MOI!
Olen 35v. nainen Naantalista, olen sairastanut paniikkihäiriötä ja ahdistusta, masentuneisuutta 15 vuotta.
Viime vuosi oli henkisesti todella raskas, oli menetyksiä, läheisen vakava sairastuminen kolme kertaa, mieletön stressi töissä.
Hain viime maanantaina apua lääkärin iltapäivystyksestä, menin sinne itkien ja täristen, en saanut henkeä vedettyä,pyörrytti ym.
EN tiedä, mikä minut sai nyt menemään, ehkä kun oli läheisen vakava sairastuminen pari viikkoa sitten ja sen jäklkeen on ollu koko ajan hermostunut, ahdistunut, tärisee koko ajan kuin olisikrapula, ei pystynyt keskittymään mihinkään, olen itsekkin monesti viime syksyn aikana ajatellut että tarvitsen apua PANIIKKIHÄIRIÖÖNI JA AHDISTUKSEEN,MASENNUKSEEN etten voi loppu elämääni puranapaketti taskussa turvanani , otin puranaa aina kun tiesin että tulee tilanne jossa paniikki varmasti iskee, itselläni PANIIKKIKOHTAUKSISTA on tullut oiken oravan pyörä vältän sosiaalisia tapahtumia, mutta sitten kun on pakko esim.töissä mennä johonkin palaveriin ja tiedän että on mun vuoro jännitän ja vatvon asiaa jo vaikka kaksi viikkoa etukäteen ja ajattelen paniikkikohtaus iskee, mutta mulla on jo kokoukseen menessä sellanen tärinä, ahdistus päällä.
MUTTA NYT OLEN TOSIAAN HAKENUT APUA VIIME MAANANTAINA, olen vielä tiistaihin sairaslomalla, keskiviikkona mulla on aika varattu mielenterveysyksikköön ja lääkäri määrsi 0,5 mg zanoria/3X päivässä.Kyllähän olo on hiukan pirteämpi, mutta kun en ole käynyt kuin kaupassa tiedä miten lääkkeet auttavat paljon valoisammat ajatukset kyllä on.
OLEN TODELLA YKSINÄINEN EI OLE YHTÄÄN KAVERIA TÄMÄN SAIRAUDEN TAKIA. LÖYTYISIKÖ TÄTÄ KAUTTA YSTÄVÄÄ VAIHTAMAAN AJATUKSIA, KÄVELYLENKILLE TAI JOTAIN,SAISIT OLLA MIES TAI NAINEN, JOS TUNNET ITSESI YKSINÄISEKSI JA SAIRASTAT, OLET PARANTUMASSA, PARANTUNUT PANIIKKIHÄIRIÖTÄ.
Lääkärikin sanoi, että minun pitäisi pulputtaa väsymiseen asti paniikkihäiriöstäni, mutta kelle höpötät?EN tiedä uskaaltaako tänne laittaa sähköposti osoitetta.Toivottavasti löytäisin juttukaverin, toki puhuttais muustakin kuin..
Olen 35v. nainen Naantalista, olen sairastanut paniikkihäiriötä ja ahdistusta, masentuneisuutta 15 vuotta.
Viime vuosi oli henkisesti todella raskas, oli menetyksiä, läheisen vakava sairastuminen kolme kertaa, mieletön stressi töissä.
Hain viime maanantaina apua lääkärin iltapäivystyksestä, menin sinne itkien ja täristen, en saanut henkeä vedettyä,pyörrytti ym.
EN tiedä, mikä minut sai nyt menemään, ehkä kun oli läheisen vakava sairastuminen pari viikkoa sitten ja sen jäklkeen on ollu koko ajan hermostunut, ahdistunut, tärisee koko ajan kuin olisikrapula, ei pystynyt keskittymään mihinkään, olen itsekkin monesti viime syksyn aikana ajatellut että tarvitsen apua PANIIKKIHÄIRIÖÖNI JA AHDISTUKSEEN,MASENNUKSEEN etten voi loppu elämääni puranapaketti taskussa turvanani , otin puranaa aina kun tiesin että tulee tilanne jossa paniikki varmasti iskee, itselläni PANIIKKIKOHTAUKSISTA on tullut oiken oravan pyörä vältän sosiaalisia tapahtumia, mutta sitten kun on pakko esim.töissä mennä johonkin palaveriin ja tiedän että on mun vuoro jännitän ja vatvon asiaa jo vaikka kaksi viikkoa etukäteen ja ajattelen paniikkikohtaus iskee, mutta mulla on jo kokoukseen menessä sellanen tärinä, ahdistus päällä.
MUTTA NYT OLEN TOSIAAN HAKENUT APUA VIIME MAANANTAINA, olen vielä tiistaihin sairaslomalla, keskiviikkona mulla on aika varattu mielenterveysyksikköön ja lääkäri määrsi 0,5 mg zanoria/3X päivässä.Kyllähän olo on hiukan pirteämpi, mutta kun en ole käynyt kuin kaupassa tiedä miten lääkkeet auttavat paljon valoisammat ajatukset kyllä on.
