja varsinkaan oman kokemuksen jälkeen) pidä keskeytystä minään helppona ratkaisuna, enkä koskaan ennenkään ole ketään tuominnut, haukkunut tai arvostellut tälläisestä ratkaisusta, oman kokemuksen jälkeen vielä entistä vähemmän.
Mietin vain kun tätä palstaa olen seuraillut, että harva täältä mitään tukea ja apua saa, enempikin syytöksiä ja haukkumisryöppyjä etupäässä ihmisiltä, joilla ei mitään omakohtaista kokemusta asiasta, vain ainoastaan hyvin vahvat ja rankat mielipiteet edes yrittämättä nähdä ja ajatella asiaa toisen kannalta.
Vastaukset 13
Vanhimmat
että nuoriso nettiä käyttää. Kypsymättömät pesser visserit jotka kerrankin saavat sanoa sen kaiken paskan sisältään keskeytyksettä. Kotonaan heille sanottais että turpa kiinni.
Näkeehän sen nuoruuden niin monista teksteistä.
Näihin pitää vaan suhtautua silleen ettei työnnä perunaa nenäänsä, vaikka joku idiootti onkin toista mieltä.
On täällä sitten muutama varttuneempikin joukossa, jotka heidätkin eroittaa ensisilmäyksellä.
Se kai tämän rikkaus onkin että kaikki saavat tyhjentää sanaisen arkkunsa pohjilleen, ja kehittää siinä sivussa taitoa jättää idioottien ilmaisut omaan arvoonsa. (se se vasta taito onkin)
Itselleni tehtiin abortti kolme viikkoa sitten ja jo alkujaan päivää ennen kuin kuukautisten piti alkaa tiesin että olen raskaana ..... eli monta viikkoa minulla oli aikaa muuttaa päätöstäni (= abortti). Itselläni on vuoden ikäinen lapsi ja halusin keskeytyksen tehdä niin nopeasti kun vaan voi. Sillä esikoiseni sydänääniä kuuntelin jo rv 9 ..... !
Tämä palsta on ihan mahdoton, onneksi itse olin vahva ihminen, vaikka ekan päivän vierailut tällä palstalla saikin itkun aikaan. Kirjoitin oman tarinani sydän verellä ja ensimmäiset kymmenen vastausta oli: katso se ja se video, oman lapsen murha jne.......
Jos näiden abortinvastustajien on tarkoitus tehdä tällä palstalla "hyvää" ja saada edes yksi ihminen miettimään ja perumaan aikomansa abortti, niin nuo kirjoitukset on jotain ihan muuta. Niin tuomitsevia ja kun ne menee inhimillisyyden ohi .... (muutama asiallinenkin kirjoitus ollut, niiltä vastustajilta jotka kuitenkin ymmärtää jollakin tasolla).
Oma aborttini ei ollut henkisesti helppo, eikä pidä ollakkaan. Enkä itse halua kokoea tätä uudelleen ! Mutta päätökseni oli juuri minulle oikea.
Olen vieraillut tuolla lapsettomuuspalstalla ja keskenmenopalstalla ja suren niiden ihmisten puolesta, mutta täydestä sydämestäni suren myös ihmisen puolesta joka päätyy aborttiin. Minusta nämä kaikki asiat ovat suruja.
Ääripäitä on monia, en itsekkään hyväksy aborttia ehkäisymuotona, mutta tämähän on monelle aborttiin päätyneelle ihan selvä asia. Olen sitä mieltä että jos ihminen joutuu turvautumaan moneen aborttiin niin olisi todella outoa jos itsessä ei olisi siinä tapauksessa mitään vikaa.
Minä olen reilu kolmekymppinen yhden lapsen äiti ja silti abortti oli ainoa oikea ratkaisu vaikka se oli sitten viimeinen naula siihen arkkuun että meidän perhe on tässä ...... ei niitä abortteja tee ainoastaan nuoret lapsettomat ihmiset !
Niin, en ole kylmä ihminen, surua ja murhettahan kaikki on aiheuttanut, mutta tämä palsta on jotenkin kylmettänyt minua. Hirveä hinku tullut puolustaa aborttioikeutta ja ihan sen takia että kun nuo muutama vastustaja on niin penteleen kovaäänisiä, mutta yleensä vaan luen palstaa ..... meitä lukijoita on varmasti paljon !
Abortissa kun ei ole mitään hienoa, erillaista tuskaa ja surua ja joissakin tapauksessa myös loppujen lopuksi helpotusta.
