Miksi niin moni luonnonsuojelijaksi itseään tituleeraava häärää kokonaisuuden kannalta aivan turhanpäiväisten asioiden kanssa? Minusta suomalainen luonnonsuojelu on liian paljon pikkuasioiden kanssa nysväämistä. - Kuka suojelee sutta, kuka kuukkelia, kuka siipioravaa jne. Silti mikään näistä lajeista ei todellisuudessa ole millään lailla uhanalainen.
Samaan aikaan esim. itämeri saastuu saastumistaan, lisääntyvä autoilu ja lentoliikenne pilavat ilmakehää, sademetsiä hävitetään jne. Näiden asioiden eteen kukaan ei näytä tekevän yhtään mitään. Silti joku suojelija voi matkustaa satoja kilometrejä jonkun yksittäisen kuukkelin suojelun takia. - Onhan se hellyyttävä, mutta silti...
Tietysti on hyvä kun tekee edes jotain luonnon puolesta, mutta miksi asioiden priorisointi on niin vaikeaa? Mielelläni näkisin edes jonkinlaista keskustelua siitä että, mikä on tärkeintä suojelussa ja mihin pitäisi satsata eniten.
Sitten ihmetellään kun puhutaan "viherpiiperöistä" - olisikohan niin, että nimitys on sittenkin ansaittu.
Samaan aikaan esim. itämeri saastuu saastumistaan, lisääntyvä autoilu ja lentoliikenne pilavat ilmakehää, sademetsiä hävitetään jne. Näiden asioiden eteen kukaan ei näytä tekevän yhtään mitään. Silti joku suojelija voi matkustaa satoja kilometrejä jonkun yksittäisen kuukkelin suojelun takia. - Onhan se hellyyttävä, mutta silti...
Tietysti on hyvä kun tekee edes jotain luonnon puolesta, mutta miksi asioiden priorisointi on niin vaikeaa? Mielelläni näkisin edes jonkinlaista keskustelua siitä että, mikä on tärkeintä suojelussa ja mihin pitäisi satsata eniten.
Sitten ihmetellään kun puhutaan "viherpiiperöistä" - olisikohan niin, että nimitys on sittenkin ansaittu.
Vastaukset 12
Vanhimmat
no nyt onnistui nickin vaihto neidillä, olisit vain esiintynyt samalla nimellä...olisit saanut paremmin vastauksia.
t.tietsikka nörtti
ihailtavaa huomiokykyä
Luonnonsuojelijat eivät ole vallanpitäjiä, eivät juurikaan päättäviä viranomaisia. Henkisesti laiskat vittuilijat aina huutavat tekemään jotain vaikka tietävät, että valta kaikessa moninaisuudessaan on aivan muilla.
Kun suojeluhalu kohdistuu yksittäisiin lajeihin, syynä on se, että ekologia on lapsipuolen asemassa kouluissamme. Eihän sitä opeteta kuin muutama tunti hankalimmassa iässä oleville. Yleisestikään kansantajuista ekologian teosta ei saa tässä maassa.Sellainen, joka vilisee pitkää matematiikkaa vaativia kaavoja, ei voi tavoittaa kansaa eikä minkään tason päättäjiä.
Maailmankuvaansa rakentavat ja aatteellista huolta kantava nuori väki elää totisesti karussa asenneilmastossa Suomessa. Turpaan tulee oikealta ja vasemmalta.
Jotta juttu on menny semmoseksi, että jokainen haluaa päteä. Ja jos joku on keksiny esim. nostaa vaikkapa kuperkeikkavillisikojen suojelun, niin toisilla se käy kateeksi ja niiden on keksittävä vaikka perse-eellä puuhun köprittäjien suojelun ja niille pitää saada Eu:n direktiivit.
Vasta silloin he kokevat olevansa "viherpiiperö" arvonimen ansainneita.
Ja loput, jotka eivät oo vielä omaa nimikkomönkiäistään keksineet, mennä sukittavat pitkin vesakkoja siksakkia etsimässä jotain, jota muut eivät oo ehtineet löytää.
Ja sehän ei haittaa heitä ollenkaan, että siinä samalla polkevat sukupuuttoon ikimetsien kääpälajeja ja häiritsevät metsän eliöiden pesimisrauhaa ja mikä karmeinta, RENGASTAVAT ja pannoittavat eläimiä, joka on karmeaa kahlehtimista ja väkivaltaa villieläimiä kohtaan.
...ovat aateshoppailijat, jotka pukevat päälleen minkä tahansa kivalta tuntuvan "maailmankatsomuksen". Tänään tämä, huomenna tuo. On varmaan niinkin, että heitä löytyy suojelijoistakin.
Huoli eliölajeista aukenee vain niille, joilla on edes jonkinlaista tietoa lajeista ja niiden merkityksestä. Koko suojelu on kaatumassa tiedon puutteeseen --- niin vastustajien kuin kannattajienkin.
haukkua vastapuolta punaniskarunkkareiksi?
antaahan tulla, oletko tehnmyt koskaan mitään minkään hyväksi?
"Tietysti on hyvä kun tekee edes jotain luonnon puolesta, mutta miksi asioiden priorisointi on niin vaikeaa? Mielelläni näkisin edes jonkinlaista keskustelua siitä että, mikä on tärkeintä suojelussa ja mihin pitäisi satsata eniten."
