Ajattelin kysyä, tuleeko kenellekään paniikkikohtaus ikään kuin ”puoleksi” kesken jääden, niin kuin saisi fyysiset oireet pidettyä jotenkin kontrollissa?
Itselläni oli kohtauksia parikymppisenä opiskeluaikoina ja silloin olivat oikein kunnollisia eli siis että lihakset nytkähtelivät tahdottomasti, silmissä sumeni, huimasi ja henkeä sai haukkoa sekä hulluksi tulemisen tunne.
Nyt vuosien päästä, minulla on alkanut sellaiset oireet, että välillä tuntuu niin kuin katselisi maailmaa jonkun harson lävitse ulkopuolisena. Sitten varsinkin iltaisin ollessani kotona, tulee muutaman sekunnin kestäviä ahdistuneisuus ”humahduksia”. Olo on sama kuin tuossa paniikkikohtauksessa, mutta tuntuu että noita ”fyysisiä” oireita ei tule. Pelkästään se hulluksi tulemisen tunne muutamaksi sekunniksi ja ehkä säikähdyksestä sydän alkaa lyömään hieman nopeammin. Välillä tällaisen ahdistuneisuuden jälkeen on tullut kova vatsakramppi ja on pakko rynnätä vessaan kun vatsa ihan sekaisin. Jotenkin sitten koko ajan jännitän noita humahduksia, minkä ilmeisesti aiheuttaa sen että minulla on pahoinvointia päivittäin.
Onkohan tämä jonkin tyyppistä paniikkikohtausta? Ihmettelen vain kun kohtaus ei tule ”kunnolla” päälle niin kuin nuorempana? Tosi tympeää. Stressiä on kyllä ja tiedän asiat mistä mahdollisesti johtuu.
Itselläni oli kohtauksia parikymppisenä opiskeluaikoina ja silloin olivat oikein kunnollisia eli siis että lihakset nytkähtelivät tahdottomasti, silmissä sumeni, huimasi ja henkeä sai haukkoa sekä hulluksi tulemisen tunne.
Nyt vuosien päästä, minulla on alkanut sellaiset oireet, että välillä tuntuu niin kuin katselisi maailmaa jonkun harson lävitse ulkopuolisena. Sitten varsinkin iltaisin ollessani kotona, tulee muutaman sekunnin kestäviä ahdistuneisuus ”humahduksia”. Olo on sama kuin tuossa paniikkikohtauksessa, mutta tuntuu että noita ”fyysisiä” oireita ei tule. Pelkästään se hulluksi tulemisen tunne muutamaksi sekunniksi ja ehkä säikähdyksestä sydän alkaa lyömään hieman nopeammin. Välillä tällaisen ahdistuneisuuden jälkeen on tullut kova vatsakramppi ja on pakko rynnätä vessaan kun vatsa ihan sekaisin. Jotenkin sitten koko ajan jännitän noita humahduksia, minkä ilmeisesti aiheuttaa sen että minulla on pahoinvointia päivittäin.
Onkohan tämä jonkin tyyppistä paniikkikohtausta? Ihmettelen vain kun kohtaus ei tule ”kunnolla” päälle niin kuin nuorempana? Tosi tympeää. Stressiä on kyllä ja tiedän asiat mistä mahdollisesti johtuu.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itsellänikään ei tosi rajua kohtausta ole tullut vuosiin, mutta tuollaisia kuvaamiasi pikkukohtauksia viikottain. Ja itselläni nuo pienet kohtaukset saattavat kestää tunteja, jopa päivänkin, niin että joudun ottamaan ensiapulääkettäni eli xanoria.
Paniikkkihäiriö muuttaa luonnettaan vuosien myötä.
käynyt vuosikymmenten saatossa, minkä lohduksi nuoremmille ilmoitan :)
Minulla sama juttu. Olen tosin vasta viime kesäkuusta asti saanut kohtauksia, silloin tuli ensimmäinen, oikein pahoja on tullut 3-4, mutta nyt ajan kanssa olen kanssa ihmetellyt, kun tulee sellasia pieniä, että menee olo sekavaksi, ja hieman huimaa, hengitys vaikeaa, ja sitä saattaa kestää päivänkin, sitä sitten odottaa että kohta se sydän alkaa varmaan hakkaamaan tuhatta ja sataa ja varsinainen kohtaus alkaa, mutta ei. Hassu olo vain jatkuu, mutta sitten menee kuitenkin aina pois. Ja olen alkanut miettimänn tietenkin kaikenmaailman juttuja, että anemia tai jokin vaivaa kun huimailee. Hienoa kuulla että tämä on kuitenkin "tavallista".