Löytyykö ystäväpiiristänne, tai läheisistänne,
henkilöä, joka tietää kaiken paremmin, kuin sinä?
Jos teet asiat, niin kuin olet ne aina tehnyt,
tiedät että olet oikeassa, sitten tämä henkilö tulee ja neuvoo kuinka se tulisi tehdä.
Miten reagoit, kun vielä tiedät senkin, ettei hän ole itse sitä käytännössä toteuttanut sitä,
mitä muille neuvoo?
henkilöä, joka tietää kaiken paremmin, kuin sinä?
Jos teet asiat, niin kuin olet ne aina tehnyt,
tiedät että olet oikeassa, sitten tämä henkilö tulee ja neuvoo kuinka se tulisi tehdä.
Miten reagoit, kun vielä tiedät senkin, ettei hän ole itse sitä käytännössä toteuttanut sitä,
mitä muille neuvoo?
Vastaukset 30
Vanhimmat
JOS olisit halunnut että tuo onnistuu, NIIN tietenkin olisi pitänyt tehdä NÄIN.
Mutta TIETENKIN, kun sulle susi kelpaa, niin tee vaan tolla tavalla. Kyllä tietysti tuokin pysyy koossa. Olisit tullut heti multa kysymään, niin...
Mikä sille mahtoi oikein tulla? Sai yht´äkkiä tollasen hepulin. Ei olisi uskonut. Yleensä se onniin rauhallinen ihminen, eikä ole ikinä ollut erimielisyyksiä.
Ja NYT...
tunne, tiedän , miltä tuntuu. Olisiko näillä kaikki tietävillä huono itseluottamus,
mitä he yrittävät kohottaa, neuvomalla, vaikka eivät ole itse kertaakaan kyseistä asiaa edes tehneet?
Vaikkei sitä minulta edes kysytä.
Olen kyllä yrittänyt kertoa etten meinaa sillä mitään mutta kun nyt satun tietämään asian omasta kokemuksesta niin sanon että voisit vaikka toisella kerralla kokeilla.
Kaikki alkoi siitä kun eräs henkilö tuli minulle kamalan vihaiseksi kun en sanonut tietoani hänelle silloin kun olisi sen tarvinnut. Sai kuulla toiselta että minä olisin asian tiennyt että miksi ei minulta kysynyt? Silloin se tuli ilmi että olin tavallaan petturi häntä kohtaan. Sillon päätin että aina sanon kun vähänkin luulen tietäväni.
Hänet kuvailit juuri.
Tullakseen toimeen hänen kanssaan täytyisi riittävän usein vielä kehua hänen nerouttaan, älykkyyttään, komeuttaan ja aikaansaannoksiaan (joissa ei ole mainitsemista).
sinä, vain siitä syystä, että hän hyväksyy sinut?
että en kuulustele, vaan haluaisin tietää, miten kukin reagoi.
Minulla alkaa olla pian mitta täysi, samasta syystä, erään henkilön kanssa.
Minulla on ollut työkavereina miehiä, joille on aina säännöllisin väliajoin lirkuteltava kuinka hauskoja/taitavia/fiksuja/auttavaisia jne. he ovat, että saisi heidät tekemään jonkun homman, johon ei itsellä ole voimia tai aikaa.
Heille pitää aina keittää kahvit. He eivät itse viet eivätkä tuo postejaan. Kaikki sellainen on pois heidän työtehostaan. (!)
Neuvoja aina saa halusi tai ei. Ja asiasta kuin asiasta heillä on MIELIPIDE, joka on oikea. Varo vaan sanomasta jotain poikkipuolista. Hörähtelyä ja voi voi, tyttökulta, et taida nyt olla ajan tasalla-kommenteja.
enemmän naisten vika. Kelpo nainen tekee niin ja niin. Muistan kuinka tätini aikoinaan ihmetteli, kun äitini ei ollut saanut tuplia pois ikkunoista, vaikka kesä oli pitkällä. Äiti nimittäin päätti, että työtä on muutenkin ihan tarpeeksi. Työpaikalla jotkut olivat aina parempia. Kertoessani, etten ollut ehtinyt rannoille lasten kanssa yhden lapset olivat kesäisin ruskeat kuin pavut. Ja niin kelpoja oltiin, että purkkiruokaa ei lapselle annettu.
