Haluaisin ottaa kantaa näihin kotipsykologeihin ja jakaa oman kokemukseni.
N. kymmenisen vuotta sitten koin suuria elämänmuutoksia ja olin herkässä tilassa. Tuolloin aloin kokea kummittelua. Kuulin usein puhetta, toisinaan puheensorinaa, joskus jopa huutoa, joka ei mitenkään voinut tulla ulkopuolisista lähteistä. Varsinkin mieleni ollessa ns. avoimessa tilassa (esim. maatessani sängyssä juuri ennen nukahtamista tai ollessani poissa tolaltani) kokemukset voimistuivat. Talossa saattoi kuulua pamauksia, kuin jotain olisi lentänyt lattialle tai joku olisi iskenyt seinää. Koputtelua ympäri seiniä jne.
Kiinnostuin tästä ja upottauduin ilmiöön. Aloin lukea paranormaaleita ilmiöitä tutkivia kirjoja ja opettelin virittäytymään tajuudelle.
Lopulta sain omin silmin nähdä näitä ilmiöitä. Usein näin kun joku esine liikkui itsestään, joskus näin tummia hahmoja näköni ääreisreunassa.
Näitä ilmiöitä ei tietenkään voinut kutsua esille, joten oli hyvin hankala todistaa muille, että aistin yliluonnollisen, vaikka koinkin niitä myös kotini ulkopuolella, vaikka noihin aikoihin sosiaalinen kanssakäymiseni oli harvasta. Ystäväpiirini ei halunnut uskoa, osa jopa etääntyi minusta, minkä nyt jälkeenpäin ymmärrän. Silloin minusta kuitenkin alkoi tuntua siltä, että ystäväni kääntyivät minua vastaan, että he uskottelivat minulle, että kuvittelin asioita, koska vihasivat minua jne.
Lopulta eräs ystävä ehdotti, että yrittäisin taltioida ilmiöitä nauhalle. Asetin siis videokamerani (tästä on nyt monta vuotta, siihen aikaan videokameroissa oli pienet kasetit joita katsottiin adapterikasettien avulla) makuuhuoneeseeni ennen nukkumaanmenoa ja yritin rentoutua. Olin onnekas ja tavallisten puheäänien lisäksi näin ja tunsin, kuinka peittoani ensin vedettiin ja sitten joku istui patjani reunalle. Patja jopa painui alas kuin aikuisen ihmisen painosta. Sänky natisi, kuten se aina teki kun sille kävi. Ja kaikki oli nauhalla.
Aamulla katsoessani nauhaa järkytyin - mitään ei ollut taltioitunut. Valaistus oli riittävä, mutta nauhalla ei kuulunut ääniä, ja mikä oudointa, mitään liikettä ei näkynyt.
Moni varmaan arvaakin jo mitä on tulossa seuraavaksi. En itse tajunnut tilannetta kuin vasta myöhemmin, mutta pitkä tarina tiivistettynä, minulla diagnosoitiin paranoidinen skitsofrenia. Psykooseissani koin ääni- ja näköharhoja ja kärsin vainoharhoista, joka etäännytti minut lähipiiristäni. Sairaus puhkesi minulla stressin aiheuttamana, olin menettänyt muutaman minulle tärkeän ihmisen ja jäljellä ollut sukuni oli kääntänyt selkänsä minulle. Tämän lisäksi minut oli "vapautettu" työstäni (olin saanut potkut), sillä en suruaikanani ollut kovin tehokas työntekijä.
Olin onnekas, sillä paranoidisen skitsofrenian ennuste on suhteellisen hyvä. Nykyään voin paremmin enkä ole kokenut aistiharhoja vuosiin.
Tarinan opetus kai on, että jos on tilanteessa jossa kokee vastaavia kuin minä, eikä kukaan muu tunnu niitä kokevan, kannatta pysähtyä ja miettiä hetki. Tietenkin ongelmana on, että sairastava ei itse usein tajua olevansa sairas. Minä en sitä tajunnut. Aivoni keksivät järkeviä selityksiä kaikelle, mitä minä koin ja muut eivät kokeneet.
Tämän sanottuani haluaisin kuitenkin huomauttaa, että minun tarinani ei päde, jos ilmiöillä on todistajia. Haluaisin, että kotipsykologit painaisivat tämän mieleensä - on nimittäin erittäin epätodennäköistä, että kaksi ihmistä sairastaisivat samaa diagnosoimatonta sairautta ja kokisivat vieläpä samoja harhoja.