OLEN TODELLA YKSINÄINEN EI OLE YHTÄÄN KAVERIA TÄMÄN SAIRAUDEN TAKIA. LÖYTYISIKÖ TÄTÄ KAUTTA YSTÄVÄÄ VAIHTAMAAN AJATUKSIA, KÄVELYLENKILLE TAI JOTAIN,SAISIT OLLA MIES TAI NAINEN, JOS TUNNET ITSESI YKSINÄISEKSI JA SAIRASTAT, OLET PARANTUMASSA, PARANTUNUT PANIIKKIHÄIRIÖTÄ.
Lääkärikin sanoi, että minun pitäisi pulputtaa väsymiseen asti paniikkihäiriöstäni, mutta kelle höpötät?EN tiedä uskaaltaako tänne laittaa sähköposti osoitetta.Toivottavasti löytäisin juttukaverin, toki puhuttais muustakin kuin..
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sinua vanhempi ja varattukin, mutta mielelläni puhuisin psyykkisistä ongelmista.
Niiden varjossa elämäni elänyt. Mitäpä minun itä-suomalaisuus haittaisi.
Saan lääkkeetöntä apua masennus- ja ahdistustiloihin. Tämä talvi on ollut helpoin vuosiin.
Epämääräisille ahdistuksille löytyy kasvupohjaa 0-tason itsetunnosta verratessani itseäni
ns. menestyjiin.
Elät mielestäni 36v. nainen melkoisessa myrskynsilmässä. Hyvä kun voit työsi hoitaa.
Tuokin oikein, että olet lähtenyt apua etsimään ammattiauttajilta.
Vaikuttaa kuin olisit pikkuikäsi kärsinyt esim. sosiaalisista peloista.
Paniikkihäiriöihin varaudun esim. kauppojen kassoilla niin, etten joudu penkomaan rahaa tms.
Näin hyvää apua, josta parhaillaan nautin, ei saisi pitää omana hyvänään, vaan jakaa siitä...
Elämän vipuaminen vaikeuksien hetteiköstä kestävälle maaperälle voi olla iso projekti
aina kriisitilasta riippuen.
Kaikkea hyvää elämääsi. Toivotaan kaikki, että koet iloisemman kevään, miltä nyt saattaa näyttää.
Hei, tiedän tarkalleen nuo oireet... Olen sairastanut ensin vakavaa paniikkihäiriötä, sitten se muuttui ahdistuneisuushäiriöksi ja vakavaksi mmasennukseksi ja bulimiaksi.
Olen nyt neljättä vuotta eläkkeellä.
Mulla myös kuoli sydänystävä vuosi sitten syöpään ja sen jälkeen olin sairaalahoidossa puoli vuotta. Olen käynyt vaikean keskenmenon läpi, sillä yritimme mieheni kanssa lasta 4 v. ja kun tulin raskaaksi, mieheni sai potkut töistä ja minä viikko siitä keskenmenon...
Olen siis menettänyt 4 rakasta ihmistä kuoleman kautta. Välillä on helpompaa, toisinaan vaikeampaa. Äitini, joka on alkoholisti sekakäyttäjä myös on vaikuttanut sairastumiseeni.
Jos haluat kuulla stoorini, laita mulle os. [email protected], mulle voit kirjoittaa ihan mitä vain huonoista oloista hyviin jos siltä tuntuu.:)Olisi mukava saada sinusta ystävän t. marjo "Agnett"
vastaanottaisin uuden ystävän mutta mä en kyllä pystyis sun kaa kävelylenkeille enkä muutakaan koska välimatkaa on tosi paljon. Ainoostaan sähköpostia voitas laitella. Oon itse sairastanu ph:ta n. 14 vuotta ja tiedän kyllä sen ylä- ja alamäet. Jos kiinnostaa voin laittaa sähköpostiosoitteen!
Hienoa, että pääsit lääkäriin. Se on jo iso askel toipumisen tiellä. Toivottavasti saat käydä esim. mielenterveystoimistossa juttelemassa asioistasi ammattiauttajien luona. Se on totta, että puhuminen auttaa!
Itse olen toipumassa työuupumuksesta ja lievästä masennuksesta. Mulla oli myös paniikkioireita ja nukahtamisvaikeuksia. Lääkäri määräsi mielialalääkkeitä (Cipralex) ja nukahtamislääkkeitä (Imovane). Lisäksi määräsi juttelemaan terveyskeskuspsykologin luokse. Kävin psykologin luona noin joka toinen viikko ja tällä viikolla käynnit lopetettiin, kun olen jo niin hyvässä kunnossa. Lääkitystäkin alan lopettelemaan, tosin Imovanea en ole tarvinnut kuin satunnaisesti.