En ole ollut missään tekemisissä vuosikausiin vaikka asumme samalla, pienellä paikkakunnalla.
Tavatessamme sattumalta HÄN lähtee juoksemaan pois paikalta!
Aavistaa ilmeisesti mahdollisesti seuraavan sananvaihdon sisällön.
vuosia sitten työkaveri, joka osasi neuvoa kaikkia. Aluksi häiritsi alituinen oikeassa olo, mutta sitten annoin mennä toisesta korvasta ulos. Hyvin meni, kun myöntelin vain ja tein työni oman tapani mukaan. - Kun esimies vaihtui, tuppasi tämä besserwisser neuvomaan häntäkin.
joka paikassa. Tyttäreni aloittelee työelämässä ja kertoilee juttuja. Itse olen ollut korkeimmin koulutettu monessa piirissä ja moni tykkää näpäyttää. Minua tuo vain huvittaa, tiedän mikä olen ja se riittää. Yleensä en tuntemattomille paljasta taustojani, silloin tapaa mielenkiintoisia ihmisiä. Olen omaksunut tietynlaisen "lantlolla-lookin" arkiminäkseni.
Siinä vaan on se paha puoli, että jopa täällä netissäkin, noilla palstoilla, missä pitäisi ilmetä erityisosaamista, kuulee(saa lukea) aivan järjettömiä neuvoja. On paljon asioita, joista en tiedä paljoakaan, mutta kun sen myöntää määrätyn tyyppiselle ihmiselle, niin johan alkaa neuvoja sadella. Useimmiten pystyy kyllä päättelemän onko kyseessä todella auttamishaluinen ihminen, vai hän, jolla on tarve päteä, opettää tyhmempäänsä.
Pätemisen tarvetta löytyy kyllä muussakin kuin osaamistaan esittelevillä. Joku kertoo kohtuuttoman paljon kuuluisista tuttavistaan. Toisen lapset, tai lapsenlapset ovat niin lahjakkaita, että tuntuu sadulta. Vähemmän tuttu, e.s.m matkaseurueeseen kuuluva, kun olemme vaikkapa laivaristeilyllä, kertoo kuinka paljon joutuu maksamaan veroja, eli tahtoo viestittää, olevansa suurituloinen. (Yleensä kyllä hiprakassa) Eli kehuskelu naamoidaan valittamisen muotoon. Yhtä kaikki, viesti menee perille, muut osaavat arvostaa rikasta miestä, tai naista:)
Jospa se pätemisen tarve elää meissä kaikissa, - tuomme sen vaan esiin mitä erilaisimmin keinoin.
olin ainoa joka pärjäsi. Käytin sitä metoodia josta jo luin että suljin korvani ja annoin hänen puhua myöntelin kaikkeen sellaiseenkin joka ei minusta ollut niin, hyvä, hyvä joo joo niinhän se on joo näin on.
Hän soitteli minulle usein kun jaksoin kuunnella hänen vuodatustaan tuntikaupalla. Todellisuudessa minä kirjoitin kirjeen sillä aikaa äidilleni. Joskus alussa kun uskalsin olla erimieltä jostin asiasta niin meille tuli ihan hirvee riita. Hän huusi minulle kuinka hän on paljon viisaampi kuin minä. Ihmettelin mistä hän niin pystyi päättelemään? En ollut tietääkseni koskaan hänelle kertonut mitä olin opiskellut ja missä? No olimme noin puolivuotta soittelematta kunnes tapasimme kaupassa. Siitä alkoi jälleen meidän soittelut. Ja minun äidille kirjoittelut.