Toivotan hyvää jatkoa kaikille palstalaisille, ja jännittäviä kokemuksia!
N. kymmenisen vuotta sitten koin suuria elämänmuutoksia ja olin herkässä tilassa. Tuolloin aloin kokea kummittelua. Kuulin usein puhetta, toisinaan puheensorinaa, joskus jopa huutoa, joka ei mitenkään voinut tulla ulkopuolisista lähteistä. Varsinkin mieleni ollessa ns. avoimessa tilassa (esim. maatessani sängyssä juuri ennen nukahtamista tai ollessani poissa tolaltani) kokemukset voimistuivat. Talossa saattoi kuulua pamauksia, kuin jotain olisi lentänyt lattialle tai joku olisi iskenyt seinää. Koputtelua ympäri seiniä jne.
Kiinnostuin tästä ja upottauduin ilmiöön. Aloin lukea paranormaaleita ilmiöitä tutkivia kirjoja ja opettelin virittäytymään tajuudelle.
Lopulta sain omin silmin nähdä näitä ilmiöitä. Usein näin kun joku esine liikkui itsestään, joskus näin tummia hahmoja näköni ääreisreunassa.
Näitä ilmiöitä ei tietenkään voinut kutsua esille, joten oli hyvin hankala todistaa muille, että aistin yliluonnollisen, vaikka koinkin niitä myös kotini ulkopuolella, vaikka noihin aikoihin sosiaalinen kanssakäymiseni oli harvasta. Ystäväpiirini ei halunnut uskoa, osa jopa etääntyi minusta, minkä nyt jälkeenpäin ymmärrän. Silloin minusta kuitenkin alkoi tuntua siltä, että ystäväni kääntyivät minua vastaan, että he uskottelivat minulle, että kuvittelin asioita, koska vihasivat minua jne.
Lopulta eräs ystävä ehdotti, että yrittäisin taltioida ilmiöitä nauhalle. Asetin siis videokamerani (tästä on nyt monta vuotta, siihen aikaan videokameroissa oli pienet kasetit joita katsottiin adapterikasettien avulla) makuuhuoneeseeni ennen nukkumaanmenoa ja yritin rentoutua. Olin onnekas ja tavallisten puheäänien lisäksi näin ja tunsin, kuinka peittoani ensin vedettiin ja sitten joku istui patjani reunalle. Patja jopa painui alas kuin aikuisen ihmisen painosta. Sänky natisi, kuten se aina teki kun sille kävi. Ja kaikki oli nauhalla.
Aamulla katsoessani nauhaa järkytyin - mitään ei ollut taltioitunut. Valaistus oli riittävä, mutta nauhalla ei kuulunut ääniä, ja mikä oudointa, mitään liikettä ei näkynyt.
Moni varmaan arvaakin jo mitä on tulossa seuraavaksi. En itse tajunnut tilannetta kuin vasta myöhemmin, mutta pitkä tarina tiivistettynä, minulla diagnosoitiin paranoidinen skitsofrenia. Psykooseissani koin ääni- ja näköharhoja ja kärsin vainoharhoista, joka etäännytti minut lähipiiristäni. Sairaus puhkesi minulla stressin aiheuttamana, olin menettänyt muutaman minulle tärkeän ihmisen ja jäljellä ollut sukuni oli kääntänyt selkänsä minulle. Tämän lisäksi minut oli "vapautettu" työstäni (olin saanut potkut), sillä en suruaikanani ollut kovin tehokas työntekijä.
Olin onnekas, sillä paranoidisen skitsofrenian ennuste on suhteellisen hyvä. Nykyään voin paremmin enkä ole kokenut aistiharhoja vuosiin.
Tarinan opetus kai on, että jos on tilanteessa jossa kokee vastaavia kuin minä, eikä kukaan muu tunnu niitä kokevan, kannatta pysähtyä ja miettiä hetki. Tietenkin ongelmana on, että sairastava ei itse usein tajua olevansa sairas. Minä en sitä tajunnut. Aivoni keksivät järkeviä selityksiä kaikelle, mitä minä koin ja muut eivät kokeneet.
Tämän sanottuani haluaisin kuitenkin huomauttaa, että minun tarinani ei päde, jos ilmiöillä on todistajia. Haluaisin, että kotipsykologit painaisivat tämän mieleensä - on nimittäin erittäin epätodennäköistä, että kaksi ihmistä sairastaisivat samaa diagnosoimatonta sairautta ja kokisivat vieläpä samoja harhoja.
