Olen nyt jo vuoden verran ollut korviani myöten ihastunut erääseen mieheen (20v). Kun tapasimme aluksi hän oli kiinnostunut minusta ja pikkuhiljaa minäkin hänestä, mutta myöhemmin kaikki vähän hiipui sillä en saanut vastausta siihen että onko meillä jotain juttua vai ei. Myöhemmin löysin uuden, mutta jätin hänet vähän aika sitten tämän toisen takia jota kaipaan.
Hän suunnittelee muuttoa omaan asuntoon ja on pyytäny tupareihin ja kahvilla käymään usein jne mukavaa, myös on pyytäny keikoille hänen ja kavereidensa kanssaan (joihin en ole tutustunut), pyytänyt piirtämään tatuoinnin hänelle, lohduttanut ja piristänyt kun on ollut paha mieli... Mutta aina kun kysyn missä mennään, hän ei sano juuta eikä jaata. Ei torju muttei haluakaan. Hän myös seurustelee ja väittää pitävänsä siitä tytöstä, mutta usein kun hän kertoo asioita heidän suhteestaan hän puhuu lyhyesti ja vaitonaisesti, en saa oikein sitä kuvaa että hän olisi onnellinen.
Olen yrittänyt monta kertaa unohtaa hänet mutten vain pysty :) Mitä teen ja mikä häntä vaivaa?
Hän suunnittelee muuttoa omaan asuntoon ja on pyytäny tupareihin ja kahvilla käymään usein jne mukavaa, myös on pyytäny keikoille hänen ja kavereidensa kanssaan (joihin en ole tutustunut), pyytänyt piirtämään tatuoinnin hänelle, lohduttanut ja piristänyt kun on ollut paha mieli... Mutta aina kun kysyn missä mennään, hän ei sano juuta eikä jaata. Ei torju muttei haluakaan. Hän myös seurustelee ja väittää pitävänsä siitä tytöstä, mutta usein kun hän kertoo asioita heidän suhteestaan hän puhuu lyhyesti ja vaitonaisesti, en saa oikein sitä kuvaa että hän olisi onnellinen.
Olen yrittänyt monta kertaa unohtaa hänet mutten vain pysty :) Mitä teen ja mikä häntä vaivaa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ehkä tuon ikäisen on vielä parempi antaa tavata kavereitaan ja ikäisiään? Parikymppisillä on kuitenkin vähän eri jutut ja itsenäistyminen vaiheessa. Itse aikuistuin vasta 25v täytettyäni, ja sen tajusin vasta jälkeenpäin.
Olen itse nuorempi... eli en ole syntynyt 1969 :D
"Hän myös seurustelee ja väittää pitävänsä siitä tytöstä, mutta usein kun hän kertoo asioita heidän suhteestaan hän puhuu lyhyesti ja vaitonaisesti, en saa oikein sitä kuvaa että hän olisi onnellinen."
Miesten tapana ei ole hehkuttaa onneaan. Ennemmin ne kertoo, jos ovat onnettomia. Kysy häneltä suoraan.
Okei, ehkä miehet ei hehkuta sitä niin mutta en silti usko että ne olisi onnellisia... oon yrittänyt kysyä mutta en saa selkeää vastausta. Kuitenkin tää sama jätkä on pyytänyt mua luokseen kahville ja "kahville"... :D ja kyllä ne "kahvit" tiedetään... Eikös sillon jos tietoisesti petetään niin suhteessa ei oo kaikki hyvin.