Sinulle alkuperäinen kirjoittaja: kaikkea hyvää ja "allekirjoitan" lähes kaiken tunnepuolen mitä kirjoitit, mutta kun tämä palsta tekee oikeasti vähän kylmäksi !
Ketjun aloittaja kirjoitti asiaa, ja niin teit sinäkin. Tämä palsta ei valitettavasti toimi ollenkaan niin kuin sen pitäisi, vertaistukena ja kokemuksia kertovana, vaan muutamat fanaattisesti mielipiteitään totuuksina pitävät henkilöt terrorisoivat valtaosaa keskusteluista.
Saman olen minäkin itsessäni huomannut tuosta aborttioikeuden puolustamisesta: halu siihen on todella voimistunut noiden palstaa terrorisoivien ansiosta.
Kuinka selvisit henkisesti? Tuliko sulle sellaisia katumuksen hetkiä ja itsesyytöksiä? Sepä tässä on ottanut koville, että sen helpotuksen lisäksi on jälkikäteen tullut niitä kamalia jossitteluja ja itkuja että miksi niin ja miksi näin piti mennä. Kai se aika sitten vaan auttaa, vaikkei tätä kai voi koskaan itselleen anteeksi antaa. Mullei ainakaan ole ketään jolle voisi edes kertoa, koska ei tätä ihan kelle vaan mennä kertomaan, niin enkä ehkä edes haluaisi vaikka voisi. Mies on tukena muttei hänkään sitä ihan tajua miltä se voi naisesta tuntua.
Itselläni on siltä osin sama tilanne, ettei minun abortistani tiedä yksikään ystävä eikä sukulainen. Ja kyse ei ole siitä että häpeäisin kertoa, mutta ympärilläni on (ihan selvitettyä) lapsettomuutta ja keskenmenoja, tuntuisi kurjalta heittää omat suruni heidän niskaan. Olen ajatellut asian niin että en halua läheisilleni aiheuttaa tällä asialla surua. Sinänsä jos joku läheisistäni minut pahasti tuomitsisi niin en semmoista ihmistä ystävänäni pitäisi, sen kyllä ymmärtäisin jos asiaa ei noin vain pureksimatta pystyisi heti sulattamaan.
Mutta ......
Tapaus on minulla aika tuore (3 vkoa), mutta tähän mennessä olen selvinnyt henkisesti hyvin. Kun tein raskaustestin itkin pari yötä, mutta itkuni oli vain itsesääliä ja kun sairaalaan pääsin niin olo oli jopa helpottunut. Ensin tuli itku, olinhan samana vuonna lähtenyt ko. rakennuksesta pienen toivotun nyytin kanssa, mutta ei päätökseni horjunut ollenkaan. Helpotus oli valtava. Enemmän se oma suruni koski itsekkäästi sitä että mistä minua rangaistaan, miksi näin kävi. Enkä kuitenkaan halua kokea sitä uudelleen, eli kyllä tämä kaikki on opettanut itsestäni ihan hirveästi. Mies tukee minua myös, mutta ei hän voi ymmärtää asiaa kokonaisuudessaan.
Itsesyytöksiä on enemmän tullut siitä yleensäkkin että minulla oli niin paha olla alkuun ensimmäisen vauvani kanssa, että meni niin kauan ennen kuin elämämme muuttui "elämisen arvoiseksi" ..... Päätin ekan puolen vuoden jälkeen, että jos tästä vauva-arjesta selviä en enään aja itseäni siihen samaan jamaan ikinä. Katunut en ole ja yritänkin elää asiaa jossittelematta.
Toivotan sinulle kaikkea hyvää ja yritä muistella niitä tunteita kun päädyit aborttiin .... eli ei kannata miettiä, että mitä jos kuitenkin .....
toipuminen ja itselleen anteeksiantaminen on mahdollista, vaikka ei todellakaan helppoa. Ituprojektissa on vertaistukiryhmiä, joissa saa käydä rauhassa kokemuksiaan, ajatuksiaan ja tunteitaan läpi toisten saman kokeneiden kanssa ja mikä parasta: ilman tuomiota ja syyllistämistä. Itse tunnen muutaman ihmisen, jotka ovat abortin jälkeisistä syyllisyyksistä päässeet ja voivat siltä taakalta vapautuneena jatkaa elämäänsä.
"...Ikää minulla on jo sen verran, että jo sen puoleen en ollut halukas enää lasta perheeseemme synnyttämään. Miehen kanssa meillä oli samat ajatukset, että ei muuta vaihtoehtoja ollut kuin keskeytys."