kehuskelu on melko yleistä. Sukumme ensimmäinen ylioppilas pääsi yliopistoon ja äiti kehui maasta taivaaseen. Vaan tuli mielenterveysongelmia, on ollut työkyvyttömyyseläkkeellä koko ikänsä. Yhteinen serkkumme sanoi vanhemmilleen, että minun opintomenestyksestä ei sitten leuhkita suvulle, ei ole leuhkittu, tietääkseni pärjää hyvin kansainvälisissä tehtävissä. Näiden asioiden kanssa pitää olla nöyrä. Itse olen mielestäni menestynyt niin hyvin, ettei tarvitse päteä lasten kautta. On aika tylsää kuunnella vanhempia ja isovanhempia, jotka eivät muusta puhu kuin lapsistaan ja lapsenlapsistaan.
Eli tuo: jospa pätemisen tarve elää meissä kaikissa jne. Olen vakuuttunut, että juuri näin on.
Heikko itsetunto tekee tepposia itsekullekin. Poikani sanoi, että inhoan ihmisissä niitä ominaisuuksia, joita itsessänikin inhoan, mutta näen ne selvemmin muissa. Muna oli viisaampi kuin kana.
Naiset ovat vallanhaluisia, johtunee emännöimisestä ja talouden pyörittämisestä. Mutta mielipiteissä haluavat vetäytyä; riiteleminen on rumaa ja oman mielipiteen julkituominen, jos se on vastainen, on riitelyä. Onko? Eikö se ole enemmän henkistä laiskuutta ja rohkeuden puutetta.
Ulkoisesti hiiri voi olla sisäisesti tiikeri ja se näkyy siinä, miten muihin ihmisiin suhtautuu, vaikka täällä netissä. Voimakkaat mielipiteet näyttävät herättävän reaktion, että siinäpä se väittää olevansa oikeassa, vaikka kyse on vain mielipiteestä. Kateus ja huono omanarvontunto ovat monasti sen takana, kun oletetaan, että muut kehuvat,leuhkivat, ovat besserwissereitä.
Tämäkin on vain mielipide, ei lopullinen totuus asiassa. Pieni närkästyminen ärsyttäviin tyyppeihin tekee ihan hyvää itsekullekin, ei mökkiydy liikaa omiin katsantokantoihinsa. Tietysti homekin voi olla kaunista katsottavaa sopivassa ympäristössä.
Keskustelu on kuin lampi: jos sinne ei pääse uutta vettä, se rämettyy ja kuolee. Mielipiteitä voi olla monia ja niiden voi antaa mennä menojaan kuin vesi, jos osaa. Se on taito sinänsä. Eikä tämäkään ole muuta kuin mielipide.
erityistietämystäni tuo Sinun kommenttisi. Homeet ovat tosi kauniita mikroskoopissa tarkasteltuina. Niitä hyödynnetään laajalti biotekniikassa, koska ne pystyvät rakentamaan monia hyödyllisiä aineita. Asiasta toiseen. Meidän pitäisi oppia keskustelemaan niin, ettemme menisi henkilökohtaisuuksiin, silloin tulisi uusia ideoita esiin. Se varmaan näkyy taas vaalikeskusteluissa, tyydytään mollaamaan vastapuolia sen sijaan, että tuotaisiin keskusteluun asiallisia teemoja.
Minulla on yksi tuttava (mies) joka on omassa mielessään etevä joka asiassa ,mutta etenkin tietokoneessa.
Joskus olen erehtynyt soittamaan neuvoa kun olen jumissa koneen kanssa ,Neuvoja tulee niin paljon ylimääräisiä että hukun niihin ja tietysti englantia ja tietsikka kieltä....
Joka kerta käydessäään hän velloo minun koneeni sekaisn .Nyt juuri joulun alla laittoi väkisellä minulle messingerin jota minä en käytä ,mutta jota hän käyttää... odottaa kai minua seurustelemaan kanssaan.
