Nyt on mul hirveesti lähipiiris kavereita, tuttuja, tutun tuttuja, naapureita joille tulossa vauva. Mä haluaisin myös lapsen, en ehkä ihan vielä mut muutaman vuoden sisäl.. Anoppi painostaa ihan hirveesti et HÄN HALUAA jo lapsenlapsia.. Se ei paljoa kysele mitä me halutaan.. Ruvennu jo ahdistaa sen takii koko vauvahomma.. Ja toiseks olen miettinyt sellast et jos en osaakaan hoitaa sitä tai jotain. Tää ahdistaa mua tosi paljon.. Ehkä mä odotan et ystävä synnyttää ja käydä tervehtimässä uutta tulokasta ja kattoo syökö se penska mut vai ei.. Mut tää oikeeesti ahdistaa ja pelottaa mua.. En tie kenen kans voin tästä puhua.. Miehen kans ollaan puhuttu et lapsia hankitaan joskus sitten mut en oo sen enempää näistä tuntemuksista sille puhunu.. ehkä pitäis.. en tie. kamaalaa... en tie mistää mitää.. no sainpahan johonki purkaa itteeni..:)
Vauvakuume tavallaan.. mut pelottaa
kukkis1
8756
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Voi olla, että sen takia jää lapset saamatta. Ihan pienen nyytin kun näkee niin se kuume alkaa, mutta loppuuki sitten lähes saman tien siihen pelkoon synnytyskivuista. Voin pahoin pelkästä ajatuksesta siitä kivusta. Tätilläni oli ollut todella tuskallinen synnytys niin siitä lähtien olen kammoksunu ajatusta synnytyksestä. Joudun vaan enempi paniikkiin jos joku rupiaa kyseleen perheenlisäyksestä. Haluan välittömästi vaihtaa aihetta. Taidan olla ainoa laatuaan tässä tapauksessa..
Olisin halukas jos olisi mahdollisuus löytää sel-
lainen vapaa nainen mutta tämä ikäni monen mie-
lestä on loppuun kulunut,etsin vieläkin hetkeä
ihanaa jonka voisi toteuttaa ja saada yhteinen
pienokainen.Odotan vastausta mielipiteeseeni..:)
Ihmeellinen anoppi, kun tuolla tavalla painostaa! Anna hänen painostuksensa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, vaikkei se helppoa olisikaan. Hän EI VOI päättää teidän elämästänne noin!
Jos sinusta ja miehestäsi tuntuu, että aika vauvalle ei ole vielä sopiva ja teitä/sinua pelottaa, niin kannattaa tosiaan lykätä sitä vauvan "tekoa" vielä jonkin aikaa. Sanokoon anoppi mitä tahansa! :D
Mullakin on "tavallaan vauvakuume". Ollut jo jonkin aikaa. Minua ei kukaan esim. anoppi, oma äiti painosta asialla... Eivät varmaan edes tiedä vauvakuumeestamme :) Eivätkä ole kummatkaan puhuneet lapsenlapsista.
Mutta kuitenkin, vauvakuumetta pukkaa. Toisaalta sitä miettii, että miten ihanaa olisi saada oma pieni nyytti, jota helliä ja rakastaa, mutta toisaalta sitä ajattelee, että miten sitä jaksaa henkisesti ja fyysisesti. Sen ymmärrän, että vauva veisi kaiken "oman aikani" ja sen hyväksyn, mutta silti pelottaa jotenkin.. Miten osaisin hoitaa niin pientä ja avutonta ihmistä!?!
Toki enhän minä yksin olisi, onhan mies mukana hoitamassa sekä sisarukset ja oma äiti auttamassa tarpeen vaatiessa. SILTI, vauva on meidän omamme ja tulemme olemaan vastuussa siitä ainakin seuraavat 18 vuotta, mikä on pitkä aika. Niin pitkä kuin itse olen vanha nyt ;) Siispä, todella nuori olen äidiksi!
Mutta, mutta... Pitää kyllä tosiaan harkita vielä tovi tätä asiaa. Tsemppiä sinulle kovasti! :) Toivottavasti löydätte ratkaisun.
No se anoppi on kyselly/painostanu et koska mennään kihloihin noin puol vuotta sen jälkeen ku ollaan alettu seurustelee elikäs noin 2½ v sitten. Joka kerta kun tavataan se tarkistaa mun kädet. Lähinnä sen nimettömän. Raivostuttava tapaus!!
Mul on muutenki niin eri käsitys kihlauksesta kun sillä, tai niin tuntuu. Mä en halua et mua kositaan kysymällä "mennääks kihloihin" vaan "tuletko vaimokseni". Ja kun kihlat vaihdetaan niin sovitaan se hääpäiväkin. Mun mielestä me ollaan oltu kuitenki vasta melko vähän aikaa yhdes (3vuotta) verrattuna siihen et meidän pitäis olla sit loppuelämä yhdesä (n. 60vuotta).
Ja toi sun viestis olis voinu olla kuin mun kirjottama. Mä en vain saanut mun tuntemuksia noin hyvin sanoiksi. Tuntemukset suurinpiirtein samat. Tosin mul on muutama vuos enemmä ikää ja tuntuu et vanhenen hirveetä vauhtia ja kohta on paras lapsenteko aika koittanut/ohi..
Äiti ei oo kihlauksesta/aviosta mitää puhunu mut nätisti vihjannut odottavansa lastenlapsia. Muuttivat pois juuri mun lapsuudenkodista uuteen paikkaan. Ekan kerran kun kävin siel äiti sanoi että he valitsivat rivarista just tän asunnon kun siinä on lastenleikkipaikka heti oman pihan jälkeen, eli voivat rauhassa vanhukset olla omalla pihalla ja vahtia lastenlapsia leikkipaikalla. Ei oo sen jälkee puhunu lastenlapsista.