Asioilla ei ole absoluuttista tärkeysjärjestystä. Luonnossa kaikki vaikuttaa kaikkeen, joten keskustelu siitä, mikä on tärkeintä on hukkaanheitettyä aikaa ja resursseja. Pelkästään asian tärkeys ei ole ensisijaista, vaan on huomioitava niin yksilön, kuin yhteisönkin, resurssit sekä vaikutusmahdollisuudet. Esim. minulla ei ole suurtakaan vaikuttamismahdollisuutta kiertoon pääsevien vierasaineiden ja kasvihuonekaasujen määrissä. Kuitenkin minulla on mahdollisuus vaikuttaa esim. omaan kulutukseeni, jätteiden määrään, kasvi- ja eläinlajien kantojen seurantaan sekä suojeluun.
Mielestäni on järkevämpää vaikuttaa näihin asioihin, joihin voin oikeasti vaikuttaa, kuin istua palavereissa kinaamassa siitä, ovatko ilmastonmuutos, väestöräjähdys vai vääristynyt energiapolitiikka pahin ongelma.
Sinun logiikkasi mukaan esim. syrjäseutujen ihmisten huoli kasvaneista petokannoista on turhaa, sillä liian moni ihminen kärsii nälkää ja puutetta kurjissa oloissa. Heillä kuitenkin itsellään on ruokaa, kodit, puhdasta vettä ja vaatetta...
Kyllä jonkintasoista keskustelua saisi olla tärkeysjärjestyksestä, ja asioiden suhteellisuudesta. Tuntuu että susisuojelijat ovat ainakin tällä palstalla asialla ainoastaan vastustamassa häirikkösusien kaatoa ja vastustamassa vaarassa olevien vaatimuksia turvallisuutensa turvaamisesta, eikä lainkaan suojelemassa sutta. Suomessa susi ei ole uhanalainen, susia on enemän suomessa kuin sen luontainen eläintiheys edellyttäisi. Tämä on jo johtanut sisäsiitokseen ja suden geneettisten ominaisuuksien vaarantumiseen, susikannan suojelua olisi susikannan suojeleminen metsästyksellä terveelle tasolle.
Tuntuu siltä että "luonnonsuojelijat" ovat nykyään vain vastustamassa joka asiassa, jopa keskustelua suojelun tarpeellisuudesta tai tarpeettomuudesta sekä asioiden mittasuhteista.
Nyt kuitenkin susihavaintoja tehdään jatkuvasti pihoilta ja taajamista, sudet käyvät jopa autojen kimppuun, susia on liikaa, se olisi myös sokastuneiden susiaktiivien luonnonsuojelutyössään huomattava.
Susi on sopivan populistinen aihe tietämättömillekin.
Sudesta on helppo kirjoitella, kaikilla on jokin mielikuva sudesta.
Valitettavan usein ei vaivauduta tiedonhankintaan, turvaudutaan vain näihin mielikuviin.
Jokainen ääriliike/ylilyönti saa aikaan vastaliikkeen(vrt kärhämä Muhammed-pilakuvat), joka taas provosoi yhä kärkevämpään käytökseen. Tämän heilurin liikkeradoille ei ole rajoja, vaan vauhtia voidaan lisätä, kunnes heiluri pyörähtää ympäri ja rumba alkaa taas alusta.
Susihysteria on synnyttänyt vastaliikkeen (tai vice versa). Jos edes toinen osapuolista lopettaisi turhan provosoinnin, laantuisivat äärikommenetit puolin ja toisin. Tai ainakin vähenisivät niin, että niihin voitaisiin suhtautua niiden vaatimalla vakavuudella (eli painamaan villasella).
Nyt osapuolet vain syyttelevät toisiaan. Kärkeviä, ylilyötyjä kommenteja viljellään liian ahkerasti. Niiden seurauksena tunnetaan vain vihaa vastapuoleen, ei nähdä enää susikysymystä, vaan aiheesta on tullut tunteiden ja arvojen taistelukenttä. Kun asiaa ei nähdä järjellä, vaan tunteella, niin viha, epäluulot ja loukatuksitulemisentunne ovat pinnalla. Keskustelun ollessa tunnetasolla, on siihen turha esittää mitään faktoja, sillä nekin nähdään (ja käytetään) vain omien tunneperäisten "tosiasioiden" läpi...
Tämän keskustelun aloittaja on jäljillä!
Lopetetaan vauhkoaminen puolesta ja vastaan nippeliasioista (liito-oravista, susista, sittisontiaisista, konnanulpukoista...) ja keskitetään kaikki voimamme ja aktiivisuutemme jonkin yhden todella merkittävän asian taakse. Kaikki joukolla painostamaan kotimaan ja maailman poliitikoita taistelemaan ilmastonmuutos-ongelman ratkaisemiseksi!!!
Voisiko meiltä kaikilta löytyä yksituumaisuutta tämän asian taakse? Ajatelkaa. Jos kaikki täälläkin mielipiteitään esittävät ja voimavarojaan ja aikaansa kuluttavat käyttäisivät resurssinsa yhden ison asian hyväksi niin varmasti alkaisi tapahtua.
Ilmastonmuutos-ongelmasta ratkaisujen tekeminen on kaikille puolueille vaikeaa koska ne ratkaisut vaikuttavat lyhyellä tähtäimellä kansansuosioon vaikka pitkällä tähtäimellä vaikutus olisi ihmiskunnan kannalta paljon suurempi. Sitten kun radikaalit ilmastonmuutosratkaisut alkavat näkyä nykyiset poliitikot eivät ole enää päättämässä.
Niin se vain on.
Saataisiinko tästä maailmanlaajuinen liike syntymään?