Täällä valitsee melkoinen jako ihmisten välillä. Räävittömät suunsoittajat kirjoittelevat muutaman rivin provosoivia viestejä, ja luultavasti nauttivat saadessaan lihavat räjähtämään.
Sitten on lihavuuttaan puolustavia, tavallaan kiloistaan kiinni pitäviä, jotka eivät vielä ole kyenneet tunnustamaan lihavuuttaan edes itselleen ja, että lihavuudelle voi ja saa tehdä jotain. Se ei kuitenkaan tarkoita, että jokaisella suunsoittajalla, olisi oikeus irvailla, haukkua ja pilkata näitä ihmisiä. Siihen ei oikeuta mikään.
Kolmas ryhmä mielestäni ovat ne, jotka tunnustavat ja ovat tavallaan hyväksyneet lihavuutensa, ja tässä vaiheessa voi alkaa suunnittelemaan kilojen pysyvämpää karistamista. Ennen kuin tähän vaiheeseen pääsee, on käynyt läpi noita em. vaiheita. Lopulta tulee hyväksyminen (tai sitten ei). Kukaan muu ei kuitenkaan voi niitä kiloja puolestani pudottaa, vaan itse on sitä haluttava ja siihen sitouduttava.
Kun alkuun pääsee, alkaa uusi elämäntapa tuntua "normaalilta", eikä sitä ole vaikea noudattaa. Edes yhdet iloiset illanistujaiset ei sitä pilaa, kun ei anna pilata. Jatkaa vain uutta elämäntapaansa, eikä jää murehtimaan, että nyt meni kaikki pieleen.
Se, mikä minusta olisi näissä keskusteluissa jo aika unohtaa, on nämä väitteet lihavien itsekurittomuudesta, ahneudesta, tyhmyydestä, laiskuudesta ym. Jokainen, joka on joskus yrittänyt kiloja pudottaa, tietää, ettei se ole helppoa. Jos vielä onnistuu pääsemään toivomaansa painoon, sitten vasta vaikeudet alkavatkin. Miten pidän kilot kurissa? Jos palaa vanhoihin ruokailutottumuksiinsa, kilot tulevat nopeasti korkojen kanssa takaisin. On kokemusta.
Ylimääräisistä kiloista eroon pääseminen on koko loppuelämän projekti, eikä lopu siihen, kun tavoiteltu paino on saavutettu. Senhän me kaikki lihavat laihduttajat tiedämme, mutta toteutus on vaikeaa, vaikka tietoa ei puuttuisikaan. Jotenka pyytäisin teiltä, hyvät kirjoittelijat, etenkin teiltä, jotka ilkeily mielessä kirjoittelette viestejänne, vaihtakaa tyyliä motivoivampaan suuntaan. Siitä olisi enemmän hyötyä meille laihduttajille. Ja kun me saavutamme tavoitepainomme, teidänkään ei tarvitse surra lihavien kalleutta yhteiskunnalle.
Vai onko niin, että todellisuudessa nämä suunpiksijät, eivät edes toivo kenenkään laihtumista, koska ketä he sitten pilkkaisivat? Pitäisikö löytää uusi ryhmä, johon voi oman pahan olonsa sijoittaa?
Se, mitä pitkällä tekstilläni pyydän, on, että antakaa meille laihdutusrauha, motivoikaa mieluummin kuin irvailette ja haukutte, ja tukekaa niitä, jotka vielä eivät ole sinut kilojensa kanssa.
Me olemme ihan samanlaisia ihmisiä kuin muutkin. Emme haise sen enempää kuin muutkaan. Käymme töissä ja maksamme veroja, niin kuin suurin osa ihmisistä. Emme siis eroa hoikemmista muuten kuin, että olemme lihavia, mutta se ei poista meiltä tunteita. Päinvastoin, usein se ympärillämme oleva panssari, on hankittu turvaksi, koska monella lihavalla on taustallaan ikäviä, traumatisoivia kokemuksia.
Itse olen laihtunut melkein 20kg:a, niin kuin olen täällä ennenkin kertonut. Tässä asiassa suunta on koko ajan alaspäin :)
Sitten on lihavuuttaan puolustavia, tavallaan kiloistaan kiinni pitäviä, jotka eivät vielä ole kyenneet tunnustamaan lihavuuttaan edes itselleen ja, että lihavuudelle voi ja saa tehdä jotain. Se ei kuitenkaan tarkoita, että jokaisella suunsoittajalla, olisi oikeus irvailla, haukkua ja pilkata näitä ihmisiä. Siihen ei oikeuta mikään.