Hän myöskin loukkaantui ,kun ostimme nyt uuden koneen "omin päin" ,kysymättä neuvoa häneltä.
.. kun sattuu olemaan näitä it-ihmeitä. Jos kysyn jotakin yksinkertaista, saan vastaukseksi tukun tietoa, josta en ymmärrä mitään. Nämä asiat ovat hänelle selvästi intohimo, kuuntelen ja toisaalta ajattelen, että onpa tyhmä nainen saanut itseään viksumman pojan laitetuksi maailmaan. Kun on aikansa selittänyt abrakadabraa, kysyn vaihvihkaa, mistä napista pitikään se ja se selvittää...
Heillä on aivan oma it-kielensäkin ja luulen, että sillä ei ole tarkoitus näyttää kuinka tässä osataan ja ollaan fiksuja. Ehkä jollain ikäänytneemmällä, tietotekniikan saloihin sisälle päässeen neuvot tulevat jostain 'korkealta', en tiedä.
Joskus palstalla oli puhetta sivistyssanoista, ja moni oli sitä mieltä, että niitä on tarpeetonta viljellä, koska kaikille nk. sivistyssanoille on suomenkielinen vastine.
Olen samaa mieltä, mutta ymmärrän myöskin ihmisiä, jotka ovat tottuneet puhumaan niinkuin puhuvat. Heidän elinympäristönsä, työyhteisönsä ja mahdollinen kaksikielisyytensä aiheuttaa sellaisten sanojen käytön puheessaan ja kirjoituksessaan, että joku voi pitää sitä snobbailuna, vaikka siitä ei ole kyse.
Sama varmaan nörteillä.
Miksi nyt ei päivänselvää asiaa ymmärretä? Kuinka tuollaista voi edes kysyä?.:)
tarpeeksi paljon, oppii myös kielen eri tasot. Olen opettanut eri tasoilla yliopistosta ammatilliselle toiselle asteelle. Kieli ja sanat joita käytetään ovat erilaisia. Yleensä olen yrittänyt käyttää niin kansantajuista kieltä kuin mahdollista, populääritieteellistä. Kyllä vastapuolen on tajuttava, mistä puhuu. Oudot sanat on selitettävä.
ovat aina tarpeen, kehuskelijan puheet, annan kuultuani, mennä toisesta korvasta ulos.
Tarkoitinkin, sellaista ihmisryhmää, joka, uskoo tietävänsä kaiken, hallitsee (mielestään) kaikki asiat, mitä joku on tekemässä, tietää sinun osaavan sen, mutta kuitenkin tulee neuvomaan sinua,kuinka se pitäisi tehdä, niin kuin täällä, joillakin on siitä näköjään omakohtaisia kokemuksia.
Opetustilanteessa opettajan on pystyttävä puhumaan selkeästi ja niin kansantajuisesti, että oppilaat ymmärtävät.
Varsinaisessa opettajakoulutuksessakin taitaa olla oppiaineena sellainen kuin didaktiikka, eli tarkottaa opettamaan opettamista.
Minä tarkoitin nyt ihmisiä, jotka ovat yksityiselämässään, sosiaalisissa kanssakäymisissään tottuneet määrättyihin ilmaisuihin ja vierasperäisiin sanoihin.
Nuoret usein menevät virran mukana ja omaksuvat sen meidän ikäisiämme tyrmistyttävän v-kielen.
Akateemisissa piiteissä käytetään keskinäisessä seurustelussa luullakseni omaa kieltä, bisnesihmisillä omat kielikuvansa, maaseudulla maanviljelijäväestöllä omansa, tehtaan työväki saattaa olla omaksunut työyhteisöstään johtuen oman tapansa puhua.
Mielestäni niitä sivistyssanoja ei tarvittaisi meidän kielessämme ollenkaan, sillä kaikilla sanoilla on todella suomenkielinen vastineensa.