Ajattelitko asiaa lapsen kannalta? Moni olisi ottanut iltatähden vastaan.
Aina on vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia, sinä valitsit lapsesi abortoimisen. Malliratkaisuna se on huono ja pidät sitä itsekin ongelmallisena.
Mitä siis haet?
Selkääntaputtelijoita tällä palstalla on ihan tarpeeksi - kohta näet: Voi voi kun on vaikeaa, voi voi ja voi voi. Sikiö on vain suolenpätkä, Voimia ja voi voi...
helpottiko?
Kuka kantaa huolta lapsesta? Sinäkö?
Ei täällä kukaan jakele tuomioita. Tuomioita jakelevat abortin tekijät lapsilleen. Tämän asian sanominen ei ole tuomio, se vain näyttää tuntuvan sellaiselta.
tuomioineen....
ei kannata edes lukea.
mun mielestä sun aivos on suolenpätkä...
..ja vahinko kun sua ei ole abortoitu....
tyhjäpää puolustaja vailla mitään järkevää sanottavaa.
Tässä taas hyvä esimerkki kaltaistesi mustavalkoisesta ajattelusta: "Moni olisi ottanut iltatähden vastaan." Moni varmaan, mutta meidän tapauksessa ei, en kai muuten olisi aborttiin päätynyt? Mutta näinhän se on helppo nähdä asioita mustavalkoisesti.
Sanot että selkääntaputtelijoita on ihan tarpeeksi, aivan! Kuten myös selkäänpuukottajia hyvin asiattomine kommentteineen ja hyvin "minä olen oikeassa ja minä olen tätä mieltä" -asenteella.
Onkohan koskaan sinullekaan tullut mieleen, että asioita yleensä ajatellaan myös sen syntymättömän lapsen (alkio tai sikiö) kannalta. Voi miten olisikin niin helppoa jos se vain riittäisi että elää! Jokainen lapsi tarvitsee ja ansaitsee vanhemmat jotka vielä jaksavat ja pystyvät hoitamaan, huolehtimaan, leikkimään, kasvattamaan. Meillä ei ainakaan yksikään lapsi ole tehty siihen malliin, että "tossahan se sitten vaan pyörii jaloissa" - tyyliin. Uuden ihmisen syntymä, kasvattaminen yms. on elämänpituinen projekti, joka vaatii paljon työtä, hoivaa, kasvattamista, aikaa, niin paljon muutakin kuin vain että "saa elää ja hengittää".
Ja ehkä se, että itse olen oman perheen iltatähti jota varjosti aina vanhempien iäkkyys, sairastelut, myöhemmin isän menetys jo nuorena, sai miettimään tätä asiaa ETENKIN lapsen kannalta.
Ja kenenkään abortintekijää ymmärtävän en ole koskaan missään vaiheessa lukenut sikiötä sanovan "suolenpätkäksi", se oli aivan omasta päästäsi lähtöisin!
Kiitoksia hyvistä neuvoista lapsien kasvatuksessa.
Surkeata kirjoitksessasi on se, että menet piiloon lapsen selän taakse. "Lapsen parasta on kuolema abortissa". Tämä on täyttä roskaa ja parhaimmillaan heikkotasoista itsensä pettämistä.
Väitteesi on oikea vain, jos elämässäsi ei ole ensimäistkään valon hetkeä, ei valintaa, ei ihmisyyttä ei pisaraakaan elämää. Siksi väitteesi on - tiedät sen itse - mieletön ja väärä sekä lasta kohtaan säälimätön.
Se on vain vältettäväksi esimerkiksi kelpaava perustelu.
Sanon tämän vain selvyyden vuoksi, koska ole tyrkyttämässä tällaista fuuulaa julkisella palstalla.
On hyvin valitettavaa ettet osaa lukea ajatuksella ja sisäistää lukemaasi. Hei yritä joskus ihan oikeasti, miltä tuntuisi olla toisen ihmisen osassa. Kaikki eivät ajattele niin kuin sinä.
Mielestäni sen yritin parhaalla mahdollisella tavalla kirjoittaa mitä ajattelen, mutta se outo tuomitsevuus ja mustavalkoisuus jatkuu sinun kommenteissasi. "Lapsen parasta on kuolema abortissa?" Missä olen näin sanonut? Ja lapsia minulla on kyllä, useitakin, mutta tämä viimeisin raskaus on keskeytetty varhaisessa vaiheessa, jolloin oli kyseessä sikiö.
Alkio, sikiö, lapsi.
Lopputulos on vaiheesta riippumatta sen kannalta aivan sama.
Se on tapettu.