Toivotan hyvää jatkoa kaikille palstalaisille, ja jännittäviä kokemuksia!
Vastaukset 26
Vanhimmat
Kiitos informaatiostasi, mutta itse esim. olin YSTAVAN kanssa viettamassa iltaa (ja juttelemassa kummituksista), kun verhot paattivat aueta itsestaan...ja taman sain tietaa nimenomaan sen vuoksi, etta ystavani huusi (suht pelastyneena) nimeani, jolloin tulin paikalle ja huomasin mita oli tapahtunut.
Mutta tottakai on hyva, etta jos ihminen kokee "sekoavansa" ja siihen voidaan antaa apua, sita osaa hakea...toisaalta en itse oikein "usko" naihin "kallonkutistajiin", koska heidan "standarditemppunsa" on yleensa pumpata ihminen tayteen laakkeita ja siina samalla sitten latistuu sitten helposti ihmisen aitokin tunne-elama...
Etkä nähnyt sitä pätkää missä sanoin, ettei psykologiset diagnoosit paljoa auta jos ilmiölle on todistajia. Käyttäydyt ihan kuin olisin sanonut, että kaikki jotka kokevat yliluonnollisia ilmiöitä ovat sairaita.
Oma diagnoosini paransi elämäni laatua, eikä tunne-elämäni suinkaan latistunut, vaan palasi siihen, mitä se oli ennen kuin koin läheisieni kuolemat ja muut vastoinkäymiset. Mielestäni on hiukan ahdasmielistä tuomita psykologia tuolla tavalla, kun kuitenkin on niin paljon todisteita, että se nimenomaan parantaa ihmisiä, eikä turruta heitä.
mielikuvitusystävä, jos on kovasti harhainen niin se ystäväkin voisi olla oman mielikuvituksen tuotos? Tai sitten se ystävä oli sekaisin kuin seinäkello ja oli itse avannut verhot tiedostamattaan? tai jos et ollut samassa huoneessa päätti tuo "ystävä" hieman juksata sinua?
Onko sinulla yhtään aitoa kokemusta jossa olisi ollut yhtäaikaa kaksi ihmistä näkemässä esim. selittämättömän liikkeen tai kuulemassa saman äänen?
Anteeksi jos vaikutan tylyltä epäilyileni mutta kun itse vaikutat näkevän yliluonnollista aivan kaikessa niin haluiaisin pienen skeptikon sinussakin herättää.
Että ottamassasi kuvassa on todellakin haamukoira?
noita-nainen välitä noitten skeptikoitten idioottimaisista heitoista. niitten iterkaatiokehitys on vasta siinä vaiheessa että aivokapasiteetti ei voi vastaanottaa ja ymmärtää tällaisia asioita. sul on välii ihan hyviä juttuja.
Voi hyvanen aika...juurihan sanoin, etta olimme kahdestaan kun tuo tapahtui.
Believe me - ystavallani on parempaakin tekemista kuin "lavastella jotain kummituskokemuksia" ja sitten "hihitella jalkeenpain".
Sita paitsi han oli aidosti pelastynyt kun tuo tapahtui.
No tama tasta - en jaksa tuhlata sinuun enempaa energiaa.
Kiitos kannustavasta kommentista.:)
Siis et itse edes ollut paikalla kun verhot avautuivat. Epäilen että tämä on melko tyypillistä teinien toistensa pelotteluja johon sitten itsekin vähän uskotaan. Teinit täten saavat vähän jännitystä elämäänsä ja kokevat yhteyden tunnetta ystäviinsä kun on joku yhteinen asia mikä yhdistää heitä, heidän oma juttunsa.
Jollet usko kallonkutistajiin niin se on kumma. Kyllä he ovat ihan konkreettisia ihmisiä jotka työnsä puolesta koittavat auttaa ihmisiä joilla on psyykksisiä ongelmia. Standaditemppu ei ole psykologeilla pumpata ihmisiä täyteen mömmöjä ja tämä ei eles ole mahdollista vastein ihmisen omaa tahtoa. Pakkohoitoon en joutuisi vaikka puhuisin avaruusolennoista ja muutaisin tiipiiseen nudena asumaan. Varsinkin jos muuten kykenisin normaalin kanssakäymiseen ja en selkeästi olisi vaaraksi itselleni ja muille.