Joskus vaan menee automaattisesti jokin yleisimmistä vierasperäisistä sanoista puheeseen sekaan. Itsekin käytän huomaamattani sanoja :kompleksi, korrekti, efekti, humaani, joviaali, pedantti jne, edes ajattelematta, että kaikki nuo sanat voisi sanoa "suomeksikin."
Ne ovat vaan niitä yleisimpiä, e.s.m viihdekirjallisuudessa kirjailijan käyttämiä, TV - toimittajista puhumattakaan.
että olisi osannut neuvoa paremmin mitä liikkeessä osattiin.
Akateeminenkin sivistys karisee kummasti, viimeistään silloin kun palataan juhlista kotiin yhteiskuljetuksessa.Samat rivoudet huudellaan kavereille kuin duunarienkin juhlivassa seurueessa. Samat rivot laulut lauletaan tilausajobussissa, kuin duunarienkin bussissa.Samat "jumalan lahjat suomen naisille",yrittää iskeä kaverin muijaa, samoilla konsteilla, kuin duunareittenkin bussissa. .Sama rahapula tulee kummasti esiin pikkutunneilla akateemisilta kuin duunareiltakin.Samat vieraan iskemiset ja "vaimonvaihtohalut" ne tulee esiin pinnan alta, pikku pöhnässä oltaessa, kummaltakin yhteiskuntaluokalta. Yhtä surkean näköinen on paleleva, krapulainen akateemikko kuin sähkömieskin, nakkikioskin jonossa aamu neljältä.Mielestäni tämä koko höpötys jostakin sivistyneistön eri kielestä on,vuosikymmenien tuoman kokemuksen perusteella havannoituna, leveilyä, jolla yritetään luoda eriarvoisuutta tai yritetään erottua joukosta.Totta kai akateemisessa opetustilanteessa joutuu käyttämään eri tasoista sanastoa kuin ammattikoulussa, mutta se ei tarkoita että ihmisen persoonaa voisi siltikään muokata.Sivistys, tai sydämen sivistys, on kaksi eri asiaa. Jälkimmäistä ei voi yliopistoilla opettaa. Se joko on syntymälahja tai kotiympäristössä sisäistetty elämäntapa.
antoisaa opiskella ja opettaa yliopistossa. Tuntuu siltä, että moni, joka sitä ei ole tehnyt, yrittää mollata akateemisia. Sama ihmiskirjo niissä piireissä on kuin muissakin, mutta mitään stereotyyppejä ei olla. Koko työurani ajan minua häiritsi se, että akateemisen koulutuksen saaneita pidettiin teoreetikkoina, jotka käytännöstä eivät ymmärrä. Esim. oma alani oli melko käytännönläheinen, teorian tuntemus auttaa uusien ideoiden kehittelyssä. Kaikkea ei tarvitse tehdä kuten aina ennen on tehty. Enpä löytänyt aviosiippaanikaan akateemisista ympyröistä, hän oli kansakoulun käynyt, ihmisenä aarre, myös älykäs.Mutta ei akateemisia tarvitse mollata, ei muitakaan, pitää yrittää tutustua kanssaihmisiin. Esim. luulen, että lähiympäristössäni minä vaikutan enemmän lantlollalta kuin monet vähemmän koulua käyneet- noin ensisilmäyksellä.
Noin ensisilmäyksellä---sinihelmikki, mitähän mahtaa tarkoittaa lantlolla? Minulla on päinvastaisia kokemuksia, kun oletetaan olevan akateemisista piireistä, mutta kun en ole. Minkäpä sitä ulkomuodolleen voi!
Tuo besserwisser on varmaan meillä monella sisällä, ainakin minä tunnistan sen itseltäni. Varsinkin nuorena olin nopsa opettamaan vanhempiani, mutta elämä opettaa vielä paremmin. On ihan hyvä huomata, ettei kaikkea osaa eikä tarvitsekaan.
maalaista, ihmistä joka ei ole erityisen tälläytynyt, ei juuri meikkiä jne. Se on "roolihahmo", jossa viihdyn parhaiten. Tutustuu mielenkiintoisiin ihmisiin, kun ei ole kovaa kuorta päällä. Nuorempana harmitti, kun pojat eivät olleet niin kiinnostuneet. Sittemmin olen havainnut, että minullahan kävi paremmin kuin monelle muulle niilläkin markkinoilla.
