eroahdistusesta

Luin joskus lääkärikirjasta, että tuo "kahdeksan kuukauden ahdistus" liittyy jotenkin siihen, että lapsen ja äidin suhteessa on jotain häikkää. Että lapsella ei oo perusturvallisuus kunnossa. Mutta toi tarkoitti siinä kirjassa sitä, että ei edes isä kelpaisi lapsen hoitajaksi. Minusta on normaalia että 8 kk pelkää vierasta. Meidän tytteli oli samanlainen. Roikkui mun kaulassa jos tuli joku vieras ja itki koko ajan. Se johtui siitä, että meillä ei käy noita vieraita kuin mummo kylässä yleensä.
Voiskohan huutokohtaukset johtua kivusta, esim. hampaita tulossa tms. Entä korvat? Onko ne tarkistettu. Korvakipu tuntuu useesti öisin. Muutenki minusta lapsi kannattaa viedä lääkäriin, koska voi olla kyseessä joku sairaus, jos toi jatkuu siis.

Eroahdistus on tosiaan hyvä merkki, siitä tietää, että lapsella on hyvät suhteet hoitajaansa (on sitten isä tai äiti tai joku muu) ja että lapsi tietää tosiaan olevansa erillinen olento ja muistikin alkaa toimia hyvin. (Muistaa siis muutakin kuin viisi mennyttä minuuttia, n.7kk vauva muistaa jo suunnilleen kahden viikon takaiset tapahtumat.

Eroahdistus johtuu osittain myös siitä, että lapsi alkaa olla valmis lähtemään liikkeelle (tai on jo lähtenyt). Liikkeelle lähtö on niin mullistava kokemus pienen mielessä, että se on käsiteltävä jollain tavoin. Liikkeelle lähtöhän tarkoittaa nimenomaan eroa äidistä (tai hoitajasta). Kun eroahdistus on koettu ja lapsi tietää, että äiti tulee aina takaisin, voi se hyvillä ja turvallisilla mielin lähteä itse tutkimaan maailmaa, tietäähän se nyt, että se voi aina palata äidin luo.

Tästä linkistä löytyy lapsen kehityksen teorioita, joihin nuo aiemmat perustuvat. Netistä on vaikea löytää tietoa, sillä nuo tiedot tuppaavat olemaan kehityspsykologian kirjoissa. (Itse olen parikin kehityspsykologian kirjaa joutunut opiskellessa lukemaan)

http://wwwedu.oulu.fi/sampo/95-96/avoin/oulu/onnellis/tuotos2.htm

Meillä näin. Vajaa 7 kk tyttömme alkoi yhtäkkiä saada öisin hirvittäviä huutokohtauksia, joihin ei auttanut mikään. Ei hyssyttely, ei sylittely, ei siis yhtään mikään. Heräsi säännöllisesti 4-6 aikaan aamuyöstä huutamaan, huusi noin tunnin putkeen ja nukahti lopulta uudelleen äidin ja isin väliin sänkyyn. Tyttö on siirretty omaan sänkyyn n. 5 kk iässä uniongelmien takia.

Samanaikaisesti päivisin aloitti huudon heti, jos äiti poistui näköpiiristä, vikinä alkoi, jos äiti meni metriä kauemmas. Isi ei kelvannut myöskään, vaikka meillä isi on hoitanut yhtä paljon kuin äitikin. Päivisin kun isi koulussa tai töissä, ikävöi selvästi ja alkoi puoli viiden aikaan kitisemään, odotti ilmeisesti isiä kotiin. Kun isi sitten tuli, meni syliin hetkeksi ja alkoi sitten huutamaan äidin perään.

Meillä eroahdistukseen ei liity vierastamista, tyttö vierasti vierastuksensa jo 3-5 kk iässä, aikaisin ja kovasti. Nykyään ei enää vierasta, ero äidistä vaan on käsittämättömän hirvittävää.

Tuo vaihe kesti pari viikkoa yhteensä, pahimmillaan noin viikon. Nyt kaikki on jo ihan ok, yöheräilyt ohi ja muutkin kuin äiti kelpaavat.

Toivottavasti jotain apua saat tästä, olihin tuossa paljon hölynpölyä, kai olen hyvä jaarittelemaan.. :)

Ja eroahdistukseen ei oikeastaan ole mitään varsinaista apua, rutiinit ja se, että palaa aina mahdollisimman pian lapsen luo ja antaa hänen tietää, että häntä ei hylätä ovat paras apu. Lohdullista kuitenkin on se, että tämä vaihe menee ohi! :))

Ensimmäiset eroahdistuksen merkit oli meillä havaittavissa juuri tuossa 8kk iässä. Ennen poika oli nukahtanut itsekseen sänkyyn iltasatujen jälkeen, mutta sitten rupesi ymmärtämään, että onkin itsekseen ja heti kun lähti huoneesta alkoi huuto. No, sitten ruvettiin nukuttamaan niin, että jäätiin sängyn viereen ja pidettiin kädellä kiinni. Se auttoi aluksi, mutta sitten alkoi se vaihe, että kukaan muu, kun äiti ei saanut nukuttaa ei edes isä.
Kun tästä vaiheesta päästiin, niin tossa 9kk kohdalla alkoivat univaikeudet yöllä. Poika oli aina nukkunut hyvin, mutta silloin saattoi heräillä 8 kertaakin yössä. Tällöin alkoivat meillä myös yösyömiset uudestaan. Viereen ei kuitenkaan suostunut nukahtamaan, vaan äidin piti olla hänen sängyn vieressä.Heräsi aina tarkistamaan että olenko siinä. Välillä oli yöllä hereillä toista tuntia. Todella raskasta aikaa :( Tätä vaihetta kesti noin kuukauden.

Nyt poika täyttää kohta 11kk ja tilanne alkaa olla tältä osin rauhoittunut. Ollan saatu rytmit siirrettyä yksiin päiväuniin niin yötkin ovat alkaneet parantua tai "normalisoitua". Nyt on tosin sitten havaittu uusia eroahdistuksen merkkejä. Kuten jos äiti ollut poissa jonkin aikaa poika kiukuttelee, kun palaan takaisin tai jos en koko ajan vahdi hänen leikkejään kotosalla niin suuttuu kun en kiinnitäkkään häneen huomiota. Välillä saa oikein kunnon itku/huuto kohtauksia, vaikka TODELLA paljon leikin/olen hänen kanssan ja kotona siis vielä ollaan koko ajan eikä hoidossa. Joten näin meillä mennään ja mitä vielä onkaan tulossa ;)

OLISIT OLLU VAAN KOTONA AVIOMIEHESI LUONA