Minulla on sellainen tilanne että poikaystäväni asuu ulkomailla ja näemme todella harvoin. Viime näkemisestämme on ny 3½ kuukautta. Kun olemme yhdessä olen aivan varma raukkaudesta. olen varma että hän rakastaa minua ja minä häntä. tuntuu että voitamme kaiken yhdessä. Hänen kanssaan on niin hyvä olla. Mutta kun olen erossa hänestä minulla on hyvin epätoivoinen ja ahdistava olo. Koska pelkään ettei tästä tule mitään. Koska välimatka on niin pitkä eikä tiedä voimmeko ikinä järjestää tulevaisuutta niin että saamme olla aina yhdessä. Tunteeni ovat myös hieman erilaiset kun ollaan erossa. Ei ole sellaista rakkauden tunnetta, vaikka häntä rakastankin. Ja tässä suurin ahdistuksen aiheuttajani: Nytkin kun ollaan oltu näin kauan erossa en aina edes jaksa ajatella poikaystävääni. ja välillä mietin tuntuuko se oikeasti hyvältä kun koskentan häntä ja hän minua. joskus nimittäin kun kuvittelen tämän tilanteen, se ei tunnukkaan hyvältä. mutta johtuuko se vain siitä että se ihminen ei oikeasti ole siinä. sillä oikeasti se on aina tuntunut hyvältä. mutta pelkään että kun seuraavaksi nähdään se ei oikeasti tunnukkaan hyvältä. etten pysty olemaan hänen lähellään :< ajatukseni on kovin sekaiset, koska tämä ihminen kuitenkin on minulle kaikista tärkein. en ymmärrä itsekään. välillä herää kysymys onko mitään rakkautta. vaikka tiedän, sitä on.
kaukosuhteessa
-tyttönen-
1313
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
joten onko ketään kohtalo tovereita.. millaisia tarinoita teillä on..?