Miksi ihmeessä?

Varhaisten kreikkalaisten mukaan ihmisten luojat olivat Zeus ja Prometheus. Prometheus oli titaani: yksi niistä vanhoista jumalista, jotka olivat auttaneet Zeusta tämän taistellessa Kronosta vastaan. Prometheus muovaili ensimmäiset ihmiset savesta ja asetti nämä kävelemään pystyasennossa. Zeus antoi niille elämän henkäyksen.

Zeulle oli mieleen, että ihmiset pysyisivät alkeellisina olentoina, jotka puisilla jousillaan ja luuveitsillään saalistivat riistaa ravinnokseen. Zeus näet pelkäsi, että joku heistä saattaisi kehittyä kilpailemaan hänen kanssaan vallasta. Huomaavaisempi Prometheus oli oppinut rakastamaan ihmistä. "Heille on opetettava tulenteon salaisuus", hän sanoi Zeulle. "muuten he ovat avuttomia kuin lapset. Meidän vietävä loppuun se, minkä olemme aloittaanet."

Prometheus käsitti, ettei koskaan saisi Zeusta omalle kannalleen. Niinpä hän meni salaa Olympokselle, missä tulet paloivat yötä päivää, ja sytytti soihdun. Sillä hän kuumensi hehkuvaksi hiilenpalasen, jonka hän kätki lähistöllä kasvavan fenkolin onttoon varten. Puhallettuaan soihdun sammuksiin hän hiipi huomaamattomasti tiehensä fenkolinvarsi vaippansa alle piilotettuna.

Tästä hiilellä sytytetystä ensimmäisestä maanpäällisesta tulesta ihmiset virittivät paljon muita tulia, ja Prometheus opetti heille, miten he voivat parhaiten käyttää tulta hyödykseen. Hän auttoi ihmisiä muutenkin. Uhrattaessa oli parhaat lihapalat aina varattu jumalille. Prometheus teki kuitenkin tempun, jolla varmisti, että ihminen sai aina sille kuuluvan osan. Hän jakoi härän lihat kahteen yhtä isoon erään. Toisessa oli vain luut ja rasva vuodankappaleeseen kiedottuna. Ihmisen osuus, parempi liha, oli toisessä erässä. Tultuaan näin petetyksi Zeus keräsi vaieten raivoaan.

Prometheuksen avulla ihminen kehittyi nopeasti. Hän oppi muotoilemaan ruukkuja ja maljakoita, tekemään kauniita koristeita ja rakentamaan lujista savenkappaleista taloja, joiden katot olivat tiilistä eivätkä enää kaisloista. Mutta kun Zeus eräänä yönä häki tulien palavan maan päällä, hän tiesi joutuneensa petkutetuksi. Hän haetutti Prometheuksen luokseen. "Enkö kieltänyt sinua opettamasta ihmisille tulen salaisuutta?" Zeus kysyi, "Etkö käsitä, että sinun avullasi ihminen jonain päivänä uhmaa jumaliakin?" "Jos ihmistä rakastetaan ja häntä opetetaan kuten tulee, hän ei uhmaa jumalia koskaan", Prometheus vastasi.

Mutta Zeus oli vihainen ja käski vangita Prometheuksen ja viedä tämän idässä sijaitseville Kaukasus vuorille, missä jättiläinen kahlittiin kallioon. Raivokas kotka söi päivittäin hänen maksaansa; joka aamu maksa kasvoi uudelleen ja kidutus saattoi toistua. Vasta useiden vuosien kuluttua mahtava Herakles päästi Prometheuksen vapaaksi ampuen nuolellaan jättiläistä kiduttaneen kotkan. Zeus päätti vielä kostaa jumaltoverilleen Prometheukselle pakottamalla tämän kantamaan ikuisesti mukananan Kaukasus-vuorelta lohkaistua kivenjärkelettä.

Myös ihmisille Zeus päätti lähettää suuren onnettomuuden pakottaaksen heidät palvelemaan jumalia. Hefaistos takoi hänen käskystän maasta ja vedestä naisen kuvan, jumalattaret Athene ja Afrodite antoivat kuvalle lumoavan sulouden, monitaitoisuuden ja älyn ja viekas Hermes opetti sille mielistelyn ja imartelun. Nimeksi sille annettiin Pandora. Hermes vei Pandoran Prometheuksen veljelle Epimetheukselle. Prometheus oli varoittanut veljeään ottamasta Zeulta lahjaa, muttä tämä ei välittänyt varoituksesta vaan otti lumoavan naisen taloonsa. Jumalten myötäjäisenä Pandora toi suuren lippaan. Kun lipas jumalten kielloista huolimatta avattiin, siitä lensivät ulos kaikki ne taudit, vaivat ja onnettomuudet, jotka tuosta hetkestä lähtien ovat kiusanneet Prometheuksen taidokkaasti muovaamia ihmisiä.

Zeus ei kuitenkaan ollut saanut täydellistä voittoa. Pelokkaana Pandora lähestyi lipasta ja kurkisti sen sisälle. Aivan pohjalla oli vielä jotain, joka jäi sinne, kun Pandora paiskasi kannen kiinni. Toivo oli jäänyt lippaaseen ja siitä syystä toivo ei milloinkaan, vastoinkäymisistä huolimatta, hylkää ihmistä.

Siksi rohkeasta Prometheuksesta, joka ei milloinkaan taipunut jumalten tahtoon, vaan pysyi ihmisten puolella, on tullut inhimillisen kulttuurin suojelija, ja Prometheuksen kärsimysten muistoksi vielä tänäkin päivänä ihmiset kantavat sormuksissaan pieniä kiviä.

Suurin osa ihmisistä kastetaan lapsena. Lapselta ei siis kysytä haluaako hän kasteen vai ei. Pelkkä kaste ei tarkoita, että ihminen kuuluu seurakuntaan ja on uskovainen. Totuus on, että suomalaisista nuorista 90% käy rippikoulun. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että rippikoulun käyneet uskovat Jumalaan. Jotkut nuoret käyvät rippikoulun juuri uskonnon takia, monet käyvät kuitenkin ihan huvikseen. Jotkut tulevat rippileirillä uskoon, toisista tulee ateisteja ja toiset pysyvät samana. Rippikoulu on yleensä monelle nuorelle mieluisa paikka josta jää hyviä muistoja. Rippikoulun tehtävä on kertoa nuorille kristillisestä uskosta ja näin jokainen nuori voi itse miettiä omaa uskoaan. Usko on jokaisen oma asia. Ketään ei saa pakottaa uskoon tai uskosta pois. Näin tehtäessä syntyy vain vihaa.