karttingharrastaja < tytöt

Mielestäni tytöillä ei ole oikein motivaatiota nykyisin karting-kisoissa. Suurin osa, melkein kaikki ovat poikia. Tytöillä on jo lähtökohtaisesti paljon vaikeampi pärjätä. Ehdotukseni on että jokaisessa kisassa myös koko kisan paras tyttökuski palkittaisiin.

Ensimmäiset vuodet pikkuluokissa menee koska homma on kivaa, mutta ainakin meillä huomasin varsin pian, että kun siirrytään isompiin ympyröihin kansalliselle tasolle, niin tyttö ryhtyi katselemaankieroon kun piti lähteä torstai-iltaisin reissuun...tahkoa vierasta rataa perjantai ja olla tönittävänä kisapäivä.

Hattua nostan niille likoille, jotka tuossa rytmissä ja seurassa viihtyy. Itse en pannut hanttiin kun huomasin että tyttö tekee mieluummin viikonloppuisin jotain muuta.

Ei missään nimessä erillistä tyttösarjaa!

Tästä aiheesta voisin kirjoittaa vaikka kirjan, sen verran olisi sanottavaa. Mutta todetaan nyt vaan (melko) lyhyesti, että tyttö voi oikein hyvin pärjätä yhtä hyvin kuin pojatkin, mutta kyllä siinä päähän potkitaan monin verroin. Eli ikinä ei pääse samalla tavalla mukaan porukoihin, ja tuntee olonsa jollain tavalla ulkopuoliseksi. Ja tietenkin radalla tulee (ainakin aluksi) enemmän kolareita, kun joillain ei pinna kestä sitä että tyttö menee ohi. Ja mekaanikkojen ja muiden tukijoukkojen satunnaisista seksistisistä kommenteista nyt ei tarvitse varmaan edes mainita.

Toisaalta positiivisenä puolena on, että saa ehkä extrapaljon kannustusta ja huomiota. (Jos siitä tykkää...)

Ja olen ehdottomasti sitä vastaan, että tyttöjä erotellaan enää enempää muista kuskeista esim jakamalla jotain "paras tyttö" palkintoja. Mielestäni erittäin tasa-arvoa loukkaavaa. Kun ajetaan samassa sarjassa, niin ajetaan sitten, eikä lähdetä tuollaiseen pelleilyyn.

Enimmäkseen ihan hyvät kokemukset minulla on omasta "urastani" kuitenkin jäänyt, mutta enpä tiedä uskallanko loppujen lopuksi suositella tytöille.

tyttöjä mukaan vaan kartinkiin. ylleensä pojat tuolla raalla vaan möksöttää ja kiertelee issoissa porukoissa nyrpistelemässä. harvoin näkkee poikia jotka hymmyilee ja nauraa ainakin 70% ajasta . noo en sanois että kaikki tytöt tekkee niin ,mutta ... minä mielummin häviäisin iloiselle ja nauravalle tytölle kuin nenänirpussa olevalle pojalle ... mutta toista mielä taitaa olla tuo mun poika ...

Kilpailenminen maksaa, eikä kukaan tyttökään mene sinne huvikseen pelleilemään. Ei kukaan muu kuin keinottelija halua voittaa armosta.

Itte Ajan Kartingia, ja kun koulussa poikien kesken ollaan siitä joskus puhuttu niin ne on oikein ollu sillein "woo!" et tyttö ajaa kartingia.

Itsekin olen "tyttö" tai no ehkäpä jo nainen ja takana vuosia ratin takana reilut kymmenen. Itse aloitin suht "vanhana", koska eipä isä hoksannut tyttöään kiikuttaa kartingradalle ennen kuin sitä itse pyysin. Ja kyllä pitikin muutama kuukausi suostutella :D Intohimo lajiin syttyi kerrasta!

Meillä on aina mennyt niin päin, että minä olen pyytänyt päästä ajamaan, kilpailemaan jne. Voinkin olla onnellin, että isä siihen on suostunut (pienen taivuttelun jälkeen). Kaikki vanhemmat eivät todellakaan ole valmiita panostamaan tytyön autourheilu-uraan samalla tavalla kuin pojan.
Töitä on pitänyt tehdä välillä paljon, mutta kun saavuttaa tietyn tason ja kilpakumppanit huomaavat taidot, niin sitten ei ajella ihan niin surutta päälle.
Menestyminen vaatii työtä ja oma motivaatio pitää olla kunnossa, väkisin tekemällä hommasta ei tule mitään.

Kaiken kaikkiaan ne, jotka lajin parissa vuosikausia viihtyvät, saavat samalla sellaisen elämänkoulun ja kokemuksen, että vastaavaa on vaikea muualta saada. Minä en ainakaan olisi minä ilman tätä harrastusta. Intohimo lajia kohtaan säilyy edelleen ja on laajentunut kartingista muihinkin autourheilulajeihin.