Osallistuin myös yhteen ryhmään viikottain syksyn ajan. Aiheena oli "Toiveena sisäinen paraneminen". Siellä sain puhua, puhua ja puhua ja se auttoi!
En ole nyt palaamassa työhöni, sillä mulla on myös ammatillinen kuntoutus alkamassa muista syistä.
Mielelläni vaihtaisin ajatuksia kanssasi. Rinnallakulkijoita tarvitaan aina. Lenkillekin voisin lähteä, mutta tuota välimatkaa on useampi sata kilsaa.
Laita tänne sähköpostiosoitteesi, niin jututaan lisää. Ota vaikka "väliaikainen" osoite, jossa ei ole oikeaa nimeäsi, niin ei ole vaaraa, että tutut tunnistaisi tms. Kerrot sitten myöhemmin oikeaan sähköpostiosoitteesi, kun tuntuu, että luotat kyseiseen ihmiseen.
Jaksamista sulle tähän elämänvaiheeseen!
MULLE VOI LÄHETTÄÄ SÄHKÖPOSTIA OSOITTEESEEN:
[email protected].
Olisi tosi ihanaa saada juttu kaveri.
Tänä aamuna iski paniikki ja tärinä, kun pelko töihin paluusta lähestyy,keskiviikkonen mielenterveyslääkärin meno, mitä mä osaan puhua siellä, mitä jos tärinä on jo päällä sinne mennessä ja itkuttaa tämä ahdistaa tosi paljon, mutta on koitettava mennä päivä kerrallaan ja ajateltava, että sitä vartenhan lääkärit on , että he auttavat, eikä arvostele sinua.
Ei tämä neljän seinän sisällä oleminen minua ainakaan paranna.
HEI !
Tarinassasi niin paljon samaa kuin minulla. Olen sairastanut paniikkia/ahdistusta jo lapsesta saakka, mutta se paheni kun sain keskenmenon muutama vuosi sitten. Siitä alkoikin sellainen alamäki. Menin kanssa lääkäriin tilassa, joka oli ihan samanlainen kuin sinulla: Ei saanut henkeä, rintaan koski, pyörrytti, oksennutti, mitään ei oikein tajunnut/nähnyt. Haukoin henkeäni ja yritin vain pysyä tolpillani odotushuoneessa. Sain ensapuun Xanoria ja sitten aloitin Cirapmilin ja terapian. En ole koskaan toipunut keskenmenosta/lapsettomuudesta ja sitten vielä sairastuin fyysisesti aika vakavasti, joskin hoidettavaan tautiin. Olo on lähes jatkuvasti ahdistunut ja hätääntynyt sekä turvaton.
Toivoisin myös lenkkiseuraa, mutta välimatkamme on pitkä. Saan usein lenkillä ahdistuksen, joten olisi niin ihanaa kun ei tarvitsisi yksin mennä ja saisi vielä sellaista seuraa joka ymmärtäisin.
Voin myös kirjoitella sinulle yksäriä sähköpostiisin.
MOI!
Olin tänään sitten ekaa kertaa mielenterveyslääkärillä juttelemassa, ihmettelen , että pystyin niinkin avoimesti puhumaan.
Sain myös huomiseksi lääkäriltä ajan joka jatkaa mulle zanorin lääkekuuria ja lisäksi jotain mielialalääkettä, mutta en tiedä mitä, eli kahta eri lajia tarvitsisi syödä.
Mielenterveyslääkäri kysyi mitä mieltä olen lääkkeistä hoidossa, sanoin ettei mulla mitään vastaan ole kun tiedän että ne auttavat toivon ainakin niin.
On todella helpottunut olo, että olen saanut itsestäni niin paljon irti, että olen hakenut apua ja uskaltanut ruveta puhumaan panikkihäiriöstäni toki täytyy katsoa kenelle puhuu,enkä tee tästä mitään numeroa, että muka hakisin sääliä.
SORI OLIN ENSIMMÄISEEN VIESTIIN LAITTANUT ETTÄ OLEN 36V. MUTTA TÄYTÄN VASTA ENSIKUUSSA, VIELÄ PORSKUTTELEN 35.IITTÄ.
moi oon 27 vuotta ja mies tai no mitä jäljellä ku noi samat oireet iski,oli vaikee hakea apua ku hävetti ku tuntu että oon hullu,vuoden ressasin ja sit noi alko tuntu kyl että kuolen vaikka kuinka yritti hengittää niin ei kyl auttanu mitn.mut koita kestää voimia.T Teemu
MOI!
Kiitos viestiin vastanneille, mutta eikö tosiaan löydy kaveria Naantalin lähistöltä,kun en viitsisi istua ja kirjoitella tietokoneen välityksellä ja katella ruutua.(alkuun tietenkin olisi hyvä tutustua.)
Hyvää Ystävänpäivää kaikille paniikkihäiriötä ja ahdistusta kärsiville.