Onko kellään kokemusta aikuisena opiskelusta ammattikoulussa ns.nuorten linjalla? Miten olette sopeutuneen "lapsosten" joukkoon? Miten opettajat suhtautuvat luokan nestoriin? ym kokemuksia?
Aikuisena nuorten seassa?
uranvaihtaja
134243
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
SIIHEN MUKAAN =( EI KIVA KOKEMUS.
Täytyy sanoa, että itsekin nuortuu niiden "lapsosten" joukossa. Kun ei tee asiasta ongelmaa, kaikki sujuu. Jos et tiedä mitä juttelisit heidän kanssa, voi turvallisesti aina jutella kouluasioista. Teillähän on yhteiset päämäärät suorittaa de koulu kunnialla.
Et uskokaan kuinka moni nuori nimenomaan haluaa olla ystäväsi vaikka olisit hänen äitinsä ikäinen. Puhun kokemuksella; olen toista vuotta opiskellut nuorten kanssa ja vielä on yhteistä sarkaa heidän kanssa puolet jäljellä. Mitä kauemmin mietit sen vanhemmaksi tulet.
Niin opet suhtautuu kannustavasti eivätkä kommentoi ikääsi, olet yksi muiden joukossa. Minulla on monta opettajaa, jotka ovat minun ikäisiä ja osa minua nuorempia. Ei se menoa haittaa.
Minun kokemukseni on yliopiston puolelta, mutta en malta olla kommentoimatta. Opiskelin jatko-opiskelijana ja suurin osa opinnoista suoritettiin oman ryhmän kanssa tai muiden vuosikurssien työnohella jatko-opiskelevien "vanhojen rouvien ja herrojen" kanssa. Otin kuitenkin joitakin kursseja, joissa oli ns. perusopiskelijota myös. Eräällä kurssilla olin ainoa vanha täti ja jouduin jollain tapaa opettajan silmätikuksi -siltä ainakin tuntui. Hän pyysi usein minulta kommenttia "kokemuksen äänellä" eli mitäs tähän sanoo meidän kokemuksen äänemme... ja yhtä usein teilasi sanomani todeten nuorille opiskelijoille: voi älkää kuunnelko, te voitte tehdä kuten haluatte... vaikka en absoluuttisia totuuksia laukonutkaan. Kerroin kriittisestikin kokemuksiani työvuosien varrelta kun niitä kysyttiin. No, läpisin kurssin ihan hyvin, mutta ikävä maku siitä jäi.
Muuten meihin aikuisiin opiskelijoihin suhtauduttiin asiallisesti ja kokemusta arkityöstä pidettiin arvona sinänsä.
Aloitin laboranttiopiskelut viime syksynä "nuorten linjalla". Luokallamme on puolet nuoria ts. peruskoulusta tulleita ja osa vanhempaa sakkia. Ikähaitari on 17-45 ja minä olen vanhin. Hyvin on tultu juttuun. Päätin sinne pyrkiessäni etten missään nimessä ala äitihahmoksi tai neuvojaksi, ellei kukaan itse kysy jotakin neuvoa. Tämän olen myös pitänyt.
Opettajat suhtautuvat aivan samallalailla kaikkiin. En ole huomannut mitään poikkeusta. Tästä "iäkkyydestä" on kyllä apua siinä, että minä uskallan sanoa asioista paremmin kuin ne nuoret ja olen siitä saanut kiitosta heiltä. Porukassamme taitaa olla jopa poikkeuksellisen hyvä henki.
Minä siis voin suositella opiskelemista nuorempien joukossa. Tosin se varmaan riippuu paljon myös millä linjalla opiskelee. Olen kuullut huonoja kokemuksia ravintola-alan nuori/vanha yhteensopivuudesta.
Missä vaiheessa ihmisestä tulee aikuisopiskelija? Yli 25, yli 30, yli 40..? Sama kai minkäikäisenä sinne kouluun menee, jos kuitenkin on kiinnostus alaan!!! Onnea opintielle :)
Mun mielestä 16-vuotiaat ammattikoulun ekaluokkalaiset on sen verran nuoria ettei itseäni huvittaisi mennä siihen joukkoon vaikka olenkin "vasta" 24v. Siellä voi olla keskustelunaiheet vähän vähissä. (Ihkui tyyppei niinQ.)