Ehkä jotain omasta halustani kertoo lausahdukseni jokunen viikko sitten kisapäivää edeltävissä harjoituksissa. Tilanne oli se, että testit oli testattu, auto hyvissä säädöissä ja kulki lujaa. Alkoi olla jo ilta ja väsymys painaa, mutta vielä oli mahdollisuus yhteen testisessioon radalla. Sanoin mekaanikko-isälleni, että menen vielä ajamaan. Isä hieman ärtyneenä jo katsoi, että mitä nyt vielä, eikös tämä ole jo hyvä, miksi pitää vielä ajaa?
Vastaus oli yksiselitteinen: "Ihan vaan ajamisen ilosta!"
Isän ilme muuttui ja totesi: "no sitten, paranna samasta ilosta vielä vähän aikaa" :DD
Tilanne oli isän mielestä jopa uskomaton, miten ihmeessä voi pyytää päästä ajamaan väsyneenä illalla ja ihan vaan huvikseen vielä kymmenen vuoden kilpauilukokemuksen jälkeenkin.

En tiedä onko muilla tytöillä/pojilla motivaation taso sama kuin itselläni, mutta jos tämä "liekki" joskus sisältäni sammuu, niin sitten lienee oikea aika lopettaa tai ottaa etäisyyttä lajiin.

ps. sori, taisi jo vähän karata alkuperäisestä aiheestakin tämä kirjoitus.

Tosi hyvä että te lajin tytöt kommentoitte ja näin hyvällä asenteella. Lisää vaan vauhdikkaita ladyja lajin pariin, sillä todellakin motivoituneesta asenteesta ja tehdystä työstähän kaikki on lopulta kiinni. Lahjat auttaa, mutta kokemusta tarvitaan myös ja paljon.

En kyllä allekirjoita tuota lausahdusta, etteivätkö isät panostaisi tyttöjensä ajamiseen. Pikemminkin päinvastoin, tytöille saatetaan antaa jopa paljon enemmän tukea kuin samanikäisille pojille. Jopa samassa perheessä. Yksinkertaisesti kait siksi, että vauhtilajit on jotenkin selvempiä valintoja poikien harrastuksiksi. Vaikka saavathan jotkut pojatkin enemmän tukea kuin toiset, niin etteipä tämä ihan taidakkaan selittyä vain "tyttö tai poika harrastajana" -näkökulmasta. Yksilön ja taustajoukojen tilanne taitaakin olla se suurin erottava tekijä. Kukin tyylillään ja mahdollisuuksiensa mukaan.

Tytöillä on kyllä ihan omat haasteensa kaveriensa suhteen, radoilla kun on nin valitettavan vähän tyttöjä. Ja kaveruudestahan tässä harrastuksessa on myös niin paljolti kyse.

Eikä kait 75% pojista ole nenä mutrussa - mutta tämä taisikin olla provo. Toki mielipahakin kuuluu lajiin. Jossei näin olisi, ajaminen ja ne omat tulokset taitaisivatkin olla turkasen yhden tekeviä - onneksi näin ei ole ja yritystä parempaan työstetään, joskus sen mielipahankin keskeltä. Ja näinhän sen pitääkin olla.

Tasa-arvo kyllä radalla kypärä päässä toimii, kuski on kuski, eikä siinä ajaessa paljon ajatella onko tuo viereinen kuski poika tai tyttö. Eli ei kannatusta tyttöjen palkitsemiselle. Taitaa se kovin paikka ollakkin vain poikien iskillä sen oman musukan kohdatessa sen nopeamman tytön.

Tyttösarja toki voisi olla ok, kunhan vain tuo lähtisi tyttöjen ihan omasta halusta kisata yksin toistensa kanssa. Ja osallistujia pitäisi olla paljon, jotta tuo voisi toimia.

Tyttöjen aikaisempi kypsyminen ja pienempi tarve murkkuilla isäänsä vastaan on kyllä eduksi harrastamisessa. Voisi keskittyä paremmin oleelliseen. No tytöillä on sitten myös omat juttunsa.

Tämä kommentti vain omalla pienellä kokemuksellani. Vuosia sitten myös 2 vanhempaa tyttöäni ajoivat ja nuorempi näistä oli pikkuveljeään selkeästi innokkaampi ja myös nopeampi. Ehkä myös luontaisia lahjojakin lajiin. No nopeat hepat otti karteista voiton ja sittenpä sitä vain poikien kanssa on ajeltu..

Eli tyttöjen oma valinta, eikä isin panoksen puute tms - ainakin meillä meni näin. Mutta nuo vuodet tyttöjenkin kanssa oli varsin mukavia, eikä mitään pulmia radoilla ollut.

Tsemppiä kaikille kuskeille - myös tytöille !!

No suomen kf1 sarjassa 2010 toiseksi sijoittui tyttö. Ja vielä pojat jotka olivat samasta tiimistä sijoittuvat häntäpäähän.

Kyllä toki isät, jotka antavat tyttöjensä ajaa, panostavat siihen ihan yhtä lailla kuin pojankin ajamiseen. Kaikki vain eivät suhtaudu asiaan samalla tavalla. Tyttöpuolisen kaverini isä ehdotti pojalleen, että alkaisitko ajamaan kartingia. Noh, poika ei innostunut, mutta kaverini olisi kovastikin innostunut. Isä tähän vaan totesi, että no et sinä... Eipä kaverin tarvinnut sitten koskaan ajaa. Minäkin olisin ollut kovasti mielissään, jos hän olisi alkanut ajaa, kun radalla pyöri vain pelkkiä poikia. Ujona tyttönä olo oli välillä melko yksinäistä varikolla.

Tyttösarjasta vielä sen verran, että henk.koht. en kannata ajatusta. Vastustan jo sitäkin, että jokkiksessa eritellään naiset ja miehet. Ei sitä munilla ajeta ;D