No on kyllä melkoinen anoppi sinulla... Huh, huh ;) Mut eikös tuo anoppisi käytös anna ainakin sen ymmärtää, että hän pitää sinusta ja haluaa itselleen sinusta miniän.. Minusta ainakin kuulostaa siltä :) Toisaalta, kyllä ymmärrän "raivosi". Ja sehän on tosi mukava kuulla, että niitä lapsenlapsia odotetaan!
Itseäni hieman hirvittää, että mitä vanhempani sanovat sitten kun heille alkaa lapsenlapsia tulla... Toisaalta olenhan minä jo täysi-ikäinen ja iso tyttö! :D
Tsemppiä anopin kanssa! Jospa se siitä pikkuhiljaa rauhoittus ;)
anopin kanssa! Hänestä tulee olemaan vielä paljon hyötyä perheellenne.
Jos hän on suht. hyvässä kunnossa, hän auttaa varmaan lastenne hoitamisessa. Häneltä tulette saamaan lahjoja, neuvoja ja tukea, lopuksi perinnön.
Ja kun anoppi poistuu näyttämöltä, huomaatte, ettei maailmassa ole enää ketään, jolle te ja lapsenne olisitte yhtä tärkeitä ja joka välittäisi teistä yhtä paljon.
hei vaan!
Olen myöskin mieheni kanssa miettinyt lapsent ekoa ynnämuita siitä elämään tulevia asioita. pystyykö niihin kaikkiin edes valmistautumaan? en uskokaan.
puhuit anopistasi, joka "puuttuu" lastenne tekemisiin. mielestäni on tosiaan hienoa,kuten joku edellä sanoikin,että mukaavaa,että hän näyttää halukkuutensa olla sinun anoppi. toisaalta,kuten joku myös tämänkin edellä mainitsi,ymmärrän ahdinkosi ja ärsyyntyneisyytesi. sillä niitä lapsiahan ei anopeille tehdä,eivätkä he ole lapsistanne vastuussa 24/7. entäpäs jos joskus mainitsisit nätisti että et haluaisi puhua asiasta,eikä se ole ajankohtainen ja että sinusta tuntuu hieman ahdistavalta että vihjaillaan,koskas se lapsi tulee.
meillä tilantena oikeastaan se, että anoppi ja appi ahdistavat menemään naimisiin, ja kerran kuulin syynä sen että kun ukit ja mummit melkein kaikki elossa ja suht hyvässä kunnossa vielä. minulla ei ole enää ukkeja eikä mummeja elossa.
mieheni sanoikin ääneen oikeastaan sen,mitä minäkin olen mieltä, että naimisiin tai lapsi a ei voi tehdä kenenkään toisen takia,niitä ei tehdä mummeille,eikä naimisiin mennä siksi,että joku on vielä elossa. minusta se on hyvin parien välinen asia ja ihana asia,joka mielestäni tehdään rakkaudesta.
me olemme näihin vihjailuihin suhtautuneet "ei mitenkään". emme kommentoi ja asia kääntyykin nopeasti varmasti kenenkään huomaamatta toiseen. ei aikuinen pariskunta ole velvollinen kertomaan kenellekään miten ja milloin asiat tehdään siinä parisuhteessa.
mutta onnea elämääsi ja oikein ihanaa kevään odotusta :)
Älä ihmeessä ota paineita asiasta! oletan, ettet iältäsi vielä "neljääkybää" hivo, joten todellista käytännön painetta sulla oikeesti ei vielä ole!!nauttikaa miehenne kanssa toisistanne ja elämästänne. Voihan lapsista ja perheenperustamisesta keskustella ja sitä voi suunnitella, muta lastenteossa tositoimiin ei kannata ryhtyä muiden mieliksi tai ulkopuolisen painostuksesta. Jos lapsi on ajatuksissasí "ehkä pian" niin odota suosiolla ja sopeudu hiljalleen ajatukseen. Tai sopeutukaa siippasi kanssa yhdessä ajatukseen. Kun äidiksi on valmis se tunne iskee kuin hyökyaalto. Vauvakuume saa ihan uuden merkityksen kun koet jollain ihmeellisellä tavalla vain olevasi valmis siihen sitoumukseen ja kaikkeen mitä se tuo tullessaan. Parasta varmaan, että odottelet ihan rauhassa ja elät..ja sitten yhtäkkiä tajuattekin, että pikkuinen saa tulla. Kuten itsekin kirjoitit..ehkä muutaman vuoden päästä! Näin säästyt turhautumiselta, jossittelulta ja turhalta ahdistukselta.
Juttele miehesi kanssa, hänellä voi risteillä ihan samanlaisia ajatuksia mielessä! ja anoppi sopeutukoon tilanteeseen, jossa vain te päätätte elämästänne.
Muiden painostuksesta tiedän sen verran, että oma äitini tivaa minulta vauvasta vähän väliä. Hän ei tiedä, että olemme mieheni kanssa olleet lapsettomuushoidoissa vuoden päivät, mutta haluamme pitää koko vauvasuunnitelman omana tietonamme...Ei viitsi mammalle sanoa, ettei niitä lapsia sormianapsauttamalla tehdä eikä se ole hänen halustaan kiinni. Ulkopuolisten ei saisi koskaan tivata ja painostaa, kun eivät tiedä mikä ihmisten todellinen tilanne on..