Jäin tähän, yksin
pimeys, kovuus, näiden pienten sydänten
jäin katsomaan, kuinka lähdit
suljit oven sisältäni
nyt vain valon muisto
kulkee kanssani, päivät ja vuodet
kulkee, kuluttaa, yön varjot, yksinäisyys
silti katson, kuinka pimeyyden syövereistä
loistaa valo, toivo, rakkauskin
pelkään peittäväni, vaalien sitä, hoitaen
annan sen kasvaa, odottamalla
vuosia sitten, avasin oven
jätin pimeyden taakseni, annoin anteeksi
itselleni, toiselle, muille, syille ja seuraukselle
nyt kirjoitan runoja vapaudesta
toisinaan katselen, miten pienet tähdet
laskeutuvat maahan
sanovat, että se on sadetta, tai vain lunta
mutta tiedän paremmin
pimeys, kovuus, näiden pienten sydänten
jäin katsomaan, kuinka lähdit
suljit oven sisältäni
nyt vain valon muisto
kulkee kanssani, päivät ja vuodet
kulkee, kuluttaa, yön varjot, yksinäisyys
silti katson, kuinka pimeyyden syövereistä
loistaa valo, toivo, rakkauskin
pelkään peittäväni, vaalien sitä, hoitaen
annan sen kasvaa, odottamalla
vuosia sitten, avasin oven
jätin pimeyden taakseni, annoin anteeksi
itselleni, toiselle, muille, syille ja seuraukselle
nyt kirjoitan runoja vapaudesta
toisinaan katselen, miten pienet tähdet
laskeutuvat maahan
sanovat, että se on sadetta, tai vain lunta
mutta tiedän paremmin
Vastaukset 4
Vanhimmat
varrella saa kokea
yksinäisyyttä
pimeyttä
kovuutta
seurata tähtien loistoa ja syöksyä
tärkeintä on että löytää valoa
tulevaissuudesta ja antaa
toiveiden kasvaa uutta päivää kohden
Kiitti runosta it was wery good
Hyvää ilttaa
Yksinäisten sydänten
majatalot,
täynnä jokainen
Lumettako vain toisillemme,
valheitako vaalimme
ja sitten taas hylkäämme -
parempaa kun tavoittelemme?
Yksinäisten sydänten majatalossa,
sijaa aina yhdelle
Yksinäisyys
tekee sijaa
kahden sydämen asua