Lääkityskin on monipuolistunut nykyaikana ja annosmäärät ovat niin pienia avopotilailla että tuskin tunne-elämä kuin aniharvalla. Kaikki lääkkeet eivät varmaankaan kaikille, mutta aina on vaihtoehtolääkkeitä.
ps. muutaman vuoden päästä todennäköisesti tajuat tämän kaiken itsekin.
Näin alkuun en ole skeptikko, mutta joku roti sentään.
Suosittelen sinulle pääsi skannaamista, jotta saisit huomata olevasi ihan normaali. Aivose ei sen suuremmat kuin minulla, eivät poimuttuneemmat ja et käytä mitään aivoaluetta mitä minä en käytä. Tämä kaikki on selvitettävissä tieteen konstein.
Kun taasen sieluasi ei voi millään tutkia, mutta et viitsisi olla puhumatta ihan liirumlaarumia jostain aivokapasiteeteista.
ps. Kielesi käyttö viittaa myös teiniyteen (alle 19 v.)
Ikava "murskata" uskomuksesi, mutta mina EN ole mikaan teini.
kun ole todella tietämätön. en rupea asinista kanssasi keskustelemaan. voin kertoa että kielen käyttö juontuu pohjosen murteesta ja ikääkin on jo neljättä kymmentä. onhan ne aivot jo tullu skannattua. miten on sinun laita. no aivo kapasiteetti oli huono sanavalinta ehkä kyse enemmän sagroista.
itsellä vähän samanlainen tilanne, joitakin vuosia sitten aloin näkemään hahmoja ja kuulemaan puhetta/ääniä. en tälläisestä ole kovin paljon muille puhunut. koska hullun maineen siitä saa. olen miettinyt vuosien mittaa onko vika päässä vai onko kenties olemassa jotain muutakin... ainut poikkeus on että olen saanut siitä aika varman näytön usean ystävän avustuksella jotka aikaisemmin eivät uskoneet ns.yliluonnolliseen. nyt varmaan moni kysyy niitä todisteita. viimeisin kerta kun halusin ystävilleni näyttää ja todistaa puheeni tosiksi oli se viimeinen kerta. se voi olla henkisesti kova paikka ihmisille jotka eivät siihen ole valmiita. no se tieto että omassa päässä ei ole vikaa riittää enkä pahemmin enää halua muita säikytellä. sen voin vielä sanoa että 4 ihmistä näki samaan aikaa selvästi saman aaven tai miksi sitä nyt kutsuisi... ja onhan noita tapauksia aika paljon. tosiasia on että ne jotka niitä kokee ei tänne niistä paljon kirjoittele.
Skitsofrenian määritelmään kuitenkin kuuluu muitakin oireita, joten pelkkä äänien kuuleminen ei välttämättä todista mitään. *Saattaahan* se johtua jostain sairaudesta, mutta yleensä sen mukana pitäisi olla muitakin oireita. Sen vuoksi en oikein hyväksy näitä kotipsykologeja, jotka tuomitsevat kaikki ääniä kuulevat skitsoiksi tms. He eivät tunnu tajuavan, että sairauksilla on useita oireita. Ei ketään voida diagnosoida yhden oireen perusteella.
no en ota kantaa psykolokin toimintaan ei kai se voi sitä normaaliksikaan tulkita jos kuulee ja näkee kuolleita :) sanoisin että luottaminen itseensä ja terve ajattelu tapahtumista on kai mulla toiminu. käydä kaikki vaihtoehdot läpi. kyllä sitä tuli itsekin joskus aivokuvissa käytyä. meditointi on antanut vastaukset useisiin kysymyksiin.
Believe me - ystavallani on parempaakin tekemista kuin "lavastella jotain kummituskokemuksia" ja sitten "hihitella jalkeenpain". Aamulla katsoessani nauhaa järkytyin - mitään ei ollut taltioitunut. Valaistus oli riittävä, mutta nauhalla ei kuulunut ääniä, ja mikä oudointa, mitään liikettä ei näkynyt. Dekla en anum di sax ponix diux rix nuix buim. Jos oletetaan, että on mahdollista irtautua ruumiista, eikö ole myös mahdollista että tämän aiheuttama muutos ruumiissa pystyttäisiin mittaamaan? Miksi sanovat "ettei tätä nyt oikein pysty mittaamaan ja löytyi vain kamera johon oli taltioitunut kuva olennosta. Luulisin, et ne ovat karvaisia. Vähän kuin Rölli, mut viel karvaisempia. Hännästä en osaa sanoo. Olennolla jalat ja kroppa ja kädet kuten ihmisellä, mutta aika häijyn näköinen. Oli varmaan vittuuntunut, ku luuli ukon varastaneen siltä sormuksen. Jotkut tämän tunnusluvun tietävät voivat tietää tästä. Tiedän valehteletteko vai ette joten turha puhua palturia minulle.