Kolmas ryhmä mielestäni ovat ne, jotka tunnustavat ja ovat tavallaan hyväksyneet lihavuutensa, ja tässä vaiheessa voi alkaa suunnittelemaan kilojen pysyvämpää karistamista. Ennen kuin tähän vaiheeseen pääsee, on käynyt läpi noita em. vaiheita. Lopulta tulee hyväksyminen (tai sitten ei). Kukaan muu ei kuitenkaan voi niitä kiloja puolestani pudottaa, vaan itse on sitä haluttava ja siihen sitouduttava.
Kun alkuun pääsee, alkaa uusi elämäntapa tuntua "normaalilta", eikä sitä ole vaikea noudattaa. Edes yhdet iloiset illanistujaiset ei sitä pilaa, kun ei anna pilata. Jatkaa vain uutta elämäntapaansa, eikä jää murehtimaan, että nyt meni kaikki pieleen.
Se, mikä minusta olisi näissä keskusteluissa jo aika unohtaa, on nämä väitteet lihavien itsekurittomuudesta, ahneudesta, tyhmyydestä, laiskuudesta ym. Jokainen, joka on joskus yrittänyt kiloja pudottaa, tietää, ettei se ole helppoa. Jos vielä onnistuu pääsemään toivomaansa painoon, sitten vasta vaikeudet alkavatkin. Miten pidän kilot kurissa? Jos palaa vanhoihin ruokailutottumuksiinsa, kilot tulevat nopeasti korkojen kanssa takaisin. On kokemusta.
Ylimääräisistä kiloista eroon pääseminen on koko loppuelämän projekti, eikä lopu siihen, kun tavoiteltu paino on saavutettu. Senhän me kaikki lihavat laihduttajat tiedämme, mutta toteutus on vaikeaa, vaikka tietoa ei puuttuisikaan. Jotenka pyytäisin teiltä, hyvät kirjoittelijat, etenkin teiltä, jotka ilkeily mielessä kirjoittelette viestejänne, vaihtakaa tyyliä motivoivampaan suuntaan. Siitä olisi enemmän hyötyä meille laihduttajille. Ja kun me saavutamme tavoitepainomme, teidänkään ei tarvitse surra lihavien kalleutta yhteiskunnalle.
Vai onko niin, että todellisuudessa nämä suunpiksijät, eivät edes toivo kenenkään laihtumista, koska ketä he sitten pilkkaisivat? Pitäisikö löytää uusi ryhmä, johon voi oman pahan olonsa sijoittaa?
Se, mitä pitkällä tekstilläni pyydän, on, että antakaa meille laihdutusrauha, motivoikaa mieluummin kuin irvailette ja haukutte, ja tukekaa niitä, jotka vielä eivät ole sinut kilojensa kanssa.
Me olemme ihan samanlaisia ihmisiä kuin muutkin. Emme haise sen enempää kuin muutkaan. Käymme töissä ja maksamme veroja, niin kuin suurin osa ihmisistä. Emme siis eroa hoikemmista muuten kuin, että olemme lihavia, mutta se ei poista meiltä tunteita. Päinvastoin, usein se ympärillämme oleva panssari, on hankittu turvaksi, koska monella lihavalla on taustallaan ikäviä, traumatisoivia kokemuksia.
Itse olen laihtunut melkein 20kg:a, niin kuin olen täällä ennenkin kertonut. Tässä asiassa suunta on koko ajan alaspäin :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hiljaa hyvä tulee
Tätä palstaa. Palstan kuvaus on: "Keskustele lihavuuden ongelmista ja lihavien arjesta." Lue sen sijaan tuota Laihdutus-palstaa. Sen aihepiiri on: "Jaa laihdutusvinkkejä ja kerro kokemuksiasi."
Olet varmaan oikeassa, että kannattaisi myös lukea laihdutuspalstaa, mutta en tunne olevani millään laihiksellakaan. Puhun elämäntaparemontista, en ihmedieeteistä. Laihdutuspalstalla ollaan varmaan hyvin perillä elämäntaparemontista, ettei minun juttuni siellä mikään uusi "ihme" olisi. Ja vaikka melkein 20kg:a on poissa, kuulun edelleen lihavien joukkoon. Eikä tee heikkoakaan tunnustaa sitä.
Joka tapauksessa, se, mitä kirjoitin, pitää paikkansa tällä palstalla. En ala sitä toistamaan, sen voi lukea uudestaan, jos haluaa. Ainoastaan laihdutusrauha on se, mitä pyydän. Ei ilkeilyviestejä, vaan kannustusta ja motivointia meille, jotka kamppailemme ylikilojen kanssa. Se ei varmaan ole liikaa pyydetty keneltäkään.
Hyvä saa aikaan hyvää, paha pahaa. Jos kirjoittaa rumasti, ei voi odottaa mukavia vastauksia. Vaan eihän se ole tarkoiuskaan. Ilkeys ja pahuus ei lopu maailmasta, vaikka se lopuisikin tältä palstalta.