Mutta esimerkiksi yo-linjoilla on kaikenikäisiä, ja meno on ollut ainakin siellä missä mä oon opiskellut ihan kivaa. Vanhin luokkakaveri on ollut päälle 50v. Pitää vaan olla oikea asenne kaikilla, ja siihen ei ehkä kaikki 16-vuotiaat pysty...
Ei se ole aivan sama silloin kun ikäero vaikuttaa viihtymiseen, siis silloin kun luokalla on paljon nuorempia. Saattaa "syödä" hieman motivaatiota.
Ei ole kokemusta ammattikoulusta, mutta lähdin siksi opiskelemaan aikuiskoulutukseen, koska ajattelin siellä olevan "kypsempää porukkaa" kuinkas kävikään. Luokkaani valittiin kaikkien aikojen nuorin sakki 20v-30v itse olen vanhempi, joten ei kiva. Paikka ei vastaa nimeään.
Todellakin olen aikuisena nuorten seassa opiskelemassa. Täytyy sanoa, että olemme kuin erimaailmasta. Ei jaksa heidän turhanpäiväisiä kikatuksia ja kaakatuksia, että "onko tukka hyvin ja saitko viikonloppuna" Herrajestas, että potuttaa...
Minulle olisi ihan sama vaikka aikaansa nuoret kuluttavatkin juuri noihin "päivänpolttaviin" mutta kun se jatkuva supatus häiritsee muidenkin opiskelua. Ja totta sekin että keskustelut opiskeltavasta aiheesta ovat hyvinkin yksinkertaisia, nuorten tasolla. Nuoriksi laskisin vielä nuoret aikuiset n. alle 29v. Olen nyt siis vaihtanut nuoriso-opinnot aikuisopinnoiksi ja "meno" on älyllisempää. Toki nuorten joukosta aina löytyy niitäkin jotka ottavat opiskelun opiskeluna ja vapaa-ajan vapaa-aikana ja ovat muutenkin kypsempiä, mutta aiemmin kiertomani on minun kokemukseni.
itse 41v ja opiskelen täysi päiväisesti "nuorten ammattikoulussa" ;) ja kivaa on. Kaipa se riippuu millainen luokka kokoonpanoon joudut. Minulla kävi peikkomainen flaksi. Luokassa kaksi muuta samaa ikä kaliiperia ja tukku yli kaksikymppisiä ja loput peruskoulusta tulleita. Ei voi valittaa. Kummastelen täällä sanottuja kommenteja nuorista tai sitten minun luokkaani on vain eksyneet kaikki järkevät nuoret. Opettajat ovat mielissään jos luokassa on vanhempia opiskelijoita, hillitsevät menoa kuulemma. Itse en vaihtaisi tätä elämää tällä hetkellä, nautin opiskelusta kun saan opiskella juuri mitä haluan. Ja ainakin meidän luokan "nuoret" ottivat meidät vanhukset hyviin mukaan, samalla viivallahan sitä ollaan uuden asian opiskelussa. Joten uskalla yrittää, voithan sitten lopettaa jos homma ei suju.
3. vuosi AMKissa nuorisolinjalla... Mielestäni nuoremmat ovat mahtavia opiskelukumppaneita ja eipä tämä parhaimmillaan reilu 15 vuoden ikäero tunnu haittaavan. Toki tulee tilanteita jolloin huomaa, että itsellä on enemmän elämänkokemusta, mutta sehän nyt kuuluu asiaan...
Opettajat suhtautuvat mielestäni tosi positiivisesti ja tämän ikäisenä kokee itsekin opettajat jotenkin eri lailla kun ekalla kierroksella parikymppisenä?
Huonoista kokemuksista... no, tulee mieleen sellainen 25vee miesopettaja, jonka "elämänohjeet" (joista paistoi elämänkokemattomuus) saivat tämän tädin taannoin nostelemaan kulmakarvojaan silkasta hämmästyksestä ;-)