Ne OIKEASTI mitään ole tuntenut, vaan kyse on aivojen sähkökemiallisesta häiriöstä ;D! Nyt hän odotteli lyöntivalmiina tämän saapumista ylös..askeleet lähestyi porttaitten yläpäässä sijaitsevaa oviaukkoa jonka vieressä veljeni odotti.Juuri kun veljeni ajatteli että nyt huitaisen,samalla hetkellä tämä ääni katosi...
Loppujen lopuksi se oli vain ufo, ei sen kummempaa.
veljelle ilmoittaa,että hänellä on
mahdollisesti ollut sähkökemiallinen häiriö
aikoinaan jota on meinannut huitaista..
Entäs oliko se jotain vastaavaa häiriötä
kun niin useat kuuli ne askeleet rakennuksen
ympärillä niin pitkällä aikavälillä ja 3
ihmistä kerralla parhaillaan?
-Loppujen lopuksi se oli vain ufo,ei sen kummempaa...Tuo on jo oikea asenne,sillä
minkä niille oikeastaan voi...
että elämäsi on taas järjestyksessä ja että
kirjoitit kokemuksistasi.Tämä antaa varmaankin
ajattelemisen aihetta monelle ja samalla hieman
pistää miettimään minkälaisia komentteja toisillemme heitämme täällä.Lämmin kiitos sinulle.
En tiedä käsitinkö oikein seuraavaa..
-tarinani ei päde,jos ilmiöllä on todistajia.
Jos kaksi tai useampi näkee/kokee ilmiön se
tekee sen todelliseksi..meinaan silloinhan
yksin nähty/koettu menisi sairauden piikkiin,
eikös tässä ole jo vähän liian jyrkkä raja?
En tarkoittanut, että kaikki yksinkoettu on merkki mielen järkkymisesta, oikeastaan toisessa kommentissa ylempänä sanoin, että näin ei nimenomaan ole. Tarkoitin vain, että jos ilmiölle on todistajia, niin silloin sitä ei ainakaan voi panna heikon mielen piikkiin.
mielenkiinnolla tuota sinun ensimmäisenä
kirjoittamaa ja kirjoitin sen mukaan.Jäi
tuo toinen lukematta siinä vaiheessa,olisi
jäänyt tuo yksi turha ajatus pois jos olisin
lukenut..anteeksi se.
Yrittääköhän tää nyt leimata "Poltergeist".yms. koputus, kummittelu ilmiöt, kuiskaukset,äänet skitsofrenian piikkiin.?
meinaan tää ketjun aloittanut.
Onkohan hän keksinyt ton omasta päästään, jos ei se vaikka tykkää, että joillain on oikeikeasti kokemuksia liikkuvista esineistä, harmaista aaveista,koputuksista.yms.kuulostavat,että olisivat lainattua oikeista kummittelu jutuista, jotka tuo ketjun aloittanut haluaa vissiin leimata "skitsofrenian" piikkiin.
Ai niin ja peittokin lähti pois päältä, kuin missäkin kummitus tapauksessa ja kuinkas ollakkaan kaikki tämä oli vain skitsofreniaa. Tai onhan mahdollista että hän koki nuo,mutta hänet on sitten aika hyvin saatu uskomaan,että kaikki oli harhaa.
Huoh. Sanoin jo aloitusviestissäni, että diagnoosit eivät kata kaikkia tapauksia. Halusin vain esittää tilanteen, jossa näin nyt kävi. Jos osaisit lukea, olisit huomannut, että mainitsin kyllä muitakin oireita. En vain osannut siihen aikaan yhdistää pisteitä toisiinsa.
Sanoin myöskin ylemmässä kommentissa, että pelkkä aaveiden aistiminen ei kelpaa diagnoosin perustaksi, ja siksi kotipsykologien kannattaisi miettiä mitä kirjoittavat.
Tuntuu pahalta, että ihmiset tosissaan vääntelevät mitä sanon ja ymmärtävät tahallaan väärin viestiäni. Yritin nimenomaan tukea molempia osapuolia, sillä vaikka en enää itse koe ilmiöitä, uskon yliluonnolliseen.