En tarkoittanut sivistystä, miten sen sivistyksen itse kukin käsittää. Jos oikein muistan, niin sanaa on yritetty määritellä ja joidenkin mielestä sivistys on niin vaikeasti ja monipuolisesti ymmärrettävä asia, että lopputulokseen ei tultu, eli jäi todellakin "kliseeksi" sekin, koko sana.
Kukaan ei kuitenkaan kieltänyt, etteikö sivistynyt ihminen olisi kohtelias, hienotunteinen, muut huomion ottava, huolimatta koulutustasostaan.
Tarkoitin yleistä puheen ilmaisutyyliä arkisessa keskustelussa. Nuoret, vaikka olisivat kilttejä ja mukavia, omaksuvat helposti kaveripiirinsä, meistä ikääntyneistä rumalta kuulostavan v- kielen. Duunari on useimmiten oikein mukava, mutta kiroilee enemmän kuin joku akateeminen.
Olin talomme rakennusvaiheessa köksänä, eli tein rakennusmiehille ruokaa. Osallistuin tavallan talon tekoon ja olin ainakin erittäin kiinnostunut seuratessani eri työvaiheita. Pätkä työn lomassa kuulemastani keskustelusta:
- " On se kova jätkä, perkele. Ampui saatana naulapyssyllä vahingossa otsaansa. Vittu, ei muuta kun hohtimilla naula pois, eikä lääkäriin menosta puhettakaan, jumalauta."
- " Älä helvetissä, eikö siitä perkele olisi voinut mennä näkö?"
-" No, vittu kaverit saivat sen lääkäriin, perkele ja lekuri sanoi, että puolitoista milliä
saatana alemmas jos jumalauta olisi osunut, niin olisi mennyt näkö helvetti."
- " Kova jätkä jumalauta!"
- "On se perkele!"
Oikein mukavia miehiä muuten ja omalla tavallaan yhtä sivistyneitä kuin joku akateeminenkin. Ehkäpä reilumpia ja ystävällisempiäkin vielä.
En minä arvota ihmisiä minkään ulkonaisen statuksen takia, mutta olen edelleenkin sitä mieltä, että eri ammattikunnissakin on erilainen tapa puhua.
sitä, että moni haluaa päteä käyttämällä sanoja, joita ei itsekään ymmärrä, yrittää vaikuttaa fiksulta. Itse olen saanut opiskella paljon ja voisin ladella hienoja sanoja solkenaan, jopa ymmärtäisin niitä. Mutta todella taitava osaa sanoa monimutkaisen asian yksinkertaisesti. Työelämästä jäi mieleen tällainen henkilö. Joku asiantuntija oli pitänyt esitelmän, melko vaikeaselkoisen. Keskustelussa tämä henkilö sanoi saman asian parilla lauseella selvällä suomen kielellä. Oli muuten Jyväskylästä, missä lie nykyisin, Matti oli nimi.
Suljen oven-tarkoittaa ystävilleni=olet entinen ystävä.
Sen jälkeen ei ole paluuta enää samaan ystävyyteen kun saa silmilleen suoraan päin näköö aivan yllättäen vaikka mitä.
On tosi merkillistä että joillakin on otsaa syöstä kidastaan tulta kuin lohikäärme.
En tarvitse heitä vaikka ovat vuosikymmeniäkin olleet parhaimpia ystäviäni,koska sen jälkeen tapaaminen ja seurustelu olisi heidän kanssann teeskentelyä aivan.
Tämä on mun tyyli ja en ole ollut sen köyhempi vaikka nämä muutamat suorasuut ovat poistuneetkin rekisteristä.Myöskin puhelin nrot hävitän,olen ehdoton.