Mottoni on, että "aina voi voittaa lisää" Pelaan siis RAY:n automaatteja. Nuorempana pelasin vuosikausien ajan kaikki rahani. Aluksi meni omat säästöt, sitten lainasin kavereilta kaiken mikä irti lähti ja maksoin takaisin jos voitin. Tämän jälkeen aloin varastelemaan rahaa vanhemmiltani maksaakseni velkani ja pelatakseni lisää. Äitini pussista hävisi markka-aikaan satanen harva se päivä ja pelasin kaiken, minulla oli myös samanhenkisiä kavereita joiden kanssa pelattiin, ja jos voittoa tuli, niin pelin ääressä saattoi vierähtää koko päivä.
Henkilökohtaninen ennätykseni on 1500 markkaa päivässä ja kaikki velaksi.(olin tuolloin 16v eli aika iso raha sen ikäiselle) Välillä voitin monta sataa parhaimmillaan yli tonninkin, mutta pelasin ne aina ennemmin tai myöhemmin takaisin. Myin myös isäni viinoja, että saisin pelirahaa. Sekä kaikkea muuta mahdollista rahanarvoista tavaraa kotontani( tietysti sellaista mitä vanhempani eivät tajua hävinneen) Varstin pelirahaa myös pikkuveljeni säästölippaasta, jonka kaverini kanssa(pelihullu hänkin)tiirikoimme auki. Joskus jopa pöllin äitini pankkikortin ja kävin salaa yöllä nostamassa hänen tilitään rahaa jos hänellä ei ollut käteistä lompakossa. Pöllin myös isältäni ulkomaan rahaa( satoja dollareita, saksanmarkkoja) ja vaihdoin ne pankissa ja pelasin pois. Parhaimmillaan pöllin isältäni kaksi 500mk:n seteliä. Koskaan en kuitenkaan jäänyt rahan varastamisesta kiinni, onneksi, olisi varmasti tullut tupenrapinat ja tenttaus siitä mihin rahat käytin.(Salasin nimittäin peliongelmani vanhemmiltai) Kerran pelasin myös kesätyörahani 8500 markkaa, tosin siinä meni useampi viikko. Peleistä johtuen olin aina perse auki ja mielessäni hakkasi vain yksi ajatus: Mistä saan lisää pelirahaa?! Monesti pelasin myös bensarahani ja ruokarahani yms. Leffareissukin jäi kerran väliin kun tuplapotti yllätti.
Välillä yritin pelilakkoa, mutta kun sorruin pelaamaan kympin, sinne meni sitten toinenkin ja kolmas jne. ja kierre jatkui.
Veikkaampa, että armeija auttoi minut eroon pelikoneista, ei tullut kyllä inttiaikana pelattua oikeastaan yhtään.
Nykyään olen kuivilla peleistä, kun asun omassa kämpässäni, niin eihän siitä mitään tulisikaan jos pelaisin rahani. Joskus tosin innostun pelaaman toista sataa euroakin, mutta vain kun olen rahoissani.
Henkilökohtaninen ennätykseni on 1500 markkaa päivässä ja kaikki velaksi.(olin tuolloin 16v eli aika iso raha sen ikäiselle) Välillä voitin monta sataa parhaimmillaan yli tonninkin, mutta pelasin ne aina ennemmin tai myöhemmin takaisin. Myin myös isäni viinoja, että saisin pelirahaa. Sekä kaikkea muuta mahdollista rahanarvoista tavaraa kotontani( tietysti sellaista mitä vanhempani eivät tajua hävinneen) Varstin pelirahaa myös pikkuveljeni säästölippaasta, jonka kaverini kanssa(pelihullu hänkin)tiirikoimme auki. Joskus jopa pöllin äitini pankkikortin ja kävin salaa yöllä nostamassa hänen tilitään rahaa jos hänellä ei ollut käteistä lompakossa. Pöllin myös isältäni ulkomaan rahaa( satoja dollareita, saksanmarkkoja) ja vaihdoin ne pankissa ja pelasin pois. Parhaimmillaan pöllin isältäni kaksi 500mk:n seteliä. Koskaan en kuitenkaan jäänyt rahan varastamisesta kiinni, onneksi, olisi varmasti tullut tupenrapinat ja tenttaus siitä mihin rahat käytin.(Salasin nimittäin peliongelmani vanhemmiltai) Kerran pelasin myös kesätyörahani 8500 markkaa, tosin siinä meni useampi viikko. Peleistä johtuen olin aina perse auki ja mielessäni hakkasi vain yksi ajatus: Mistä saan lisää pelirahaa?! Monesti pelasin myös bensarahani ja ruokarahani yms. Leffareissukin jäi kerran väliin kun tuplapotti yllätti.
Välillä yritin pelilakkoa, mutta kun sorruin pelaamaan kympin, sinne meni sitten toinenkin ja kolmas jne. ja kierre jatkui.
Veikkaampa, että armeija auttoi minut eroon pelikoneista, ei tullut kyllä inttiaikana pelattua oikeastaan yhtään.
Nykyään olen kuivilla peleistä, kun asun omassa kämpässäni, niin eihän siitä mitään tulisikaan jos pelaisin rahani. Joskus tosin innostun pelaaman toista sataa euroakin, mutta vain kun olen rahoissani.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ovat sen huomanneet. Eivät tuollaiset summat jää huomaamatta. En kyllä keksi mitään syytä, mikseivät olisi otteneet asiaa puheeksi. Itse jäin aikaisemmin kiinni jopa parista markasta. Tietysti kehityin varastelemisessa ja myöhemmin en enää jäänyt kiinni. Juju on siinä, että tietää milloin ottaa ja kuinka paljon on vara ottaa huomaamattomasti.
ei siis tarvitse pölliä mitään. Ja mitä jollakin parilla eurolla tekee? Ei siitä saa säväreitä. Sellanen 100 euroa on nykyään tärinäkynnys. Irti ongelmasta tietysti pyritään.
olla niin typerä,että pelaa rahansa,kun aina jää häviölle
ole vanhempani tajunneet! Ovat meinaan aika ankaria tuollaisten asioiden suhteen, varsinkin isukkini. Kyllä olisi varmasti haloo noussut jos olisivat yhdenkin satasen häviämisen huomanneet,mutta ovat kai vähän lahoaivoja kun eivät tajunneet, että vähän verotin.
Tsaude sulle onnelliselle, kun et voi ymmärtää. Minäkään en voi ymmärtää noita koukun mekanismeja, mutta vertaillen niistä huomaa paljon samaa: ne vievät pelurin, juopon, doupparin, vallanhimoisen ym. Olen itse ollut sen verran koukussa moniin sioihin -myös pelaamiseen -että alan vasta ymmärtää, ettei noita juttuja niin vain bonjatakaan.
Wittu että oot spede.
spede oo kuollu?