Sekin tuntuu pahalta, että kaiken sen jälkeen mitä olen kokenut ja kaikki se vaiva ja tuska jonka olen käynyt läpi parantuakseni painetaan villaisella, "hänet on sitten aika hyvin saatu uskomaan,että kaikki oli harhaa". Sillä ei voida sivuuttaa kaikkia muita harhoja, jotka eivät liittyneet yliluonnolliseen, eikä paranoiaa eikä sosiaalisten taitojeni tylsistymistä ja taantumista. Se loukkaa minua, ikään kuin kokemukseni olisi täysin turha ja merkityksetön. Et tiedä millaista on tajuta olevansa sairas ja taistella itsensä taas kuntoon. Skitsofreniasta ei voi parantua mutta sitä voidaan hallita. Toivoisin, että miettisit mitä sanoisit, ennen kuin postitat. Ilmeisesti näitä kotipsykologeja löytyy uskovienkin riveistä.
kun olin postittanu ton viestin.
Eli koit näitä muidenkin nähden, eivätkä muut nähneet esineiden liikkuvan yms.?
Sitäkin tapahtui, vaikka useammin kyseessä oli kuuloharhoha. Näköharhat olivat harvinaisempia. Mutta kuten sanoin, se, että muut eivät nähneet esim. niitä "varjoja", ei merkinnyt minulle mitään, sillä aivoni pystyivät järkeilemään kaikelle selityksen. Minulla oli myös psykoosissa harhoja ihmisitä, jotka eivät mitenkään voineet olla läsnä (esim. ihmisiä joita en ollut nähnyt vuosiin, mutta jotka kuitenkin ovat elossa), kuvitteellisia puhelinkeskusteluja ja vainoharhoja. En vain tiedostanut tätä itse, kaikki tuo oli minulle todellisuutta. Jälkeenpäin on outoa ajatella, kuinka täydellisesti aivot pystyvät itseään hämäämään.
Hienoa, että olet saanut apua ja parantunut!
Eräs läheiseni on ollut samassa tilanteessa, eli hän kuuli ääniä ja oli erittäin harhainen. Mutta nyt pitkän hoitojakson jälkeen hänkin on paranemaan päin.
Muistan joskus aiemmin kirjoittaneeni tänne palstalle äänien kuulemisesta ja siitä, miten kohtalaisen yleistä se on. Olin lukenut jonkun lehtiartikkelin aiheesta ja mielestäni se oli erittäin mielenkiintoinen. Sain vastaani nipun syytöksiä siitä, miten olen skeptikko ja yritän leimata kaikki äänien kuulijat sairaiksi. Vaikka siis nimenomaan uskon yliluonnollisiin ilmiöihin. Mainitsin tämän myös kirjoituksessani.
Äänien kuulemiseenhan ei tarvitse liittyä mitään muita oireita, osa ihmisistä on aivan terveitä mutta he vain yksinkertaisesti kuulevat ääniä. Yleensä tietyssä tilanteessa, stressantuneina tai väsyneinä. Siis niin ettEI nimenomaan ole kyse sairaudesta (mainitaan tämä nyt tässä vielä kerran erikseen, ettei tule taas sanomista).
Joskus todellakin tuntuu, että tällä palstalla jengi ei jaksa lukea kirjoituksia loppuun (mitä järkeä silloin on edes kommentoida koko aihetta?), ja muita selityksiä kun puhtaan yliluonnollisia ei hyväksytä. Se on aika turhauttavaa jos yrittää keskustella jostain aiheesta asiallisesti. Nimittäin yliluonnollisistakin asioista voi.
en tiedä asiasta paljoakaan,mutta jos tämä
sairaus puhkesi stressistä ja vastoinkäymisistä
niin eikös silloin asioitten ollessa taas reilassa ja muutenkin elämä tasapainossa voi myöskin parantua kokonaan,siis aikaa myöten?
Skitsofrenia puhkeaa tietyistä syistä, jotka vaihtelevat henkilöstä henkilöön, ja täten myös skitsofrenian diagnoosi. Skitsofreniassa on ns. alalahkoja, eri sairaustyyppejä. Paranoidin skitsofrenian ennusta on huomattavan hyvä ja yleensä sen hallitseminen onnistuu oikein lääkkein ja terapialla. Skitsofreniasta ei kuitenkaan ikävä kyllä voi parantua. Yleisesti nimittäin oletetaan, että skitsofreniassa on altistava geeni. On vain ajan kysymys milloin se puhkeaa sairastajassa. Syön vieläkin lääkitystä, vaikka diagnoosista on vuosia.